Se riittää (Lavender/Parvati, slice of life, fluff, femme & S)

[tirsu]

Nimi: Se riittää
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Word
Genre: slice of life, fluff & femme
Paritus: Lavender/Parvati
Ikäraja: S
Varoitukset: Jos samaa sukupuolten väliset suhteet ovat suuri kauhistus, niin tämä ficci ei ole sua varten. Jos arkisuus ja pieni vaaleanpunainen höttö eivät kiinnosta, niin tämä ficci ei ole sua varten.
Älä anna >>repliikkimerkkien>> häiritä, niihin tottuu alun jälkeen.
Summary: Pian perhoset ja keijukaiset leijailevat Lavenderin pään ylle piiriin.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Harry Potter -maailma hahmoineen ja paikkoineen kuuluu J.K. Rowlingille, minä vain lainaan hänen upeita hahmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden).
A/N: Tämä on synttärificci Karvalakkirakastajalle. Iloista syntymäpäivää! Toivottavasti sulla on oikein mahtava syntymäpäivä!
Ajallisesti tämä tarina sijoittuu 2000-luvulle, noin kahdeksan vuoden päähään sodasta. Lavender ja Parvati ovat siis jo aikuisia nuoria naisia.

Se riittää

Keväinen viima käy läpi Lavenderin collegehousujen. Puoli tuntia sitten ollut kaunis aurinkoinen ilma oli kadonnut kuin tuhka tuuleen sillä aikaan, kun hän oli käynyt kaupassa. Jos hän olisi tiennyt sen, hän olisi jättänyt menemättä kauppaan. Tai ainakin hän olisi pukeutunut hieman lämpimämmin.

Ilmiintyminen ei onnistunut Lavenderilta sillä hetkellä lainkaan. Ja vain sen vuoksi, että hän oli viimeksi ilmiintyessään vahingossa onnistunut tekemään pikkuruisen virheen, minkä jälkeen hänet oli rangaistukseksi määrätty väliaikaiseen ilmiintymiskieltoon (pientä liioittelua). Kielto kumoutuisi, kunhan hän vain suorittaisi ilmiintymisen kertaamiskurssin saadakseen lupansa takaisin.

Hemmetin katti. Kaikki oli sen syytä. Ellei se olisi ollut hänen tiellään, hän ei olisi kompastunut ja… No, ei sillä ollut niinkään väliä.

Lähestyessään kotiaan Lavender juoksee viimeiset askeleet päästäkseen nopeammin lämpimään. Kivuttuaan parilla askeleella kolmet kiviset rappuset Lavender kaivaa trenssitakkinsa taskusta avainnipun, johon on kiinnitetty sininen lasihelmi ja pienoiskristallipallo. Kohmeisin sormin hän valitsee oikean avaimen ja vääntää sillä lukon auki.

Päästyään sisälle hänen on kivuttava toiseen kerrokseen ja avattava jälleen toinen ovi päästäkseen sisälle asuntoonsa. Vilusta väristen hän riisuu takin yltänsä ja asettaa sen naulakkoon. Kengät jaloissaan hän menee keittiöön ja laskee kauppakassin pitsisen pöytäliinan, jonka hän oli saanut isoisältään lahjaksi, päälle.

Hieroen käsiään yhteen Lavender suuntaa kylpyhuoneeseen. Kylmässä paleltumisen jälkeen kuuma kylpy tekisi terää. Pienellä vaivalla hän voisi hyvin tehdä kylvystä myös vaahdollisen.

Kylpyhuoneen hyllyköllä on melkoinen valikoima kylpyvaahtoja. Niitä on huomattavasti enemmän kuin shampoita, hoitoaineita taikka saippuaa. Se on kuin keräilijän kokoelma.

Lavender ottaa viisi suosikkiansa ja avaa niiden korkit tuoksutellakseen niiden tuoksuja siron nenänsä alla. Sitruunaa, jossa on mukana vivahde timjamia, piparminttuvaahtokarkkia, vanhanajan vaniljaa, kookosta yhdistettynä vesimeloniin ja kirsikankukkia. Lopullinen kamppailu käydään piparmintulta ja kirsikalta tuoksuvien vaahtojen kesken.

Valittuaan parhaimman tuoksun sille päivälle Lavender lorauttaa hivenen reippaalla otteella vaaleanpunaista kylpyvaahtoa hennon keltaisen kylpyammeen pohjalle. Hän varmistaa tulpan olevan kunnolla kiinni ja avaa sitten vesihanan valuttamaan hiljalleen posliiniammeen täyteen kuumaa vettä.

Sillä aikaa, kun amme täyttyy yksinään kylpyhuoneessa, Lavenderin on tyhjennettävä kauppakassit keittiössä. Se käy onneksi käden käänteessä, kun apuna käyttää laiskan noidan apulaista, taikasauvaa. Kauniisti ja kevyesti ilmassa tavarat hakeutuvat omille paikoilleen pienen ohjauksen saattelemina.

Kun viimeinenkin ostos, pullollinen maitoa, on omalla paikallaan, Lavender työntää taikasauvansa korvansa taakse hymyillen tyytyväisenä. Hän nappaa ostoskassit pöydältä ja laittaa ne takaisin kellon alla olevaan naulakkoon, jossa säilytetään myös essuja.

Nenäänsä tahkoen Lavender käy riisumassa kenkänsä eteiseen, jonka jälkeen hänen tiensä käy kylpyhuoneeseen, jossa tuoksuu nyt vahvasti piparminttu. Kylpyamme on puolillaan vaahtoista vettä; vielä hiukan niin kylpy olisi valmis.

Lavender riisuu kiireen vilkkaan. Heitettyään vaatteensa likapyykkikoriin hän pyyhkii meikit pois kasvoiltaan. Hän varoo katsomasta peiliin, mutta hänen silmänsä hakeutuvat kuin itsestään vilkaisemaan peilikuvaa. Samassa kun hänen kuvajaisensa piirtyy hänen verkkokalvoilleen, hän kääntää katseensa pois irvistäen.

Vaahto alkaa tavoittaa ammeen reunan, mikä saa Lavenderin ajatukset saman tien pois siitä miten hän karsastaa yhä edelleen peilejä. Hän harppoo ammeen luokse ja kumartuu sulkemaan vesihanan. Hän on juuri astumassa kaiken sen vaahdon keskelle, kun hänen mieleensä muistuu taikasauva.

Hän nappaa taikasauvan korvansa takaa ja asettaa sen pyykkikoneen (mikä upea jästikeksintö) päälle. Sitten vihdoin hän voi nousta kylpyammeeseen, jonka kuuma vesi hieman pistelee jalkoja. Mutta Lavender ei välitä siitä, se tuntuu ihanalta kylmän ulkoilman jälkeen.

Huokaisu karkaa hänen pureskelluilta huuliltaan, kun hän viimein istahtaa ammeen pohjalle. Vaahto tuntuu kalvakkaa ihoa vasten pehmoiselta pilviryppäältä, joka hieman kutittaakin. Juuri täydellistä rentoutumista ja, eritoten, lämpiämistä varten.

Lavender upottautuu vaahdon sekaan leukaa myöden. Nojaaminen ammeen reunaan on hivenen epämukavaa, mutta hän ei jaksa välittää. Ei juuri sillä hetkellä.

Hetki ja toinenkin kuluu, kaikki on seesteistä… ja kamalan tylsää. Lavender työntää itsensä istuma-asentoon. Pelkkä ammeessa makailu on tyydyttymätöntä. Sen vuoksi hän kohottautuu hieman, sen verran, että hän ylettyy kurottamaan taikasauvaansa pyykkikoneen päältä.

Se ei onnistu heti. Hänen on pakko nousta polvilleen ja ottaa tukea ammeestaan, jotta yltäisi pyykkikoneen päällä lojuvaan taikasauvaansa. Vielä hieman ja sitten hän ylettäisi.

Kun taikasauva on lopulta hänen kädessään, Lavender valuu takaisin istumaan ammeeseen. Hän pyörittää sauvaa pienin liikkein ja mutisee pienen loitsun, jonka hän oppi isoäidin hoivissa. Loitsu on hieman lapsellinen hänen ikäiselleen, mutta hän ei jaksa välittää siitä. Ei enää sodan jälkeen. Sen kamaluuden jälkeen hän oli lakannut teeskentelemästä ja koettanut nauttia häpeilemättömästi itselleen rakkaista ja tärkeistä asioista.

Vaahdosta irtoaa loitsun myötä pieniä pallosia ja hetkellisen spiraalimaisen pyörteilyn jälkeen ne muotoutuvat perhosiksi ja pieniksi nallukoiksi. Ne tanssahtelevat ilmassa vaivattomasti ja kevyinä. Vailla huolen häivää.

Hymy kaartuu Lavenderin huulille ja hän taikoo muutaman vaahtohahmon lisää. Kukkien terälehtiä ja suloisia keijukaisia. Pian perhoset ja keijukaiset leijailevat Lavenderin pään ylle piiriin. Ne tanssivat, kun taas nallukat ovat alkaneet harjoittamaan erilaisia uimatemppuja kukkien terälehtien muodostamassa pikku lammessa.

Voimatta vastustaa mielihaluaan Lavender taikoo joukon pieniä vaahtosydämiä myös. Hän katsoo kuinka kyseiset sydämet leijuvat paikoillaan ennen kuin ne alkavat pyörähdellen kieppua uimatemppuja esittelevien nallukoiden seassa.

Lavender hätkähtää, kun kylpyhuoneen oven takaa kuuluu melko kova pamahdus. Hän puristaa taikasauvaa tiukemmin kädessään ja on valmiina puolustautumaan. Se on syvältä ytimestä tuleva reaktio, menneisyydestä muistuttava haamu.

Pian Lavender kuitenkin rentoutuu ja hellittää otettaan taikasauvastaan. Hän on naurettava. Asuntoon ei pääse ilmiintymällä kuin vain kaksi ihmistä. Ja hän on niistä se toinen. Jos joku muu koettaisi ilmiintyä heidän asuntoonsa ilman lupaa, niin… No, Lavender ei halunnut edes ajatella sitä.

>> Olen täällä! >> Lavender huudahtaa keskittyen taas vaahtohahmoihinsa. >> Tule sinäkin! >>

Hetkeen ei tapahdu mitään. Hetki sitten kuuluneet askeleetkin ovat hiljentyneet. Lavender harkitsee huutavansa uudelleen, mutta lopulta hänen ei kuitenkaan tarvitse, kun kylpyhuoneen ovi aukeaa.

>> Missä keittiön matto on? >> Parvati kysyy seisoen oviaukossa.

Ah. Aivan, se matto – se oli vielä laittamatta paikalle aamun mehuvahingon jälkeen. Ja tietenkin Parvatin piti kysyä siitä ensimmäiseksi.

>> Se on pesussa. Kävi pieni vahinko mehun kanssa. En ole vielä ehtinyt laittaa toista tilalle >>, Lavender selittää. >> Vielä sen ehtii. Mutta, tuletko kylpyyn kanssani? Tule, jooko? >>

Parvati ei sano mitään. Hymyilee vain. Ja astuu peremmälle kylpyhuoneeseen sulkien oven takanaan.

Lavender katselee sivusilmin, kun Parvati seisahtuu lavuaarin luokse ja tuijottaa peilikuvaansa hetken parin verran ennen kuin irrottaa kulmakarvojensa välissä olevan koru-bindin. Laskettuaan punertavan bindin huolellisesti korjuun, tämä alkaa puhdistaa kasvojaan tunnollisemmin kuin Lavender muutama hetki sitten.

Siinä vaiheessa Lavender kääntää katseensa paremmin Parvatiin. Tämän musteenmustat hiukset ovat auki. Suoristetut suortuvat yltyvät pitkälti alaselkään asti, melkein viisi senttiä lisää, niin ne yltäisivät peittämään hyvin muodostuneen pepun.

Parvati on kaunis. Yhtä kaunis kuin tämän hiukset ovat, erityisesti aamuisin, jolloin kiharaputous on valloillaan. Se on lumoava näky.

Parvatin kauneus ei ole pelkkää hoikkaa ja kurvikasta vartaloa, suloisia ja veistoksellisen viehättäviä kasvoja (täyteläisesti muotoillut huulet, suuret melkein mustaan hipovat silmät, pieni luomi suun lähettyvillä, siro mutta terävä nenä). Ei, se on myös sisäistä. Parvatilla on sydän täyttä kultaa, sielu ja mieli lempeitä ja ystävällisiä. Ja Parvatin nauru. Voi, se vasta ihana onkin. Vaikka Parvati itse inhoaa röhkivää nauruaan, Lavenderista se on varsin suloista.

(Parvati sanookin aina, että Lavender katsoo häntä vaaleanpunaisten lasien läpi. Ei hän ole niin täydellinen kuin Lavender antaa ihmisten ymmärtää. Lavenderista Parvati on hassu sanoessaan niin, varsinkin kun Parvati katsoo itse häntä omien vaaleanpunaisten lasien läpi. Mutta sellaista rakkaus kai on. Vaikka se tiedosti myös toisen huonot puolet ja viat, niin se helli ja syleili hyviä ja kauniita puolia.)

Koska Parvati on ulkoapäin erityisen kaunis, ei ollut mitenkään yllättävää, kun tätä oli kysytty parisen vuotta sitten mallimaailmaan mukaan. Epäilyjen jälkeen Parvati oli suostunut ja niin tästä oli tullut yksi suosituimmista jästimalleista. Eksoottinen (niin kuin tätä jästien muotilehdissä kuvailtiin) kaunokainen pistää silmiin vaaleiden neitojen lomasta kuin vuohi kukkakedolla, ja tekee myös suuremman vaikutuksen häikäisevällä hymyllään kuin kanssasisarensa – salaperäisiä ja upottavia silmiä unohtamatta.

Kuvauksissa Parvati oli ollut sinäkin päivänä. Kuvaukset liittyivät jotenkin Intiaan, mainostivat kaiketi uusimpia sarivillityksiä, niin Lavender muistelee.

Parvatin yllä näyttää olevankin sari (joistakin kuvauksista Parvati sai vaatteet mukaansa toisinaan). Sen värit ovat kirkkaat ja ne korostivat hienoisesti tämän tummaa hipiää. Keveään kankaaseen on ommeltu käsin hopealangasta kuvioita, jotka ovat aivan kuin tähtikartasto.

Asu pukee Parvatia ja tekee tästä entistä enemmän näyttävämmän. Sari laskeutuu tämän ylle kauniisti ja sirosti. Se hivelee noidan vartaloa tuoden tämän muodot esille. Seksikkäästä vivahteesta huolimatta sari on myös käytännöllisen ja rennon oloinen, sopiva pirteään kesäpäivään, olkoot sitten arki tai pyhä. Kaikki on täysin kiinni siitä, miten sarin tahtoo yllensä kietoa (tapoja on huomattavasti enemmän kuin Lavender olisi uskonut, Parvati oli näyttänyt hänelle). Parvatin yllä oleva kokonaisuus on yksi mahdollisuus kantaa kaunista saria yllään.

Poistettuaan meikit kasvoiltaan Parvati viskaa kosteuspyyhkeet roskakoriin, jonka paikka on pesualtaan alla. Mutta sen sijaan, että noita olisi alkanut riisuutua, tämä avaa hanan. Valutettuaan hetken kirkasta vettä altaaseen Parvati kumartuu lähemmäs allasta ja työntää kätensä keräämään vettä kämmenien muodostamaan kuppiin.

>> Parvati, älä jahkaile vaan tule tänne >>, Lavender sanoo.

Parvati ei vastaa, heilauttaa käsiensä muodostamasta kupista vedet kasvoilleen. Lavender arvaa - ei, tietää - että vesi on kylmää. Parvati tykkää aina huuhdella kasvonsa meikin poiston jälkeen kylmällä vedellä, se raikastaa hänen oloaan. Ja näyttävästi se on tehtävä aina heti meikin poiston jälkeen, ei myöhemmin, esimerkiksi kylvyn jälkeen.

Huudeltuaan kasvonsa kolmannen kerran kylmällä vedellä Parvati nojautuu lähemmäs peiliä. Tämä tuijottaa kuvajaistaan herkeämättä ja siristelee silmiään.

Lavender huokaisee raskaasti, kun Parvati vie vasemman käden etusormen kulmakarvojensa väliin ja liikuttaa sitä siinä pienesti pyörivin liikkein. Ei ole mikään yllätys, kun Parvati avaa peilikaapin ja ottaa sieltä esille pinsetit. Kieli ulos työnnettynä tämä alkaa nyppiä kulmakarvojensa välistä huomaamiaan karvoja.

Parvati inhoaa, että hänen kulmakarvansa ovat yhteen kasvavaa-tyyppiä. Joka maanantaiaamu tämä käyttää miltei tunnin aikaa siihen, että nyppii kulmakarvojen välin auki. Ja joka toinen päivä Parvati on näkevinään kulmakarvojen välissä pilkottavan karvanalkuja, jolloin tämän on heti napattava ne pois. Vaikka ne kuinka olisivat olemattomia, ainoastaan itsensä näkemiä.

Kyllä Lavender tietää, että Parvatin kulmakarvat kasvavat yhteen, mutta hänestä Parvati liioittelee niiden nyppimisen kanssa. Toisinaan, aika usein, tämä nyppii niitä, vaikkei mitään olisi edes vielä näkyvissäkään. Mutta kai jokaisella on omat häiritsevät asiansa ulkonäön suhteen, Parvatille se on hänen yhteen kasvavat kulmakarvat ja hänelle… Niin no, sillä ei ollut väliä.

>> Anna jo olla, ei siellä ole mitään. Tule jo kylpyyn ennen kuin vesi jäähtyy kokonaan >>, Lavender vaatii äänessään kärsimättömyyttä.

Parvati on kun ei kuulisikaan ja nyppii vielä pari karvaa ennen kuin katsoo peiliin hyväksyvästi. Laskettuaan pinsetit lavuaarin reunalle tämä kääntyy katsomaan Lavenderia hymyillen leveästi.

Niin kuin magneetti vetää metallia puoleensa, Parvati vetää Lavenderia puoleensa. Hän tuijottaa herkeämättä, kun Parvati astelee keskemmälle kylpyhuonetta ja alkaa riisua. Tämä on täysin tietoinen, että Lavenderin katse on liimautunut häneen, sen vuoksi tämä riisuu hitaasti ja viettelevästi vaatteet yltänsä.

Lavender ei ollut koskaan villeissä unelmissaankaan kuvitellut, että sarin voisi riisua pois niin herkullisella tavalla kuin Parvati riisui. Mutta kun he olivat aloittaneet seurustelun, Parvati oli osoittanut hänelle (monesti), että niin voi tehdä.

Vaahtohahmot jäävät unholaan, kun Lavender vain tuijottaa rakastaan. Hän alkaa pureskella lyhyenpuoleiseksi käynyttä peukalonkynttänsä edes tajuamatta sitä. Hän on täysin Parvatin lumoissa.

Kuusi metrisen sarin laskettuaan lattialle Parvati riisuu liioitellun hitaasti saria vaaleamman värisen alusmekon yltänsä. Se on läpikuultavaa kangasta eikä siinä ole lainkaan kuvioita toisin kuin cholissa, jossa on samanlainen tähtikartasto kuin sarikankaassa.

Lavender ei huomaa nuolaisevansa huuliaan, mutta Parvati pistää sen merkille tyytyväisenä. Siitä toinen saa, kun kehottaa kiirehtimään. Hitaasti tehty hekumallinen riisuminen on aina oiva keino tällaisissa tilanteissa.

Parvati seisoo hetken paikallaan ilkialastomana antaen Lavender tuijottaa häntä ahnaasti. Vaaleapään suusta karkaa pettynyt älähdys, kun Parvati astelee takaisin lavuaarin luokse sen sijaan, että olisi suunnannut kylpyammeen tykö.

>> Jos sinä et kohta tule kylpyyn, niin minä poistan vedet altaasta >>, Lavender tokaisee kiinnittäen huomionsa jälleen vaahtohahmoihinsa, jotka tanssahtelevat nyt piirissä hieman kasvojen yläpuolella.
>> Ihan kohta, otan vain hiuslenkin >>, Parvati sanoo ääni täynnä naurua.
Lavender mulkaisee kumppaniaan nopeasti. >> Sinä olet kyllä melkoinen… >>
>> Hyvällä tavalla tietenkin >>, Parvati lisää kootessaan hiuksiaan yhteen.
>> Tietysti >>, Lavender myöntää.

Tukka löysälle nutturalle kiedottuna Parvati tulee kylpyammeen luokse ja kipuaa Lavenderia vastapäätä. Vaahtohahmot tanssivat heidän välissään ja hetken ajan he katselevat niiden kevyttä liikehdintää.

Lavender heilauttaa yhä kädessään olevaa taikasauvaa ja vaahtohahmot leijuvat Parvatin luokse. Ne kieppuvat pari kertaa tämän ympäri kohoten sitten mustien hiusten ylle kruunuksi.

Parvati nostaa kasvonsa kohti vaahtohahmoja ja hymyilee hellästi. Lavender tuntee olonsa lämpöiseksi eikä se johdu enää vedestä. Parvatin vilpitön ihastelu vaahtohahmoja kohtaan on sykähdyttävää joka kerta. On tärkeää tietää, että itselleen rakas noita antaa hänen nauttia sydämen kyllyydestä asioista, jotka tekevät hänet onnelliseksi – vaikka kyseessä on niinkin lapsellinen asia kuin vaahtohahmot.

Pieni liike taikasauvalla ja vaahtohahmot muodostavat Parvatin pään päälle ison sydämen, jonka sisälle terälehdet muodostavat pienemmän sydämen. Pienet vaahtosydämet kietoutuvat hetkeksi kasaan ennen kuin syöksyvät tarkkaan määrätyille paikoilleen niin, että sydämen alla lukee ”ikuisesti”.

Parvati katselee muodostelmaa yllänsä hetken jos toisen, kunnes kohdistaa miltei mustien silmiensä katseen Lavenderiin. >> Minäkin rakastan sinua, ikuisesti. >>

Sen sanottuaan tummahipiäinen liukuu hieman eteenpäin ja nojautuu kohti Lavenderia. Parvati kohottaa kättänsä ja pyyhkäisee muutamat rakkaansa kasvojen eteen pudonneet hiussuortuvat pois edestä. Pieni suloinen hymy täynnä rakkautta pysyy noidan kasvoilla, kun tämä katselee vaalean noidan kasvoja ihaillen.

Parvati nojaa vielä lähemmäs ja painaa heidän otsansa kiinni. Loputtomalta tuntuvan hetken he tuijottavat toisiaan silmiin. Parvatin äärimmäisen tummanruskeissa silmissä paistaa rakkaus, yhtä suuri ja palava kuin Lavenderinkin silmissä.

He vain istuvat paikoillaan kylpyammeessa otsat toisiaan vasten ja nenät toisiaan hipoen. Niin on hyvä olla. Kaikki on juuri niin kuin pitää. Enempää ei tarvita, ei ainakaan sillä hetkellä. Se hetki on syvä ja viaton, täynnä ääretöntä rakkautta, joka kasvaa sellaisten kesken, jotka ovat rakastajien lisäksi sydänystäviä. Se on sielunkumppanuutta.

Parvati liikahtaa ensin vähän ja sitten vetäytyy kauemmas. Ei paljoa vain hiukan, niin että pystyy näkemään vaalean noidan kasvot jälleen kokonaan.

Lavender henkäisee, kun Parvatin etusormi laskeutuu hänen kasvoilleen ja liikkuu viistosti oikeasta kulmakarvasta nenän ylitse hieman leuan yläpuolelta. Oikean puoleisen silmän oikeasta kulmasta ylähuuleen asti kulkee toinen rosoinen, ajan myötä vaaleammaksi muuttunut, arpi jota Parvati sivelee myös hellästi ja hitaasti.

Viisi, kolme lyhyen puoleista ja kaksi pitkää, syvähköä arpea kasvoissa, viisi pitkää rintakehässä ja kolme syvän puoleista arpea oikean käden olkavarressa ovat ulkonäölliset muistot sodasta. Lavenderilta meni kauan, että hän oppi hyväksymään ne osaksi itseään, että hän oppi rakastamaan itseään jälleen. Hän oppii yhä hyväksymään arvet osaksi itseään vaikka toisinaan ne inhottavat häntä yhä. Mutta enää elämä ei ollut jokapäiväistä kamppailua siitä, että nousisiko sängystä ylös vai luovuttaisiko. Elämää eletään vain kerran ja siitä tulee ottaa kaikki irti, Lavender tietää sen. Siksi hän nykyisin elää joka päivän täydellä, nauttien siitä täydestä sydämestään. Siten hän uskalsi lopulta tehdä aloitteen Parvatin suhteen.

Hellittyään jokaista arpea Lavenderin kasvoissa Parvati silittää kämmensyrjällään Lavenderin poskea. >> Voi luoja, kun sinä olet kaunis. >>

Lavender nielaisee vastalauseet, jotka yrittävät kivuta hänen kielenkärjelleen. Hän sulkee silmänsä ja antaa Parvatin suudella huuliaan. Hän uppoutuu suudelmaan ja uskoo yhä enempi toisen sanoihin.

Parvatin silmissä hän on kaunis ja se riittää.

[Karvalakkirakastaja]

Varsinaisesti synttäreitä en ole viettänyt tänään, kun päätettiin pitää enon kanssa yhteiset satavuotiset, mutta yhtä juhlaa on nämä ficit olleet. Aivan ihania lahjoja! Kaikki aivan erilaisia, mutta yhtä ilahduttavia. Tämä oli tosi tunteisiin käyvää. Alusta ei oikein arvannutkaan, mitä tulisi tapahtumaan ja siinä oli pientä koomisuuttakin seassa, että Lavender oli menettänyt ilmiintymislupansa kompastuttuaan kissaan tai jotenkin niin sen ymmärsin.

Tunsin omassa kropassani tuon kylmyyden, kun täällä meni just aurinko pilveen ja puhuri kävi ja kävi vähän Lavenderia kateeksi, kun se laski itselleen kylmästä tultuaan kuuman kylvyn. Lämpimässä vedessä kölliminen kylmänä päivänä on aivan ihanaa. Jännä yksityiskohta oli se, että Lavender ei katsonut peiliin, joten siitä heti alkoi odottaa, että siihen liittyi joku juttu. En nimittäin ollenkaan aluksi muistanut, että Lavenderin kimppuun hyökkäsi Tylypahkan taistelussa Fenrir. Tarkistin sen vasta tekstin lukemisen jälkeen, joten luin tätä sen suhteen vähän niin kuin dekkaria.  Mulla on niin hyvä muisti.

 Ai niin, ja piti myös mainita näistä elämän vaikeista valinnoista, kun valittiin kylpyvaahtoa suosikkien joukosta.

Lavender ottaa viisi suosikkiansa ja avaa niiden korkit tuoksutellakseen niiden tuoksuja siron nenänsä alla. Sitruunaa, jossa on mukana vivahde timjamia, piparminttuvaahtokarkkia, vanhanajanvaniljaa, kookosta yhdistettynä vesimeloniin ja kirsikankukkia. Lopullinen kamppailu käydään piparmintulta ja kirsikalta tuoksuvien vaahtojen kesken.

Tunnustan, että kun Lavender meni itsekseen kylpyyn ja alkoi luoda vaahtohahmoja, mä epäilin että se luo vaahdosta Parvatin ja että Parvati on sen vaahtokaveri, mutta ei sentään. Varmaan tuosta Lavenderin säpsähtämisestä, kun Parvati saapuu, olisi pitänyt arvata jotain tuosta lopusta ja se kyllä sai tajuamaan, että sillä on traumoja, mutta en arvannut millaisia.

Sariin pukeutuminen oli erinomainen juttu. En tiedä, onko se miten kliseinen Parvatin kohdalla, mutta en ole lukenut ainakaan montaakaan ficciä, jossa sari riisutaan. Vaihtelua sille, jos olisi vaan yksinkertaisesti livahdettu ulos topista ja housuista tai hameesta. Tykkäsin myös yksityiskohdista kuten siitä, että Parvati nyppii yhteenkasvaneita kulmakarvojaan ja suorastaan maanisesti vahtaa niitä, vaikka se on aika ymmärrettävää ottaen huomioon mallin ammatin. Pientä kiusaakin se taisi tehdä Lavenderille tietäessään tarkalleen, millaisia tunteita aiheutti Lavenderille ja venyttäessään hetkeä, mutta toisaalta suoritti omat rutiininsa huolellisesti.

Tässä oli tosi hyvin toteutettu toisen osapuolen katselu ja ihastelu ja myös annettu Parvatille kivoja yksittäisiä piirteitä kuten toi nauru.

Lavender katselee sivusilmin, kun Parvati seisahtuu lavuaarin luokse ja tuijottaa peilikuvaansa hetken parin verran ennen kuin irrottaa kulmakarvojensa välissä olevan koru-bindin. Laskettuaan punertavan bindin huolellisesti korjuun, tämä alkaa puhdistaa kasvojaan tunnollisemmin kuin Lavender muutama hetki sitten.

Siinä vaiheessa Lavender kääntää katseensa paremmin Parvatiin. Tämän musteenmustat hiukset ovat auki. Suoristetut suortuvat yltyvät pitkälti alaselkään asti, melkein viisi senttiä lisää, niin ne yltäisivät peittämään hyvin muodostuneen pepun.

Parvati on kaunis. Yhtä kaunis kuin tämän hiukset ovat, erityisesti aamuisin, jolloin kiharaputous on valloillaan. Se on lumoava näky.

Parvatin kauneus ei ole pelkkää hoikkaa ja kurvikasta vartaloa, suloisia ja veistoksellisen viehättäviä kasvoja (täyteläisesti muotoillut huulet, suuret melkein mustaan hipovat silmät, pieni luomi suun lähettyvillä, siro mutta terävä nenä). Ei, se on myös sisäistä. Parvatilla on sydän täyttä kultaa, sielu ja mieli lempeitä ja ystävällisiä. Ja Parvatin nauru. Voi, se vasta ihana onkin. Vaikka Parvati itse inhoaa röhkivää nauruaan, Lavenderista se on varsin suloista.

Vaikka pidin todella kovasti tekstistä tähänkin saakka, loppu se vasta tosi ihana ja romanttinen onkin. Sen jälkeen, kun Parvatikin on tullut kylpyammeeseen, alkaa mun todelliset sulamishetket.

Parvati nostaa kasvonsa kohti vaahtohahmoja ja hymyilee hellästi. Lavender tuntee olonsa lämpöiseksi eikä se johdu enää vedestä. Parvatin vilpitön ihastelu vaahtohahmoja kohtaan on sykähdyttävää joka kerta. On tärkeää tietää, että itselleen rakas noita antaa hänen nauttia sydämen kyllyydestä asioista, jotka tekevät hänet onnelliseksi – vaikka kyseessä on niinkin lapsellinen asia kuin vaahtohahmot.

Tämä on just niin oikein ja kuvaavaa. Se on tosi tärkeää parisuhteelle, että voi kokea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on ja ne lapsellisetkin mieliteot voi toteuttaa häpeämättä.

Pieni liike taikasauvalla ja vaahtohahmot muodostavat Parvatin pään päälle ison sydämen, jonka sisälle terälehdet muodostavat pienemmän sydämen. Pienet vaahtosydämet kietoutuvat hetkeksi kasaan ennen kuin syöksyvät tarkkaan määrätyille paikoilleen niin, että sydämen alla lukee ”ikuisesti”.

Parvati katselee muodostelmaa yllänsä hetken jos toisen, kunnes kohdistaa miltei mustien silmiensä katseen Lavenderiin. >> Minäkin rakastan sinua, ikuisesti. >>

Tämä taas oli niin äärimmäisen kaunista, että lukiessa tuli pala kurkkuun. Kaunista, romanttista ja tunteellista eikä siltikään tunnu teennäiseltä. Mä sain hyvän näpäytyksen tästä, kuinka täydellinen teksti voi olla ilman, että siinä on seksiä, kun siinä on se todellinen tunne mukana. Sitten kohta tuleekin koko jutun ydin.

Parvati nojaa vielä lähemmäs ja painaa heidän otsansa kiinni. Loputtomalta tuntuvan hetken he tuijottavat toisiaan silmiin. Parvatin äärimmäisen tummanruskeissa silmissä paistaa rakkaus, yhtä suuri ja palava kuin Lavenderinkin silmissä.

He vain istuvat paikoillaan kylpyammeessa otsat toisiaan vasten ja nenät toisiaan hipoen. Niin on hyvä olla. Kaikki on juuri niin kuin pitää. Enempää ei tarvita, ei ainakaan sillä hetkellä. Se hetki on syvä ja viaton, täynnä ääretöntä rakkautta, joka kasvaa sellaisten kesken, jotka ovat rakastajien lisäksi sydänystäviä. Se on sielunkumppanuutta.

Tässä on ehkä paras arpien koskettelukohtaus, minkä olen ikinä lukenut ja olen lukenut aika monta, koska olen hurt/comfor-addikti. Voi olla, että johtuu femmestä ja siitä, että ehkä kuitenkin lukiessa ymmärtää ja pääsee lähemmäs naispuoleisia hahmoja. En tiedä, mutta oli todella helppo samaistua ja ymmärtää kamppailu inhon ja hyväksymisen välillä ja aina välillä se inho tulee pintaan, mutta lopulta elämä voittaa ja sitä voi uskoa siihen, että toisen sanat kauneudesta on totta, kun sen kuuleminen varmasti aluksi on vaikeaa eikä sitä tahdo uskoa.

Lavender nielaisee vastalauseet, jotka yrittävät kivuta hänen kielenkärjelleen. Hän sulkee silmänsä ja antaa Parvatin suudella huuliaan. Hän uppoutuu suudelmaan ja uskoo yhä enempi toisen sanoihin.

Parvatin silmissä hän on kaunis ja se riittää.

Kokonaisuus on aivan ihanan romanttinen ja ihanuus huipentuu ihan tuonne loppuun. Sanat tuntuu latteilta siihen nähden, mutta toivottavasti ne nyt edes suunnilleen ilmaisee sen miten paljon tästä tekstistä pidän. 

[tirsu]

Kiitos ihanasta ja pitkästä kommentistasi, Karvalakkirakastaja! Sait mut täysin sanattomaksi! Mukava kuulla, että pidit tästä ja että tämä oli sun mieleesi!   

Joo, kissaan se Lavender oli kompastunut. Ja sen vuoksi oli sitten ilmiintymislupa ns. hyllyllä. Mulla on sellainen headcanon, että jos ilmiintyessä sattuu jokin sellainen moka, joka vahingoittaa ilmiintyjää (tai jotain ulkopuolista esim. ilmiintymällä jonkun päälle) fyysisesti jollain tasolla, juuri esim. että puolet kurmakarvoista puuttuisi, joutuu väliaikaiseen ilmiintymiskieltoon, kunnes ilmiintymiskoe olisi kerrattu ja päästy uudelleen läpi.

Miettisin, kun kirjoitin sitä kohtaa, jossa Lavender peiliä vältteli, että onkohan hänen syynsä peilin välttelemiseen olla arvattavissa. Halusin sen syyn tulevan pienenä yllätyksenä, mutta ajattelin että sen varmaan arvaa kuitenkin, jos muistaa että Fenrir kävi Lavenderin kimppuun. Kirjassa ei tosin mainittu, että minkälaisia vammoja Lavender siitä sai, mutta itse olen kuvitellut hänelle käyneen billit.
Joten joo, oli siis kiva kuulla, että se oli sulle sitten tullut pienoisena yllätyksenä, mikä Lavenderin peilin välttelyn taustalla oli. Vaikka vain siksi, että et aluksi muistanut Fenririn käyneen Lavenderin kimppuun.   

Kylpyvaahdoista sen verran, että ne olivat kaikki Parvatin. Mun piti mainita siitä myöhemmin ficissä, mutta sille ei sitten tullut luontevaa tilaisuutta, että jätin sen sitten pois.

Pakko myöntää, että mulle ei tullut edes mieleen, että Lavender olisi voinut luoda vaahdosta Parvatin. Se olisi voinut olla mielenkiintoisaa, hmm. Mutta myös ehkä hieman surullista ja niin ollen kaukana vaaleanpunaisesta, jota toivoit... Ja koko idea tähän ficciin lähti siitä, kun kuvittelin Lavenderin kylpyammeessa katselemassa Parvatia poistamassa meikkejä peilin edessä.

Sari on varmaan Parvatin kohdalla melko kliseinen juttu, mutta musta sarit on niin upeita, että oli pakko päästä pukemaan Parvati tässä sariin (jotta hän voisi riisua sen sitten). Ei Parvati kuitenkaan mun mielestä joka päivä pukeudu sariin, vain juhlapyhinä ja sitten työnsä puolesta.

Voi että, kun tuntuu upealta tietää, että on onnistunut saamaan lukijalle palan kurkkuun. ^ ^ Pelkäsin hieman, että siitä tuli liian kliseinen (no, onhan se hieman kliseinen), varsinkin sitten kun lisäsin sen "rakastan sinua"-tekstin sydämen alle, mutta en halunnut luopuakaan siitä. Koska ajattelin, että se olisi jotenkin sopivan romanttista Lavenderille, jotain sellaista mitä Lavender saattaisi tehdä.

Kiva kuulla, että tykkäsit arpien koskettelu-kohtauksesta.  Se on loppujen lopuksi aika lyhyt, mutta käytin kauan aikaa sen kirjoittamiseen. Halusin siitä niin täydellisen kuin mahdollista sekä hellän. Halusin siitä käyvän selväksi, ettei Parvati kammoa Lavenderin arpia vaan rakastaa niitä, koska ne ovat osa hänen rakastaan. Ja hellimällä niitä hän tekee sen selväksi Lavenderille.

Vielä kerran suuri kiitos sulle ihanasta kommentistasi! ^ ^
 
-tirsu

[Munis]

Luen äärimmäisen harvoin ficcejä näistä naisista, ja vielä vähemmän aikuisina, mutta olipahan virkistävää vaihtelua! Oon tosi urautunut lukemaan vain muutamia suosikkiparituksiani, ja sit lähes poikkeuksetta kun luen jotain muuta, niin jo pelkästään se, että tarinassa esiintyy eri hahmoja kuin joista yleensä luen, on usein tosi innostavaa.

Tykkäsin tän tekstin arkisistä yksityiskohdista. Niistä monet on sellaisia omasta elämästäkin tuttuja, jotka yleensä ainakin itse sivuutan kirjoittaessani täysin. Esimerkiksi tuo, kuinka kylpyammeen reunaan nojaaminen on epämukavaa: heti tuntee niskassaan ärsyttävän kovan kylpyammeenlaidan Toisaalta tykkäsin siitä, miten tuollaiset itsellekin tutut arjen jutut oli sulassa sovussa noitien arjen kanssa; kauppakasseja puretaan taikuuden avulla ja sellaista.

Hieman mua kyllä hämmensi noi repliikkejä osoittavat merkit, mutta kyllähän niihin nopeasti tottui. 

Tykkäsin erityisesti tuosta kohdasta, jossa mainittiin Parvatin ja Lavenderin olevan myös sydänystäviä; se tuntui hieman tasoittavan tekstin imelyyttä, ja lisäksi oon aivan heikkona parhaat ystävät -parituksiin. Noi muistot Harmaaselän hyökkäyksestä ja sodasta muutenkin oli uskottavia, ja komppaan Karvalakkirakastajaa siinä, että toi arpien koskettaminen toimi tosi hyvin. Tää oli tavallaan ihan todella imelä teksti, mutta tykkäsin siitä, miten naiset itsekin tuntuivat tajuavan nuo vaaleanpunaiset lasinsa: pidin siitä, miten rakkauden sanottiin hellivän niitä hyviä puolia, vaikka se tuntee myös ne virheet!

En tosiaan oo näistä naisista pahemmin ficcejä lukenut, mutta Lavenderin arpien lisäksi tässä oli muutakin sellaista, mikä kyllä tuntui sopivan tosi hyvin Lavenderiin ja Parvatiin sellaisina, kuin oon ne kirjojen perusteella ajatellut. Esimerkiksi tuo kristallipalloavaimenperä oli tosi sopiva yksityiskohta!

Kokonaisuutena tää oli mukavan rauhallinen teksti; taustalla häilyi vielä sodan varmuutta ja epävarmuutta itsestä, mutta naiset vaikuttivat onnellisilta, ja arjen kuvausta oli ilo lukea. Kiitos tästä!

[tirsu]

Uh oh. Kylläpä mulla nyt kesti vastata. Oih. 

Kiitokset kommentistasi, Munis! Se toi piristystä päivääni! 

Kivaa, että tykkäsit tämän arkisista yksityiskohdista. Arkisista jutuista kirjoittaminen on vaan lähellä mun sydäntä ja tykkään kirjoittaa paljon arkista elämää kuvaavia tarinoita. Harvemmin tulee lipsutta seikkailuihin ja muihin vastaaviin. Pelkään aina hieman, että tällaiset slice of life-tekstit eivät kiinnosta muita, joten oli todella kivaa kuulla, että tykkäsit tästä (pientä toistoa, anteeksi). 

Juu, nuo ovat kyllä ensi alkuun vähän hämmentäviä nuo repliikkimerkit, tiedän sen kokemuksesta. Mutta niihin tottuu kyllä aika nopeasti - itse totuin niin hyvin, että omaksuin ne itselleni käyttöön. En oikein osaa muita repliikkimerkkejä enää käyttääkään. 

Mun mielestä ystävistä pariskunnaksi-tarinat on jotenkin ihanania. Jollain tapaa muhun vetoaa se, että miten sitä huomataan, että se ystävyys on muuttunutkin rakkaudeksi. Piti sanomani muuta, mutta unohdin, koska olen ihan väsy (kiitos sivuoireiden <3). Ehehe.

Mukava kuulla, että säkin pidit tuosta arpien koskettelu-kohtauksesta. Halusin tehdä siitä hellän ja rakastavan hetken. Sellaisen, että siitä kävisi selväksi, että Parvati ei kammoa Lavenderin arpia vaan rakastaa niitä, koska ne ovat osa Lavenderia. Ja hellällä koskettelullaan hän tekee sen selväksi rakkaallensa.

Tuo rakkaus tunnistaa myös virheet-kohta tuli tarinaan mukaan itsestään. Se tuli mieleeni, kun olin kirjoittamassa miten Parvati ja Lavender katsovat toisiaan vaaleanpunaisten lasien lävitse.

Huulille kohosi hymy, kun sanoit tuosta kristallipalloavaimenperästä. Ajattelin sen olevan sopiva Lavenderille, sillä ennustus oli yksi hänen lempiaineistaan koulussa. Mainitsemalla sen sivuhuomatuksena halusin tuoda esille sitä, että ennustaminen on edelleen lähellä Lavenderin sydäntä. 

Kiitokset vielä kerran ihanasta kommentistasi! ^ ^
-tirsu

[Angelina]

Kommiksesta tänne eksyneenä hei :3 Oli pakko tarttua femmeen kun tarjolla oli, koska yleensä sitä tulee luettua todella vähän. Rakastan aina Tylypahkaan sijoittuvia ficcejä koska nostalgia, mutta kieltämättä oli todella mielenkiintoista lukea aikuisista Parvatista ja Lavenderista.

Tykkään siitä, miten kuvailet ympäristöä ja tapahtumia, jolloin on helpompi muodostaa mielikuva esimerkiksi siitä, millainen naisten koti on. Jossain kohtaa kuvailua oli kuitenkin ehkä turhankin paljon ja mielestäni jotain juttuja olisi voinut huoletta jättää lukijan mielikuvituksen varaan Esimerkiksi tuo Lavenderin yksinäinen kylpyhetki ennen Parvatin saapumista oli hieman pitkitetty ja siitä olisi voinut ehkä jättää jotakin pois? Tämä kuitenkin vain tällaisena sivuhuomiona, jokaisella on preferenssinsä :3

Pidin tuosta ajatuksesta, ettei Lavender jaksa välittää siitä mikä ehkä on lapsellista ja mikä ei - sota hyvin todennäköisesti tekee niin ihmiselle. Lavenderista sai kirjoissa vähän sellainen... pinnallisen kuvan, joten musta oli hienoa lukea, miten sota on saanut hänet priorisoimaan asioita eri tavalla! Tykkäsin myös tuosta, miten kuvailit Parvatia Lavenderin silmien kautta - todellakin vaaleanpunaiset lasit, mutta juuri niin pitää ollakin ♥ Vastapainoksi oli myös ihana lukea, miten Parvatikin pitää Lavenderia kauniina arpineen kaikkineen.

Tää oli kyllä ihanaa domestic blissiä, oikein söpöä tähän iltaan (yöhön?). Kiitos!

[tirsu]

Mulla on hieman ongelmia kuvailemisen kanssa eli toisin sanoen tarinani tuppaavat olemaan enemmän dialogipainotteisia ja kuvailua on hyvin vähän, joten olen yrittänyt lisätä kuvailua tässä vuosien varrella enemmän. Olen siis tätä kirjoittaessa vähän harjoitellut kuvailemista, minkä vuoksi Lavenderin kylpykohtaus on pitkähkö. Nyt kun vilkuilin sitä tuossa, niin kyllähän sitä olisi voinut tiivistää. Tuolloin neljä vuotta sitten se kyllä tuntui ihan hyvältä, että ei sen puoleen.

Joo, Lavender oli kirjoissa aika pinnallisen oloinen. Henkihieverissä (kirjoissahan ei mainittu miten Lavenderin kävi, joten jos multa kysytään, niin hän jäi eloon) olemisen jälkeen Lavender näkee elämänsä uudessa valossa, kun on saanut uuden mahdollisuuden, selvinnyt hengissä vastoin todennäköisyyksiä. Sen jälkeen Lavender ei vain enää jaksanut välittää pinnallisista asioista - vaikkakin hänen muuttunut ulkonäkönsä on hälle yhä arka paikka.

Vaaleanpunaiset lasit kuuluu rakkauteen, eikö? Rakkaus saa näkemään toisen eri tavalla kuin muut. Kauneushan on myös katsojan silmässä.

Domestic bliss on ihanaa. Mä tykkään todella paljon kaikesta arkisesta ja kotoisasta. Siksi kirjoitankin paljon sellaisia tarinoita.

Kiitos vielä kerran kivasta kommentistasi!

-tirsu