Nimi: Kolme kertaa, kun Phoenix ei ehdottomasti pitänyt Edgeworthistä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnekriisin jälkimainingit
Haasteet: FanFic100 (89. Työ), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Koska kolmena kaikki on kivempaa! Tätä edeltävät osat löytyy täältä (S) ja täältä (K-15)
KOLME KERTAA, KUN PHOENIX EI EHDOTTOMASTI PITÄNYT EDGEWORTHISTÄ3 x 100 sanaa1.Oli maanantai. Kaikki pahimmat päivät olivat. Phoenix oli nukkunut pommiin, hänen polkupyöränsä oli hajonnut työmatkalla ja Winston Payne (kaikista syyttäjistä juuri Payne!) oli pessyt hänellä perusteellisesti oikeussalin lattiat. Hän oli vain nipin napin saanut venytettyä käsittelyn seuraavaan päivään.
Phoenix palasi pyörälleen parahiksi, kun taivas repesi rankkasateeseen.
”VOI VIT–!”
”Wright!”
Edgeworth laskeutui oikeustalon portaita kädessään kaksi sateenvarjoa.
”Tässä”, hän sanoi ja ojensi niistä toisen Phoenixille.
”Kiitos…” Phoenix mutisi, vaikka sateenvarjosta ei ollutkaan hänelle enää mitään iloa.
”Haluatko kyydin kotiin?”
”Pääsen polkemallakin.”
”Voisit tulla luokseni.”
”Taidan jättää välistä.”
”Lasken sinulle lämpimän kylvyn.”
Phoenix rypisteli kulmaansa. Edgeworthin huomionosoitus ei ehdottomasti pelastanut hänen loppupäiväänsä.
2.Aamuaurinko herätti Phoenixin vieraasta sängystä. Peitto oli painava ja tuntui kalliilta, ja lakanat haisivat hieltä ja seksiltä. Phoenix räpytteli hämmentyneenä silmiään. Kesti hetken, ennen kuin hän tajusi, että makasi syyttäjä Miles Edgeworthin sängyssä. Hän kellahti huokaisten takaisin tyynylleen.
Edgeworth nukkui yhä hänen vieressään. Phoenix katseli miehen kasvoja ja mietti, että se oli oikeastaan epäreilua, että Edgeworth näytti tuolta nukkuessaankin. Hän kurotti silittämään tämän poskipäätä. Edgeworthin iho oli pehmeä hänen sormenpäidensä alla. Samaa ei tosin voinut sanoa tämän leuasta: vaikka aamusänkeä ei vielä nähnyt, sen pystyi silti tuntemaan.
”Käykö aikasi pitkäksi?” Edgeworth kuiskasi.
Phoenix veti kätensä kiireesti pois ja esitti nukkuvansa.
3.Joskus Phoenix haaveili jättävänsä lakimiehen hommat ja ryhtyvänsä tekemään jotain ihan muuta. Hän olisi voinut vaikka palata vanhan intohimonsa pariin, maalata päivät pitkät ja myydä teoksensa netissä.
”Wright!” tuttu ääni kuului kutsuvan häntä, ennen kuin eteisaulan ovi lennähti auki. Edgeworthin hiukset sojottivat, minne sattui, ja kravatti heilui leuassa asti tämän juostessa hänen luokseen.
”Mitä ihmettä sinä oikein–?”
”Tässä”, Edgeworth läimäytti kirjekuoren Phoenixin käteen. ”Päivitetty ruumiinavausraportti. Winston menettää viimeisetkin hiuksensa tämän nähdessään.”
Phoenix tuijotti kirjekuorta tyrmistyneenä. ”Edgeworth… Voisin vaikka suudella sinua!”
Edgeworth punastui ja hymyili ujona. ”Niin sinä voitkin.”
Edgeworthin huulia suukottaessaan Phoenix ajatteli, että ehkei tämä ollutkaan ihan läpeensä kamala.
