Otsikko: Vielä yksi näytös
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Marvel/MCU
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, draama, eräänlainen slice of life, maailmantuska
Hahmot: Bucky & Tony (Sam, Steve, Rhodey)
Yhteenveto:
Politiikan ei olisi pitänyt kuulua Avengerien ongelmiin, mutta pahemmaksi vain meni.Osallistuu haasteisiin: TROPES-haaste (Dystopia-AU), sekä FinFanFun1000 sanalla 797. Antifasismi
A/N: Sijoittuu samaan universumiin kuin
Vain yksi sänky (K-15), mutta ei ole mikään suora jatko-osa, tämän yleisfiiliskin on aivan erilainen (tämä ei siis vaadi sen lukemista). Politiikka on vähän epämääräistä, älkää yrittäkö syväanalyysiä :')
Dystopia oli yksi genre, jota hiukan pelkäsin, mutta kun se lähti rullaamaan, se lähtikin sitten lujaa
En oikein tiedä, mitä tästä sanoisi, tämä on omalla tavallaan minulle hyvin epätyypillinen ficci.
Sijoittuu jonnekin lähitulevaisuuteen, ignoroidaan Infinity war ja Endgame.
Nauttikaa?
***
Vielä yksi näytösBucky oli väsynyt taistelemaan. Se ei sinällään ollut mitään uutta, hän oli ollut väsynyt taisteluihin toisesta maailmansodasta lähtien.
Tämänkertainen taistelu vaikutti siltä, ettei se loppuisi kummankaan puolen voittoon, sillä kaikki olivat sodassa toisiaan vastaan. Luonto ihmisiä vastaan, ja ihmiset luontoa vastaan. Ihmiset olivat myös toistensa kurkuissa kiinni, mustat ja valkoiset, homot ja heterot, oikeisto ja vasemmisto, rikkaat ja köyhät ja niin edelleen.
Nyt Avengerit olivat hajallaan ympäri planeettaa ja galaksia. Sokovian sopimus ei ollut enää hetkeen antanut heidän puuttua maassa kahakoihin sillä perusteella, ettei ollut vallalla olevien auktoriteettien mielestä enää mukamas mahdollista sanoa, ketkä olivat hyviä, ketkä pahoja.
Pitkään he olivat saaneet olla Compoundilla rauhassa, kunnes poliisivoimat olivat tulleet Samia hakemaan.
Kun Avengerit olivat tiedustelleet, miksi moinen menettely, olivat poliisien vastaukset olleet jotain ympäripyöreää Sam Wilsonin olemassa olevasta rikosrekisteristä.
He eivät olleet luovuttaneet Samia, ja Tony oli tekoälyn ja haarniskojensa suosiollisella avustuksella saattanut poliisit ulos Compoundin alueelta.
Poliisit olivat luvanneet palaavansa pidätysmääräyksen kanssa.
Tapauksen jälkeen he kaikki katsoivat toisiaan, ja päättivät yksissätuumin (Samilta ei kysytty), että Sam oli mitä pikimmin lähetettävä turvaan Wakandaan.
“Minä en luiki pelkurimaisesti kieroutunutta maailmaa karkuun vain siksi, että pari poliisia kovistelee. Ei ollut edes ensimmäinen kerta”, Sam katsoi Buckya huulet tutulla itsepäisellä mutrulla, ja risti käsivartensa rinnalle.
“Me haluamme vain pitää sinut turvassa, kunnes tilanne saadaan selvitettyä”, Bucky selitti kärsivällisesti.
Hänen mieleensä tuli Samista (ja koko tilanteesta) elävästi Steve, joka oli 30-luvulla yrittänyt lähteä puolustamaan kadunkulmalla seisovaa drag queenia pidätykseltä.
Bucky oli joutunut vangitsemaan Steven kapoisen varren kiviseinää vasten ja painamaan kämmenen ystävänsä suulle vaientaakseen tämän. Muuten he olisivat kaikki kolme päätyneet putkaan.
Silloin Buckyn prioriteetti oli ollut pitää Steve turvassa, ei pelastaa kaikkia maailman drag queeneja epäreilulta kohtelulta.
Aivan samalla tavalla hän oli nyt huolissaan Samista, ja tämän suojeleminen oli helpompaa, kuin kaikkien mustien puolesta taisteleminen, koko vinoon menneen maailman tönäiseminen suoraan. Bucky epäili, ettei siihen pelkkä tönäisy riittäisi.
Sam ei suostunut puhumaan hänelle, mutta halasi sentään lähtiessään niin lujaa, että luut rutisivat.
Bucky tunsi olonsa pelkuriksi.
Tony vaati, että Rhodes lähtisi saatille, mutta kuiskasi Buckylle yön pimeydessä jaetun viskin äärellä, että myös Rhodey jäisi turvaan Wakandaan.
Bucky joi Tonyn kallista viskiä niin kauan, kunnes tunsi sen vaikutuksia edes hieman. Onneksi Tonylla oli suuri varasto.
Maailma alkoi olla niin sekaisin, etteivät edes Avengerien voimat riittäneet taistelemaan äkillisesti kaikkialta purskahtelevaa avointa rasismia vastaan. He tarvitsivat toimintasuunnitelman, jotain suurempaa, kuin mitä kaksi ystävänsä hyvästellyttä, väsynyttä miestä pystyi yösydännä lievässä humalassa keksimään.
***
Politiikan ei olisi pitänyt kuulua heidän ongelmiinsa, mutta pahemmaksi vain meni.
Yhä eskaloituvassa hulluudessaan uudet auktoriteetit leipoivat seuraavaksi Stevestä yhteiskunnan vihollisen numero yksi.
Olihan hän arjalaisesta ulkomuodostaan huolimatta taistellut toisessa maailmansodassa natseja vastaan, ja tehnyt nykyajassa herättyään paljon ratkaisuja, joita konservatiivit ja auktoriteetit vierastivat, usein suorastaan paheksuivat.
Captain America marssimassa New Yorkin prideparaatissa biseksuaalien lippu harteillaan oli kaiketi ollut tietyille tahoille viimeinen pisara.
Steve lähetettiin Captain Marvelin kanssa vaativalle missiolle jonnekin Asgardin entisen sijainnin tuntumaan. Oli turvallisempaa, etteivät maahan jäävät tienneet tarkkaan, minne.
Taas halattiin hyvästiksi niin että sattui.
Tonyn viskivarasto joutui Steven lähdön jälkeen rankan verotuksen kohteeksi, ja Tony ja Bucky olivat enemmän kuin lievästi humalassa istuessaan sinä yönä toisiaan vastapäätä takkahuoneessa. Tuntui, että sanat hupenivat sitä mukaa, kun porukka väheni.
***
Lopulta, kun Avengerit oli ripoteltu kuka minnekin, joko turvapaikkaan tai pitkäkestoisille missioille, jäljellä olivat enää vain Bucky ja Tony.
Yhteiskunta, ja sen konfliktien eri osapuolet suhtautuivat heihin tavattoman ristiriitaisesti. Buckylla oli taustallaan elämää Hydran talutusnuorassa, mikä teki hänestä toiselle puolelle sankarin, toiselle potentiaalisen pahiksen. Sitten oli hänen lyhyt pyrähdyksensä Avengerina, mikä sai hänet puolestaan näyttäytymään Hydraa kannattavan puolen silmissä toisinaan vääräuskoisena petturina. Kukaan korkeammassa auktoriteettiasemassa oleva ei kaiketi ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä Buckyn suhteen, sillä hän oli toistaiseksi saanut olla rauhassa.
Tonysta alettiin jossain kohtaa vaivihkaa leipoa keulakuvaa uudelle "maailmanjärjestykselle", olihan miehellä mittava omaisuus, nimeä, karismaa, riittävän vaalea hipiä, uusien päättäjien mielestä ilmeisesti kaikki tarvittava.
Tony ei arvostanut tätä “kunnianosoitusta” tippaakaan, vaikka se pitikin poliisit toistaiseksi poissa Compoundilta.
“Tämä on pakko korjata jotenkin”, Tony mutisi kuumeisesti aina, kun jokin media esitti häntä sellaisessa valossa.
***
“Muistatko sen yhden turvatalon?” Bucky kysyi kerran, kun Tony puhdisti hänen metallikäsivartensa niitä osia, joihin Buckyn itsensä oli vaikeaa päästä käsiksi.
“Bucky, me ollaan oltu aika hemmetin monessa turvatalossa”, Tonyn kieli hakeutui suupieleen, kun hän keskittyi täysillä tehtäväänsä.
“Tiedät kyllä, mitä taloa tarkoitan”, Bucky kurtisti kulmiaan, huokasi.
Käden öljyäminen ja puhdistus tuntuivat olevan ainoat ongelmat, jotka he pystyivät hoitamaan.
Kun maailma on likainen, etkä pysty tekemään sille mitään, pese kätesi. Kirjaimellisesti, ei kuvainnollisesti tässä tapauksessa. “Tarkoitatko sitä, jossa oli vain yksi sänky?” Tony taputti Buckyn käsivartta, ja katsoi vihdoin toista silmiin.
Tony hymyili ja tämän silmissä oli kirkkautta, jota Bucky ei muistanut nähneensä niissä viikkoihin.
Bucky vastasi hymyyn, tarttui Tonyn öljyiseen kaulukseen ja veti tämän lähemmäs, jotta saattoi painaa suukon siihen kohtaan miehen poskea, johon tämä ei ollut tuhrinut öljyä.
“Juuri sitä.”
“Minulla saattaa olla idea, miten voin kertaheitolla lakata olemasta näiden fasistien keulakuva ja saada heidätkin ymmärtämään sen”, Tony hymisi ja kipusi hajareisin Buckyn syliin.
Hän alkoi kuiskuttaa suunnitelmaansa Buckyn korvaan, ja kun Tony välillä puri häntä hellästi, Bucky ei todellakaan valittanut.
"Vielä yksi näytös."
"Vielä yksi."
***
He järjestivät etäyhteydellä tiedotustilaisuuden.
Bucky seisoi Tonyn takana ikään kuin henkivartijan roolissa ja yritti olla hikoilematta. Hän ei ollut tottunut uhmaamaan auktoriteetteja omana itsenään, ja se, mitä he pian tekisivät…
Bucky tunsi korviensa punehtuvan, ja nyki kiristävää solmiotaan -
hirttosilmukkaa - löysemmälle. Hän ei ollut tottunut myöskään esiintymään puvussa. Teki mieli repiä vasen hiha irti.
Tony kuitenkin nostaisi metelin, jos hän tuhoaisi Armanin puvun.
Paikalle kutsuttujen suurmiesten hologrammit tarkastelivat heitä kiinnostuneen epäluuloiset ilmeet värisevillä kasvoillaan, ja tietokoneen kamera lähetti livekuvaa ympäri maailmaa.
“Rakkaat ystävät”, Tony levitteli käsiään, eikä Bucky voinut kuin ihailla toisen elkeitä ja pokerinaamaa.
Hän toivoi, että heidän oikeat ystävänsä olivat myös linjoilla.
Sam vetäisi loppuhuipennuksen nähdessään Wakandan kombuchat väärään kurkkuun.
Bucky peitti huulilleen pyrkivän hymyn oikealla kädellään.
“Olen kutsunut teidät kaikki koolle kertoakseni jotain tärkeää. Se saattaa tulla monille teistä yllätyksenä, ehkä järkytyksenäkin”, Tony suori puvuntakkinsa miehustaa ja hymyili.
“Monilla teistä saattaa olla käsitys, että edustan aatettanne, koska olen rikas ja valkoinen, koska minulla on vuosien saatossa ollut lukuisia naisia käsipuolessani.”
Bucky nyökkäsi itsekseen, valmistautui lähestyvään h-hetkeen. Hologrammit nyökyttelivät myös.
Tony ryki hiukan.
“Minun on kuitenkin kerrottava teille, että olette jo vuosia nähneet minut vääränlaisten linssien läpi, niin monella tavalla väärin.
Tiesittekö esimerkiksi, että paras ystäväni on Eversti James Rhodes, joka on vallitsevien olosuhteiden valossa viisaasti kadonnut?
Kyllä, hän on aina ollut ystäväni, ei palkolliseni tai pr-temppu, kuten tiedän, että julkisuudessa on viime aikoina valehdeltu.
Ei mikään "kiintiömusta", joka saisi minut näyttämään suvaitsevaiselta, vaan paras ystäväni.
Rhodey, jos katselet tätä, olet rakas”, Tony iski kameralle silmää.
Bucky työnsi kätensä taskuihin. Ihan pian…
"Toinen henkilö, josta minun on syytä puhua, on entinen sihteerini, nykyinen Stark Industriesin toimitusjohtaja, ihastuttava Pepper Potts. Vuosikausia olemme yhteisymmärryksessä antaneet teidän, antaneet maailman uskoa, että välillämme on romanttista rakkautta. Totuus kuitenkin on, että rakastan Pepperiä kuin sisarta, jollaista en koskaan saanut. Enkä tarkoita insestisesti.
Totuus on, että tätä nykyä, jo vuosia…”
Tony piti dramaattisen tauon, ja Bucky saattoi melkein kuulla, miten maailma pidätti hengitystään.
“Jo vuosien ajan olen pettänyt teitä heterolla ulkokuorella, kun todellisuudessa…”
Tony kääntyi Buckyn puoleen ja tarttui tämän kravattiin.
Bucky otti kädet pois taskuistaan, kohotti ne, avasi nyrkkinsä ja antoi sateenkaaren sävyissä kimaltelevan glitterin sataa huoneeseen, ennen kuin hänen sormensa upposivat Tonyn hiuksiin.
“Olen ollut kovasti homona muiden muassa tähän mieheen tässä. Bucky Barnes, myös Winter Soldierina tunnettu lienee teille kaikille tut - ?”
Bucky suuteli Tonyn hiljaiseksi kesken lauseen, ja Tony käänsi heitä niin, että kameralta ei voinut jäädä huomaamatta, miten hän livautti kielensä Buckyn suuhun.
Hologrammit rätisivät järkyttyneiden henkäysten saattelemina pelkiksi valjuiksi, sinertäviksi valoiksi, kun suurmiehet niiden takana poistuivat, kuin olisivat pelänneet saavansa jonkinlaisen tartunnan.
“Antakaa rakkauden voittaa”, Tony sanoi suoraan kameraan ja siirsi hellästi Buckyn poninhännästä kasvoille karanneet suortuvat miehen korvan taakse.
Bucky näytti kameralle rauhanmerkkiä metallikädellään. Vaikka he olivat harjoitelleet koko juttua useita kertoja, silti Buckyn polvet olivat menneet hermostuksesta veteliksi.
“Rakastakaa, älkää vihatko”, Bucky sanoi käheästi ja hipaisi Tonyn poskea metallisormillaan, ennen kuin he veivät yksissä tuumin kätensä napille, ja painoivat lähetyksen poikki.
Ehkä he vielä saisivat korjattua tämän kaiken. Ehkä heidän ystävänsä voisivat pian palata.
Buckya pelotti ehkä aavistuksen vähemmän.
***
“Mistä luulet, että tämä paska alkoi?” Bucky huokasi, kun he huohottivat ryijyllä takan edustalla päällekkäin purettuaan tiedotustilaisuuden jälkeen virtaavat adrenaliinit seksillä.
Tony oli pitkään hiljaa, piirteli mietteliäitä kiemuroita Buckyn hikiseen selkään.
“Vaihtoehtoja on useita, mutta epäilen, että koronapandemia antoi vahvan alkusysäyksen vuonna 2020. Sitä ennen alkoivat toki lopun kellot soida jo 2016, kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltojen presidentti. Viimeinen naula silloisen maailman arkkuun, tai sanotaanko, että viimeinen pisara, joka katkaisi niinsanotun kamelin selän, oli hyökkäys Capitol Hillille 2021. Ympäri maailmaa on toki tapahtunut hiljattaisia askelia niinsanotusti väärään suuntaan jo vuosien ajan.”
“En taida sittenkään haluta tietää”, Bucky painoi kasvonsa Tonyn kaulaan ja puri yrittäen unohtaa kaiken.
Tony vei kätensä Buckyn hiuksiin ja tukisti hellästi. Hänkään ei halunnut puhua enempää.
Hän halusi nalkuttaa jätemyllyyn dumpatuista kahvinporoista, hän halusi kaikki rasittavat, sotkevat tiimitoverinsa takaisin Compoundille.
Hän ei halunnut joutua ainoana täyttämään muiden jälkeensä jättämää hiljaisuutta. Bucky voihkaisi Tonyn kaulaa vasten, ja ääni kaikui ontosti huoneessa.
He takertuivat toisiinsa ja viettivät yönsä takkahuoneessa, sillä kumpikaan ei halunnut kävellä pitkin käytävää, jolla kaikkien lähteneiden tyhjät huoneet kummittelivat.
***
