Avaruuspiraatti: Link deserves the world <3
Vehka: Jep, mieluiten Zeldan kanssa
Ehkä kaksikon pitää hankkia isompi paikka, jotta löytyy tilaa Linkin asekokoelmalle ja Zeldan tavaroille
Faron Grasslands”Olen aina pitänyt viidakoista.”
”Niinkö?”
Zelda nyökkäsi ja kosketti ohimennen banaanipuun karkeaa runkoa. ”Kun olin pieni, näin viidakkoja vain satukirjoissa. Siitä asti olen haaveillut viidakkoon pääsystä. Ja pääsinhän minä.”
”Pääsithän sinä.”
Aikaisempi sade viipyili yhä ilmassa kosteutena. Siinä missä viidakon lämpö sai Linkin iholle nousemaan hikeä, Zeldan iho tuntui helmeilevän kastevettä, josta tiheän lehvästön läpi siivittyvä valo sai kimaltelemaan kuin timantit.
Zelda tutkaili rotkon vieressä roikkuvaa korkeaa puuta, josta roikkui köynnöksiä. ”Eikö olisikin hauskaa heilauttaa itsemme rotkon toiselle puolelle köynnöksen avulla?”
”Se voi olla vaarallista.”
Zelda vain nauroi tarttuessaan köynnökseen ja antoi sille napakan kiskaisun kokeeksi. ”Link, olen nähnyt, kuinka yhtenään tipahdat alas vuorilta ja olet aina kunnossa”, hän sanoi ja katsoi Linkiä sitten kiusoittelevasti. ”Ellei sinua sitten pelota?”
Link punehtui. Tietysti ne väläykset, joita Zelda oli nähnyt hänestä, olivat juuri niitä, kun Link oli tipahtanut vuorenseinämiltä. ”Ei.”
”Nähdään toisella puolella”, Zelda sanoi silmää iskien ja otti napakan otteen liaanista.
