Kirjoittaja Aihe: Kuin salamaniskusta (Harry/Ron, söpöstelyä huumorilla, K-11)  (Luettu 1737 kertaa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Ulkona välähti ja jyrähti jälleen, aivan kuin katto olisi räjähtänyt heidän yltään. Ron ulvaisi.


Nimi: Kuin salamaniskusta
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Sisilja
Päähenkilöt: Harry/Ron
Lajityyppi: söpöstelyä lievällä huumorilla
Sanamäärä: < 1000
Haasteet: FF100 (68. Salama)
Ikäraja: K-11


Pitkän tahkoamisen jälkeen valmistunut. Mittatilaustyönä FF100-haasteeseen, koska piti saada luonnonilmiöitä ficciin mukaan! Kiitokset Sisiljalle pähkäilystä <3

!HOX! En kaipaa rakentavaa palautetta. Jos koet, että et kykene jättämään tähän ficciin vain positiivista palautetta, pyydän, ettet kommentoi lainkaan! Tiedoksi juuri sinulle näin heti kättelyssä, joten jos tämä viesti sinua kovasti vituttaa, voit suosiolla vaihtaa ficciä ja säästää aikaa !HOX!



Huom! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa. Vaikka en hänen henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä yhdy, tykkään edelleen hänen kirjasarjastaan. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Kuin salamaniskusta



Näytti siltä kuin suuri varjo olisi peittänyt Kotikolon ja syössyt sen pimeyteen. Ron sävähti ja hypähti lähemmäs Harrya.

"Ei mitään hätää", Harry lohdutti ja taputti Ronia selkään. Häntä poltteli mennä ulos juoksemaan sateeseen.

"Entä jos salama iskee isän tuuliviiriin ja johdattaa sen sisälle? Kuulin, että on jotain pallosalamoita, entä jos sellainen tulee tänne?" Ron kysyi hysteeristä lähentelevällä äänellä.

"Onhan se mahd—" Harry aloitti, mutta muutti mieltään Ronin sormien puristaessa hänen käsivarttaan. "Tai siis, öh, tarkoitan, että ei pallosalamia täälläpäin näy, ja eiköhän isäsi ole laittanut ukkosenestoloitsut paikoilleen kun tuuliviirin asensi."

Ron näytti epäilevältä, mutta kun Harry ei lakannut hymyilemästä tai nyökyttelemästä, hän vaikutti rauhoittuvan. Harry huomasi silti, että aina ukkosen jyrähtäessä Ron värähti kauttaaltaan.

"Mitä luulet, onko tämä pahkura hyttysenpisto vai mäkäräisen?" Harry kysyi ja ojensi käsivarttaan Ronin katsottavaksi.

Ron katsoi käsivartta ja siinä olevaa pahkuraa ehkä sekunnin ajan, sitten hänen katseensa singahti jälleen sateen rummuttamaan lasiin ja sen takana myrskytuulissa viuhuviin oksiin.

"Varmaan hyttynen."

"Ei mutta se näyttää jotenkin tavallista laajemmalta!" Harry protestoi ja herisytti käsivarttaan lähemmäs Ronin naamaa.

"En minä voi nyt keskittyä siihen!" Ron älähti ja tyrkkäsi Harryn käsivarren pois.

Ulkona välähti ja jyrähti jälleen, aivan kuin katto olisi räjähtänyt heidän yltään. Ron ulvaisi.

"No oli vähän tarkoitus, että olisit keskittynyt siihen", Harry mutisi.

"Mitä?" Ron kysyi poissaolevana tuijottaen silmät levällään sateen voimasta jo helisevää lasia. "Olisipa meillä kellari."

Harry nielaisi hermostuneena. Tietysti nyt hän voisi ehkä. Ei. Mutta jos sittenkin... Se olisi kyllä varma keino kääntää Ronin ajatukset pois myrskystä, mutta vaakalaudalla oli paljon. Eikä Harry ollut aiemmin uskaltanut ottaa riskiä. Vaikka toisinaan Ron oli vaikuttanut miltei —

Mutta.

Harry veti syvään henkeä ja terästäytyi, tarttui sitten Ronia leuasta, käänsi tämän kasvot puoleensa ja painoi huulensa Ronin huulille.

Ron äännähti, mutta ei vetäytynyt pois. Harry odotti liikkumatta, hieman kiihtynyt hengitys Ronin poskea vasten tuhisten. Nyt jos hän oli tulkinnut kaiken aivan väärin, hän oli tehnyt jotain älyttömän typerää, jotain niin kolossaalisen ääliömäistä, ettei ollut edes ihan varmaa, jatkuisiko heidän ystävyytensä enää tämän jälk—

Ron päästi kurkustaan huokauksen ja voihkaisun välimuodon, sitten hän liikautti huuliaan Harryn huulia vasten, huokaisi nenästään ja vei kätensä Harryn niskaan.

Ja sitten he suutelivat, täyttä päätä, ja tällä kertaa oli Harryn vuoro värähtää ihan vain siitä ilosta, että Ronin toinen käsi työntyi hänen t-paitaansa pitkin hänen kyljelleen, siitä viistämään vyön reunaa, mutta ei sen alemmaksi. Se oli sekä hyvä että huono juttu, koska tämä oli tavallaan Harryn ensimmäinen suudelma, mutta toisaalta Ronin käsi oli niin suuri ja lämmin ja tämän kieli teki Harryn suussa asioita, jotka saivat hänet haluamaan, että käsi olisi jatkanut ihan vähän vielä alemmaksi.

"Huhuu? Kotona ollaan!" rouva Weasleyn ääni keskeytti heidät, ja kumpainenkin hypähti syyllisenoloisesti sohvalla kauemmas toisistaan.

Harryn oli vaikea keskittyä näkemään, hän vain räpytteli silmiään ja korjasi lasiensa asentoa, Ronin nenä oli tuupannut ne vinoon. Ron puolestaan tuijotti häntä suu raollaan, silmät yhtä suurina kuin lautaset.

Rouva Weasley kurkisti olohuoneeseen.

"Olipas kova myräkkä! Odottelin Lovekivoilla pahimman ohi."

Harry nyökkäsi ja koetti muodostaa hymyä kasvoilleen. Ron ei kääntynyt.

"Ksenofilius tarjosi päivällistäkin, mutta onneksi te olette täällä, niin saatoin kieltäytyä", rouva Weasley kertoi suoristaessaan yksinäisen nojatuolin käsinojalle laskosteltua vilttiä. "Hyvinkö täällä on mennyt?"

"Joo, kaikki okei", Ron sai vihdoin sanottua, katse edelleen Harryssa.

"Ruoka on valmista puolen tunnin kuluttua", rouva Weasley sanoi ja katsoi heitä ehkä sekunnin, pari tavallista pidempään. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja kiipesi yläkertaan.

Ron tuijotti edelleen Harrya, ja Harrysta alkoi tuntua, että hiljaisuus oli jo hänelle liikaa.

"No, sepä", Ron aloitti. Harry odotti jatkoa.

"Öö, joo", Harry lopulta sanoi, kun Ron ei sanonutkaan mitään selventävämpää. Hän vilkaisi ikkunasta ulos, sade oli tosiaankin laantunut.

"Haluatko..." Ron aloitti, ja Harryn käänsi päänsä kohti Ronia niin nopeasti, että hänen silmälasinsa heilahtivat vinoon. Ron kurotti oikaisemaan lasit, ja Harry pidätti hengitystään. Sitten Ron veti syvään henkeä.

"Mennäänkö yläkertaan?"

Harry virnisti ja hypähti seisomaan. Ron nousi myös ylös. Kuin sanattomasta sopimuksesta he ryntäsivät portaikkoon ja rymistelivät kohti ylintä kerrosta.

"Varovasti pojat!" rouva Weasley älähti perääntyessään takaisin makuuhuoneeseensa, ettei olisi tullut tallatuksi.

Harry väläytti rouva Weasleylle pikaisen pahoittelevan hymyn. Hän avasi suunsa pyytääkseen anteeksi, mutta sitten Ron tarttui hänen käteensä ja veti hänet seuraaviin portaisiin.

"Sori äiti, me halutaan päiväunet ennen päivällistä!" Ron huusi epämääräisesti toisen kerroksen kaiteen yli.

Harry tuhahti huvittuneena ja olisi voinut vannoa, että kerrosta alempana rouva Weasley mutisi itsekseen "jo oli aikakin".


« Viimeksi muokattu: 03.10.2020 12:19:19 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 669
Syöksyin heti lukemaan, kun huomasin tämän! ♥ Ukkosen pelkääminen sopi hyvin Ronille, pelkäsihän hän hämähäkkejäkin. Varmaan siksi kuvittelin Ronin panikoimassa samaan tyyliin kuin Salaisuuksien kammio -leffassa Hämäkäk-kohdassa :D Harryn harhautuskeinot olivat huvittavia, onneksi hän uskalsi lopulta kokeilla tehokkainta keinoa ;) Naureskelin myös sille, että Molly oli tyytyväinen saadessaan pojista syyn kieltäytyä Ksenofiliuksen kokkailuista, aivan mainio yksityiskohta! Ja Molly taisi olla paremmin perillä poikien tunteista kuin he itsekään. Ehkäpä ne siellä ”päikkäreillä” alkavat pikkuhiljaa selvitä Harrylle ja Ronillekin. Kiitos tästä, ihana pieni Rarry-palanen ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 779
Aaah eikä, mikä ihana pieni söpöstelyficci! Tämä oli aivan huikea, kirjoittelen tätä kommenttia ihan hymy huulilla :D

En tiedä, mistä alottaisin. Varmaankin siitä, että koko asetelma on todella sympaattinen ja on todella luonnollista, että Harry yrittää harhauttaa Ronia eikä toisinpäin. Tykkäsin Thelinan tavoin siitä, että Harry yritti harhauttaa Ronia ensin kysymyksillä saamastaan pistoksesta, mutta uskaltautui sitten kokeilla rohkeampaa keinoa. Täydellistä! Dialogiin mukaan ujutettu huumori toimi myös tosi hyvin, sillä se teki ficistä vielä jotenkin kiihkeämmän luettavamman. Kaikki meni juuri sopivan täydellisesti, mikä miellyttää erityisesti näin sunnuntaisena aamupäivänä :)

Pidin hurjasti siitä, miten yksityiskohtaisesti olit kuvaillut tuon suutelemisen. Siinä oli mukana kosketuksia, henkäyksiä, Harryn ajatuksia Ronista ja kuinka ihanalta kaikki tuntuu - ja se kaikki kuvastaa onnistuneen ensisuudelman tunnehyökyaaltoa ja sitä, kuinka kaikki ikään kuin sulautuu yhteen, mutta samalla kaiken kokee irrallisena toisistaan. Pidin siitä todella paljon, jotenkin ihan erilaista suutelemisen kuvailua kuin mihin yleensä on tottunut :) Sen lisäksi plussaa siitä, miten Molly tulee mukaan ficin lopussa ja keskeyttää pojat, mutta on tietenkin melkein heti tilanteen tasalla! Tuo Ronin surkean läpinäkyvä tekosyy päikkäreistä on jotenkin todella sympaattinen ja huvittava, varsinkin, kun Harry on kuulevinaan nuo Mollyn sanat.

Tämä oli aivan huikea, kiitos tästä Rarrystä ♥

P.S. En tiedä, miten olen alkanut shippaamaan tätä paritusta?! Luultavasti sinun ja Thelinan tekosia :D No, en valita!

between the sea
and the dream of the sea

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 096
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Oi miten tämä oli suloinen! Humoristinen söpöstely puree aina, ja Rarry on niin kiva paritus sitä varten ja ylipäätäänsäkin, niin tätä oli ilo lukea!

Joten suloista tuo, miten Ron pelkääkään ukkosta, ja vielä söpömpää (semmoista hassun söpöä) olivat nuo Harryn yritykset saada Ronin ajatukset jonnekin muualle :D Hyttysen vai mäkäräisen pisto... ;D Eipä ole Harryakaan luovuudella pilattu, olisi puhellut ennemmin vaikka huispauksesta... mutta se ei tosin olisi - todennäköisesti - ollut yhtä hauskaa, vaikka oon kyllä huomannut, että sä saat vaikka mistä jotain hauskaa väännettyä :D
Ja toisaalta, ei se Harry ehkä  muuten olisi päätynyt suutelemaan Ronin kanssa! Ei ainakaan ehkä noin vikkelään, mistäs minä tiedän, miten tilanne olisi muissa tapauksissa edennyt. Ihanat suukottelukohtaukset, niitä pätkiä oli kiva lukea ♥

Lainaus
"Ksenofilius tarjosi päivällistäkin, mutta onneksi te olette täällä, niin saatoin kieltäytyä", rouva Weasley kertoi suoristaessaan yksinäisen nojatuolin käsinojalle laskosteltua vilttiä.
Tämä oli minunkin mielestäni hauska yksityiskohta :D Mitäköhän Kseno olisi tarjonnut Mollylle?

Tuo loppukin oli ihana. Vai että päiväunille... ;D Oon varma ettei selitys todellakaan uponnut Mollyyn, vaan mitä todennäköisimmin hänellä oli ainakin aavistus siitä, mitä Ronilla ja Harrylla oikeasti oli suunnitelmissaan. Kyllä tais äiti tietää, mitä oikein oli mennyt keskeyttämään XD



Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Thelina, olipas höpösti sanottu, kiitos <3 ja anteeksi että syöksymisestäsi huolimatta mulla kesti näin kauan vastata, oon ollut huono huono kommakommaaja viime kuukausina D: mutta! Mä oon melko varma, että mulla oli jotain ajatuskulkuja, kuten että kaksoset olis lukinneet Ronin lapsena katolle ukkosen aikaan, ja sen takia Ron pelkäisi kovasti ukkosta. Aivan ihanaa että sulla oli mielessä se Hämäkäk-kohdan panikointi, rakastan sitä! Ja autopanikointi myös, pikku-esiteini-Ronin äänenmurros"kiljahdukset" on sen leffan parasta antia <333 Ole oikein hyvä ja kiitos itsellesi ihanasta kommentista <3

hiddenben, hymy huulilla kommentointi on varma keino ihastuttaa kirjoittajaa, kiitos :-*  oikein mukavaa, että huumori uppoaa. Oon sen kanssa usein silleen veitsenterällä, että joskus toimii ja joskus ei, mutta nakkelen nauruspagettia (yleensä) ihan jatkuvasti lukijoiden naamalle, joten ei se laatu vaan se määrä? :P Mä oon niin sanottu hydrauliikkakirjoittaja. Viittaan siis seksiin, mutta sama käy ilmi ihan muussakin tekstissä eli sen sijaan että kertoisin, mitä hahmot ajattelee, mä kerron mitä he näkee ja kokee ja tekee ;D haluaisin ajatella, että välillä onnistun (=muistan) kirjoittaa henkistä ajatusmaailmaakin mukaan, mutta aika usein se "unohtuu". Mut hienoa, jos tässä oon ilmeisesti onnistunut vähän tasapainoisemmin kuvailemaan! :)

Hähäää, astu vielä muutama askel tänne Rarryvaltakuntaan, meillä on ... no, spagettia ainakin 8) ( kiitos :-* )

Larjus, Rarry on mun käsissäni lähes poikkeuksetta humoristista söpöstelyä! ;D Jooei, Harrya ei oo luovuudella pilattu haha hehe ... öh, tai siis mua ei ole xDD mutta joo, joku muukin mulle sanoi tuossa, että siinäpä varsinaisesta tikusta tehdään asiaa xDD mutta niin, pakkoraossa sitä ajattelee sitä, mihin katse osuu, eikös se niin mee? :D Ihan varmasti Harry olis jahkaillut enemmän, jos ei nyt jostain kumman tuutista olis repinyt rohkeutta tuommoiseen! Vaikka se onkin tekevä ihminen, niin jotenkin tuntuu, että tämmöisessä tilanteessa se teko on jotain niin vaikeaa, ettei sitä ihan tuosta noin vaan saadakaan aikaiseksi! Onneksi nyt kuitenkin onnistui :)

Omassa päässäni Molly tiesi tasan tarkkaan, mitä oli tapahtunut ja oli seurannut pinetystä jo pitkään, joten oli tilanteesta vain ja ainoastaan helpottunut ;D kiitos hurjasti kommentista <3


Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 1 006
Hei tää on ihana!

Rarry on mun ehdoton lemppari slash-parituksista, vaikka oon niihin kovin huono tarttumaan femmeen tottuneena.  ::) Onneksi kuitenkin tartuin, sillä tää oli samaan aikaan hauska ja hurjan söpö. Samaistuin panikoivaan Roniin, koska pallosalamat on kauhistus, jota pelkään jokaisessa ukonilmassa ja ryntäilen sulkemassa ovia. Onneksi Ronilla oli Harry kääntämässä ajatuksia muuhun, ettei tarvinnut vain pelätä.

Lainaus
Harryn oli vaikea keskittyä näkemään, hän vain räpytteli silmiään ja korjasi lasiensa asentoa, Ronin nenä oli tuupannut ne vinoon. Ron puolestaan tuijotti häntä suu raollaan, silmät yhtä suurina kuin lautaset.
Naurhadin vinossa oleville silmälaseille. Sitä se silmälasillisen ihmisen elämä on...

Ja ehdottomasti parasta oli lopussa oleva rouva Weasleyn lausahdus. Kyllähän rouva Weasley tietää kaiken, mitä hänen kattonsa alla tapahtuu.  ;D

Kiitos tästä yöpalasta!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 011
    • Mieleni on maalaus
♥_______♥

Jälleen kerran onnistunutta ja laadukasta Rarrya! Molly sanoikin kaiken sen, mitä me rarryfanit ollaan ajateltu. :D Nyt kun oon lukenut koko Kolmas pyörä -sarjan läpi, tämä oli ihanan kevyttä vaihteeksi. Kirjoittaispa ihmiset enemmän kouluaikaisia Rarryja, nämä on niin mukavia kun pojat on teinejä ja kaikki on niin uutta ja hämmentävää ja kaikkea. :D

Lainaus käyttäjältä: Beelsebutt
Nyt jos hän oli tulkinnut kaiken aivan väärin, hän oli tehnyt jotain älyttömän typerää, jotain niin kolossaalisen ääliömäistä, ettei ollut edes ihan varmaa, jatkuisiko heidän ystävyytensä enää tämän jälk—

Ron päästi kurkustaan huokauksen ja voihkaisun välimuodon, sitten hän liikautti huuliaan Harryn huulia vasten, huokaisi nenästään ja vei kätensä Harryn niskaan.
EHDOTON lempparikohta! Voin tunnistaa tuon paniikinomaisten katastrofiajatusten tulvan ja se sopii Harryn yliajattelevalle mielelle.
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 478
Awww! Miten ihmeessä tämä on voinut lipsahtaa ohi silmieni? Sillä voi vietävä miten ihana ja suloinen fluffy tämä olikaan vaikka alussa pitikin vähän jännitellä että mitä tässä tapahtuukaan :D

Tykkäsin siitä kuinka kaikki alkoi. Tuo ukkonen ja Ronin pelko oli varsin ymmärrettäviä. Harryn yritys harhauttaa Ronia oli hauska kunnes sitten päästiinkin itse asiaan. Voi ei miten jännittävä hetki! Ihan kamalaa jos Harry olisikin tulkinnut kaiken väärin, mutta onneksi ei! Mutta ääää kun Molly tuli kotiin ;D Siis täydellistä mutta silti ihan tyhmää! Kun just oli siinä kivassa fiiliksessä, että miten tilanne jatkuu. Mutta siis tietenkin tuommoinen on juuri parasta ja onneski Ron keksi nuo "päikkärit" ;D Uh huh, olisipa kyllä kiva lukea mitä tapahtuu tuolla Ronin suljetun makuuhuoneenoven takana ;) Vaikka toki omakin mielikuvitus riittää siihen, niin silti lukemisen nautinto on vaan aina niin ihanaa!

Huuuh, oon ihan fluffy-huuruissa enkä osaa sanoa muuta kuin ihanaa, ihanaa, ihaanaa ja voin kun kirjoittaisit pian jotain kivaa lisää :D

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!