MCU: Palasia | max K-11 | Steve/Tony | ft. Vendela

[Angelina]

Title: Palasia
Author: Angelina & Vendela
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: max K-11 (raapaleet ikärajoitettu erikseen)
Paring: Steve Rogers/Tony Stark

Summary: Palasia ja hetkiä - Steve & Tony being idiots in love

A/N: Päätettiin pölhöillä yhdessä ♥ Otettiin idea ja kirjoitettiin samasta kohtauksesta kaksi eri versiota.

PALASIA

[Vendela]

Nimi: Viivoja paperilla
Fandom: Marvel
Paritus: Steve/Tony
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Mutual pining
Pituus: 300 sanaa
Vastuuvapaus: Marvel omistaa, minä lainaan

Tiivistelmä: Sillä kuka tässä maailmassa saattoi vastustaa Tony Starkin kaltaista miestä?

Vapaa sana: Keksittiin taas Angien kanssa idea ja tässä se nyt on
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu haasteisiin: Vuosi raapalehtien ja FFF1000 sanalla 763. Kasvot

Viivoja paperilla

Olohuoneessa oli hiljaista, vain Steven kynän rapina paperilla kertoi, että siellä oli elämää. Steve oli oikaissut itsensä sohvalle ja piteli kädessään luonnoslehtiötä. Tuon tuosta hän vilkaisi nojatuoliin käpertynyttä miestä ja hahmotteli tämän kasvojen ääriviivoja paperille.

Mitä ikinä Tony tekikään padillaan, hän näytti keskittyneen siihen tiiviisti ja Steve uskoi, että hänen vaivihkaiset vilkuilunsa jäivät mieheltä huomaamatta. Sillä Steve ei missään nimessä tahtonut jäädä kiinni tirkistelystään. Tai haaveilustaan.

Olisi ollut kamalaa, jos Tony olisi pystynyt lukemaan hänen ajatuksensa. Jos tummalle miehelle selviäisi mitä Steven päässä liikkui, se oli todennäköisesti loppu heidän ystävyydelleen.

Steve unohtui jälleen katselemaan luonnostaan, siveli hellästi ääriviivoja paperilla ja puraisi alahuultaan. Kuinka hän olisikaan halunnut astella tuolin luo ja vetää Tonyn syliinsä. Suudella tämän parransängen peittämää leukaa ja haudata nenänsä miehen kaulakuoppaan.

Huokaisten hieman Steve kohotti jälleen katseensa ja huomasi Tonyn kääntävän omansa juuri samalla hetkellä pois. Onneksi mies ei voinut nähdä mitä Steven luonnoslehtiössä oli, sillä muutoin tämä olisi todennäköisesti vain nauranut kuvalleen itsestään.

Steve oli romantikko. Hän haaveili, että jonain päivänä hänellä olisi riittävästi rohkeutta kertoa tunteistaan ja haaveistaan Tonylle. Jos hän vain saisi edes pienen merkin toiselta, niin hän ottaisi härkää sarvista ja tunnustaisi ikuisen rakkautensa.

Sillä kuka tässä maailmassa saattoi vastustaa Tony Starkin kaltaista miestä? Tämän kaunispiirteiset kasvot vainosivat Steven unia ja notkeat sormet, jotka tanssivat padin näytöllä, saivat Steven sydämen hakkaamaan kun hän mietti, mitä muuta nuo sormet voisivatkaan tehdä. Tonyn epämääräisistä elämäntavoista huolimatta, tämän vartalo oli täydellinen eikä Steve olisi halunnut muuta kuin kiertää itsensä sen ympärille. Painautua aivan lähelle, eikä koskaan päästää irti.

Aivan loppuun asti Steve ei uskaltanut mennä haaveissaan. Hänelle riittäisi mainiosti läheisyys, toisen lämpö ja ehkä hellä suudelma. Mitään muuta hän ei uskaltanut toivoa. Ei vielä.

Silmättyään jälleen Tonyn rennolta näyttävää hahmoa, Steve palasi haaveistaan takaisin työnsä pariin ja antoi kynän piirtää viivoja pitkin paperia.

Ehkä jonain päivänä. Ehkä.

[Angelina]

Title: Mun maailmasta puuttuu palanen
Author: Angelina
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: K-11
Genre: mutual pining
Paring: Steve Rogers/Tony Stark

Summary: Miksi ihmeessä tämä siis tyytyisi rikkinäiseen, narsistiseen ja ehdottomasti jo parhaat päivänsä nähneeseen Tony Starkiin?

Haasteet: Vuosi raapalehtien, FF100 sanalla 040. näkö ja Ime kappale tyhjiin (Jannika B - Seuraavaan elämään)

MUN MAAILMASTA PUUTTUU PALANEN

Tony vihasi padilla työskentelyä. Se oli hidasta, kömpelöä ja valovuosien päässä hänen verstaalleen rakentamastaan teknologiasta - olkoonkin, että Starkpad oli markkinoiden paras. Hänellä ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa, jos hän tahtoi työskentelynsä lomassa seurata Steven rauhallista luonnostelua ja tietenkin hän tahtoi.

Steven otsa oli pienessä keskittyneessä rypyssä, kun tämä hahmotteli viivoja paperille. Tonylla ei ollut aavistustakaan, mitä toinen piirsi, mutta hän paloi halusta nähdä. Hän mietti hetken aikaa kysyvänsä, mutta luopui kuitenkin ajatuksesta nopeasti - Steve oli yleensä hyvin vastahakoinen esittelemään luonnoksiaan, vaikka Tony tiesi tämän olevan taitava.

Steve veti syvään henkeä ja nosti katseensa, Tonyn kääntäessä omansa kiireesti takaisin padin näytölle. Hänellä ei ollut aikomustakaan jäädä kiinni epätoivoisesta tuijottelustaan, joka aika-ajoin hävetti häntä itseäänkin. Tony tunsi itsensä nuoreksi koulupojaksi epätoivoisen ihastuksensa kanssa, mutta ei voinut mitään sille, että Steve herätti hänessä selittämättömän halun.

Eikä kyse ollut ainoastaan seksuaalisesta halusta. Tottakai hän salaa haaveili, että Steve nostaisi hänet käsittämättömän vahvoille käsivarsilleen ja ottaisi hänet rajusti Towerin joka ikistä seinää vasten, mutta sen lisäksi hän halusi läheisyyttä. Hän halusi nukahtaa toisen viereen ja herätä aamulla siihen, että Steve katsoisi häntä hellästi taivaansinisillä silmillään.

Tony veti syvään henkeä, kääntäen vaivihkaa katseensa takaisin sohvalla istuvaan supersotilaaseen. Steven hiukset olivat kasvaneet hieman pituutta, leväten huolettomasti tämän otsalla ja Tony olisi voinut maksaa siitä, että saisi upottaa sormensa tämän vaaleisiin suortuviin. Hän halusi suudella Steven hieman terävää nenää ja seurata sormillaan tämän täyteläisiä huulia. Hän halusi painautua Steven vahvaa rintakehää vasten ja jäädä siihen, unohtaa hetkeksi velvollisuutensa ja vain olla, jos Steve antaisi hänen tehdä sen.

Tony naurahti hiljaa itsekseen ja pudisti päätään. Hänen seurusteluhistoriallaan oli turha haaveilla onnellisista lopuista ja Steve Rogers voisi saada kenet tahansa. Miksi ihmeessä tämä siis tyytyisi rikkinäiseen, narsistiseen ja ehdottomasti jo parhaat päivänsä nähneeseen Tony Starkiin?

Välillä Tony olisi kuitenkin voinut vaikka vannoa, että hän tunsi Steven varovaisen katseen seuraavan itseään.

[Avaruuspiraatti]

Terppa terve, terse ja perse teille Kommenttikampanjasta!

Tämä on tosi kiva idea! Minusta saman kohtauksen kertominen kahdesta eri näkökulmasta toimii hyvin tällaisena omana, pienenä tarinanaan. Pitkiä tarinoita lukiessa käy aika raskaaksi, kun samat kohtaukset kerrotaan aina kahden eri näkökulman toimesta, mutta tässä se minusta on juuri itse fikin pointti ja molemmat raapaleet täydentävät toisiaan, kumpikaan ei tuntuisi ihan justiinsa täydelliseltä ilman toista. Tässä myös toimii minusta se, että teistä molemmat ovat kirjoittaneet oman näkökulmaosuutensa! Yhden kirjoittajan kirjoittamana hahmojen välille ei syntyisi varmasti samanlaista eroavaisuuden tunnetta kuin kahden kirjoittajana tekemänä. Raapaleiden lyhyydestä huolimatta teidän omat tyylit tuo niihinkin jo oman vivahteensa ja auttaa itsessään erottelemaan Steven ja Tonyn hahmot toisistaan. Tässä erityisesti se on minusta tärkeää, kun raapaleet ovat niin syvällä miesten henkilökohtaisissa ajatuksissa!

Enhän minä hahmoja sillä tavalla tunne, kun olen vain pari leffaa MCU:sta nähnyt, mutta omiin mielikuviini sekä Steve että Tony sopivat justiinsa eikä melkein hyvin! Tai no... Olenhan minä mielikuvani erityisesti Angien fikkien pohjalta luonut, että siinä voi miettiä, olenko hieman puolueellinen Steven raapale on juuri niin herkkä kuin häneltä olisin voinut odottaakin. En tiedä, piirtääkö Steve canonissa, mutta minusta se sopii hänen hahmolleen hyvin! Minusta on kivaa, miten Steve hyvin maskuliinisesta ulkomuodostaan ja roolistaan juuri kapteeni Amerikkana (meneekö tämäkin samaan kamaluuden kategoriaan kuin Rautamies ja Talvisotilas? tbh, nää suominimet alkaa kasvaa muhun) huolimatta on kuitenkin mielenmaisemiltaan tosi herkkä ja tunteellinen - eikä se tee hänestä yhtään sen miehisempää kuin ilman näitä piirteitä!

Tonyn osuudessa taasen minusta oli kivaa, miten hän hyvin pidättyväisestä ja itsevarman, narsistisen, kovan ulkokuorensa alla on salaa myös herkkä ihminen. Hän ei näytä sitä samalla tavalla kuin Steve, ja minusta hän piilottelee sitä vähän myös itseltään, mutta silti se kaikki on havaittavissa rivien välistä ja pienistä sanavalinnoista. Tai jotenkin erityisesti pidin tästä lopusta:

Välillä Tony olisi kuitenkin voinut vaikka vannoa, että hän tunsi Steven varovaisen katseen seuraavan itseään.

Voisi kuvitella, ettei THE Tony Stark (lol, melkein kirjoitin Stony Stark xD) missään nimessä kuvailisi mitään katsetta varovaiseksi noin hellästi. Tai että ei nyt tietenkään THE Tony Stark kiinnittäisi missään nimessä noin lempeästi huomiota siihen, miten Steven otsa rypistyy tämän piirtäessä tai miten Steven hiukset ovat kasvaneet.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva raapalepari ja minusta tämä kyllä kaipaisi kipeästi jonkin söpön jatkon u_u imho

[Larjus]

Teillähän on ollut oikein kiva idea Tämmöisiä tekstejä ei kovin usein tule luettua, jossa on sama kohtaus kahden eri hahmon näkökulmasta, vaikka ne on oikeastaan tosi kivoja. Kuten Avaruuspiraattikin totesi, nää rapsut täydentävät kivasti toisiaan ja luovat yhdessä eheän, toimivan kokonaisuuden. Ne sopivat tyyliltään hyvin yhteen, ja molempien kirjoittajien kädenjälki näkyy. Pituuttakin molemmilla oli juuri mukavasti, sillä jos pitäisi pitkään lukea samaa kohtausta eri näkökulmista, se voisi loppua kohden vähän kyllästyttää. Tässä ei kyllä niin käynyt lainkaan, ja olikin kiva, että kerrottu kohtaus oli nimenomaan pieni hetki eikä mikään pidempi kohtaus dialogeineen päivineen. Todellakin palanen (ja sen kaksi puolta).

Mutual pining on genrenä aikas ihana, ja tykkäsinkin siitä, miten tää oli just sitä. Kyllä tuo toistensa perään haikailu on noissa ajatuksissa niin selvää. Toivottavasti tekisivät päällepäinkin jotain, niin saisivat ehkä jotain vähän enemmänkin (Tai sit sinne tarvitaan joku kolmas osapuoli, jolle toi meno on niin selkeää ja joka panee rattaat pyörimään.

ja ottaisi hänet rajusti Towerin joka ikistä seinää vasten,

Tälle hymähdin Hienosti kerrottu hahmon haaveista, tulee halut hyvin lukijalle selväksi

Aaah, nää kyllä tosiaan täydensi kivasti toisiaan kaikin puolin. Tunnelmatkin. Ensimmäisessä, Steven näkökulmassa, on jotenkin kaihoisampi tunnelma. Semmoista haikailua potenssiin viisi. Tuolla lukikin, että Steve on romantikko, ja se kyllä tuli hyvin esiin.
Tonylla taas oli ton haikailun ja haaveilun lisäksi tommosta pientä vähän söpöäkin epäuskoa ja epäröintiä, että miksi Steve nyt hänet ottaisi. Mutta lopussa olikin sitten oikein sööttiä toiveikkuutta :3 Ja ilmeisesti varsin hyvinhän Tony voisi tuossa tilanteessa vannoa, koska jos se Steven katse ei ollut siellä missä sen vihjattiin olevan, syön hattuni

Näitä oli oikein kiva lukea, kiitos.

[Vendela]

Avaruuspiraatti, hihii, kivaa että tuo saman kohtauksen kerronta toimi tässä. Tuo on muuten aivan totta, että kahden eri kirjoittajan näkökulmat toivat tähän varmasti sellaista vaihtelua mikä ei olisi toiminut niin hyvin, jos sama kirjoittaja olisi kirjoittanut molemmat näkökulmat
Täytyy tunnustaa, etten minäkään ole aivan omimmillani tämän fandomin kanssa mutta onneksi tuo Angie tukee ja turvaa! Steve tosiaan piirtää canonissa, joten se napattiin ihan puhtaasti sieltä. Vaikka Steve pullisteleekin lihaksia, niin hänessä on tämä herkempi ja taiteellisempi puoli. Onneksi näin, sillä pelkkä lihastenpullistelu kävisi pidemmän päälle tylsäksi.
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

Larjus, hienoa että näiden pituudet olivat juuri optimaaliset. Pidemmän tekstin lukeminen kahdesta eri näkökulmasta ei tosiaan välttämättä ole aivan otollisinta, joten hyvä että nämä toimivat näin.
Steven haikailu oli tosiaan tavallaan hieman "kiltimpää" kuin Tonyn suorempi ajattelu. Ehkäpä nämä siksi ovatkin toisilleen niin sopivat, sillä eikös vastakohdat täydennä toisiaan Mutta tosi kivaa kuulla, että pidit!
Lämmin kiitos kommentistasi!

Vendela


Pirre: Oh no, oon samaan aikaan todella otettu sekä hieman kauhuissani, että sun mielikuvat on luotu mun tekstien pohjalta :'''D Ei vaan, oikeesti se on mahtavaa ♥ The Stony Stark toimii kyllä ja oikeesti kerran luin enkunkielistä ficciä, jossa Tony oli kirjotettu Stony ja ai hitto en tienny olisko pitäny itkee vai nauraa (tein vähän molempia). Tony on mun lempilapsi ja tykkään hirveesti kirjottaa sitä - hienoa siis kuulla että hänen... hankalahko persoonansa ehkä jollain lailla välitty tästä :3 Jatkoa en lupaa enkä kiellä, mutta tää oli kyllä hauskaa ja ihan hyvin tätä voisi ehkä viedä pidemmällekin Ja voi vietävän Rautamies --- ::: D Kiitos kun luit ja kommentoit ♥

Larjus: Mutual pining on ♥♥ Ja joo, ymmärrän hyvin tuon että pidempien tekstien lukeminen kahdesta eri näkökulmasta ois kyllä varmaan aika raskasta - hyvä kuitenkin että se toimi näin lyhyessä mittakaavassa ja tosiaan meidän kirjotustyylit luo näihin kyllä eroja :3 Tony on kyllä kaiken kovan ulkokuorensa ja päälleliimatun itsevarmuutensa kanssa oikeesti epävarma ja voisin vaikka vannoa että hän todellakin miettisi, että miksi ihmeessä herra Kapteeni Amerikka nyt hänet huolisi... Raasu :' (( Kiitos kommentista <3

- Angie