Kirjoittaja Aihe: Moonlight Lovers: Ruusuja epäkuolleiden puutarhassa (S, Raphaël/Vladimir, oneshot)  (Luettu 3199 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Title: Ruusuja epäkuolleiden puutarhassa
Author: Larjus
Chapters: Lyhykäinen oneshot
Fandom: Moonlight Lovers
Pairing: Raphaël/Vladimir
Genre: Drama, hienovarainen romance
Rating: S
Disclaimer: Moonlight Lovers on ChiNoMikon ja muun Beemoov-staffin käsialaa ja kuuluu heille. En ole saanut tämän kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Summary: Vladimirin ja Raphaëlin yhteinen hetki puutarhassa.

A/N: Perusmeininki: otomepeli ja minä shippaan eri deittivaihtoehtoja keskenään enkä MC:lle :D

Vladimir on pelissä punastellut jonkin verran (yllättävänkin paljon, jos minulta kysytään o.O ja miten vampyyrit edes punastuu?), mutta en kyllä tiedä, miten OOC:tä tämmöinen ujosteltu ja punastelu sille on ;D Mut jotenkin viihdyttävä ajatus.



Ruusuja epäkuolleiden puutarhassa


Kartanon puutarha oli ollut alusta alkaen Vladimirin silmäterä ja huolenpidon kohde. Hän muisti jok’ikisen kasvin, joka kasvoi kartanon ja sen muurien suojassa, ja huolehti niistä kaikista asialle syvästi omistautuneena. Vladimir rakasti kasvejaan, vaikka samalla ne sinnikkäästi muistuttivatkin häntä hänen entisestä elämästään ja ihmisistä, jotka kauan sitten olivat olleet hänelle hyvin rakkaita. Tunne oli katkeransuloinen: puutarha oli ainoa asia, joka muistutti häntä menneestä, entisestä elämästä ja menetetyistä rakkaista, mutta samaan aikaan se oli myös hänen uuden, nykyisen lempensä ja kiintymyksensä symboli.

”Miten kaunista, kuten aina.”

Raphaëlin pehmeä, rauhallinen ääni kuului jossain Vladimirin takana. Vampyyri seisoi muutaman metrin päässä kasvot kohti atsaleapensaita. Kevyt tuulenvire tanssahteli hänen yönsinisissä hiuksissaan.

”Kiitos”, Vladimir vastasi yksinkertaisesti. Hänen ei tarvinnut sanoa enempää. Yksi sana välittäisi eteenpäin kaiken sen, mitä Vladimir tunsi ja halusikaan sanoa, ja Raphaël kyllä osaisi ymmärtää vastauksen juuri oikein.

Vladimir arvosti syvästi sitä, miten paljon Raphaël tuntuikaan pitävän puutarhasta. Vaikka kirjasto oli selvästi tämän lempipaikka kotikartanossa, Vladimir oli aidosti ilahtunut, kun Raphaël oli kerran eksynyt puutarhan puolelle ja heti kiintynyt kokemaansa. Muut kartanon vampyyrit eivät tuntuneet tajuavan kasvien kauneutta, eivät ainakaan riittävästi Vladimirin mielestä. Sen sijaan Raphaël, joka ei edes voinut nähdä kukkia kaikessa loistossaan, arvosti niitä enemmän kuin kukaan näkevä koskaan voisi (tietenkin Vladimiria itseään lukuun ottamatta).

Vaikka Vladimir ja Raphaël olivat alun perin löytäneet yhteisen kiinnostuksen kirjastossa, Vladimirin mieltä lämmitti, että puutarha oli mahdollistanut sille tilaisuuden syventyä. Kirjat ja kasvit, mikä voisikaan paremmin yhdistää kahta vanhaa, eri vuosisadoilla elänyttä vampyyria, jotka molemmat vierastivat nykymaailman menoa ja halusivat pitää kiinni siitä, mitä oli heidän elinaikanaan ollut. Olihan heillä eronsa ja erimielisyytensä, mutta kenelläpä ei. Enemmän heillä kuitenkin riitti ymmärrystä ja hyväksyntää toisilleen.

”Tämä tuoksu on suorastaan jumalainen”, Raphaël sanoi ja kääntyi Vladimirin puoleen.

”Niin on”, Vladimir vastasi. ”Jokaisella kasvilla on oma ainutlaatuinen tuoksunsa, ja yhdessä ne muodostavat tämän upean tuoksujen cocktailin.”

Raphaël hymyili kuin Vladimir olisi sanonut hänestä jotakin huvittavaa. Hän käveli hiljakseen puutarhan hiekoitettua polkua sinne, missä tiesi penkin sijaitsevan pensaiden suojaamana. Vladimir seurasi muutaman metrin päästä, miten sulavasti Raphaël asettautui penkille istumaan, ilman pienintäkään epäröintiä tai hapuilua. Tämä todella tunsi puutarhan hyvin.

”En kyllä tarkoittanut kasveja”, Raphaël sanoi sitten, kun Vladimir tuli hänen viereensä istumaan. Tämä ei täysin ymmärtänyt, mitä toinen oikein meinasi, mutta sanat saivat silti poskipäät kuumottamaan. Ehkä oli ihan hyvä, ettei Raphaël voinut nähdä hänen kasvoilleen kohonnutta punaa.

Raphaël sipaisi sivuun poskiaan kutittelevat kiehkurat ja kosketti sitten Vladimirin kättä kevyesti. Kuten oikeastaan aina, Vladimirin kädet oli verhottu hansikkaisiin. Raphaëlin sormet tanssahtelivat tämän kämmenselällä hetken, kunnes hän nosti käden ilmaan ja kannatteli sitä hellästi kuin linnunpoikasta.

”Saanko?” hän kysyi.

Vladimir tiesi, mitä hän tarkoitti.

”Saat.”

Hellävaroen Raphaël veti hansikkaan pois Vladimirin kädestä ja antoi heidän paljaiden sormiensa hakeutua toistensa lomaan. Vladimir tajusi vasta nyt, että normaalista poiketen Raphaël oli itsekin käyttämättä hansikkaita, ja ihokontakti sai hänet värähtämään.

”Suorastaan jumalainen”, Raphaël toisti aiemmin lausumat sanansa ja painoi Vladimirin käden poskeaan vasten.

Sitten kumpikaan ei sanonut enää mitään. Yön äänettömyyden rikkoi vain tuuli, joka kevyesti kahisteli puutarhan puiden ja pensaiden lehtiä. Raphaël nautti rakastamastaan tuoksusta, ja Vladimir oli aidosti iloinen (niin kauhealta kuin se kuulostikin) siitä, että tämä oli sokea, sillä kenenkään, varsinkaan Raphaëlin, ei koskaan tarvitsisi nähdä hänen kasvoillaan nuotion lailla helottavaa punaa.

Sellaisia ruusuja hän ei puutarhaansa kaivannut.

« Viimeksi muokattu: 03.09.2020 21:40:45 kirjoittanut Larjus »
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Moikka kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin, koska olin utelias Vain muistot jäljellä elämästä -ficcisi lukemisen jälkeen näkemään, mitä muuta olet Moonlight Loversin vampyyreista kirjoittanut. Fandom ei ole sen tutumpi kuin viimeksikään, mutta tämä toimi hyvin myös peliä pelaamatta, varsinkin kun hahmot olivat tulleet jo jossain määrin tutuksi tuon aiemman ficin kautta. Ja aa, olipa tämä ihana! Hienovarainen romance kuvaa tätä genrenä hyvin, ja juuri siihen elementtiin tässä ihastuin - että kaksi vuosisatoja vanhaa vampyyria ovat keskenään näin tavattoman soft. Tunnelma oli läpi tekstin hirmu herkkä ja kaunis, ja tykkäsin tosi paljon siitä, että tapahtumapaikkana oli puutarha, josta on tullut merkittävä molemmille hahmoille - tällaiset jutut ovat aina allekirjoittaneen heikkouksia. :D Juurikin se elementti, että puutarhanhoito on ensisijaisesti nimenomaan Vladimirin intohimo, mutta Raphaël on tullut myös osaksi sitä kuin vaivihkaa ja osaa arvostaa Vladimirin kädenjälkeä (vaikkei sitä näekään). Alussa avattiin myös hienosti puutarhan merkitystä Vladimirille, sen syvyyttä, varsinkin kun siinä jatkui Vain muistot jäljellä elämästä -ficin teema vampyyriuden käsittelyn suhteen. Se, että moiset synkeämmät ajatukset katkesivat Raphaëlin saapumiseen, kertonee jotakin hänen vaikutuksestaan Vladimiriin.

Lainaus
”Tämä tuoksu on suorastaan jumalainen”, Raphaël sanoi ja kääntyi Vladimirin puoleen.
”Niin on”, Vladimir vastasi. ”Jokaisella kasvilla on oma ainutlaatuinen tuoksunsa, ja yhdessä ne muodostavat tämän upean tuoksujen cocktailin.”
Raphaël hymyili kuin Vladimir olisi sanonut hänestä jotakin huvittavaa.
Tällainen toimii aina. :D Onneksi Raphaël vielä myöhemmin tarkensi mitä tarkoitti, että Vladimir varmasti ymmärsi, heh. Siltä osin oli yhdessä kohti muuten käytetty meinata-verbiä, joka tuntui minusta vähän turhan modernilta vanhan vampyyrin suuhun, varsinkin kun Vladimir vierastaa nykymaailmaa.

Lainaus
Raphaëlin sormet tanssahtelivat tämän kämmenselällä hetken, kunnes hän nosti käden ilmaan ja kannatteli sitä hellästi kuin linnunpoikasta.
”Saanko?” hän kysyi.
Vladimir tiesi, mitä hän tarkoitti.
”Saat.”
Kuten jo sanoin, Raphaëlin ja Vladimirin suhdetta oli kuvattu tässä viehättävän herkästi - luvan kysyminen hansikkaan poistamiselle ja tuo, ettei Raphaëlilla itsellään ollut hansikkaita, vaikka yleensä näin on, oi. Nyt haluan kyllä lukea enemmänkin tällaisista toisilleen pehmeistä vampyyreista! Minusta oli myös hauskaa, että minulle tuli Raphaëlin olemuksesta ja ulkonäöstä tässä tosi vahva mielikuva, joka ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan kaukana pelin kuvituksesta, kun kävin jälkeenpäin googlettamassa. :D Kiitos lukukokemuksesta, pidin paljon!

// Tosiaan, moderni oli tuossa meinata-sanan kohdalla ehkä väärä ilmaisu, enemmän se sattui silmään siksi, koska pidän sitä itse sellaisena vähän epämuodollisena ja puhekielimäisenä ilmaisuna, joka poikkesi tekstin muusta tyylistä. Mutta tämä on taas, että miten itse asian kokee. :)
« Viimeksi muokattu: 13.03.2020 23:18:01 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Awww, ihana kuulla, että uteliaisuutta lukea lisää tämän pelin hahmoista ^^ Kuten taisin sanoa tuossa toisessa ficissä, eivät nämä hahmot ole minullekaan niin hirveän tuttuja, kun pelistä on julkiastu vasta murto-osa, enkä ole sitäkään kaikkea vielä pelannut :D Mutta olen tykästynyt näihin hahmoihin joka tapauksessa, ja musta onkin kiva pohtia niiden eri puolia canonista saatujen tiedonmurusten kautta.

En muista, että olisin pahemmin tämän tyylistä romancea ennen kirjoittanut, mutta jotenkin nämä kaksi suorastaan huusivat sitä. En voi kuvitella Vladimirin ja Raphaëlin välille mitään kovin ronskia tai edes päällisinpuolin kovin tunteellista (ja dramaattista), vaan sen pitää ehdottomasti olla tällaista hyvin hentoa ja kuten sanottu, hienovaraista. En edes ole varma, mistä mulle alun perin putkahti ajatus kirjoittaa jotain romancea näiden kahden välille, mutta niin vain pääsi käymään :D Ajatus on näin jälkikäteenkin lämmittänyt mieltäni, ehkä mä kirjottelen näistä kahdesta vielä jotain.

Jep, tollainen toimii aina. Ja eipä näistä kahdesta kumpikaan sitä meinata-verbiä käyttänyt, kun se oli kertovassa tekstissä, joka ei ole kummankaan omia sanoja. Vaikka itse en pidä sitä verbiä muutenkaan erityisen modernina ¯\_(ツ)_/¯ Eikä noista vampyyreista mun mielestä kukaan puhu mitenkään erityisen vanhanaikaisesti, ei ainakaan englanninkielisessä versiossa, jota pelaan (alkuperäinen peli on ranskaksi, mutta en osaa ranskaa, joten sen pelaamisesta en sais mitään irti. Sen tiedän vain, että Vladimir käytti tiettyyn pisteeseen asti MC-Eloïsesta muodollista sinä-muotoa mutta vaihtoi myöhemmin siihen tuttavallisempaan epämuodolliseen). 

Hauska kuulla, että sulle tuli vahva mielikuva Raphaëlista niin olemukseltaan kuin ulkonäöltäänkin ja ettei se edes eronnut kovin suuresti varsinaisesta peliversiosta :D Ja uuh, nyt mun tekee itsekin mieli kirjoittaa lisää vampyyripehmoilua! Mulla olis orastava idea yhteen ficiin (Ivanista ja Aaronista), täytyypi katsoa, miten käy.

Kiitän kommentista, kiva että pidit ^^
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 088
Moi kommenttikampanjasta!

Kuten ehkä arvanet, tämäkään fandom ei ollut mulle tuttu, mutta vampyyrien teema tietystikin on eikä fandomintuntemus ollut tässä mielestäni tarpeen. Mulle tuli hahmoista jotenkin hauras fiilis, mikä oli aika hauskaa, vampyyreistä :’D mutta jotenkin näiden ikiaikaisuus teki niistä herkkiä hahmoja! Ja sensuelleja! Upea toi käden kannattelu ja verenjuonti tuossa lopussa.

Otsikko kiinnitti huomioni, se on tosi kaunis ja onnistunut, sekä linjassa tekstin kanssa (mikä mulle itselle tuottaa aina vaikeuksia xD)

Puutarhoilla on mulla iso paikka sydämessä, siksi miljöö oli musta erityisen viehättävä tässä! Haha ja hyvä kysymys! Munkaan mielestä vampyyrit ei oikein taivu punasteluun!

Tuo meinata-sana pomppasi itseasiassa mullakin esiin tuolta, ehkä just sen takia etten koe sitä yleiskieliseksi sanaksi, vaan puhekieliseksi. Samassa sarjassa kun esim... ”hoksata”.

Kiva ja tunnelmallinen fikki! Kiitos!

Kaaos
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
kaaos: Ei kyllä yhtään yllätä, että fandom ei ole tuttu (lol kuinkakohan moni suomalainen ees pelaa tätä peliä lisäkseni), mutta hyvä ettei se haittaa. Vampyyrit on kuitenkin niin klassinen aihe, eikä tässä (toivon mukaan) loppujen lopuksi ole mitään niin fandomsidonnaista, että pitäisi tietää jotain tekstin itsensä lisäksi. Hauras sopii mielestäni kyllä yllättävän hyvin tälle kaksikolle (ja saman pelin yhdelle hahmolle Ivanille se vasta sopiikin), kuin myös sensuelli! Pakko kyllä kysyä, että mistä sä verenjuonnin repäsit, ei tässä sellaista ole... 😅 (oon kyllä samasta fandomista toisilla hahmoilla kirjoittanut ficin, jossa oli verenjuontia, mutta mitään romanttista tai sensuellia siinä ei ollut.)

Lainaus
Otsikko kiinnitti huomioni, se on tosi kaunis ja onnistunut, sekä linjassa tekstin kanssa (mikä mulle itselle tuottaa aina vaikeuksia xD)
Otsikoiden keksiminen on todellakin tuskaa, joten aina tuntuu kivalta, kun joku niitä erikseen kehuu ♥ Tämän ficin nimeäminen ei muistaakseni ollut vaikeimmasta päästä, mutta kyllä otsikkovalintoja joutuu aina puntaroimaan.

En kyllä ymmärrä, miten voi yks sana pompata noinkin kovasti esiin, varsinkin kun se on mielestäni ihan tavallinen sana 😅 Ehkä jos tavoittelee jotain tiettyä kirjallisuustyyliä tai puhdasta kirja/yleiskieltä tm. niin joo, mutta mulla on kyllä aina tasan yks tyyli ja se on Larjus-tyyli eli "just sitä mitä nyt satunkaan haluta kirjoittaa". Tasan käyttäisin hoksata-sanaakin kerronnassa jos siltä tuntuu :D ihan siinä missä esim. rikon kielioppisääntöjä ja kaikkea mahdollista.

Kiva kuulla, että tykkäsit tunnelmasta! Mun pitäis ehdottomasti kirjoittaa tästä pelistä lisää, sekä tästä kaksikosta että muistakin hahmoista (kaikista en ole vielä edes kirjoitellut mitään), koska aineksia kyllä riittäis vaikka mihin.

Kiitoksia kommentista!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 088
Hahahhaha no kappas, nyt oon selvästi lukenut tähän jotain ihan omiani :'Ddddd Lool. Eipä siellä tosiaan mitään verenjuonnista ollutkaan. En siis osaa vastata, mutta erikoista se olisi joka tapaukses ollut! Äläkä vaan huoli näistä kieleen liittyvistä asioista! Sanavalinnat varsinkin on ihan kirjoittajan itse päätettävissä.
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 635
  • ava by Claire
Kommenttikampanjasta hei!

Tästä välittyi henkilöiden kemiat ja taustat jotenkin erityisen hyvin myös fandomia täysin tuntemattomalle. Hauskalla tavalla asioita myös avautui vähän kerrassaan, kuten Raphaelin sokeus. Jotenkin sokea vampyyri on minusta hurjan romanttinen ajatus! Ja tykkäsin, että he kumpikin tapasivat käyttää hansikkaita, sopii hyvin vampyyreille, joskin heillä taisi johtua siitä, että olivat tottuneet tekemään niin, kun olivat vielä ihmisiä (näin ymmärsin rivien välistä, kun viittasit menneille vuosisadoille, jolloin hansikkaiden pitäminen ihan asusteina oli paljon yleisempää kuin nykyisin). Loppu oli ihana, mutta minulle tuli kuitenkin vähän surku, kun Vladimir ajatteli, ettei hänen punastumisensa olisi sopinut puutarhan ruusujen joukkoon. Varmasti olisi! Ja Raphaelkin olisi taatusti lempeällä tavalla iloinnut siitä.

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Lainaus
Tästä välittyi henkilöiden kemiat ja taustat jotenkin erityisen hyvin myös fandomia täysin tuntemattomalle.
Tämmöset kehut on aina ihania 😍 Varsinkin kun musta tuntuu, että mulla on täällä Finissä välillä ihan omat fandomini, joista kukaan muu ei ole kuullutkaan! 😅

Sokea vampyyri on minunkin mielestäni mielenkiintoinen ja romanttinenkin idea. Musta oli kiva päätös pelin tekijöiltä lisätä peliin yksi vammautunut hahmo. Vielä ihmisenä kun Raphaël oli siis ihan näkökykyinen. Vaikka hän ei enää puutarhan kasveja voikaan nähdä, hän kyllä muistaa, miltä kukat ja puut näyttävät. Ja osaa muutenkin arvostaa Vladimirin vaivannäköä kasviensa eteen enemmän kuin muut kartanon vampyyrit :D

Lainaus
Ja tykkäsin, että he kumpikin tapasivat käyttää hansikkaita, sopii hyvin vampyyreille, joskin heillä taisi johtua siitä, että olivat tottuneet tekemään niin, kun olivat vielä ihmisiä (näin ymmärsin rivien välistä, kun viittasit menneille vuosisadoille, jolloin hansikkaiden pitäminen ihan asusteina oli paljon yleisempää kuin nykyisin).
Hansikkaiden käyttö sopii munkin mielestä hyvin vampyyreille! Varsinkin semmosille "klassisille", kreivi Dracula jne. Samaan kastiin voisi varmaa Vladimirin ja Raphaëlinkin laittaa. Se syy on varmaan joo heidän alkuperäisten elinaikojen tyyleissä, koska sentyylisesti he vielä nykypäivänäkin pukeutuvat (molempien canonasuihin kuuluvat juurikin ne hansikkaat :D sen takia ne tähänkin päätyivät).

Vähän veikkaan, että vaikka Raphaël ei Vladimirin punastumista voinutkaan nähdä, hän kuitenkin pystyi muulla tavoin aistimaan sen :D Ja aivan varmasti iloitsi siitä, vaikka Vladimir itse vähän häpeilikin.

Kiitokset kommentista Kelsier! Kiva kun tykkäsit 😊
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti