Ikäraja: S
Tyylilaji: sairastelufluffy
Paritus: Juho/Pekka
Haasteet: Arkifest III, Vuosi raapalehtien VII ja Spurttiraapale V (kosketus)
A/N: Hyvää uuttavuotta ja vuosikymmentä! Mikäs sen parempi tapa aloittaa se kuin fluffylla? No sitä minäkin.
Flunssavitsaus
Pahinta flunssassa oli tukkoinen pääsärky, rajut vilunväristykset ja kurkkua repivä yskä, mutta arkista kärsimystä helpottivat villasukat, lämpimät juomat ja Juhon hellät kosketukset. Askareidensa keskellä Juho löysi aina aikaa istua hetken kanssani. En valittanut olostani, vaikkei se kovin hyvä ollutkaan. Juho oli kanssani lempeä ja myötätuntoinen, melkein liiankin, mutta toisaalta oli mukavaa, kun emme rähisseet pikkuasioista. Kiinnitin huomiota myös siihen, miten Juho hakeutui lähelleni tavallista enemmän, ja mietin, tekikö hän senkin säälistä.
Tänään uupumus oli ajanut minut aikaisin sänkyyn, vaikka en saanutkaan unta. Juho oli liittynyt seuraani muutamaa tuntia myöhemmin.
”Sinäkin sairastut”, varoitin, vaikka nautinkin Juhon läheisyydestä.
”Ei haittaa”, Juho vastasi minua rutistaessaan.
”Ei sinun tarvitse”, sanoin kiusaantuneena.
”Tarvitse mitä?”
”Paapoa minua yhden pienen lenssun takia.”
”Sitäkö sinä luulet minun tekevän?” Juho pärskähti. ”Justiinsa.”
”No, et sinä yleensä ole… tällainen”, puolustauduin. Juho oli hiljaa pitkän aikaa, niin pitkään, että ajattelin hänen jo nukahtaneen tai myöntäneen itselleen, että olin oikeassa, mutta kumpikin oletus osoittautui vääräksi.
”Minulla on ollut ikävä sinua”, Juho sanoi ja halasi minua hieman lujemmin. ”Yleensä me teemme kaiken yhdessä, mutta nyt, kun olet voinut huonommin, me olemme olleet paljon erillämme kotitöitä tehdessämme.”
”Luulisi, että oma aika olisi enemmän kuin toivottua”, sanoin hämilläni Juhon sanoista. ”Mehän olemme aika lailla jumissa toistemme kanssa.”
”Niinhän sitä luulisi”, Juho myönteli, ”mutta ei minusta tunnu siltä.”
Mietin sitä pitkään. Olin otettu ja hyvilläni. Yleensä se olin minä, joka hakeutui Juhon lähelle. Oli mukavaa tietää, että kaipuu oli sittenkin molemminpuolista.
”Ei minua haittaa”, sanoin. Juho ei vastannut. Hän nukkua tuhisi niskaani vasten, ja minua hymyilytti.
