Ficin nimi: Risuviivaötököitä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Ed & Ling
Genre: Slice of life
Summary: “Sokeallakin miehellä on apuja nähdä eteensä”, Ed virkkoi ojentaen paperia ja mustekynän muistiinpanojen tekemistä varten. “Ja tässä kohtaa tarvitsemme sinua kepiksemme tajutaksemme edes vähän idän alkemian päälle.”
A/N: Sainpas viimein jotain aikaan Kielimuurin murtajat -haasteeseen. Lisäksi tässä kaksikossa on jotain niin mainiota. <3
***
“Näinkö paljon sinä löysit?” Ling kuulosti hämmentyneeltä ottaessaan vastaan tuntikausien etsinnän tulokset.
“Siinähän on vain pari hassua arkkia”, Ed murahti ja rojahti pöydän ääreen prinssiä vastapäätä. “Sain nuuskia arkiston pölyjä kissojen ja koirien kanssa löytääkseni edes tuon verran... Ei sillä, että olisin ollutkaan yltiötoiveikas.”
“Etenkään teidän kielellenne käännetyn materiaalin suhteen”, virkkoi Ling.
“Sanopa muuta”, Ed tuhahti niskaansa hieroskellen. “Saatko niistä mitään irti?”
“Tämä lienee sama kuin kysyisi sokealta mieheltä, näkeekö hän piiruakaan eteensä”, Ling totesi. “Kuten jo pariin kertaan mainitsin, minä en ymmärrä alkahestiasta hölkäsen pöläystä.”
“Sokeallakin miehellä on apuja nähdä eteensä”, Ed virkkoi ojentaen paperia ja mustekynän muistiinpanojen tekemistä varten. “Ja tässä kohtaa tarvitsemme sinua kepiksemme tajutaksemme edes vähän idän alkemian päälle.”
Ling hymähti vertaukselle. “Tokkopa siitä on liikaa apua, jos puolet käännöksestä menee reisille termien epätarkkuuden takia.”
“Ei sen tarvitse olla sanatarkalleen täysin validi! Sinne päinkin riittää.”
“Entä jos se yksi vieraaksi jäävä termi olisikin kaiken ydin?”
Ed hengähti syvään. “Sitten se pistetään korvan taakse ja sen pariin palataan myöhemmin toisen lähteen avulla. Tällä hetkellä sinä olet kuitenkin ainoa, joka voi auttaa, kukaan muu kun ei osaa tulkita noita risuviivaötököitä.”
“Aineistoaan pilkkaava tieteentekijä...” Ling tuhahti kopeasti. “Ehkä se vähän laittaisikin kiukuttamaan, jos jotain potentiaalisesti merkittävää olisi käden ulottuvilla naamioituna kauan sitten raapustelluiksi ötököiksi?”
Ed tuhahti kuiva hymyntynkä huulillaan Lingin osuessa naulan kantaan. “Sen kuin teet parhaasi, muuta ei tarvitse.”
“Olisi pitänyt vaatia parempi palkkio”, Ling hymähti naputellessaan kynällä pöydän pintaa. “Melkoinen vaiva parin aterian tähden...”
Ed kohotti kulmiaan. Olisi pitänyt arvata.
“Kelpaako, jos saat jälkkärit siihen päälle?”
Oli Lingin vuoro näyttää yllättyneeltä. Ehkä tämä oli varautunut nykimään hänen naruistaan pidemmän kaavan mukaan ja ruinaamaan niin kauan, että hänellä alkaisi helistä pääkopassa.
“Taidat olla aika epätoivoinen tämän suhteen?”
“Älä sitä nyt ääneen sano...” Ed murahti ja ponkaisi tuolistaan. “Minä häivyn. Nähdään majapaikassa myöhemmin.”
“Älä myöhästy illalliselta!” Ling huikkasi hänen peräänsä.
“Juu, en...”
***
“Ööh, Ling?” Ed kurtisti kulmiaan käännöstä tarkastellessaan. “Mikä tämä on olevinaan?”
“Usko pois, olen ihan yhtä kujalla kuin sinäkin”, Ling totesi olankohautuksella.
“...kuuntele nukkuvaa lohikäärmettä ja astu virran vietäväksi... kuun ja auringon lapset... Lastensadunko sinä menit kääntämään?”
“Minä käänsin juuri sen, mitä pergamenteissa luki!” Ling köhähti nielaistuaan mahtavasti ja osoitteli syömäpuikoillaan hänen suuntaansa. “Toden totta se hämmensi minuakin! Ajattelin ensin, etten ehkä saa tekstistä selkoa, mutta aika nopeasti kävi ilmi yksi asia.”
“Mikä niin?”
“Se, että kuka muistiinpanot ikinä kirjoittikin, hänellä on verrattoman kaunis ja selkeä käsiala.”
Ed hengähti syvään painaen samalla sormillaan nenänsä siltaa. “Okei, okei. Eiköhän tästä jotain järkevää saa irti.”
“Shaa vai?” Ling mumisi suu täynnä kanaa.
“Ihan varmasti!” Ed tokaisi rullatessaan Lingin kirjoittamat muistiinpanot taskuunsa talteen ja istui itsekin alas. “Se olisikin liian helppoa, jos kaikki oleellinen pöläytettäisiin esiin saman tien, etenkin kun kyse on jostain alkemiaan liittyvästä. Joskus salat on kätketty esimerkiksi ruokaresepteihin, ja tällä kertaa näköjään eeppisiin metaforiin.”
“Jaa jaa.” Lingin ilmeestä päätellen vähintään kolmasosa hänen sanoistaan oli mennyt ohi korvien. “No, hyvä jos niistä on apua.”
“Enemmänkin! Kiitosta vain”, Ed sanoi, ja Ling väläytti hänelle hurmaavimman hymynsä ojentaen lasiaan häntä kohti.
“Eipä kestä, se oli vallan virkistävääkin! Kippistä, vai miten teillä päin sanottiin?”
“Sitenpä niin”, Ed naurahti ja vilkaisi toista lasia täynnä rusehtavaa juomaa, oletettavasti jääteetä. “Minulleko tuo on?”
Ling heilautti kättään huolettomasti. “Nooh, millainen kaveri minä oikein olisin, ellen sinullekin tarjoaisi?”
“Ihan vain sellainen kaveri, joka vetää napansa täyteen minun laskuuni!” Ed ärähti, nappasi lasin ja kulautti kunnolla. “Onpa muuten hyvää...”
“Eikö? Tiesin että pitäisit siitä!”
“Äh, puhu pukille ja tilaa toinenkin!”
