Fikin nimi: Ikuisesti
Kirjoittaja: supernova
Genre: drama, pienehkö slash
Paritus: Ohto/Riiko
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Disclaimer: Omistan kaiken juonesta hahmoihin.
Ikuisesti
”Hei Ohto, ootsä ihan ok?” mä kysyin mun parhaalta kaverilta, kun se ei reagoinut mun juttuihin mitenkään.
Se käänsi päänsä muhun päin, sen posket oli kyynelistä märät ja sen vihreissä silmissä loisti kipu ja suuttumus.
”Ohto? Oikeest mikä sul on?” mä kysyin, entistä huolestuneempana.
”Äiti soitti eilen… Marilea on kuollut… S-se oli menos k-kattomaan Väinöä, kun j-joku känninen ukko… ukko ajoi s-sen päälle… Se kuoli sair-sairaalassa m-myöhemmin…” Ohto kertoi mulle nikotellen. Musta tuntui pahalta sen puolesta.
”Voi Ohto, mä olen niin pahoillani”, mä kuiskasin hiljaa. En tiennyt mitä muuta sanoa.
”Riiko?” se kysyi hiljaa. En melkeen kuullut sitä.
”Mitä?” kysyin takasin, toivoen ettei se käskis mun lähteä. En halunnut, että se sulkis mut ulos.
”Halaa mua, oo kiltti”, se pyysi, melkein anoi ja mä kiersin käteni sen ympärille, rutistaen lujasti.
”Mä oon aina täällä sua varten, tiedäthän sä sen…”, mä varmistin ja rutistin sitä vähän kovempaa.
”Joo… Kyllä mä tiedän. Kiitos, Riiko”, se kuiskasi ennen kuin painoi huulensa mun omille.
Me suudeltiin kauan ja epätoivoisesti. Meidän huulet haparoi toisten omia niin kuin ne ei koskaan enää kohtais, meidän kädet vaelteli toistemme vartaloilla ja mä toivoin ettei Ohto ikinä katois.
”Mä rakastan sua, Riiko. Ikuisesti.” Ohto kuiskasi mun kaulaan, kun me vihdoin erottiin toisistamme.
”Niin mäkin sua Ohto, ikuisesti.” mä kuiskasin takaisin.
Siihen hetkeen halusin jäädä ikuisiksi ajoiksi.