Silmänräpäyksiä, valovuosia (Katie/Angelina, S, triplaraapale)

[Aewyn]

Nimi: Silmänräpäyksiä, valovuosia
Ikäraja: S
Genre: romance, drama
Summary: Katien ja Angelinan ystävyyssuhde on aina ollut vähän enemmän.
Vastuuvapaus: Kaikki hahmot ovat Rowlingin. En saa rahaa tästä.

A/N: No niin! Tässä on nyt kaksi ekaa kertaa yhdellä iskulla! Nimittäin ensimmäinen femme-kokeilu ja ensimmäinen raapale-kokeilu. Katie/Angelina on oma ehdoton ykkösparitukseni mitä näihin femmeilyihin tulee ja yritin olla raiskaamatta sitä liialla söpöilyllä tai muulla ällöttävyydellä. Raapaleista sen verran, että laji on haastava! Kommentit olisivat ihania!

SILMÄNRÄPÄYKSIÄ, VALOVUOSIA

Kun tapasimme, junassa oli jo pimeää. Toivoin, että olisi ollut valoisampaa – kuulostit hauskalta. Äänesi on vähän sellainen käheä, niin kuin olisit polttanut ikäsi rothschildeja ja juonut viskiä, vaikka en minä silloin niin ajatellut. Olimme yksitoista.

Ja sinä ihastuit Frediin ja minä ihastuin Cedrickiin ja sinä ihastuit Oliveriin ja minä ihastuin Leehen ja sinä ihastuit uudestaan Frediin ja minä ihastuin Georgeen ja välillä katsoit minua oudosti.

Pitkinä, lempeinä öinä minä kuuntelin hengitystäsi, sen tasaista käyntiä hiljaisuudessa. Joskus sinä nousit sängystä ja hymyilit, tartuit käteeni ja katsoit sillä lailla poikkeuksellisesti.

Kerran kätesi lepäsi omallani liian kauan ja huulet hipaisivat solisluutani.

***

Sitten oli niitä varastettuja hetkiä, silmänräpäyksiä, valovuosia, sekuntien sadasosia yhdessä ja erikseen. Oli humiseva pää ja pitkät tummat sormet hiuksissani ja sinun syvä mielihyvän huokauksesi.

Sitten tanssit Fredin kanssa jouluna ja minulla oli roihuavat silmät, niin Alicia väitti. Se tyttö näkee kaiken.

Kävin hänen kanssaan Tylyahossa ja jästien elokuvissa ja kahvilla ja kermakaljalla ja hän hymyili ja hänen silmänsä tuikkivat ja hän oli ymmärtäväinen ja hänen silmäripsensä olivat tummat ja hengityksensä lämmin ja kostea. Huulet maistuivat tuliviskiltä ja poski oli lempeä, mutta sähköinen.

”Ethän kerro Angelinalle?”

Hänen ilmeensä valahti ja hän taisi itkeäkin vähän ja hän sanoi, ettet välitä minusta.

***

No, niinhän siinä kävi, että Fred kuoli ja sinäkin kuolit vähän ja minäkin kai hieman. Ja sinä kyllä kutsuit minua omaksesi, nukuit minua vasten, itkit hiuksiini, tarrasit paitani selkään ja kuiskit nimeäni.

”Katie, Katie, Katie…”

Painoit kyntesi kylkiini ja teit minuun merkkisi, vaikkeivät muut sitä tienneetkään. Luulivat aina, että se oli joku muu.

Minähän kyllästyin, muistanet kyllä. Heitin sinut ulos ja sinä itkit ja heitit kiven läpi ikkunastani ja löit minua ja aamulla minulla oli musta silmä ja repaleinen olo. Emmekä nähneet kuukausiin. Enkä tiedä miksi kerron tämän sinulle, olithan paikalla.

Kiitos hääkutsusta, se lienee Georgelta.


En valitettavasti pääse tulemaan. 

[Kaira]

No niin, viimein saan kommentoitua tätä!

Raapaleissa on aika kaunis, runomainen tunnelma. Sinä-kertoja tekee niistä hurjan intiimin tuntuisia. Mielenkiintoista, miten samat asiat kuulostavat niin paljon rouheammilta ja henkilökohtaisemmilta silloin kun ne sanotaan sinulle eikä hän-kertojan kautta.
Hyvän parin valitsit ensimmäiseen femmeilyysi! Mainiota, että sait väännettyä näistä kahdesta näin paljon draamaa, sillä siinä missä slash-paritukselliset tarinat ovat aina niin riipaisevia, femmeily on usein söpöilyä ja kuten tiedät, me likes drama. Angelina ja Katie, minulla on tunne, että heistä kirjoitetaan jonkin verran, mutta enpä ole ennen heihin törmännyt.

Ja sinä ihastuit Frediin ja minä ihastuin Cedrickiin ja sinä ihastuit Oliveriin ja minä ihastuin Leehen ja sinä ihastuit uudestaan Frediin ja minä ihastuin Georgeen ja välillä katsoit minua oudosti.

Nostanpa tästä lempikohtani, sillä juuri noin ne teinivuodet muistaakseni menivät, yhtä ihastusten virtaa. Luse tuntuu aika ihanalta ja kipeältä samaan aikaan, tuollainen luettelo, johon kätkeytyy kuitenkin niin paljon merkityksiä. Jäin miettimään miksi Angelina katsoo Katiea oudosti, siksikö että on salaa ihastunut Katieen vai siksi, että on salaa ihastunut Georgeen vai siksi, että on ylipäätään outoa, että kaksi parasta ystävystä on ihastuneita identtisiin kaksosiin. Haluaisin ehkä uskoa viimeiseen selitykseen, sillä se voisi tavallaan toimia sellaisena paljastavana tekijänä Angelinalle. En tiedä, kaikki ne toimivat ja kiehtovat minua!

Mielenkiintoinen ajatus muuten, että Rohkelikon jahtaajien kesken olisi ollut tällainen pieni draama, että vähän kaikki ovat suhteessa kaikkiin. Alicia-parka. Hän jää jotenkin kirjoissakin sivuosaan.

Lupan huomio siitä, että tässä tavallaan kaikki ovat toistensa korvikkeita meni itseltäni ihan ohi, mutta nyt tietysti näen sen. Aika karua, eli tykkään siis tietenkin!

Kiitos tästä, tulin, luin ja tykkäsin!

[Odo]

Heissan, etsin kivaa femmeä ja täältähän sitä löytyi. Angelina/Katie on kiva paritus, josta lukee mielellään ja komppaan ehdottomasti Lupaa siinä, että ficit, jotka voisivat sijoittua canoniin ovat täyttä kultaa. Tämän todella pystyisi kuvittelemaan trion näkökentän ulkopuolelle ja tässä oli hienosti palloteltu useita eri hahmoja ja heidän tarinaansa.

Tämä oli kaikin tavoin haikea ja surullinen. Pidin siitä, miten alussa lähdettiin käymään läpi ihastuksia, jotka olivat puolin ja toisin vaikuttaneet molempiin, mutta silti he olivat pitäneet toisistaan. Hieman alussa tosin särähti se, että he olivat 11 vuotta, vaikka Katie ja Angelina eivät ole samanikäisiä tai samalta vuosikurssilta. Hahmoista kuitenkin kerrotaan kirjoissa suhteellisen vähän, joten tällainen canonfakta ei ole suurikaan virhe, kun monikaan ei varmasti ole ajatellut asiaa.

Pidin siitä, miten tämä kertoi isomman tarinan lyhyissä pätkissä aina lapsuudesta aikuisuuteen asti. Olit hyvin onnistunut raapaleissa ja saanut kolmeen pätkään todella paljon asiaa ilman, että se vaikutti sekavalta. Pidin siitä ja hyvin toteutettuja raapaleita on aina ilo lukea. Parituksena tämä toimi ja pidin siitä, miten muitakin parituksia tuotiin esille, ettei kyseessä ollut mikään ikuinen rakkaustarina vaan molempien elämässä oli erilaisia hetkiä. Fredin kuoleman mainitsiminen oli koskettava ja mielestäni se, että Angelinan häät tuotiin esille samalla raapaleessa oli jotenkin todella riipaiseva. Ja se, että kutsu tuli kenties Georgelta, eikä Angelinalta.

Oikein kaunis ficci, josta pidin todella. Kiitos siis tästä. <3

[Aewyn]

Kommentteja, kiitos, kiitos! <3

Ensinnäkin, Lupa, kiitos älyttömästi kommentistasi! Siitähän sai irti vaikka mitä, vuorokauden ajasta huolimatta Mutta joo, tosiaan, itsekin ihan hämmästyin siitä, mitä kaikkea kolmellasadalla sanalla pystyy kertomaan, kun jättää rivien väliin vähän tilaa. Ja olen itsekin tosiaan sellainen canon-uskovainen, että joko on sovittava canoniin, tai sitten oltava super AU, muuten en kykene. Kiva siis, jos tämä miellytti! Ja siis voi juku, olen aivan yli-otettu siitä, ettei tekstissä mielestäsi ole liian yrittämisen makua, pelkään sitä nimittäin jostain syystä kamalasti! Ihanaa, kiitos! Ai niin ja valovuodet joo, ne lipsahtivat sinne mukaan... Tiesin kyllä mitä olin tekemässä, kävin varmistamassa wikipediastakin, mikä se valovuosi loppujen lopuksi on, mutta jotenkin se silti vaan sopi liian hyvin tuonne väliin ja päätyi vielä otsikkoonkin asti

Ja oijoi, Kaira, kiitos ihanasta kommentista! Joo, aika useat femme-tekstit on sellaisia fluff-sävytteisiä ja itse yritin tässä lähteä ihan johonkin muuhun suuntaan, kiva, että huomasit Olen itsekin draamafani ja aika kyllästynyt siihen, että femmefikit ei ole yhtä riipaisevia, kuin slashfikit. Tietenkin poikkeuksia on, ei sillä! Mielenkiintoisia tulkintoja tuosta oudosti katsomisesta, mikä tahansa noista voisi tietenkin pitää paikkansa! Let's leave it that way  Alician tuominen mukaan kolmanneksi pyöräksi oli muuten ihan puhdas vahinko, se vaan jotenkin kirjoittaessa mutoutui sinne toisen raapaleen sekaan. Huippua jos tykkäilit tästä, mä tykkäilin sun kommentista! Kiitos hirmusti ihanista sanoistasi!

Kiitos kaunis kommentista, Odo! Ihan huippua, että koit löytäneesi kivaa femmeä! Nytpä muuten kävi ihan rehellinen moka näissä ikäjutuissa. Täytyy myöntää, että jotenkin tätä kirjoittaessani olin ihan varma, että tytöt ovat samanikäisiä. Nyt kun toit asian esille, niin eihän se näin tosiaan ole! Toivottavasti se ei liikaa häirinnyt kuitenkaan. Mutta tosiaan, hainkin tähän sitä sellaista riipaisevuutta, olen hyvinhyvin mielissäni siitä, että olet sellaista lukiessasi kokenut! Se on yksi suurimmista kehuista, kiitos hirmuisen paljon! Kertakaikkiaan, älyttömän ilahduttava kommentti, kiitos 

[Vuorna]

Päivää! Stalkkerinapin kautta löytyy mitä hienoimpia tekstejä, ja tämä on ehdottomasti yksi niistä. Potterfemmeä mielenkiintoisella parituksella luen aina mielelläni, joten suurella kiinnostuksella tartuin tähän. Raapalemitta herättää mussa aina positiivisia tunteita, ja senkin takia halusin tämän lukea.

Katie/Angelina on todellakin semmoinen paritus, jonka voisi kuvitella kovinkin canoniksi. Tykkäsin paljon siitä, miten tyttöjen väliset tapahtumat sijoittuivat näissä raapaleissa ikään kuin aikajanalle. Se korosti hienosti sitä, minkälainen historia heidän välillään on ja myös loi kivan rakenteen tähän tekstiin. Pidin myös siitä, miten alun lapsenomainen viattomuus ja ihastumisten sarja vaihtui tokassa raapaleessa jo mustasukkaisuudeksi ja viimeisessä oltiin jo riipaisevassa menetyksessä ja tietynlaisessa omistushaluisuudessa. Oon aivan vaikuttunut siitä, miten oot saanut kerrottua kokoaan valtavasti suuremman tarinan triplaraapaleessa! Rivien välistä saa tosiaankin tulkittua vaikka kuinka paljon, mikä ainakin omalla kohdalla lisää tekstin mielenkiintoisuutta hurjasti.

Tämä oli kieltämättä riipaiseva ja varsin surumielinenkin teksti, ja se toimi tässä erinomaisesti. Vaikka Katie ja Angelina tässä olivatkin keskiössä, ei tämä varsinaisesti mikään rakkaustarina ollut, ainakaan minun mielestäni. Mulle jäi tästä vähän semmoinen olo, että heistä olisi toki voinut varsinkin ajan kanssa kehittyä vaikka ja mitä, mutta etenkin Angelinan ollessa aika hajalla sodan jälkeen kaikki meni vähän mönkään.

Kiitos hääkutsusta, se lienee Georgelta.

En valitettavasti pääse tulemaan. 

Vitsi miten hieno lopetus! Erityisesti tuo viittaus siihen, että hääkutsu on nimenomaan Georgelta ja Katien kieltävä vastaus.

Minä pidin tästä todella paljon! Tämä sai mut pohtimaan oikein kunnolla ja syventymään niihin mahdollisuuksiin, joita näillä kahdella olisi voinut olla. Tykkäsin myös paljon sun kirjoitustyylistä ja tavasta käyttää kieltä, mullekin jäi tästä semmoinen etäisesti runollinen fiilis. Tää oli erinomainen ja varsin kaunis teksti, kiitos paljon sen kirjoittamisesta!