Ficin nimi: Vandemon aikoi Japaniin
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SinäTuubaPaska (DIGGOOMON XD by Urpoliitikko)
Ikäraja: Sallitun puolella
Pääosassa: Itse Vandemon
Genre: Mitä
Summary: Vandemon muun muassa etsii Hesen lastenateriaa toiselta puolen maapalloa.
A/N: Oikein mukavaa joulua, Larjus! 😍 Arvoin muutaman tekstivaihtoehdon välillä, että mitä kirjoittaisin tänä vuonna ja tämä hyppäsi sitten estradille, kun inspiraatio otti ja iski. Lisäksi tiedän, että sinä jos kuka arvostat tämänkaltaisia fandomvalintoja. 😂❤️
***
"Vandemon aikoo Japaniin?"
Taichi 'Tai Kamiya' Yagami sitä kolmine silmineen ällisteli, ja juuri niin olikin tapahtumassa. Seuraavassa hetkessä Vandemon olikin jo saapunut Osakaan kirsikankukkien keskelle katu-uskottavaksi tuunattu matkalaukkunsa kourassaan. Sievästi käpötellen ja ripaus ystävyyden taikaa taustamusiikkina matka oli edennyt varsin nohevasti.
Kyllä Japanissa olikin valoisaa, Vandemon pani (tirsk) merkille. Sitä maata eivät olleet pimeyden voimat vielä saaneet valtaansa. Humpuukia. Moinen meininki ei enää kauaa pätisi, kunhan hän pääsisi kunnolla vauhtiin ja töräyttäisi koko auringon nurin. Siinä sitä sitten kykittäisiin pimennossa hänen mahtinsa alla.
Ensimmäisen päivän iltaan mennessä Vandemon oli herättänyt lähinnä ruohonjuuritason pahennusta kyttäämällä ihmisiä silmät pahaenteisinä kiemuroina ja pieruääniä päästellen, mutta sisuksia murjova nälkä pakotti hänet tekemään jotain järkevää. Vandemon huomasikin lipuneensa paikallisen marketin nurkalle ennen kuin ehti kissanpaskaa sanoa.
"Irasshaimase!" tiskin takana pönöttävä täti karjaisi heti oven liu'uttua sivuun.
"Vaiti." Vandemon käytti arvovaltaista ääntään ja tuijotti myyjää niin kauan, kunnes tämä sai tarpeekseen ja päätti vajota lattiasta läpi. Hyvä. Osasi hän siinä paikassa yksinkin toimia.
Totta kai osasi.
Tuokion kuluttua Vandemonin ostoskoriin oli päätynyt pari syömäpuikkoja, keitetty muna, munaleipä, munakello, munapieru ja kotiin tuliaisiksi lähtevä pornolehti, joka oli jäänyt hänen käteensä lukemista tarjoavasta hyllystä. Täydellistä, hän ajatteli mairea hymy uljaalla mieshoronaamallaan.
Tai ei sittenkään. Vandemon oli yhä varsin nälkäinen kaiken hortoilunsa, samoilunsa ja maailmanvalloitustuumailunsa ansiosta. Jossain kauempana häämötti kyltti, jonka nimeä Vandemon tavasi lähemmäs vartin.
"Haa, Lotteria, lortto, tottoroo, lori lori", hän sanoi. "Täällä saa taatusti syöys jooj."
"Mitä saisi olla?" joku ilkesi kysyä, kun hän oli vaeltanut sisään.
"Lastenateria kaikilla mausteilla", Vandemon sanoi pontevasti.
"Mmitää?"
"Vaiti."
"Hää?"
"Vaiti."
"Laitetaan kaikki punaiselle!"
Ei hän helkkari vieköön saanut tilatuksi mitään siinä paikassa.
"Ulos!" Vandemon mylväisi tietämättä itsekään, kummalle käsky oli tarkoitettu, myyjälle vai hänelle itselleen. Loppujen lopuksi se oli silti hän, joka kieri ja pyöri ympäri Osakaa seuraavaan vaihtoehtoonsa.
"Jeebaa, jihuu", Vandemon hurrasi astuessaan McDonald'sin prameista pariovista peremmälle. Sieltä hän taatusti löytäisi etsimänsä.
"Lastenateria kaikilla mausteilla", Vandemon kokeili uudestaan edellisen tilauksen mentyä metsään.
"Eli Happy Meal?" myyjä pääsi pätemästä.
"Yääyy."
"Tekee KAKSISATAAYHDEKSÄN."
Alta aikayksikön uunituore Happy Meal tupsahti Vandemonin eteen. Jo ensimmäinen suupala sai hänen suupielensä vääntymään hymyyn. Se murkina veti vertoja Hesenkin mätöille.
"Olen niin onnellinen."
"Vandemon-herra!" pikkuvanha tervehdys kuului siinä samassa takavasemmalta. Vandemon mulkoili polvenmittaista kissahiirimonia, joka könysi viereiselle baarijakkaralle kuin olisi omistanut koko puljun.
"Devimon."
"Anteeksi mitää?"
"Tailmon", Vandemon korjasi erehdyksensä ja nyki ateriaansa kauemmas. "Mitä tämä tarkoittaa?"
"Seurasin teitä ja ajattelin valloittaa tämän maan rinnallanne!" Tailmon virkkoi koppavasti. Vai sellaista. Totta kai hänen ykköskätyrinsä oli tunkemassa rintaperilliseksi valloitusglooriassa. Vandemon ei tarvinnut minkäänlaisia rintoja.
"Painu kotiin", hän käski, mutta Tailmon ei hievahtanutkaan tavallista tutinaansa lukuun ottamatta.
"Antakaa ranskalainen!"
"Ei tule kuuloonkaan."
Tailmon päästeli ärsyttävää märinää, kun Vandemon lapioi loput Happy Mealistaan kitaansa Tiktakin Heilutaan-biisin päristessä taustalla. Tailmon märisi edelleen ja roikkui hänen lahkeessaan, kun Vandemon aterian jälkeen posotti päättäväisesti eteenpäin. Ei hänellä suuntaa ollut mielessään, mutta samanlaisia haahuilijoita ja oman elämänsä main characterejä oli Tokion kadut täynnä. Ei kun Vandemon olikin Osakassa. Hän unohti jo itsekin.
"KÄPÄLÄT IRTI!" Vandemon kirosi potkiskellen Tailmonia kauemmas.
"Eeääää!"
Samassa Vandemon huomasi paikallisen apteekin kyltin, jolla oli kunnon reivit käynnissä neonvaloineen.
"Katso, tuolla on apteekki!" hän ölähti ja sai kuin saikin kätyrinsä huomion muualle. Tailmonin silmät laajentuivat ihastuksesta, ja sopivan hetken tullen Vandemonin onnistui singota typerä turriolento pää kolmantena jalkana apteekin ovesta sisään.
"Jolkotanpa vittuun", Vandemon murahti vinkkinä itselleen. Hän etsisi itselleen mahdollisimman syrjäisen ja kotoisan nurkan, jossa hänen suunnitelmansa voisivat kukoistaa ilman, että kukaan hänen dilleistä kätyreistään tulisi häiritsemään. Sehän kuulosti hyvältä.
Seeöes.