Otsikko: Kolme tähdenlentoa
Fandom: The Witcher (Noituri)
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Valvatti/Geralt(/Yennefer)
Genre: Pining, fluff, humoristinen Modern AU
Summary: Valvatilla on ongelma.
A/N: Tästä piti alun perin tulla ihan vaan tyyliin triplaraapale, mutta se vaan venyi ja venyi. Tämän piti myös mennä kuudestilaukeavaan, mutta en vaan mitenkään saanut ivallisuutta tunteeksi, joten eipä mennyt.🤷♀️
Voisin muutenkin selittää ummet ja lammet tästä, mutta ehkä annan vaan näiden reilun 600 sanan puhua puolestaan.
Enjoy!
***
Kolme tähdenlentoa
Valvatilla oli ongelma.
Hän oli taipuvainen salamarakastumaan, siinä ei sinänsä ollut mitään uutta. Mutta tällä kertaa hänen lemmekkäiden tunteidensa kohde oli varattu (ei mitään uutta siinäkään), ja tämän parempi puolisko oli oikeasti niin pelottava, että Valvatti harkitsi jättävänsä koko jutun sikseen.
Juu, hän oli ehkä julistanut ystävälleen Vespulalle, että hänen juttunsa olivat elämää suuremmat irtosuhteet, ei mikään ihastumishömpötys, mutta oih ja voih.
Geralt oli ihan oma lukunsa, eikä mennyt ollenkaan samoihin raameihin kuin muut.
Geralt oli leirin ensimmäisenä aamuna keittänyt hänelle kahvia, ja millaista kahvia! Toinen oli jauhanut siihen kardemummaa, ja Valvatin sisikunnasta oli tullut pullaa (ei sellaisella turvonneella tavalla, vaan enemmän lämmintä ja kotoisaa, pehmeää höttöä, mikä ei toivottavasti näkynyt liikaa ulospäin).
Se oli sivuseikka, että kahvi oli oikeastaan keitetty kaikille leirin osallistujille.
Geralt oli nimittäin pyytänyt nimenomaan Valvattia (ja vain häntä) maistamaan ja kertomaan, oliko se hyvää.
Kardemummakahvin kehuminen oli saattanut mennä ehkä hiukan yli, mutta Geraltin väläyttämän pehmeän hymyn jälkeen Valvattia ei liioittelu edes kaduttanut.
*
Tanssipajassa Valvatti oli päätynyt valssaamaan Geraltin tyttöystävän kanssa, ja Yennefer oli vienyt häntä kuin pässiä narussa, vaikka yleensä oli kai miehen homma viedä.
Valvatti ei valittanut.
Yennefer oli erinomainen tanssija, eikä Geralt osallistunut tanssiin lainkaan.
Yen kyllä hymyili Valvatille vinosti, suorastaan ivallisesti, kun Valvatti seuraavaksi siirtyi Trissin pariksi, ja tämä vei häntä yhtä lailla.
Valvatti ei voinut olla miettimättä, oliko Yennefer huomannut hänen pitkät katseensa Geraltin suuntaan.
Jos oli, niin ainakaan tämä ei ollut sanonut mitään, eikä edes mulkoillut Valvattia erityisen rumasti. Ihme ja kumma.
*
Illalla koko leiripoppoo alkoi yhteislauluun kodassa nuotion ympärillä. He lauloivat Dingon autiotalon, syksyn sävelen, ja lukuisia muita ikivihreitä.
Geralt ei laulanut, mutta murahteli sopivissa kohdissa. Valvatti tunsi toisen jokaisen äännähdyksen, sillä hän nojasi selkäänsä Geraltin selkään ja lepuutti päätään toisen hartialla. Yennefer makoili Geraltin sylissä.
Normaalisti Valvatti olisi ollut kaiken keskipisteessä laulattamassa muita, mutta hänen oli liian hyvä olla juuri tässä, eikä hän halunnut liikkua.
Valvatti yritti valehdella itselleen, että ei ollut rakastumassa Geraltiin.
*
Aamuyön tunteina Valvatti, Geralt ja Yennefer raahautuivat viimeisten joukossa kodalta leirin päärakennukselle aikeinaan mennä nukkumaan.
Yläpuolella aukeava uskomaton tähtitaivas sai kuitenkin heidät seisahtumaan, ja he jäivät tuijottamaan niskat kenossa taivaisiin.
Yennefer näki ensimmäisen tähdenlennon, jota seurasivat toinen ja kolmas.
Valvatin sisuksissa paisui odottamaton onni. Hän saattoi suorastaan tuntea, miten lukuisat laulut ja niiden sanoitukset alkoivat nostaa päätään hänessä.
Onnea oli kyetä rakastamaan ja olla katkeroitumatta, vaikka ei saisikaan vastarakkautta.
Juuri nyt Valvatille riitti, että hän sai tämän hetken.
Tähdenlentoja satoi lisää, ja Valvatin sydämessä kipinöi, kun hän katsoi kanssakatselijoitaan. Geralt ja Yennefer olivat molemmat yön vaatimattomassa valaistuksessakin naurettavan kauniita.
*
Tunnin tähtiin tuijoteltuaan he luovuttivat viimein ja siirtyivät takaisin leirin päärakennukseen.
Eteisessä Yennefer tarttui Valvatin kasvoihin ja painoi yllättävän hyvänyönsuukon tämän huulille.
“Minä näen kyllä”, nainen kuiskasi hänen korvaansa, ja hymyili kulmaansa kohottaen Valvatin pöllämystyneelle ilmeelle.
Koko tuon ajan Geralt seisoi kädet selkänsä takana ja antoi katseensa vaeltaa seinillä.
Yenneferin poistuttua Valvatti kääntyi hiukan huterin jaloin Geraltin puoleen ja kohtasi toisen kiinteän katseen eteisen hämärässä.
“Mitähän tuo oli, minä - " Valvatti aloitti, mutta sanat kuihtuivat kasaan, kun Geralt tarttui häntä leuasta ja suuteli kevyesti.
“Hyvää yötä, Valvatti.”
Vaikka Valvatti kuinka yritti, hän ei onnistunut olemaan heittäytymättä Geraltin kaulaan. Huulilta karkaava parahdus oli myös aika nolo.
Geralt vastasi syleilyyn yhtä tiukasti, ja sitä kesti olosuhteisiin nähden varmasti liian kauan.
“Kiitos tähdistä”, Geralt sanoi, kun he lopulta irrottautuivat.
Valvatista tuntui, että hän saattaisi ehkä pyörtyä, kun Geralt poistui eteisestä jättäen Valvatin mitenkuten seisomaan portaiden juureen polvet hyytelönä ja sydän äskeisestä pakahtumaisillaan.
Valvatti harkitsi juuri, että jäisi eteisen penkille nukkumaan, sillä yläkerta ja hänen petipaikkansa tuntuivat olevan niin kovin kaukana, kun sen huoneen ovi narahti auki, jossa Geralt ja Yennefer nukkuivat muutaman muun kanssa.
Yennefer ilmaantui oviaukkoon ja huokasi kärsivästi.
“Tuletko sinä? Kaikki pitää näköjään aina hoitaa itse”, nainen pyöritti silmiään ja koukisti Valvatille kutsuvasti sormeaan.
Valvattia ei tarvinnut kahdesti käskeä.
***
