Kaksosauringot: Taivas ei kerro, S, Corildon ja Aleia, 3 x raapale

[Thelina]

Ficin nimi: Taivas ei kerro
Fandom: Kaksosauringot
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: Haikea talvitunnelmointi
Ikäraja: S
Henkilöt: Corildon ja Aleia (voi ajatella parituksella tai ilman)
Yhteenveto: ”Kuka minä olen?” hän kuiskaa hiljaa, saamatta yötaivaalta vastausta.
Vastuunvapautus: Kaikesta Erika Vikin luomasta kunnia kuuluu hänelle, enkä minä hyödy tästä mitenkään.
A/N: Hyvää joulua Odo! Minun teki mieli kirjoittaa jotakin Kaksosauringot-sarjasta ja sinun joulutoiveissasi oli mm. talvinen ficci ja tutustuminen kirjoittajan suosikkifandomiin. En tiedä oletko lukenut kyseisiä kirjoja, mutta ne kuuluvat viime vuosien fantasiasuosikkeihini, eikä tämä ficci spoilaa mitään, mikä ei kirjan alkupuolella tulisi muutenkin ilmi. Kukin raapale on 150 sanaa. Taustatiedoksi: seleesit ovat aisteiltaan ylivertaiset lajin edustajia, jotka kykenevät kanavoimaan mahtia ylimääräisen aistinsa, ”toisen pulssin”, avulla.


Taivas ei kerro

Aleia vetää susiturkkia päälleen ja penkoo toiveikkaana Corildonin hattuhyllyllä olevaa koria löytääkseen itselleen käsineet. Hänellä on saapuessaan ollut vain yksi kastunut nahkarukkanen, joka on kakluunin edustalla kuivuessaan kovettunut koppuraksi ja on parittomana muutenkin käyttökelvoton. Aleia löytää korin pohjalta ruskeanharmaat neulakintaat, jotka ovat arkisesta ulkomuodostaan huolimatta materiaaliltaan ylellisen pehmeän tuntuista villaa. Ne ovat hieman isot, mutteivät liian, sillä myös Corildonin kädet ovat sirot ja ketteräsormiset.
 
Juuri kun Aleia aikoo astua tähtikirkkaaseen yöhön, eteishallin ylätasanteelta työhuoneeseen johtava ovi narahtaa hiljaa auki.
”Sinuna en menisi näin pimeällä kovin kauas talosta”, Corildon sanoo, kun Aleia käännähtää kohti äänen aiheuttajaa. ”Tundrahukat ovat edelleen liikkeellä.”
 
Aleia katsoo suoraan seleesimiehen kellanvihreisiin silmiin, sanomatta mitään. Aamutakkiin ja lampaanvillaisiin tohveleihin puketunut Corildon tuijottaa häntä vakavana. Valkoiset hiukset on sutaistu taakse ja kädessä on kristallinen viskilasi, jonka pohjalla kullanruskea neste välkehtii öljylampun lepattavan liekin valossa.
 
Aleia laittaa pipon päähänsä ja painaa ovenkahvan alas.
”Pysyttelen pihassa”, hän lupaa ja katoaa ulos.
 

~*~*~
 

Lumimyräkkä on viimeinkin tauonnut, mutta kukaan ei ole luonut viikon mittaan satanutta puuterilunta pois pihapolulta. Aleia kahlaa lähes polvenkorkuisessa hangessa kohti porttia, välittämättä saappaiden sisään pöllyävästä lumesta, joka kastelee polvisukkien varret ja takertuu hameen helmaan. Ulkovalot luovat varjoja pehmeään kimallukseen, jonka poikki kulkee ristiin rastiin pieniä tunnistamattomia tassunjälkiä.
 
Neljä päivää sitten Corildon on löytänyt hänet portilta tiedottomana ja lähes lumeen hautautuneena. Aleia tuijottaa portin eteen kasautunutta kinosta ja kaivelee mielestään edes pienintä vihjettä siitä, miten hänen kaltaisensa nuori nainen on päätynyt tänne, Seuran leivissä olevan seleesin taloon.
 
Tyhjyys.
 
Hän ei edelleenkään muista mitään. Edes kuunvalossa erottuva hämärä maisema ei näytä millään lailla tutulta, vaikka hänen on täytynyt kulkea sen läpi tänne päästäkseen. Pakkanen nipistelee Aleian poskia ja huurruttaa pipon alta karanneet ruskeat hiussuortuvat valkoiseksi. Hän katsoo ylös tähtiin, joiden kirkkaissa kuvioissa on jotakin tuttua, vaikka hän ei osaa nimetä niistä yhtäkään.
 
”Kuka minä olen?” hän kuiskaa hiljaa, saamatta yötaivaalta vastausta.
 

~*~*~
 

”Loreldonin nimissä, tulisit jo sisälle”, Corildon sanoo ovenraosta. ”Siellähän jäätyy.”
 
Aleia havahtuu mietteistään ja huomaa kadottaneensa täysin ajantajun. Neulakintaista huolimatta sormista on lähtenyt tunto ja yksinäinen kyynel on jäätynyt poskelle. Kuinka pitkään hän oikein on seisonut hangessa?
 
Ääneti hän kahlaa takaisin talolle ja sisään ovesta, jota Corildon pitelee auki, hytisten ohuessa aamutakissaan. Aleia riisuu märät sukkansa saappaiden mukana ja ripustaa susiturkin naulakkoon. Uusia kyyneleitä kerääntyy kirvelemään silmänurkkiin, eikä hän edes yritä piilottaa niitä Corildonilta.
 
Seleesimies näyttää väsyneenä ja huolestuneena vuosiaan vanhemmalta, vaikkei voi olla kuin korkeintaan neljänkymmenen. Corildon koskettaa hänen hihaansa empien, kai lohdutuksen eleenä.
 
”Luuletko, että saan koskaan muistiani takaisin?” Aleia kysyy hiljaa ja hytisee yhtäkkiä kuin olisi yhä pakkasessa. Corildon huokaisee ja vetää hänet varovasti lähelleen, lämpimään halaukseen. Aleia haistaa häivähdyksen viskiä ja eilistä partavettä.
”En tiedä… mutta lupaan sinulle, että teen kaikkeni selvittääkseni, onko mitään tehtävissä. Kyllä kaikki järjestyy.”
 
Aleia ei voi muuta kuin luottaa hänen sanaansa.

[Rosmariini]

Moi! Mun on jo pidempään pitänyt kommentoida tätä koska Kaksosauringot on rakkaus, mutta tämä on nyt vain jotenkin jäänyt. Nyt kuitenkin yritän saada jotain sanottua!

Ensinnäkin onnittelut EKASTA Kaksosauringot-ficistä! En ole tainnut koskaan lukea tähän liittyvää fanfictionia, mutta toisaalta en ole sitä kovin aktiivisesti vielä etsinytkään. Silti, tämä saattaa hyvinkin olla kautta aikojen ensimmäisten kyseiseen sarjaan sijoittuvien ficcien joukossa, joka on hieno saavutus!

Tässä oli tosiaan ihanan talvinen tunnelma. Kaiken osasi kuvitella hyvin tuosta polvenkorkuisesta hangesta saappaisiin valuvaan lumeen ja poskilla pistelevään pakkaseen. Sen lisäksi että tämä sijoittui Kaksosaurinkojen maailmaan, tämä oli selkeästi myös hieno tunnelmapala josta voi ilahtua kuka tahansa riippumatta siitä, onko fandom tuttu.

Aleian haikeus ja eksyneisyys oli kuvailtu hyvin tässä tuon unohduksen kautta - sen lisäksi että hän on unohtanut oman itsensä, hän kadottaa tässä myös ajantajunsa, joka hienosti symbolisoi sitä, kuinka hukassa hän onkaan. Tämän koko ficin hienoin lause ja Aleian koko ongelma tiivistyi minusta parhaiten seuraavaan:

”Kuka minä olen?” hän kuiskaa hiljaa, saamatta yötaivaalta vastausta.

Corildon on tässä ihanan huolehtivainen oma itsensä, mutta pienet yksityiskohdat viskilasista partaveteen tuovat kuitenkin esille mukavasti kätkettyjä häivähdyksiä hänen toisenlaisesta puolestaan. Mukavasti tämä oli myös jätetty sen verran avoimeksi, että Corildonin ja Aleian voi kuvitella tässä joko platonisena tai ilman. Itse aina shippasin Aleiaa Mateon kanssa ja en tajunnut tätä Corildon / Aleia-paritusta, koska olen nähnyt Corildonin Aleialle enemmän isähahmona. Erityisesti nyt kun olen päässyt sisään Witcher-fandomiin, näen Corildonin vain mielessäni Geraltina (valkoinen tukka, keltaiset silmät :"D) ja Aleian Cirinä. Silti tässä on paljon eleitä ja ilmaisuja jotka voi halutessaan tulkita myös romanttisesti, mikäli C/A on se jota haluaa shipata.

Kiitos kun uskalsit tarttua tähän fandomiin ja ehkä rohkaista muitakin kirjoittamaan Kaksosaurinkojen maailmasta!

[LillaMyy]

Kaksosauringot! Corildon/Aleia! Count me in!!

Eli moi, opettelen tässä uudestaan kommentoimaan ja tämä saa kunnian olla ensimmäinen pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittamani kommentti. (: Trilogian lukemisesta on jo jokunen hetki, mutta olen kyllä oikeasti kaivannut tätä paritusta. Yhden kaverin kanssa jo pohdittiin yhdellä toisella foorumilla, että me ollaan liian vanhoja Aleia/Mateoon, jota tunki kirjoissa jo ihan liikaa vastaan. Niinpä, olenkin tosi iloinen, että tästä löytyy/löytynee edes jossain määrin näitä kahta ilman tuota kolmatta pyörää. (:

Ohoo! Tämäpäs sijoittuikin alkupäähän sarjaa, mutta sitäkin parempaa settiä kyllä! Tykkäsin aivan älyttömän paljon tästä. (: moodrosesta poiketen minä olen lukenut yhden Kaksosauringot-ficcin aiemmin, tosin en mitään julkaistua, koska kaveri lähetti sen suoraan minulle, mutta silti. Voin kuitenkin silti sanoa, että tämä taitanee olla ensimmäinen oikeasti julkaistu yksilö, tai minäkään en ole kyllä tavannut toista vastaavanlaista. Mikä on sinälleen kyllä harmi, koska tästä sarjasta saisi vaikka ja mitä kyllä irti. (:

Minäkin tykkäsin tämän talvisesta tunnelmasta, koska olen muutenkin talven lapsi ja tykkään kaikesta talveen liittyvästä. Tuli vaan tätä lukiessa pieni surku, kun täällä ei ole ulkona lunta, joka voisi valua saappaisiin. ): Mutta se on jo kokonaan toinen juttu. Tämä oli kuitenkin todella miellyttävää luettavaa! Pitäisi varmaan itsekin koittaa kirjoittaa tästä sarjasta jotain, jos saisi ideoita itselleen. Pitää kuitenkin kurkistaa, josko sinulla olisi jotain muuta kivaa luettavaa, koska en ole tainnut sinulta aiemmin lukea mitään ja tämä oli kyllä tosi taitavasti kirjoitettu!

Kiitoksia tästä lukukokemuksesta! (:

[Thelina]

moodrose: Minäkään en ole lukenut tästä fandomista vielä yhtään ficciä, joten sitäkin mukavampaa kuulla, että tämä oli onnistunut, jos oli vieläpä ensimmäisiä lajissaan! Halusin aloittaa tällaisella tarinan alkupäähän sijoittuvalla ficillä, tuntuu että lennokkaammat ideat vaatisivat vielä vähän taustatutkimusta / kirjojen uudelleen lukemisen, koska tykkään kauheasti sitoa ficcejä canoniin, jos mitenkään mahdollista Minä tykkäsin myös Aleia/Mateosta kirjoissa, mutta minulle sieltä välittyi muutamia ihania Aleia/Corildon -hetkiäkin, jotka tietenkin kirjassa ovat lähinnä syvää ystävyyttä, mutta jotka antavat kivasti pohjaa myös tuon parin shippaamiselle. Luulen, että pitää vähän kokeilla molempia, kunhan (toivottavasti) tästäkin fandomista alkaa tulla enemmän ficcejä maailmalle. Kiitos ihanasta kommentista!

LillaMyy: Ihanaa, kun kommentoit juuri tätä, olen otettu! Aleia/Mateo oli toisaalta hieman liian ilmeinen paritus kirjoissa, vaikka siitä tykkäsinkin, joten ymmärrän hyvin, jos Aleia/Corildon houkuttelee (niin minuakin!). Toivottavasti noista kahdesta ja tästä fandomista ylipäätään alkaa pikkuhiljaa tulla ficcejä finiin tai muualle. Kirjoita ihmeessä sinäkin, jos ideoita on, lupaan lukea! Minullakin olisi hinku kirjoittaa lisää, mutta pitänee odottaa, että saan sarjan 2. ja 3. osan takaisin siskoilta (olen onnistunut heidätkin koukuttamaan näihin, haha) niin voin lukea koko trilogian uudelleen vähän niin kuin taustatutkimusmielessä Kivaa, että pidit talvisuudesta, kirjoittelin tätä äitini luona, missä lunta oli kiitettävästi, mutta nyt tänne etelään palattua on taas niin harmaata... Kiitos paljon kommentistasi, se lämmitti mieltä kovasti!

[Nyyhti]

Jeij, Kaksosauringoista ficci! Minusta trilogia oli oikein kiva, ja olen vähän toivonut, että joku siihen paremmin perehtynyt kirjoittaisi siitä ficin. Tämä oli oikein kiva pieni tunnelmapalanen! Hämmennyin tuosta alun linkistä, en tiennytkään että kirjoille on olemassa moinen sivusto. Sivuilla oli mielenkiintoinen juttu siitä, että Vik oli torjunut ensimmäisen kustannussopimuksen!

Mutta takaisin tähän ficciin. Pidin erityisesti lopusta ja siitä, että sen saattoi kuvitella parituksen muotoon tai puhtaasti ystävyydeksi. Trilogiassa pidin myös tosi paljon siitä, että kaksikon välille oli kuviteltavissa jotain enemmänkin, vaikka mitään ei sitten tapahtunutkaan, ja oli tosi kiva että tähän oli tavoitettu se sama fiilis. Muutenkin tekstin tunnelma oli oikein käsinkosketeltava!

[Saappaaton]

Kommenttikampanjasta heips.

Minulla on tosiaan itselläni Kaksosauringot vielä aika alkutaipaleella, mutta uskalsin ottaa tämän, kun alkutiedoissa lupasit, ettei tämä spoilaa paljoa mitään. Ja lupauksesi oli kyllä pitävä!

Tällainen tunnelmapala on oikein omiaan, kun on vielä muutenkin vasta tutustumassa fandomiin. Tämä sopii myös hyvin sinne ensimmäisen kirjan alkupuolelle, ennen kuin alkaa tapahtua ja on aikaa velloa siinä omassa epätietoisuudessaan. On ihan realistinen ajatus, että hiljaisuus ja pimeys nostavat ihmisessä ne hiertävät ajatukset esille, mitkä Aleian kohdalla ovat kuitenkin todella suuria. Muutenkin tällainen synkistelymakustelu on ihan meikäläisen juttu, joten tämä on kyllä spot on.

Hatunnosto myös siitä, että jätit mahdollisen parituksen kovin, kovin tulkinnanvaraiseksi. Koska moodrose sanoi sen hyvin:

Mukavasti tämä oli myös jätetty sen verran avoimeksi, että Corildonin ja Aleian voi kuvitella tässä joko platonisena tai ilman. Itse aina shippasin Aleiaa Mateon kanssa ja en tajunnut tätä Corildon / Aleia-paritusta, koska olen nähnyt Corildonin Aleialle enemmän isähahmona.

En ainakaan itse ole vielä päässyt C/A-shippiin sisälle, niin tämä ratkaisu oli oikein luonteva. Kiitos tästä. <3

[Thelina]

nomps: Minustakin tuolla Kaksosaurinkojen sivuilla on kiinnostavia juttuja, esim. se missä on selitetty seleesien toisesta pulssista ja mahdin kanavoimisesta ja Vikin kuvitukset ovat hienoja myös, olisi kiva nähdä niitä enemmänkin! Ihanaa, jos ficin tunnelma välittyi sinne ruudun toiselle puolelle ja hahmojen suhde tavoitti kirjojen fiilistä ❤ Kiitos kommentista!

Saappaaton: Kivaa, jos tämä osui tyyliltään siihen, mistä tykkäät! Mietin tuota paritusta siten, että olisi aika epärealistista, jos nämä heti tutustuttuaan olisivat saman tien toistensa kimpussa, kun sijoitin tämän palasen niin selkeästi tarinan alkuun. Tämä ratkaisu antaa jokaiselle mahdollisuuden tulkita tilannetta omien lasien läpi ja on kiva kuulla, että se toimi. Kiitos sinulle kommentista!

[Kaarne]

Hähää, en oo ees lukenut kirjoja, mutta tulinpa sanomaan tästä kuitenkin pari lausetta, kun tekstinkin luin.

Tykkäsin! Tykkäsin tuosta parituksen tulkinnanvaraisuudesta, viskintuoksusta, talviyön tunnelmasta. Tundrahukista. Aleiasta, joka selvästi etsii itseään ja rajojaan, ja on jotenkin yksin - ja siitä, että hänellä on Corildon tukenaan. Sun kieli on kaunista ja maalaat kohtauksia kauniisti, joten niihin pystyy lukijana astumaan sisään. Nytkin osasin kuvitella itseni tuonne pihalle ja pakkasen nipistelemään poskia, vaikka täällä Helsingin tammikuussa onkin lähinnä märkää ja mustaa.

Pidin siitä, miten toinen osa katkeaa tuohon kysymykseen, ja sitten lukijakin ikään kuin herää pohtimasta sitä Corildonin sanojen myötä. Se on kiva pieni yksityiskohta, joka saa Aleian ja lukijan kokemukset limittymään toisiinsa.

Ylipäätään tämä oli minusta kiva raapalekokonaisuus ja voisin kyllä lukea sinulta lisääkin tekstejä, koska yleensä tykkään niistä! Kiitoksia tälläkin kertaa.

[Thelina]

Nevilla: Tässäpä ei onneksi haittaa, jos ei ole kirjoja (vielä) lukenut Ihanaa kuulla jutuista, mistä pidit ja taitaa olla niin, että talvisiin teksteihin uppoutuminen on ainoa tapa saada talvifiilistä Helsingissä juuri nyt... Voi että, olen todella otettu kauniista sanoistasi, mahtavaa että eläväinen kuvailu on onnistunut tässä. Kirjoitin tätä kyllä äitini luona varsin talvisissa maisemissa, joten lieneekö se vaikuttanut asiaan. Ja olisi toki kiva kuulla, mistä muista kirjoituksistani olet tykännyt Kiitos kommentista ❤

[Odo]

Heips! Tämä oli oikein ihana joululahja, kiitos. ♥ Tämän kommentointi viivähti alunperinkin, mutta sitten viivyttelin vähän tarkoituksellakin - nappasin nimittäin Hän sanoi nimekseen Aleian luettavakseni ja tähän pääsi entistä paremmin uppoutumaan, kun on lukenut ~puoliväliin kirjaa. Alkukin toki olisi riittänyt, ihastuttava ja helposti lähestyttävä ficci olipa fandomissa tai ei. Mielestäni olet tuonut ihanalla tavalla tuota alkuasetelmaa esille, mikä on kaiken kaikkiaan koskettava ja ai että, millaista kuvailua! Ihanaa, tällaisia tekstejä on miellyttävä lukea. ♥ Kiitos paljon minun muistamisestani joulun aikaan ja tietenkin itse ficistäkin, kyllä kelpasi. ♥

[Thelina]

Odo: Tämä olikin tarkoituksella kirjoitettu niin, ettei fandomtuntemusta välttämättä tarvita Mukavaa kuulla, että tykkäsit kuvailuista ja lahjasta Ja huomasinkin lukumaratonista, että olet lukemassa Hän sanoi nimekseen Aleiaa, toivottavasti olet tykännyt siitäkin. Kiitos paljon piristävästä kommentista ♥

[Subbe93]

Oi että tässä ficissä oli jotenkin todella ihana tunnelma ♥ Tykkäsin, miten haikeus tuli mukaan salakavalasti, kun Aleia yritti muistaa, miksi oli osannut eksyä Corildonin luokse, ja lopulta kysyi jopa kirkkaalta tähtitavaalta, kuka hän oikein on. Siis mä en tiedä, miksi tuo tähtitaivaalta asioiden kysely toimii aina niin hyvin :'D
Corildon oli ihanan lämmin tässä! Myönnän, että koska mun muistikuvani ensimmäisestä kirjasta on, ettei Corildon ja Aleia oikein meinannut tulla toimeen, niin odotin tässä vähän samaa, ja koska kuitenkin kyse on Corildonista ja Aleiasta, niin odotin, että ois tapahtunut jotain "suurempaa", mikä ois muuttanut heidän käyttäytymistään toisiaan kohtaan. Ja joo, alussa oli sellaista, et Corildon tokaisee, et näin pimeellä ulos ei kannata mennä, kun sit taas Aleia on sillee, et "I don't care, menen silti!" :'D Toki voi olla, että pölykerros tuolla muistikeskuksessa vääristää mun muistiani ekasta kirjasta ja sen yksityiskohdista, mut joo... Tykkäsin silti tuosta lopusta, se jotenkin yllätti! Toki mistä mä tien, mitä heidän välillään on tapahtunut ennen tätä kohtausta. Eikä tää siis ollut huono juttu, vaikkei mitään isoa tapahtunutkaan, yllätyin vain itse, kun olin ehtinyt jo tuossa lukemisen aikana miettimään, et mitähän tässä tulee tapahtumaan

Mutta tää oli ihanan rauhallinen, tykkäsin tunnelmasta kovasti. Miellyttävä lukea. Kiitos ♥

[Thelina]

Subbe93: Tässä on ehkä hieman enemmän lämpöä Corildonin ja Aleian välillä kuin kirjoissa heillä taisi olla jonkin verran erimielisyyksiä alkuaikoina ja aina välillä muulloinkin. Tässä ei tarkoituksellisesti tapahtunut mitään sen suurempaa (romanttista), koska halusin että tämän voisi lukea parituksellisena tai parituksettomana ja tämän oli tarkoituskin olla vain pieni tunnelmapalanen. Kiva siis kuulla, että juuri ficin tunnelma oli se mistä tykkäsit! Kiitos kommentista!