On kyllä mennyt pitkään tämän raapaleen kanssa, mutta yay, nyt olen taas täällä! Ihanaa kun näillekin teksteille on lukijoita löytynyt. ♥
Lide, on kyllä totta että Tarzan on yksi hienoimmista leffoista ikinä. Varmaan Disneyn piirretyistä Leijonakuninkaan lisäksi just Tarzan on miun suosikki! Se luonto ja eläimet ja kaikki on niin kaunista! Jotenkin joo siitä Tarzanin näkökulmasta ehkä kaipais juttua enemmän! Tai vaikka se kertookin Tarzanista, niin silti sen ajatuksia olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin! Toivon mukaan näiden raapaleiden avulla onnistuisin pienen palan luomaan siitä. Ja hei kiva kuulla että tää toimi lyhyydestään huolimatta! Se vähän tuntuu olevan raapaleissa ongelmana että siihen mahtuu niin vähän tekstiä. Hienoa ettei tää kuitenkaan ihan liian töksähtäen loppunu, ja kuvailuakin oli tarpeeksi. (ja totta, yksin huutaminen on helpottavaa!) Kiva kuulla että pidit tästä noinkin paljon, olen otettu. Oikein paljon kiitoksia kommentistasi, mie puolestani tykkäsin siitä tosi paljon! : )
flawless, kiitoksia sinullekin! Tarzanista kirjoitettaan vähän (itseasiassa en ole törmännyt yhteenkään tekstiin), joten ajattelin yrittää kun se on kuitenkin elokuvana niin nätti ja kaikkea. Sekin on muuten ihan totta, että olisi mielenkiintoista päästä kurkistamaan Tarzanin pään sisään, millaisia ajatuksia hänellä on kasvaessaan, kun on tuo lapsuus kuitenkin ollut todella erilainen. Joo, nyt muuten kun katsoin tuota tekstiä, niin kyllähän siellä tuota poika-sanaa muutamaan kertaan taidettiin toistella. Itsellä tuppaa nuo sanatoistot joskus olemaan ongelmana. : D Mutta kiva kun huomautit siitä niin osaan ehkä jatkossa kiinnittää siihen huomiota! Hienoa kuitenkin että teksti oli muuten miellyttävää ja kuvailuakin oli riittävästi. Hih, olen otettu noista sanoistasi! Ihanaa että pidit edellisestä raapaleesta, minä tykkäsin siun kommentista tosi paljon, se piristi. : )
Lils, hih sinä! Joku siinä kyllä on, että Tarzanista tulee sellainen metsäfiilis ja muuta, joten senkin puolesta luonnon kuvailu sopii näihin teksteihin, onhan se melko merkittävä osa koko juttua. Kiva että tää toimi! Tää teksti oli vähän joo sellanen, mistä tulee suloinen fiilis loppujen lopuksi, vaikka alussa Tarzania käykin sääliksi. Sellainen pieni angstiripaus alussa tuo ehkä sellaisen olon, että haluaisi halata toista ja sitten lopulta on iloinen kun lopussa on kuitenkin jo kaikki vähän paremmin. Se ei ehkä ole sellaista liian painostavaa ja synkkää. Ja ehkä se ei tähän olisi ihan täysin sopinutkaan. Kiva muutenkin että kuvailu oli toimivaa. Jotenkin se on miulle niin tärkeää kuvailla asioita, niin kiva että se oli onnistunut ja sopi tunnelmaan (haha sinä ja sinun poikas). Toivon mukaan onnistuisin siut tutustuttamaan Tarzaniin paremmin, on se vaan niin herttainen ja kaunis elokuva! (ja ehkä me voidaan se joskus vaikka kattoakin sitten ; ) ) Toivottavasti tulet tykkäämään näistä seuraavistakin raapaleista! Parhaani ainakin yritän. Hihi, kiitos vielä kultainen! Tykkäsin siun kommentista ihan tositosi paljon söpönen! ♥ (ja joskus kyllä lähdetään viidakkosafarille hienot hatut päässä!)
Mutta nyt tosiaan, tässä teille uusi raapale pitkästä aikaa!
Nimi: Taivaanrantakodeista
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: drama
Paritus/henkilöt: Tarzan, Terk
Sanamäärä: 150
A/N: Katoin tässä viikonloppuna taas Tarzanin ja sain inspiraation kirjoittaa jotain pitkästä aikaa. Oon ollut ihan hirveen epäaktiivinen ficcaamisen kanssa ylipäätään, mutta nyt olisi uutta raapaletta tarjolla! Yritän jatkossa vähän ahkerammin näitäkin kirjoitella. : ) Lilsille kiitokset läpi lukaisemisesta. ♥
Taivas alkaa tummua mustien sadepilvien edellä. Koko lauma alkaa vetäytyä suojaan, kaikki paitsi yksi. Pikkuinen Tarzan ottaa vauhtia, juoksee etäämmäs laumasta, hyppää suuren puun rungolle. Saatuaan hyvän otteen hän alkaa kiivetä ylemmäs kaarnan rapistessa sormien alla. Pojan lähestyessä latvaa ensimmäiset pisarat alkavat tipahdella hiuksille, käsille, jaloille. Tarpeeksi ylös päästyään hän heilauttaa itsensä paksulle oksalle sateen jo pyyhkiessä taivaanrantaa. Salamat välähtelevät, näyttävät tanssivan valtavan jyrinän säestämänä.
Tummahiuksinen katselee alapuolella silmänkantamattomiin jatkuvaa viidakkoa. Se kaikki on niin suurta, käsittämätöntä. Hetken kuluttua alempaa kuuluu kuitenkin rapinaa, Tarzan kääntyy katsomaan. Hän näkee Terkin kiipeävän alemmilla oksilla, huutavan jotakin.
”Tarzan ala tulla! Koko lauma odottaa, meidän on päästävä suojaan! Myrskysäällä on kuulema liian vaarallista olla suojatta. Ja arvaa onko Kerchak hermona? Joten pidäkin kiirettä, en tahdo joutua teurastettavaksi.”
”Äh, joo joo”, Tarzan mutisee. Juuri ennen alemmille oksille hyppäämistä poika kääntyy ympäri, katselee suurta viidakkoa. Sydän tuntuu sykähtävän, se kaikki on niin kaunista. Se on koti.
