Kirjoittaja Aihe: Attack on Titan: Ovien takana odottaa kaaos | S | Levi ja Erwin | arkinen iltapäiväkahvidraama | ficlet  (Luettu 1410 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Kun komentaja Erwin Smith pyytää hänet työhuoneeseensa iltapäiväkahville, tilanteen arkisuus pelottaa häntä enemmän kuin muurien ulkopuolelle ratsastaminen.



Nimi: Ovien takana odottaa kaaos
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Attack on Titan
Hahmot: Levi ja Erwin

Ikäraja: S
Tyylilaji: arkinen iltapäiväkahvidraama

Haasteet: Arkifest III (haaste 21), FinFanFun1000 (314. Helpottuneisuus)

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Attack on Titanin luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Aurinkolapsi kirjoitti Levi/Erwiniä (K-18), ja minullekin tuli mieliteko! Viime vuonna tammikuussa kirjoitin elämäni ensimmäisen Levi/Erwinin ja nyt tänä vuonna on hyvä jatkaa tätä uutta perinnettä :D Arkihaasteesta ammensin inspiraationi, joten luvassa jotain semi leppoisaa! ++ JEEJEE vuoden eka fikki \o/






O V I E N   T A K A N A   O D O T T A A   K A A O S


Kaaos seuraa Leviä kaikkialle. Aina siitä päivästä lähtien, kun hän syntyi, varmasti siihen päivään asti, kun hän vetää viimeisen kerran henkeä. Hän elää kivun ja menetyksen keskellä. Jokainen auringonnousu on verenpunainen ja jokainen auringonlasku haisee tuhkalta ja ihmisten jäänteiltä. Kuolemanpelko on hänen lojaali seuralaisensa, se ei jätä häntä edes nukkuessa. Joskus, yön pitkinä tunteina, hän miettii, että ehkä siitä on tullut hänelle jo huumetta.

Levi on tottunut häntä ympäröivään kaaokseen. Kun komentaja Erwin Smith pyytää hänet työhuoneeseensa iltapäiväkahville, tilanteen arkisuus pelottaa häntä enemmän kuin muurien ulkopuolelle ratsastaminen. Hän seisoo korkeiden kaksoisovien takana ja vihaa sitä, kuinka epävarmaksi hän tuntee olonsa. Hän koputtaa ja astuu sisälle. Erwinin työhuone on valoisa ja siisti. Komentaja on vetänyt verhot ikkunaruutujen edestä niin, että kello neljän aurinko kylvettää huoneen kaukaisimpiakin nurkkia. Erwinin työpöydällä on hopeinen tarjotin, joka on täytetty posliinisilla kupeilla, kahdella kannulla ja pikkupurtavalla. Erwin itse istuu työpöytänsä takana ja kirjoittaa jotain. Levi jää epäröimään oven eteen.

”Tule vain peremmälle”, Erwin sanoo nostamatta katsettaan papereistaan. Levin tekee mieli livistää paikalta, mutta hänen ylpeytensä ei sitä kestäisi. Hän käy istumaan Erwiniä vastapäätä.

”Aloittele toki jo ilman minua. Minun täytyy viimeistellä kirjeeni”, Erwin sanoo. ”Toisessa kannussa on teetä. Jasmiinia, jos oikein muistan.”

Levi kaataa itselleen kuuman teekupillisen. Erwinkin on kohta valmis ja siirtää paperit siivottomasti pöydän toiseen nurkkaan. Levi nyrpistää vähän nenäänsä, muttei sano mitään. Erwin katselee häntä kulmakarvojensa ali kaataessaan itselleen kahvia.

”Mitä sinulle kuuluu? Emme ole nähneet toisiamme vähään aikaan”, Erwin kysyy.

Levi rypistää otsaansa. Vasta eilenhän he näkivät toisiaan samassa kokouksessa.

”Oletko menettämässä viimein järkesi?”

Erwin naurahtaa ja työntää tarjotinta Leviä kohden. ”Otatko pikkuleivän?” Se on enemmän käsky kuin kysymys, ja Levi huomaa tottelevansa automaattisesti.

”Olemmehan me toki nähneet…” Erwin jatkaa ja pistää itsekin pikkuleivän suuhunsa. Hän pureskelee sitä tuskallisen kauan. ”Miten olet voinut?”

”Jos olet suunnitellut minulle siirtoa tai arvonalennusta, sano se suoraan. Tällainen turha kiertely vain vituttaa”, Levi hymähtää ja väistää samalla Erwinin kysymyksen.

”En minä ole suunnitellut mitään pääsi menoksi”, Erwin vakuuttaa. ”Haluan vain viritellä keskustelua.”

”Viritellä keskustelua?”

”Niin. Me olemme nyt kahvilla, Levi. Voimme toki juoda myös täydessä hiljaisuudessa, jos haluat. Minusta olisi kuitenkin mukava kuulla kuulumisiasi.”

Levi on taas tilanteessa, jossa hän ei osaa toimia. Se tuntuu olevan yksi komentaja Erwinin taidoista, riisua hänet nyt keskustelussa täysin aseettomaksi ja iskeä hänen muuriensa vartioimattomiin kohtiin. Hän ryystää teetä, vaikka se polttaa hänen kielensä, ja pistää suuhunsa kaksi pikkuleipää kerralla välttääkseen joutumasta puhumaan. Erwin katselee häntä mietteliäänä ja Levin mieleen liian ystävällisesti. Levi yrittää muistuttaa itseään kuolemasta ja kaaoksesta ja menetyksestä, mutta silti jokin hänen sisällään värähtää, kun Erwin hymyilee itsekseen.

”En saa juuri nukutuksi”, Levi huomaa vastaavansa, vaikka asia ei Erwinille kuulu. Hän puristaa teekuppia ja tuntee poskiensa kuumenevan, mutta Erwinin kevyt naurahdus laukaisee kaiken jännityksen hänen kehostaan.

”Juot ehkä liikaa teetä”, Erwin kiusoittelee. ”Olen kuullut, että sekin voi valvottaa.”

”Ehkä”, Levi myöntää helpottuneena. He ovat iltapäiväkahvilla. Erwin virittelee keskustelua. Ovien takana odottaa kaaos, mutta täällä hän voi hetken aikaa hengähtää. Hän työntää tarjotinta Erwinin suuntaan ja hymyilee.

”Pikkuleipä?”


« Viimeksi muokattu: 03.01.2020 13:53:33 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Surunmurhaaja

  • Arvuuttaja
  • ***
  • Viestejä: 2 618
Mun eka ajatus tän luettuani oli, että olipas arkinen tunnelma... ja sit luinkin mihin haasteeseen olit tällä osallistunut. Ilmankos! Hyvin oot siis haasteessa onnistunut. (Jep, en lukenut detaljeja varsinaisen otsikon jälkeen. Aint nobody got time for that. ::)) Otsikko siis kiinnitti mun huomion, se on jotenkin tosi mahtipontinen ja ihan hämäännyin ku tässä oltiin niin söpösti teellä.

Ton arkihaasteen haastavuus on minusta erityisesti siinä, että arkisesta kohtauksesta on välillä vaikea saada lukijalle mieleenpainuva. Tässäkin teksti on hyvää, mutta tekstin kommentointi tuntuu vähän vaikealta kun miettii mistä kulmasta lähtisin kommentoimaan tekstiä, jonka nurkat on hiottu pyöreiksi. Ehkä arkeakin kuvailevaan tekstiin voisi sisällyttää arkisesta tapahtumasta seuraavan kliimaksikohdan tai plot twistin tekstin loppuun?

Lainaan tähän mun lempparikohdan. Ah miten ihanaa maalailua: <3
Lainaus
Jokainen auringonnousu on verenpunainen ja jokainen auringonlasku haisee tuhkalta ja ihmisten jäänteiltä.

Tässä oli hieno oivallus ja kuvasi hyvin sitä, miten toisen normaali voikin olla toisen kaaos.:
Lainaus
Kun komentaja Erwin Smith pyytää hänet työhuoneeseensa iltapäiväkahville, tilanteen arkisuus pelottaa häntä enemmän kuin muurien ulkopuolelle ratsastaminen.

Jäin siis kaipaamaan jonkinlaista kliimaksia tai huipennusta tekstin johonkin osaan. Silti tunnelma oli kiva, tekstissä oli hyvin oivaltavia kohtia arjesta (mitä on kivointa lukea näissä arkifestin teksteissä) ja paritus oli tietenkin ihan parasta!  (Myönnettäköön, että oon oikeesti kattonu AoT:ta vaan ekan kauden ja sit se vaan jäi. Tiedän et se on megaeeppinen etenkin uusimmilla kausilla, aion kyl jatkaa sen katsomista heti ku mulla on aikaa tuijottaa 3 vuorokautta putkeen yhtä sarjaa.)

Kiitos tästä!
Vanhan runontekijän sanoin
Täynnä uhmaa ja kauneutta
Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa
Sinut kauniina kuin kärsivä jumala

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Surunmurhaaja,
Varsinkin kun ottaa fandomin huomioon, ymmärrän kyllä, miksi fikin arkisuus on ehkä yllättänyt ;D Itselleni tuon arkihaasteen viehättävyys tulee juuri siitä, että fikin juonen ei tarvitse olla sen kummempi. AoT on kyllä tosi eeppinen ja täynnä kaikkea jännää ja kipeää (erityisesti myöhemmillä kausilla, kannattaa katsoa!!), miksi olikin aika hauska kokeilla kirjoittaa siitä jotain lempeää ja kevyttä. Varsinkin Levistä, joka on mulle Se Eeppisin hahmo koko animesta/mangasta. Tietty tällaiset tosi slice of life pätkät ei ole kaikkien cup of tea, mutta kivaa, että jätit silti kommentin ja löysit tästä myös tarttumapintaa! Kiitos kommentista <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
En oo tainnukaan koskaan lukea yhtäkään SnK-ficiä (ja myönnän että oon jäänyt itse sarjankin suhteen pahasti jälkeen, kakkoskauden katoin silloin kun se ilmestyi, ja sen jälkeen ei mitään :D pieniä spoilerinmuruja tullu tumblrissa vastaan kyllä). Oli kyllä ihan virkistävä kokemus, ja musta tässä oli kiva lähestymistapa, jotain todella arkista noinkin kaoottisessa tilanteessa.

Tykkäsin Levin tuntemusten ja ajatusten kuvailusta, oot käyttänyt hienoja vertauksia ja ilmaisuja. Oli kans jotenki hellyttävää, että Leviä hermostuttaa noinkin arkinen asia kuin kahvittelu Erwinin kanssa (ja että oikein olis ennemmin suunnilleen menossa titaaneja tappamaan :D). Tunnelmakin oli etenkin alkuun ihanan kömpelö ja kiusallinen, huomaa ettei tollainen ole heille arkea vaikka se meille olisikin kovin tavallista. Mutta onneksi loppua kohden vähän helpotti, ja Levikin sai istutettua päähänsä ajatuksen, että nyt hänellä on tilaisuus paeta hetkeksi sitä kaaosta, joka on heidän elämänsä, ja viettää rauhallisen hetken teen ja pikkuleipien ääressä Erwinin kanssa :3

Kohdassa, jossa Erwin nakkaa paperit ei-niin-huolellisesti sivuun ja Levi nyrpistelee nenäänsä, hörähdin, koska mieleeni tuli heti se siivous-Levi :''D

Tää oli kyl herttainen fici. Kiva lukea jotain tällaista, jossa on hyvin erilainen meno kuin canonissa, ja niin että kuitenkin pysytään uskollisena canon-asetelmalle! Se ei ole aina helppoa mutta oot onnistunut siinä hyvin.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti