Kirjoittaja Aihe: MCU: Vaaleansininen pehmolohikäärme | S | Steve/Tony | normielämä-AU, raapalesarja 25/25  (Luettu 2931 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
Ficin nimi: Vaaleansininen pehmolohikäärme
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: AU, draama, romance, fluffy
Paritus: Steve/Tony
Vastuuvapaus: MCU kuuluu luojilleen ja tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2 (kuva)

A/N: Jeps eli Avengersit ovat tässä joukko tavallisia nuoria aikuisia, joskin samoissa taloudellisissa asemissa kuin leffoissa. Kaikki taitavat kautta linjan olla nuorempia minulla, 21-25 -vuotiaita. Steve on juuri muuttanut New Yorkiin ja kuinka ollakaan samaan taloon Tonyn kanssa.

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Raapaleet eivät ole itselleni helpoimpia kirjoitettavia, mutta pitäähän sitä haastetta olla ::) Julkaisen tätä aina kerran viikossa kaksi raapaletta. Kuutisen viimeistä on vielä kirjoittamatta. :)
Julkaisu maanantaisin ja perjantaisin 2 raapaletta per kerta.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



1. (100)


Steve istui muuttolaatikoittensa päällä ja pohti, mihin tavarat olisi järkevä sijoittaa. Matka New Yorkiin oli sujunut mallikkaasti ja vanhemmat olivat auttaneet häntä saamaan isot huonekalut oikeille paikoilleen. Sen jälkeen hän oli kiitellen hätistänyt äidin ja isän pois, jotta saisi rauhassa asettua uuteen kämppäänsä. Steve oli tyytyväinen, vaikka kolmannen kerroksen asunto olikin aika pieni. Uusi alku Nykissä jännitti häntä, mutta olisi varmasti hyvästä. Steve nousi ja alkoi laskostaa vaatteitaan ulos laatikoista ja kaappiin. Hän tiesi, että hänen pitäisi vielä löytää töitä, mutta hänellä oli jo muutama tapaaminen sovittuna. Ehkä hän saisi pian myös tuttuja, kenties uusia ystäviäkin. Hymy karehti hiekkablondin huulilla.



2. (150)

Oli kulunut viikko ja Steve oli juuri tulossa työhaastattelusta, kun törmäsi päistikkaa ruskeatukkaiseen komistukseen kotitalonsa ala-aulassa. Paperit lipesivät Steven käsistä ja hän kirosi kevyesti.

”Olen pahoillani”, ruskeatukka sanoi auttaessaan häntä keräämään ne.

”Eipä mitään”, Steve vastasi hampaidensa välistä.

Miehen sanat kuulostivat vilpittömän sijaan jopa hieman ylimielisiltä.

”En ole muuten tainnut tavata sinua ennen. Asutko täällä?”

Olisit saattanut, jos katsoisit eteesi, Steve ajatteli piikikkäästi. ”Joo, muutin viikko sitten kolmanteen kerrokseen”, hän tyytyi sanomaan.

”Tony Stark.”

Komistus tarjosi kättään. Steve tarttui siihen. Kädenpuristus oli luja.

”Steve Rogers.”

Tony hymyili koko häikäisevän valkealla hammasrivillään. ”Minä asun ylimmässä kerroksessa.” Hän teki paljon puhuvan eleen kattoa kohti. ”Sinun pitää ehdottomasti tulla käymään joku päivä.”

Steve oli täysin hämmentynyt asioiden saamasta käänteestä eikä ehtinyt saada sanaa suustaan, kun Tony jo kiireeseen vedoten hyvästeli hänet. Ruskeatukka meni menojaan ja Steve ei voinut muuta kuin todeta – perhosia vatsassaan – juuri tutustuneensa yläkerran Tony Starkiin. Hän harppoi rappuset ylös ovelleen.


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

A/N2: En muistanutkaan, että ensimmäiset oli näin lyhyet
« Viimeksi muokattu: 08.05.2020 14:29:26 kirjoittanut Kelsier »
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 756
UU UU UU, AU!Stonya ♥__♥ Just eilen puhuin, miten joissain fandomeissa (esim. Pottereissa) hieman vierastan AU:ta, mutta Avengersiin se sopii yleensä todella hyvin!

Aww, ihanaa että Steven vanhemmat oli elossa, usein AU-teksteissäkin heidät on kirjoitettu canonin mukaan, joten tää oli kivaa vaihtelua! Steven isästä en ole varmaan lukenut koskaan mitään, se ei  yleensä koskaan ole kuvioissa joten yllätyin!

Tuo ensikohtaaminen oli... mielenkiintoinen :D Oon varmaan vähän Stevenä nyt, kun en oikein tiedä mikä fiilis siitä jäi. Tony oli hieman tympeä, mutta kuitenkin hyvinkin oma itsensä, joten ei ihme että Stevelle jäi mixed feelings :'D Jään kyllä todella innoissani seuraamaan tätä ♥


© Inkku ♥

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Mää tykkään AU:ista <3 Varsinkin normielämän! Joten jee. Varsinkin tällainen varhaisaikus-hömppä kelpaa nyt tooooodella hyvin.

Olipa jännä ensikohtaaminen. Steven tunteet vaikuttivat menevän vähän vuoristorataa sen suhteen, mitä Tonysta pitäisi ajatella! Jospa tää tästä siis selviäisi. :P


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Tämähän alkaa mukavasti ja tämä hahmojen sijoittaminen normaalielämään on aina kiinnostava lähtökohta, kun roolit ovatkin uudenlaiset. On jännä nähdä, mitä puolia hahmosta AU-tilanteessa korostetaan.

Steven uusi elämä on aluillaan ja kaikki on uutta, ihanasti kaikki avoimena. Minustakin oli mukava yksityiskohta tuo, että vanhemmat olivat hänen apunaan muutossa ja nyt siis on vasta tullut aika itsenäistyä äidin ja isän helmoista. :)

Ensikohtaaminen Tonynkin kanssa olikin heti jo vähän jännitteinen. Olikohan Stevellä toisesta jo ennakkokäsityksiä, kun tiesi selvästi, kuka oli kyseessä. Ainakin minulle tuli heti sellainen tunnelma, että Steve olisi kiinnittänyt Tonyyn huomiota jo aiemmin ja harmitellut, ettei tämä ollut huomannut häntä vielä. ;)

Ainut mikä vähän pisti silmään, oli ruskeatukka-ilmaisun toistuminen samassa raapaleessa peräti kolmeen kertaan. Muutoin oikein mukavaa ja helppolukuista tekstiä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. :D

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
Angelina: Ajattelin tähän sopivan, että Steven vanhemmat ovat elossa, kun hän ei ole supersotilas -40-luvulta :) Kiitos kommentistasi :-*

Arte: Ensi kohtaaminen oli tosiaan sekavia tunteita herättävä. Niitä jatkossa selvitellään. Kiitos kommenteoinnista! :-*

Fiorella: Ups, niin tosiaan toistuikin. Yritin paljastaa Tonyn nimen lukijalle samaan aikaan kuin Stevellekin, joten jumppailin vähän tuon ruskeatukka "nimen" kanssa. Kiva, kun kommentoit!  :-*


A/N: Sainkin koko homman kirjoitettua loppuun viikonlopun aikana, joten julkaisuaikataulu tihenee kahteen kertaan viikossa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


3. (250)


Steve otti jääkaapista cokistölkin ja hänen mielensä tyyntyi hieman. Olihan se oikeastaan kiva, että naapurissa asui komistuksia. Mutta hetkinen, eikö ylimmässä kerroksessa ollut vain yksi asunto. Hän istahti keittiöjakkaralle. Pieni muistin kaivelu auttoi. Kyllä, niin asia oli ja kyseessä oli vielä hitoikseen tyylikäs penthouse. Sen Steve oli saanut selville tehdessään taustatyötä oman kämppänsä vuokraamista varten. Hänen ryhtinsä nuupahti. Tonyn täytyi olla varakas asuakseen siellä. Ja varakkaat komistukset olivat aikalailla hänen saavuttamattomissaan. Ehkä hän voisi googlata Tonyn ja katsoa mikä tämä oli miehiään.

Steve lampsi sohvalle ja avasi läppärinsä. Hänen järkytyksekseen Google tiesi jopa Tonyn osoitteen – joskaan tuo osoite ei sijainnut talossa, jonka kolmannessa kerroksessa Steve kökötti vaan pilvenpiirtäjässä keskikaupungilla. Mies oli rikas: hän oli perinyt suuren teknologiayrityksen isänsä kuoltua muutama vuosi sitten. Sen verran kuin Steve sai selville nuoriherra Stark näytti osallistuvan yrityksen kaikkiin pr-, edustus- ja hyväntekeväisyystapahtumiin, mutta päivittäisen toiminnan pyörittäminen oli muiden harteilla. Lisäksi Tony oli tunnettu playboy; jokaisessa kuvassa hänellä oli käsipuolessaan eri tyttö, joskin huhuttiin, ettei hän ollut pelkästään tyttöjen perään. Steven selkäpiitä puistatti ja kihelmöi yhtäaikaisesti. Miksi ihmeessä tällainen mies oli edes pyytänyt häntä `käymään joku päivä´. Hän sanoo niin varmaan melkein kaikille, Steve varmisteli itselleen. Tai siis, sanoo jotain tuontyyppistä. Tuskinpa hän edes muistaa minua huomenna.

Steve sulki tietokoneensa kannen. Hänen pitäisi keskittyä työpaikan löytämiseen eikä mihinkään sattumalta kohdattuihin komistuksiin, jotka sattumalta kuuluivat Ison Omenan rikkaimpiin miehiin. Olisi vain hyvä, jos häntä ei koskaan kutsuttaisi vieraaksi yläkerran penthouseen. Steve nyökkäsi varmemmaksi vakuudeksi. Hän nousi ja lähti katsomaan mitä ruokaa jääkaapista löytyvistä aineksista voisi laittaa.



4. (150)


Seuraavana päivänä Steve saapui kotiin vasta illalla. Hän oli erään isänsä entisen luokkakaverin toimistossa käytyään päättänyt jäädä katselemaan nähtävyyksiä – siis niitä jotka saattoi nähdä ilmaiseksi. Central Parkissa oli vierähtänyt useampi tunti. Hän oli jopa hölkännyt hieman, vaikka se olikin ollut epämukavaa siistissä asussa. Oven edessä oli lappu, jota oli kaiketi yritetty työntää sen alta. Steve poimi taitetun paperin mukaansa ja meni sisään. Hän avasi taitteen nojaten keittiösaarekkeeseen.

Steve, luokseni tulee muutamia ystäviä perjantaina. Tulisitko silloin käymään? Esittelen sinut kaikille.
Tony (yläkerrasta)


Steve luki lapun muutamaan kertaan läpi. Allekirjoitus näytti siltä, että Stark olisi voinut tehdä sen, mutta varsinaisen viestin käsiala oli naisen. Hänellä on sittenkin tyttöystävä, Steve aprikoi. Ehkä juuri tyttöystävä oli Tonyn kerrottua törmäyksestä kohteliaisuudesta ehdottanut, että Steve todella pyydettäisiin käymään. Pitäisikö hänen mennä? Viesti tuntui kyllä ylimieliseltä. Eihän mies edes tuntenut häntä ja aikoi jo esitellä kaikille. Steve heitti lapun tasolle, pyristeli irti nihkeistä vaatteistaan ja lähti suihkuun.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
5. (300)


Perjantai-iltana kello seitsemän Steve hikoili penthousen oven takana. Hän oli saanut uuden viestilapun, johon oli yksinkertaisesti kirjoitettu vain kellonaika, ilmeisesti koska Tony oli tajunnut unohtaneensa sen ensimmäisestä. Hänellä oli kädessään halpa viinipullo, ei sillä, että isäntä tekisi mitään punaisella litkulla, mutta osoittihan sen tuominen kohteliaisuutta. Steve soitti ovikelloa. Joku rymisteli eteiseen ja pian Tonyn virneiset kasvot olivat hänen edessään.

”Hei, Kolmoskerros. Tule sisään sieltä”, hän sanoi rennosti.

Steven mahaa kouraisi kutkuttavasti. Eteisessä oli myös valkoiseen t-paitaan ja mustiin farkkuihin pukeutunut nainen. Kummatkin vaatekappaleet olivat varsin ihonmyötäisiä.

”Mahtavaa, toit meille viiniä.”

Steve oli jo ehtinyt unohtaa kädessään roikkuvan pullon.

”Tässä on Natasha. Tämä on Steve”, Tony esitteli heidät toisilleen.

Nainen hymyili ja nappasi pullon Steveltä. ”Sano Natiksi vaan.”

Hän kääntyi viittoen miehiä peräänsä ja he siirtyivät keittiöön, josta tila jatkui loftmaisena olohuoneeksi. Saarekkeen ääressä istui kaksi Tonyn ikäistä kaveria, toisella oli maantienvärinen lyhyt tukka, toisella tumma ja kiharainen. Sohvalla näytti istuvan toiset kaksi, selkänojan takaa pilkistivät vehnänvaaleat ja pikimustat päät.

”Huomio kaikki!”

Tony oli kupertanut kädet suunsa eteen kovaääniseksi. Steve tunsi punastuvansa.

”Tässä on Steve Rogers kolmannesta kerroksesta, vasta muuttanut.”

Hän loi Steveen ystävällisen katseen.

”Baarijakkaralla istuu Clint. Tuo nenä kiinni kirjassa oleva nörtti on Bruce.”

Kumpikin mainittu nyökäytti tervehdykseksi, tosin Bruce vaikutti hieman sydämistyneeltä esittelysanoista, arveli Steve.

”Tuolla sohvalla ovat Thor ja Loki, jotka voisivat muuten kohteliaasti liittyä seuraan. Ja Natin tapasitkin jo.”

Nat oli etsimässä korkinavaaja ja huiskautti ohimennen kättään. Steve pelkäsi hermostuksensa näkyvän.

”Kiva tutustua teihin kaikkiin.”

”Kivuus on suhteellista”, sanoi sohvalta raahautunut mustatukka, Thor tai Loki, Steve ei ollut varma kumpi.

”Äh, pää kiinni, Loki”, tiuskaisivat Tony ja Clint melkein yhtä aikaa.

Steve ei voinut estää naurunpyrskähdystään. Muutkin alkoivat tyrskiä ja tunnelma suli. Nat ilmoitti viimeinkin löytäneensä avaajan ja käski Tonya lyömään lasit pöytään. Viini kaadettiin tasan seitsemälle. Ilmassa oli lämpöä ja Steve uskoi tykästyvänsä näihin ihmisiin.







6. (350)


”Oletteko te pari?” Steve osoitti kysymyksensä Natille, joka nojaili saarekkeeseen Tonyn vieressä.

Nat pyöritteli silmiään muka-kauhistuneena.

”Eww, ei taatusti olla.”

Hän käveli tason toiselle puolelle ja kietoi kätensä omistavasti Brucen olkapäille. Mies näytti hämmästyvän yllättävää hellyydenosoitusta, mutta rentoutui pian.

”Olisit varmaan veikannut minua kaikista ihan viimeiseksi Natin poikakaveriksi.”

Steven täytyi näyttää hirveän anteeksipyytävältä, koska Bruce ehätti vakuuttelemaan: ”Siis jokainen ajattelee niin a-aluksi, että ei se mitään.”

Tonyn Steveen kiinnittyneet silmät olivat kujeelliset. ”Jos kerran ruetaan henkilökohtaisia kyselemään, niin onko sinulla tyttöystävää, Kolmoskerros?”

Steve oli vetää viinihörppynsä väärään kurkkun. ”Tuota... siis... ei ole. En ole ehtinyt tavata ketään, eikä kotiinkaan jäänyt...”

Steve sulki suunsa. Kaikki katselivat häntä huvittuneesti ja Clint naurahti kuivasti. Miksi oli pitänyt alkaa selitellä? Hän kuulosti ihan idiootilta. Hän halusi sanoa jonkin varman loppukaneetin, mutta sai aikaiseksi vain väkinäisen hymyn. Bruce ohjasi ystävällisesti keskustelun uusille urille kysymällä Tonyn uusimmasta projektista. Hän sai aika tavalla ylimalkaisen vastauksen, mikä muutti tunnelmaa, sillä nyt huomio kiinnityi Tonyyn, joka olisi selvästi halunnut kuulla enemmän Steven parisuhdetilanteesta. Pelastukseksi tuli yllättäen Loki.

”Palat varmaan halusta tietää”, hän tuhahti marttyyrimaisesti viitaten itseensä ja Thoriin, ”miksi meillä on niin erikoiset nimet?”

Steve nyökkäsi ehkä  liiankin innokkaasti, sillä Loki näytti, jos mahdolliselta, vieläkin enemmän maailmalle uhrautuneelta ja antoi puheenvuoron Thorille.

”Katsos.” Thorin ääni oli leppeän voimakas. ”Me olemme kotoisin Ruotsista. Ja vanhempamme ovat Skandinavian historian professoreita. Heistä oli vitsikästä nimetä meidät jumalien mukaan.”

Thor virnisti aivan kuin se olisi hänenkin mielestään ollut aivan yhtä vitsikästä. Steve päätteli Lokin ilmeestä, ettei tämä ollut täysin samaa mieltä. Clint pyöritteli silmiään.

”Nopeutetaanpa vähän. Loki on adoptoitu – musta tukka on saamelaisperintöä – ja nyyhkylopetukseksi hän ei koskaan sopeutunut iloiseen vaaleaan perheeseensä.”

Loki näytti kuin haluaisi murhata Clintin siihen paikkaan, mutta lähti vain pois rikkaasti sadatellen, oletettavasti ruotsiksi.

”Ei kai hän suuttunut kovin pahasti”, Steve kysyi huolekkaasti. Clint oli hänen mielestään ollut hieman tahditon.

”Älä huolehdi. Loki kostaa Clintille seuraavan kerran, kun he ovat baarissa ja Clint yrittää pokata itselleen seuraa”, Tony rauhoitteli.

Clint kohautti harteitaan Stevelle kuin olisi jo alistunut tulevalle nöyryytykselle. ”Niin käy aina.”

Nat tuli Steven viereen. ”Tällaisten hullujen seuraan olet päätynyt.”

Hulluja tai ei, Steve tahtoi olla heidän parissaan.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
7. (150)


Steve liittyi kaveriporukkaan yllättävän sujuvasti. Hän tutustui erityisesti Natiin, sillä Tony ja Bruce tapasivat lukkiutua tiedeprojektiensa pariin laboratorioon, joka Tonylla oli keskustan asunnossaan. Thor ja Loki tekivät töitä niin epäsäännöllisinä aikoina, etteivät he lähteneet päivisinkään rientoihin mukaan siitä yksinkertaisesta syystä, että olivat nukkumassa. Clintillä taas oli Steven suureksi hämmästykseksi pieni tytär, jota tämä joka vuoroviikoin hemmotteli. Niinpä he olivat Natin kanssa kaksin eräänä lauantaina jälleen särpimässä jäälattea lempikahvilassaan.

”Miten töissä on mennyt?”, Nat tiedusteli pitkän lasinsa yli.

Steve oli päässyt isänsä entisen luokkatoverin firmaan jokapaikan höyläksi.

”Ihan hyvin. Olen saanut jo vaikeampiakin juttuja tehtäväksi. Muut työntekijät ovat sitä mieltä, että pomo haluaa minut jonkilaiseksi oppipojakseen.”

Natia nauratti. ”Sinä oletkin tuollainen luotettavan kultapojan esikuva. Ensimmäinen pomoni uskoi kuukauden ajan, että tyhjennän kassan mikäli hänen silmänsä välttää.”

Steve hörppäsi kahviaan. Hän uskoi ongelmia aiheutuneen pikemmin siitä, että pomo olisi katsonut Natia väärällä tavalla ja Nat olisi antanut tälle siitä hyvästä ympäri korvia.





8. (300)


Vaalea nainen kuikuili kassalta, missä olisi tilaa istahtaa. Hän ilmeisesti tunnisti Natin, koska lähti kiertelemään heidän luokseen.

”Pepper, mitä kuuluu?” Nat kysyi naisen istuuduttua.

”Erinomaista. Hermoilen itseni piloille miettimällä, että muistaahan Tony lähteä illan gaalaan ajoissa.”

Natin ilme oli myötätuntoinen. Blondin huomio oli jo siirtynyt Steveen.

”Sinä olet varmaan se kolmoskerroksen Steve, josta olen viime viikkoina niin paljon kuullut.”

Steve ojensi kätensä pöydän ylitse saaden Pepperin hymähtämään. ”Hauska tavata. Ja toivottavasti vain hyvää. Sinä siis työskentelet Tonyn kanssa.”

Steve muisti jonkun porukasta maininneen naisen nimen aiemmin sekä myös, että tämä työskenteli Tonyn yhtiössä. Pepper tuhahti ja esitti pyyhkivänsä hikeä otsaltaan. Steve ei aivan tajunnut, mutta Nat näytti huvittuneelta.

”Mikä teidän suhteenne tila onkaan? Mikä sinä nykyään olet Tonylle?” tämä veisteli.

”Äiti.” Pepperin ääni oli hapan. Hän kuitenkin katsahti Steveen lempeästi. ”Me seurustelimme Tonyn kanssa aikanaan. Nyt olen hänen assistenttinsa.”

Steve mietti mitä pitäisi sanoa. ”Oletko huolissasi  gaalasta, koska hänen on tarkoitus viedä sinut sinne?”

Pepper purskahti nauruun ja Natkin hihitteli lasiinsa.

”Taivaan tähden en. Gaalan jäjestäjän tytär on hänen deittinsä. Pikemminkin huolehdin, ettei tyttöparka ole kuin nalli kalliolla, kun Tony on unohtunut väkertelemään hilavitkuttimiensa pariin.”

Steve kohautti harteitaan. ”Tonylla on siis yleensä työnpuolesta tuleva deitti? Se selittäisi, että se on joka kuvassa eri.”

Naiset hymyilivät tietäväisesti ja Steve tajusi, että mistään kuvista ei oltu aiemmin mainittu vielä mitään. Hän punastui.

”Joku on googlannut Tonyn. Mutta, joo, deitit järjestän minä. On hyvää pr:ää, kun hyväntekeväisyyttä tekevän liikemiehen typykkä on hänen käsipuolessaan”, Pepper selitti.

Steven latte oli loppunut ja pilli toi suuhun enää jääpaloista sulanutta lirua. Pepper venytteli käsivarsiaan ja haukotteli makeannäköisesti.

”Minun pitäisi kyllä lähteä lepäämään. Työskentelin eilisiltana myöhään.” Hän nousi ottaen take away-kuppinsa mukaan. ”Oli todella mukava tavata Steve. Kerron Tonylle terveisiä teiltä kummaltakin, kun soitan patistelusoiton.”

Äänensävyn vihjaus jäi Stevelle hataraksi. Pepper poistui ja pian Steve ja Natkin lähtivät.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire

9. (150)


Tony tuijotti koeputkea ja ajatteli vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä. Steve oli huipputyyppi ja niin helvetillisen kunnollinen, että pelotti. Ja komeakin, vaikka ei itse sitä tajunnutkaan. Hän havahtui, kun kuuli Brucen tiukan äänen.

”Mitä?”

”Ei mitään. Olet vain toljottanut sitä reaktiota jo hyvän aikaa. Tapahtuiko mitään?”

Tony huilutteli nestettä. ”Mikä oli odotettavissa, näköjään.”

Bruce teki merkinnän muistikirjaansa.

”Pitäisiköhän meidän lopettaa tältä päivältä. Ajatuksesi näyttävät olevan muualla”, hän totesi sävyisämmin.

Ajatukseni ovat tottavie muualla, jos Brucekin huomaa sen, Tony mietti.

”Kai me voimme lopettaa. Ehdinpähän pukeutua gaalaan ja yllättää Pepperin, kun hän varmistaa, että  olen muistanut tehdä sen.”

He alkoivat järjestellä välineitä oikeille paikoilleen. Bruce otti koeputket ja meni pesemään ne tiskialtaalle.

”Mitä sinä jäit pohtimaan äsken?”, hän kysäisi veden lorinan yli.

Tony irvisti labratarvikkeille.

”Äh, tämäniltaista seuralaistani vain. Olen unohtanut tytön nimen.”

”Pepperillä on sittenkin vielä tekemistä”, Bruce totesi harteitaan kohauttaen.

Tony teki samoin ja pian he sammuttivat laboratorion valot.





10. (150)


”Naulaa!” Tony huusi.

Steve nyökkäsi hitusen ja jatkoi piirtämistä. Koko porukka oli pitkästä aikaa koolla ja he pelasivat Pictionarya. Hän yritti kovasti saada aikaiseksi puuseppää. Vatsaa lämmitti, kun ainakin Tonyn mielestä hänen tikku-ukkonsa näytti naulaavalta mieheltä.

”Se on puuseppä.”

Loki kuulosti tympeältä, mutta Steve tiesi, että se oli vain ulkokuorta.

”Oikein. Harmi Tony, olit tosi lähellä.”

Hän soi miehelle ystävällisen pikkuhymyn. Clint nyrpisti nenäänsä.

”Teidät pitäisi laittaa pussauskoppiin, niin loppuisi tuollainen flirttailu.”

Tony naurahti vähättelevästi.

”Barton, en viitsi edes laskea kuinka monta kertaa Kolmoskerros on virnuillut sinulle samalla tavalla. Haluaisitteko hetken kahden kesken?”

Clint näytti Tonylle keskisormea. Steve ojensi kynän Thorille, jonka vuoro oli seuraavaksi. Minä kuvittelin, että hän flirttailee minulle takaisin, Steve pohti pahastuneena mennessään istumaan. Hän oli toki kokematon, mutta ei kai hän ollut Tonya niin väärin tulkinnut. Nat taputti häntä harteelle ja käski poikien pitää turpansa tukossa tai hänen pitäisi kohta viedä Steven turvaan tuolta surkealta nokittelulta.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire

11. (250)


Illan lopuksi, kun muut olivat menneet kotiin, Steve kipusi ensimmäistä kertaa kotitalonsa katolle. Kattoterassi ei kuulunut penthouseen, sinne kuljettiin erillisiä portaita pitkin. Arkkitehti oli varmaan aikoinaan ajatellut, että olisi tasa-arvoista, jos kaikki asukkaat voisivät käyttää sitä. Steve yllättyi, kun näki Lokin nojailemassa kaiteeseen. Tämä oli kadonnut Pictionaryn loputtua, mikä ei ollut täysin tavatonta; Lokilla oli tapana lähteä vähin äänin kotiin, kun häntä lakkasi huvittamasta.

”En kai häiritse?”

Steve astui mustatukan viereen. Loki kohdisti häneen tuikean katseen.

”Sinä olet ällöttävän kiltti, tiedäthän. Vapaa maa ja kaiken lisäksi tämä on sinun kotitalosi eikä minun.”

Sanat olivat purevia, mutta kehonkieli salli Steven pysyä lähellä. Kaupungin valot ulottuivat niin pitkälle kuin Steven katse kantoi. Hän huokasi.

”Joskus kaipaan kotopuolen tähtitaivasta.”

Loki nyökkäsi hänen vieressään. ”Ei varmaan vedä vertoja Ruotsin tähtitivaalle, mutta voittanee tämän valosaasteen.”

Steven oli pakko hymähtää. Lokista tuskin saisi irti tuon suurempaa samanmielisyyttä.

”Lapsena minulla on tapana katsella yötä Fredin kanssa. Se oli vaaleansininen pehmolohikäärme, jota piti kuljettaa mukana joka paikassa, koska en malttanut luopua siitä”, Steve muisteli.

Hän ei tiennyt miksi kertoi tämän Lokille, mutta se tuntui hyvältä.

”Minulla oli porolelu. Olof. Nimetty murhatun pääministerin mukaan. Minä olin outo lapsi.”

Loki puhui kaukaisuudelle eikä Steve ollut varma vitsailiko hän.

”Joka tapauksessa Olofille kävi paremmin kuin ihmiskaimalleen. Se kierrätettiin toiselle lapselle, kun muutimme Jenkkeihin.”

Steve nojasi kaiteeseen vahvemmin. Keskustelu oli hullu, mutta tyydyttävä. Loki alkoi tehdä lähtöä.

”Menen punkkaamaan Tonyn luokse. Nähdään.”

Steve jäi yksin yötuulen tuivertaessa kasvojaan. Miksei Loki uskaltanut olla se hyvä tyyppi, joka tämä pohjimmiltaan oli, hän pohti mietteliäästi.





12. (100)



Tony mietti mitä helvettiä oli mennyt tekemään. Hän oli nähnyt Steven lähtevän lenkille ja sen sijaan, että olisi mennyt perään ja lyöttäytynyt mukaan, hän oli päättänyt lähteä bilettämään. Se oli tietysti täydellisen idioottimainen ja epälooginen päätös. Mutta hän ei ollut vain hummaillut, hän oli tuonut jonkun kotiin. Ja hän oli korviaan myöten ihastunut Steveen, joka ei taatusti katsoisi hänen löyhyyttään hyvällä. Eipä sillä ollut väliäkään, sillä he olivat vain ystäviä. Mies herätti Tonyn ajatuksistaan kröhäisemällä.

”Et varmaan halua, että jään aamiaiselle.”

Se oli enemmän toteamus kuin kysymys. Tony kohautti harteitaan.

”Voin saattaa sinut ovelle. En minä nyt täysi paskiainen ole.”
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Chibi

  • Huispausholisti
  • ***
  • Viestejä: 941
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa ja pahoittelut, etten ole käynyt kommentoimassa aiemmin. Kävin lukemassa tämän jo 10. osan jälkeen, mutta jäin nälkäisenä odottelemaan vielä seuraavia osia ennen kommentointia.

Valitsin tämän oikeastaan kahdesta syystä. A, koska Stony on aina kivaa luettavaa. B, koska otsikko oli hirmusuloinen. Otsikon perusteella odotin, että kyseessä olisi jotain supersöpöä superfamily-ficciä, mutta hämmennyin hieman, kun kyse olikin nuorisosta. Kiva, että nimi selkeni sitten tässä myöhemmässä vaiheessa. Steve pehmolohikäärmeen kanssa on hirveän suloinen ajatus ja kertomus Lokin pehmoporosta oli kaikessa omituisuudessaan hellyyttävä ja sopiva.

Lainaus
Loki näytti kuin haluaisi murhata Clintin siihen paikkaan, mutta lähti vain pois rikkaasti sadatellen, oletettavasti ruotsiksi.
Tämä oli hauska, vaikka itse Clintin kommentti olikin tyly. Loki parka. Olen kyllä käsittänyt, että ruotsalaiset ovat hirveän huonoja kiroilijoita ja siksi suomenruotsalaisetkin kiroilevat suomeksi ruotsin sijaan. En ole kyllä koskaan törmännyt vihaiseen ruotsalaiseen ja Lokille ruotsinkielinen kiroaminen voisi sopiakin.

Lainaus
”Äh, tämäniltaista seuralaistani vain. Olen unohtanut tytön nimen.”
Voi Tony...

Lainaus
”Sinä oletkin tuollainen luotettavan kultapojan esikuva. Ensimmäinen pomoni uskoi kuukauden ajan, että tyhjennän kassan mikäli hänen silmänsä välttää.”
Ja näen niin tämän tapahtuneen.

Haluaisin vain lainailla eri keskustelun pätkiä, koska etenkin ne tuntuvat todella onnistuneilta. Oma suosikkini on ehdottomasti Natalian ja Pepperin keskustelu kahvilassa. Naurahdin ääneen Pepperin suhteesta Tonyyn. "Äiti" Ehdottoman osuvaa ja siltä se tuntuukin välillä canonissakin.

Tosi kivasti lähtenyt homma liikkelle ja oli söpöä, että Steve oli käytännössä heti kättelyssä ihastunut Tonyyn. Tämä on jo vedetty aika pitkälle, ilman että näiden kahden välille on kehittynyt mitään, joten jännittävää nähdä, kuinka käy.


"This is no time to be a gentleman! Knock her off her broom if you have to!"

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
Chibi: ihana kuulla, että dialogi kuulostaa sinusta onnistuneelta ja hahmoille sopivalta. Kyllä siellä on ihastusta ilmassa Tonynkin puolelta, tosin nyt tapahtuu jotain dramaattisempaa ;) Pehmolohikäärme tekee vielä fluffy paluun myöhemmin 8) Kiitos paljon kommentistasi! :-*


A/N: Kukas se vielä puuttuukaan joukosta......

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------





13. (200)



Steve saapui ala-aulaan juuri kun Tony oli avaamassa ovea miehelle. Pahuksen partiopoika on menossa aamuhölkälle, Tony kirosi mielessään. Steve virnisti hänelle.

”Muutkin ovat näköjään aikaisin liikkeellä.”

Huomautus oli niin viaton, että Tony oli purra poskeensa. Yhden yön jutulle tarkoitettu lähtötiuskaus kuoli huulille, kun hän huomasi miehen kasvojen kirkastuneen.

”Steve? Steve Rogers? Oletko se todella sinä?”

Steve näytti hämmentyneeltä, kunnes silmiin syttyi pilkahdus.

”James Barnes?” hän sanoi koetellen. ”Sinäkö täällä?”

Tony tunsi olevansa elämänsä epämukavimmassa tilanteessa. Ei voinut olla totta, että nuo kaksi tunsivat toisensa. Barnes oli jo ojentanut kätensä Stevelle.

”Jo vain. Enkä ole parantanut tapojani yhtään kuten näet.”

Steve loi Tonyyn niin mittailevan katseen, että tämä oli murtua sen alla.

”Etpä tosiaan. Onneksi sinun ei tarvinnut sentään kiivetä ikkunan kautta pois.”

Barnes räjähti nauramaan. ”Jos kerran olet lähdössä ulos, niin voisimme mennä kahville juttelemaan lisää, sillä Tony tässä ei tarjonnut minulle aamiaista”, hän sanoi pyyhkien vettä silmistään.

Steve katsahti Tonya toistamiseen arvioivasti ja nyökkäsi sitten Barnesille, joka veti oven auki ja he lähtivät. Työnnettyään uksen kiinni Tony ei voinut muuta kuin valua sitä vasten turtana. Hän oli polttanut mahdollisuutensa, koska oli pannut Steven tuttavaa kännissä ja tämä saisi varmaan kuulla mehukkaimmat kohdat viime yöstä. Hän oli maailman suurin ääliö.






14. (300)




”Mitä sinä teet Nykissä?” Barnes tiedusteli, kun he olivat istahtaneet lähikuppilan loosin ja saaneet tilauksensa tehtyä.

”Voisin kysyä sinulta ihan samaa”, Steve vastasi. ”Ei kun odota, kysyinkin sitä jo, James.”

Mies nauroi jälleen. Hän oli levittänyt kätensä rennosti istuimensa selkänojalle.

”Et siis vieläkään suostu kutsumaan minua Buckyksi. No jaa, vannon, että päädyin yöpaikkaani sattumalta. Tony iski minut baarista. Ja sitä tietä olen tullut tähän.”

Steve ei voinut olla puhahtamatta paheksuvasti. Tonylla oli tietysti oikeus iskeä kenet halusi, mutta... James näytti lukeneen ajatukset hänen kasvoiltaan.

”Älä vain sano, että hänen ja sinun välillä on jotain. En halua sotkea elämääsi millään tavalla.”

Miehen katse oli anteeksipyytävä. Steve huokasi, sillä han oli aikoinaan ollut lääpällään noihin koiranpentusilmiin.

”Me olemme vain kavereita. Etkä sinä ole minun elämääni aiemminkaan sotkenut.”

Tarjoilija toi heille höyryävät lautaset. James pyöritti päätään tarttuessaan aterimiinsa.

”Rikoin sydämesi palasiksi sanomalla etten pysty pitämään sinusta muuten kuin veljellisesti. Ja siinä sinä istut tyynesti kuin itse Jumala. Yhden yön juttuni viskasi minut ulos, koska tuli katumapäälle, luulen ma. En ansaitse tätä ollenkaan.”

Steve ei koskenut ruokaansa vaan tyytyi tarkkailemaan Jamesin syömistä. He olivat hetken hiljaa.

”Millainen Tony oli?”

Harhaileva ajatus karkasi Steven suusta. Jamesin haarukka jäi puolitiehen suun ja lautasen väliin. Hän tuijotti vastapäätä istujaa, joka pyöräytti silmiään.

”Minä saatan olla liian kiltti ja viaton ja kaikkea, mutta en ole enää pikkupoika. Ja sinä jos kuka tiedät keihin päin olen kallistunut.”

James pudotti munakokkelin takaisin lautaselle. ”New York on tehnyt sinulle hyvää, Rogers. Tony oli melkoisessa hutikassa, mutta pirkuleen kuuma kyllä. Niiden vatsalihasten eteen on tehty jokunen tunti töitä.”

Steven vatsassa lepatti. Milloin Tony muka kävi kuntosalilla? ”En taida haluta kuulla sen tarkempia yksityiskohtia, mutta... kiitos”, hän totesi.

James virnisti leveästi ja vinkkasi silmää. Steve kävi käsiksi ateriaansa ja kohta he alkoivat jutustella kotipuolen kuulumisista, kouluajoista sekä Jamesin villistä poikamieselämästä. Buckysta, Steve ajatteli.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire

15. (150)


Tony oli pyytänyt Natia sparraamaan salille kanssaan. Nainen piteli nyrkkeilysäkkiä, johon Tony kaikin voimin iski.

”Mikä vikana? Olet tavallista ärhäkämpi”, tämä tiedusteli, kun he siirtyivät tauolle.

Tony ähkäisi. ”Kännisekoilumorkkis. Menin sänkyyn jonkun Steven vanhan kaverin kanssa.”

Hän heittäytyi nojaamaan seinään Natin kohotellessa kulmiaan. Nainen tuli hänen viereensä.

"Sekoilua tosiaan. Mitä Steve sanoo?”

Tony painoi kasvot käsiinsä ja hieroi ohimoitaan. ”En minä tiedä. Mutta en taatusti kykene katsomaan häntä silmiin ensi kerralla, kun näemme.”

Nat risti kätensä puuskaan. ”Etkö voisi jo myöntää tykkääväsi hänestä? Me muutkin voisimme lopettaa teeskentelemisen, ettemme huomaa mitään.”

Tony nousi, otti käsipainot lähimmästä telineestä ja alkoi tehdä hauiskääntöjä.

 ”Tietysti minä tykkään Kolmoskerroksesta. Me kaikki tykkäämme hänestä. Hänestä on vaikea olla tykkäämättä.”

Nat pudisti olkapäänsä rennoiksi ennen kuin tarttui kahvakuulaan.

”Tiedät hyvin, etten tarkoittanut tuota. Sinä olet saakutan itsepäinen.”

Tony ei halunnut vastata ja toivoi sydämestään, ettei ollut yhtä läpinäkyvä Stevelle kuin Natille. Häntä pelotti hiekkablondin reaktio tunnustukseen.





16. (300)


Nat tarkasteli Lokin ja Thorin asuntoa. Se oli varsin siisti kahden nuoren miehen asunnoksi. Tosin hän arveli pystyvänsä osoittamaan kumpi oli siivonnut mitkä kohdat, sillä jälki oli välillä boheemimpaa, välillä pedantimpaa. Loki keitti heille teetä.

”Onko Thor mennyt ulos Janen kanssa?” Nat tiedusteli keskustelullisesti.

Loki toi hänen eteensä höyryävän ruusunpunaisen mukin.

”Kaipa. Vannon, että näen häntä nykyisin enemmän Tonyn luona kuin täällä. Mutta en sinä tullut siksi käymään.”

Nat hörppäsi kuumaa juomaa ja poltti kielensä. Loki muljautti silmiään ja näytti sitten miten teehen pitäisi puhaltaa. Nat irvisti hänelle kiitokseksi.

”Tonyn ja Steven suhteen täytyy tehdä jotain. Ystävänpäivä on kuukauden päästä ja ne aasit eivät taatusti pyydä toisiaan treffeille. Steve viattomuuttaan ja Tony.... en suoraan sanottuna tajua, miksi hän ei tee aloitetta.”

Loki huitasi kädellään aivan kuin asia oli ollut ilmiselvä.

”Tony on ihastunut häneen.”

Nat naputteli kynsiään pöydän kanteen. ”No shit, Sherlock.”

Loki loi häneen jäätävän katseen.

”Väännetään sitten ratakiskosta. Tony on rakastunut. Ja pelkää, että tulee torjutuksi. Ja nolaavansa itsensä Steven edessä. Kukaanhan meistä ei varsinaisesti tiedä onko Steve homo. Me vain oletamme niin flittailun takia.”

Nat laski kätensä lepäämään ja vihelsi. ”Tuo oli oikeasti vaikuttavaa. Paitsi, että kyllä ”Kolmoskerros” on homo, hän kertoi, että Tonyn viimekertainen yhden yön juttu oli hänen entinen paras kaverinsa ja ihastuksensa.”

Loki kurotti takanaan tasolla olevaan keksikulhoon. Hän heitti Oreon myös Natille.

”Tonylla on ehkä sitten ollut vähän syytäkin olla kuin tulisilla hiilillä. Miten olet ajatellut saada heidät siihen jamaan, että he olisivat ystävänpäivänä treiffeillä?”

Hänellä oli huulillaan salaliittolaisen hymy.

”Järjestetään ne kahden kesken yhteen, vaikka jonkun lahjan avulla. Itse asiassa ajattelin, että sinä saisit laatia tarkemman suunnitelman”, Nat mumisi järsien mustaa keksiään.

Loki näytti innostuneelta, tosin hillityllä tavalla. ”Saat korvata tämän minulle joskus”, hän murahti. ”Keksin kyllä heti mikä se lahja voisi olla.”

He alkoivat rakentaa juonta pahaa aavistamattomien kavereidensa pään menoksi.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire

17. (250)


Loki astui pieneen lelukauppaan. Hän tiesi, että löytäisi etsimänsä paljon helpommin eBaystä tai muualta internetistä, mutta eivätkö kaikki aina hokeneet kuinka paikallisia yrityksiä piti tukea. Heti ovelta alkavissa hyllyissä oli artesaanipuuleluja.

”Voinko auttaa? Etsittekö jotain tiettyä?”

Loki hätkähti hieman, sillä myyjätyttö oli ilmestynyt vaivihkaa, varmaankin tullut takahuoneesta.

”Itse asiassa kyllä. Tarvitsisin pehmoeläintä, vaaleansinistä lohikäärmettä.”

Hän virnisti hurmaavasti sanojensa päälle. Myyjän kulmat kurtistuivat, kun tämä selvästi pohdiskeli oliko heillä pyydettyä tuotetta.

”Meillä on yksi vihreä lohikäärmepehmo hyllyssä. Luulen, että treffikumppaninne voisi pitää siitä.”

Lokia huvitti tytön olettamus. Hän antoi katseensa kiertää kaupassa, jossa ei ollut muita asiakkaita ja katsoi sitten myyjää luottamuksellisesti.

”Ymmärsit väärin. Yritän saattaa eräät ystäväni yhteen. Ystävänpäivä on siihen mainio ajankohta, eikö vain?” Loki piti tarkoituksellisen tauon, jotta tyttö saisi nyökätä. ”Ja heillä on kummallakin hyviä muistoja juuri vaaleansinisistä pehmolohikäärmeistä.”

Se oli tietysti vale, mutta voisi pian muuttua todeksi ja hän oli saanut sillä myyjän täysin puolelleen.

”Käyn katsomassa varastosta. Muistaakseni siinä erässä, jossa se vihreä lohikäärme oli, oli toinenkin.”

Hän kolisteli takatilaan jättäen Lokin yksin. Kului viitisentoista minuuttia ja hän palasi heilutellen voitonriemuisesti suloista vaaleaa lohikäärmettä.

”Teillä kävi tuuri. Eikö tämä ole juuri sellainen?”

Loki yhtyi tytön intoon. ”Ilman muuta. Kiitos, että näit näin suuresti vaivaa asian eteen.”

Myyjä punastui. ”Eihän tämä mitään. Mukavaa osallistua romanttiseen yllätykseen”, hän sanoi siirtyessään kassan taakse.

Loki maksoi ostoksensa ja oli jo poistumassa, kun tyttö rykäisi hänen takanaan.

”Tuota... ymm... jos haluat numeroni niin saat sen.”

Post-it-lappu työnnettin Lokin käteen. Tyttö hymyili toiveikkaasti ja Loki arvasi löytäneensä itselleen juuri seuraa ystävänpäiväksi.



18. (100)



Tony pyöriskeli hikisissä lakanoissaan. Ystävänpäivä lähestyi ja oli vain yksi, jonka kanssa hän halusi sen viettää. Hän ei ollut saanut kerrottua Stevelle tunteistaan, vaikka oli ihastunut ensi tapaamisella. Nat valitti, että kaikki tiesivät jo ja Steve flirttaili hänelle. Tai ei hän tiennyt flirttailiko Steve.
Kenenkään muun kohdalla ongelmaa ei olisi ollut, mutta Steve käyttäytyi Tonyn mielestä yhtä sievästi kaikkien seurassa. Hänen Clintille tai Thorille suomansa hymyt  olivat samanlaisia kuin Tonylle annetut, kilttejä ja herttaisia. Miksi sen pahuksen suloisuuden piti olla niin vaikeasti luettava? Koska sinunlaisesi paha poika ei ole päässyt pilaamaan häntä, kuiskasi pieni ääni hänen päässään saaden hänet murahtamaan.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire


19. (200)



Steve yritti säätää taukohuoneen mikroa lämmittääkseen eväänsä.

”Oikutteleeko se taas?”, kysyi naisääni hänen takaansa.

Laite lähti viimeinkin hyrräämään Steven painalluksesta. ”Hankala kone”, hän totesi kääntyen Lauraan päin.

He istuivat pöytään, jolle nainen oli näköjään levitellyt hedelmänsä. Steve ei ollut nähnyt Lauran pistävän suuhunsa ikinä mitään muuta kiinteää kuin hedelmiä. Kaipa kyse oli jostakin extremekasvissyönnistä.

”Onko sinulla suunnitelmia ensi viikoksi?”

Lauran ilme oli kummallisen latautunut.

”Ei kai. Tapahtuuko ensi viikolla jotain erikoista?”

Steve pohti oliko hän mahdollisesti unohtanut jonkun työjutun.

Laura naurahti. ”Olihan tuo kieltämättä kömpelö tapa tiedustella ystävänpäivästä. Ajattelin vain, että jos sinulla ei ole seuraa ja jos et pidä minua ihan epätovoisena, niin voisimme ehkä mennä treffeille.”

Steve punastui kuin tomaatti. Onneksi mikro kilahti ja hän nousi hakemaan ruokansa. Hän istuutui takaisin vaikeana.

”Tuota... ööö... olen tosi pahoillani... enkä pidä sinua epätoivoisena... mutta... tuota... siis... minä olen enemmän kiinnostunut pojista... anteeksi”, hän lopetti sönköttäen.

Lauran kasvoille levisi oivallus. Ja sitten lievä tyrmistys.

”Taisin nolata itseni oikein kunnolla. Ei siinä mitään.”

Hänen suunsa oli mutrulla, kun hän keräsi parin syödyn hedelmän kuoret roskiin ja otti syömättömät mukaansa. Steve yritti löytää lohduttavia sanoja, mutta sai änkytettyä vain uuden anteeksipyynnön. Laura häipyi jättäen hänet surkeana yksin taukotilaan sättimään itseään huonosti hoidetusta tilanteesta.





20. (200)



Stevellä oli edelleen huono mieli hänen tullessaan illalla kotiin. Hän selaili hajamielisesti kännykänsä appeja. Tony oli lähettänyt hauskan videon kaveriporukan yhteiseen whatsapp-ryhmään. Hän oli jo vastaamassa sydänemojilla, kunnes tajusi jotain. Sen sijaan hän laittoikin Tonylle yksityisviestin, jossa pyysi tätä tulemaan kattoterassille kymmenen minuutin kuluttua. Steve kuuli askeleet takaansa nojatessaan kaiteeseen.

”Eihän sinulla ole mitään hätää?”

Tonyn ääni kuulosti hämmentyneen huolekkaalta. Steve katsahti häneen.

”Ei. Minulla vain oli ihan paska päivä töissä. Ja se on tavallaan sinun syysi.”

Tony astui hänen viereensä kaiteelle.

”Putosin kärryiltä. Miten se voi olla minun syyni?”

Steve suipisti huuliaan pimenevälle taivaalle.

”No, kun minä olen ollut ihastunut sinuun ja ilmeisesti siinä kuplassa säteillyt vähän kaikille ja aiheuttanut väärinkäsityksiä ja...”

Tonyn tiukka ote hänen käsivarrestaan keskeytti hänet.

”Ihastunut? Minuun?”

Miehen vaikutti olevan vaikea hengittää.

”Niin, minun piti torjua työkaverini ystävänpäivätreffipyyntö ja hän pahoitti mielensä ja oikeastaan haluaisin mennä sinun kanssasi ja siksi tulin tänne kysymään sitä sinulta.”

Steveä hengästytti, koska lauseesta oli tullut yllättävän pitkä. Tony tuijotti häntä saamatta sanaa suustaan.

”Ehkä tämä ei ollutkaan järkevää”, Steven onnistui saada ulos kuiskauksena.

Hän yritti irrottautua toisen otteesta ja Tonyyn tuli eloa.

”Et kyllä karkaa. Tietysti me menemme treffeille ystävänpäivänä. Ja olet todellakin `säteillyt vähän kaikille´.”

Steve jäi paikalleen.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Chibi

  • Huispausholisti
  • ***
  • Viestejä: 941
No aaaww <3 Olipas ihanaa tulla lukemaan uusia osia, kun etäkoulupäivä painaa ja väsyttää. Suloinen hattarahöttö pelastaa. Onneksi Steve oli rohkea (tai tunnontuskissa) ja pyysi Tonya viettämään ystävänpäivää.

Meneeköhän Natin ja Lokin suunnitelma nyt mönkään?  ::)

Lainaus
”Tietysti minä tykkään Kolmoskerroksesta. Me kaikki tykkäämme hänestä. Hänestä on vaikea olla tykkäämättä.”
No kukapa ei tykkäisi Stevestä

Lainaus
Loki kurotti takanaan tasolla olevaan keksikulhoon.
Sokerihiiri-Loki <3

Sori ei mitään järkevää, mutta halusin vain tulla kertomaan, että uudet osat piristi mun maanantaita hurjasti  :)
"This is no time to be a gentleman! Knock her off her broom if you have to!"

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
Chibi: Jee, ihana että piristin sun päivää. Lokin reaktio asioiden etenemiseen nähdään heti miten ;D Tässä on lisää hattarahöttöä. Kiitos kommentistasi! :-*

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


21. (150)


Tony oli juuri jatkaimaisillaan, kun he kuulivat kolinaa ja railakasta kiroilua. Loki ilmestyi varjoista heidän näköpiirinsä.

”Helvetin kuusitoista kerrosta! Nytkö te kaksi päätitte viimeinkin tunnustaa rakkautenne?”

Hän näytti niin avoimen suivaantuneelta, että Tony päästi yllättyneenä vanhingossa Stevestä irti.

”Sinun piti mennä kotiin”, hän tiuskaisi Lokille tyhmästi.

Tämä pyöritti silmiään. ”En mennyt kuten näkyy.” Loki oli onnistunut vetämään tyyneyden naamion nopeasti takaisin päälleen. ”Tiedänpähän nyt, ettei minun ja Natin juonta tarvitse panna täytäntöön.”

Steve nappasi nopeasti suun vuoron ennen kuin Tony ehti vastata. ”Mitä juonta?”

Loki tyytyi kohauttamaan harteitaan. ”Että te lakkaisitte kiertämästä puurokattilaa kuin hölmöt kissat ja me voisimme rueta huolehtimaan, miten kestämme sitä, että pussailette koko ajan.”

Steve ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tony yritti selvästi tehdä kumpaakin yhtä aikaa.

”No, minä lähden nyt oikeasti kotiin”, Loki totesi.

Hän kääntyi kohti portaille johtavaa ovea. ”Yrittäkää olla ihmisiksi. Minulla on parempaakin tekemistä ystävänpäivänä kuin miettiä sitä, että olette päässeet treffeillenne.”





22. (200)



Niine hyvineen Loki häipyi ja he olivat kaksistaan katolla. Steve otti Tonya kädestä kiinni.

”Jos jatketan siitä mihin jäätiin?”

Tony purisi hänen kättään lujaa. ”Minä pidän sinusta valtavasti, Steve. Siihen ei kyllä jääty, mutta se on totta.”

Tonyn ääni kuulosti tukahtuneelta. Steven sydän heitti pienen voltin.

”Kutsuitko sinä minua Steveksi?”

Tony veti häntä lähemmäksi, jotta sai kiedottua toisen kätensä hänen ympärilleen.

”Taidanpa tehdä niin jatkossakin, jos se saa sinut noin iloiseksi.”

Steve tunsi kasvoillaan olevan lämpimän hymyn.

”Se Kolmoskerros-juttu oli vain minun typerä suojamekanismini, etten olisi heti alkanut leperrellä sinulle”, Tony supisi.

Steve asetti kätensä Tonyn rintaa vasten. ”Oliko sekin suojamekanismi, että menit sänkyyn ystäväni kanssa?”

Tony jähmettyi. ”Ei. Tai siis jos olisin tiennyt, niin en olisi mennyt. Enkä muista siitä juuri mitään.”

Steve tapitti häntä suoraan silmiin. ”Bucky ei siis tehnyt suurta vaikutusta.”

Tonylle valkeni, että pilkkeiset silmät kiusoittelivat häntä. Rentous laskeutui takaisin vartaloon.

”Sinä teet varmasti paljon suuremman, kunhan pääsemme sinne asti.”

Steve laski katseensa. ”Sitä saat odottaa ainakin viidensiin treffeihin. Minä olen sen verran vanhanaikainen.”

Tony tarttui häntä leukaan ja kohotti sitä sormillaan. ”Odotan vaikka kuudensiin. Saako sinua kuitenkin suudella nyt?”

Steve nyökkäsi ja Tonyn huulet koskettivat hänen omiaan. Ilta tummui yöksi ja mainosvalot jatkoivat ikuista loistettaan.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kommenttiarpajaisista hei. :)

Steve jäi selvästi miettimään yläkertalaista ensitapaamisen jälkeen ihan kunnolla, vaikka koettikin olla kuin ei olisikaan. ;) Niin se Tony vain taisi mielessä pyöriä.

Mutta ihanan vaivattomasti hänet sitten kuitenkin esiteltiin ja otettiin kuin saman tien osaksi tätä normielämän Avengers-porukkaa. Sepäs oli herttaista. Ja ilahduin Nat/Bruce -parista varmasti vähintään yhtä paljon kuin Stevekin sen kuullessaan. ;) Bruce on tässäkin suloisen ujonkömpelön oloinen.

Lainaus
”Katsos.” Thorin ääni oli leppeän voimakas. ”Me olemme kotoisin Ruotsista. Ja vanhempamme ovat Skandinavian historian professoreita. Heistä oli vitsikästä nimetä meidät jumalien mukaan.”
Ihana oivallus selitykseksi tälle AU-maailman veljesparille. :D Ja ajatuskin ruotsiksi sadattelevasta Lokista on hupaisa.

Lainaus
Natia nauratti. ”Sinä oletkin tuollainen luotettavan kultapojan esikuva. Ensimmäinen pomoni uskoi kuukauden ajan, että tyhjennän kassan mikäli hänen silmänsä välttää.”

Steve hörppäsi kahviaan. Hän uskoi ongelmia aiheutuneen pikemmin siitä, että pomo olisi katsonut Natia väärällä tavalla ja Nat olisi antanut tälle siitä hyvästä ympäri korvia.
Epäilen vähän samaa. ;)

Lainaus
”Mikä teidän suhteenne tila onkaan? Mikä sinä nykyään olet Tonylle?” tämä veisteli.

”Äiti.” Pepperin ääni oli hapan.
Pidän näistä naisista ficissäsi oikein kovasti.

Lainaus
Ajatukseni ovat tottavie muualla, jos Brucekin huomaa sen, Tony mietti.
Ja totta vie miehistäkin. :D Awws.

Lainaus
”James Barnes?” hän sanoi koetellen. ”Sinäkö täällä?”
Iiks! Tässä kohtaa ehkä kuolin järkytyksestä. Tai jotain.  ::) ;D Onnistuitpa ainakin saamaan aikaan melkoisen yllätyskäänteen! :D

Yhdessä teekuppostensa äärellä juonittelevat Nat ja Loki olivat ihania. Muutenkin koko porukka on tässä hurmaavan sympaattista. Vaikka juoni sitten koituikin tarpeettomaksi.

Lainaus
Steve ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tony yritti selvästi tehdä kumpaakin yhtä aikaa.
Voi toisia.  ;D

Vieläköhän sininen lohikäärme tekee paluun jossakin vaiheessa... Se oli niin söpö yksityiskohta.

Tästä ficistä tuli hyvälle tuulelle, kiitokset siitä. <3 Se tulikin tarpeeseen.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 638
  • ava by Claire
Fiorella: Ihana, että tulit tästä hyvälle tuulelle. Pehmolohikäärme tekee paluun näissä viimeisissä rapsuissa, se on tärkeä hahmo ;) Piti mun Bucky tähän jollain tavalla ujuttaa, hyvä jo onnistui yllättämäm. Kiitos kommentistasi! :-*

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


23. (100)


Loppujen lopuksi Tony kutsui Steven luokseen, jotta he saisivat olla rauhassa. Paparazzit olisivat nimittäin eittämättä kiinnostuneita hänen ystävänpäivädeitistään eikä hän halunnut jakaa Steveä kenenkään kanssa.

”Enkä minäkään ehkä halua joutua lehtikuviin. Vanhempani eivät tykkäisi hyvää”, Steve huomautti pisteliäästi, kun hän perusteli, miksi he pysyisivät kotitalossan.

Tony punastui, sillä hän oli tosiaan ajatellut lähinnä omia itsekkäitä mielihalujaan. He saivat viikon mittaan onnitteluja. Thor halasi heitä kumpaakin riuskasti. Nat huokasi, että vihdoin ja Clint heitti puujalkavitsin piilotellakseen tyytyväisyyttään. Bruce virnisteli arvoituksellisesti ja taputti Tonya selkään. Lokia ei näkynyt mailla halmeilla, mutta hän oli luvannut tuoda heille Natin kanssa juonimansa lahjan varsinaisena päivänä.




24. (200)


Ystävänpäivän iltana kaikki oli Steve istui baarijakkaralla Tonyn saarekkeen ääressä.

”Miksi me aina söimme noutoruokaa, vaikka sinä osaat selvästi kokata?” hän tiedusteli tunnustellessaan viinilasin soukkaa varttaa.

Mausteinen ruuan tuoksu oli levinnyt huumaavana ja koukuttavana koko asuntoon. Tony kiertyi katsomaan häntä induktiotason edestä.

”Thor syö kolmen edestä, joten ruokaa olisi pitänyt aina laittaa vähintään kymmenelle hengelle. En pidä erityisesti pilkkomisesta ja keittämisestä, vaikka osaankin sitä kohtuullisesti.”

Steven mielestä taito oli enemmän kuin kohtuullista, sillä liedellä näytti kiehuvan heille oikea juhla-ateria. Tony jätti padat hetkeksi ja tuli juomaan viiniään, jonka oli jättänyt Steven viereen. Tonyn käsi eksyi hänen niskaansa.

”Eikö olisi helpompi ottaa se lasi mukaan?”

Steve tarkkaili Tonyn lempeänironista hymyä.

”Sillä lasilla on käytännöllinen tarkoituksensa täällä. Pääsen käymään luonasi aina välillä.”

Tony silitti hänen tukkaansa ja Steven selkää pitkin kulki hyvän olon väre.

”Mene nyt kuitenkin katsomaan, ettei mikään pala pohjaan. Minulla on hirveä nälkä”, hän myhähti ja sai palkaksi pienen hiustupon nykäisyn.

”Loki muuten toi sen lahjan”, Tony sanoi vaihtaen puheenaihetta. ”Se on pussissa makuuhuonessani, jos haluat katsoa. En tajua mikä idea hänellä oli, mutta Loki onkin kummallinen.”

Steve nousi ja laahusteli Tonyn huoneeseen. Lattialla heti oven vieressä oli lahjapussi. Steve nosti sisällön esiin eikä voinut estää pientä yllättynytä naurunpyrskähdystä.




25. (200)



Hän meni takaisin keittiöön puristaen vaaleansinistä pehmolohikäärmettä kainalossaan. Loki tai Nat oli laittanut sille vielä söpön violetin rusetin kaulaan.

”Saanko esitellä Tony, tässä on Freddy”, hän sanoi asettaessaan lelun pöydälle.

Tony vilkuili häntä alta kulmain. ”Saat kyllä selittää”, hän lausahti laittaessaan leukansa Steven olalle ja kietoessaan käsivartensa tämä vyötärön ympärille.

”Satuin kertomaan Lokille kerran ohimennen, että minulla oli tällainen pehmoeläin. Sen nimi oli Fred. Ajattelin, että uuden ystävämme nimi voisi olla Freddy, vähän niin kuin pikku-Fred.”

Tonyn huulet olivat kiinni hänen korvassaan. ”Lokille pitäisi kertoa, että on rumaa hurmata toisten poikakavereita ystävänpäivänä.”

Steve tunki itseään enemmän Tonya vasten. ”Mietinkin juuri, että hänen deittinsä on varsinainen onnentyttö.”

Kieli kutitteli kiusaavasti jo korvanlehdellä. Se oli rangaistus, mutta Steve tajusi, että kohta suistuttaisiin auttamattomasti liian nopeaan etenemiseen.

”Tony... ateria...”

Toinen mies irrottautui hänestä yllättävän rivakasti.

”Anteeksi. Innostuin vähän liikaa.”

Tonyn ääni kuulsi pahoittelevuutta ja hän siirtyi hassusti kävellen ruokien luo.

”En minä nyt noin kiihottava ole”, Steve kirahti ymmärtäessään mistä oli kyse.

”Minkä minä sille mahdan.”

Tony kohautti harteitaan selkä häneen päin. Steve tarttui lohikäärmeeseen.

”Parasta viedä Freddy pois ennen kuin se näkee jotain sopimatonta.”

”Kerro sille, että me vain pussailemme tänä iltana.”

Freddy joutui takaisin kassiinsa ja heidän iltansa jatkui romanttisissa merkeissä.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)