Nimi: Hitaasti kohden tulevaisuutta
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen raapalehöttö
Pituus: Viisi raapaletta, 500 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.
Tiivistelmä: Tylypahkassa lentämisen opettajana työskentelevä Harry saa uuden kollegan.
Vapaa sana: Osallistun näillä Spurttiraapale IV:n kierroksille neljä ja viisi. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan spurttailu, mutta jotain saan kuitenkin kasaan
Käytin neljännen kierroksen sanalistalta sanat
nopea, erilainen, lentää, kädensija ja
ylpeä. Spurttailin neljännellä kierroksella ma-ke ja viidennellä to-pe. Jokainen raapale on 100 sanaa.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus #3 -haasteeseen sekä Spurttiraapale IV-haasteeseen.
Hitaasti kohden tulevaisuutta
Syksyn tullen saapuivat oppilaat, kuten joka vuosi. He valtasivat linnan käytävät, täyttivät sen nurkat, pesiytyivät kirjastoon. Muutos oli rauhallisen kesän jälkeen nopea ja sai Harryn pään pyörälle, kuten aina.
Arki löysi kuitenkin tutun uomansa, oppitunnit rytmittivät päiviä, elämä tasoittui.
Paitsi että tänä vuonna Harryn huomion varasti uusi liemimestari. Tuttu hahmo vuosien takaa. Vaalea tukka ja suippo naama opettajien pöydässä aamuisin. Ei enää niin ylimielinen ääni iltapäivisin opettajien huoneen kello viiden teellä.
Harry pureskeli pikkuleipäänsä ja yritti näyttää siltä kuin ei olisi kuunnellut matalaa ääntä. Silti siniharmaat silmät tarkkailivat häntä ja vakavassa suupielessä värähti jotain hymyntapaista.
Harry huomasi omankin suupielensä nytkähtävän.
* * *
Öisin Harry tunsi valloittavansa hämärät linnankäytävät. Ne olivat tarjonneet hänelle pakopaikan aina ja tekivät sitä edelleen, monta vuotta senkin jälkeen kuin sotahuudot olivat kaikuneet seinistä ja haarniskat puolustaneet asukkaita.
Tänä yönä hän ei kuitenkaan partioinut yksin. Tämä yö oli erilainen. Harryn rinnalla asteli selkä suorana ihminen, jota hän ei olisi koskaan osannut kuvitella siihen.
”Parhaat piilot ovat gobeliinien takaisissa syvennyksissä”, Harry opasti hiljaisella äänellä.
”Muistan ne”, hymy oli vain häivähdys mutta ei jäänyt Harrylta huomaamatta.
”Hyviä vai huonoja muistoja?” kysymys oli viaton.
”Molempia”, vastaus oli varovainen. ”Sain ensisuudelmani eräältä pojalta sellaisen takana.”
Sanat jäivät leijumaan ilmaan Harryn jäädessä pohtimaan kuulemaansa.
* * *
Parasta opettamisessa oli Harryn mielestä huispausottelut. Joka vuosi hän näki uusia lupauksia luudillaan, pohti kuka yltäisi vielä jonain päivänä maajoukkueeseen. Aika näyttäisi osuisiko hän oikeaan.
Tänään Harry lensi kuitenkin yksin, ilman oppilaita, ilman opetusvelvollisuutta. Nauttien ilmavirrasta kasvoillaan, tuulentuiverruksesta korvissaan.
Hahmo metsän reunassa kiinnitti huomion saaden Harryn madaltamaan korkeuttaan. Hetken hän katseli kuinka uusi liemimestari keräsi kasveja koriinsa, pysähtyi haistamaan ja arvioimaan kypsyyttä, teki valinnan ja nyökkäsi itsekseen.
Ehkä lentäminen riittäisi tältä päivää. Harry laskeutui maahan, heitti luudan olalleen ja kysyi, saisiko liittyä seuraan. Varovainen nyökkäys ja Harry sovitti askeleensa toisen rytmiin.
Haparoivien kysymysten kautta puhe lähti soljumaan kuin keväinen puro.
* * *
Monet opettajat piipahtivat Tylyahossa mielellään kesken kouluviikon, koska viikonloppuisin kylä täyttyi opiskelijoista. Arkena omia asioitaan sai hoitaa rauhassa ilman uteliaita katseita.
Kolmen luudanvarren kermakalja oli jokaisen vierailun perinne. Harry viihtyi yleensä yksin, mutta tällä kertaa hän ei pannut pahakseen kun pöytään istahti seuralainen. Olihan Harry itse pyytänyt tätä mukaan, vaikka eivät nämä tietenkään mitkään treffit olleet.
Silti olutkolpakon kädensija tuntui oudon liukkaalta Harryn hikisessä kädessä. Onneksi toisenkin käsi näytti hieman tärisevän tuoppien kolahtaessa vastakkain. Punastuvat kasvot oli helppo piilottaa juoman taakse.
”Sinulla on tuossa hieman –”, käsi ojentautui pöydän toiselta puolelta.
Harry nojautui eteenpäin, peukalo pyyhkäisi suupieltä. Samalla vatsassa muljahti mukavasti.
* * *
Kevään koittaessa asiat olivat edenneet niin pitkälle, että Harry nukkui suurimman osan öistään liemimestarin luona. Asia, mistä hän ei ollut erityisen ylpeä, koska opettajana hänen pitäisi varmaan näyttää hyvää esimerkkiä.
Kiihkeät yöt veivät kuitenkin voiton järjen äänestä. Sitä paitsi he olivat aikuisia, heidän asiansa eivät kuuluneet muille.
Lisäksi toisen vierestä herääminen, laiskat suudelmat ja lähekkäin makaaminen saivat Harryn tuntemaan jotain, mitä hän ei ollut kokenut aikaisemmin. Dracon silmistä hän saattoi lukea jotain pehmeää, jotain samanlaista. Se sai Harryn sydämen lyömään lujempaa.
Tulevaisuudessa Tylypahka voisi olla kummankin koti. Paikka missä he voivat aloittaa alusta, rakentaa yhteisen elämän. Se kuulosti hyvältä suunnitelmalta.