Spurttiraapalehaasteen eka osa sanalla kynttilä.
Spurttiraapale V Hiiteen velvollisuudet.
Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Varoitus: negatiivinen suhtautumimen jästisyntyisiin, päähenkilön vittuuntuminen työtehtäväänsä.
Hahmot: Alecto Carrow
Summary: Veljen lähdettyä Sianpäähän, sisko jää yksin kirjeurakan kanssa.
Vastuuvapaus: Leikin vähän Rowlingin maailmalla, palautan kyllä ajallaan.
Ilta oli pimenemässä yöksi, mutta yhdessä huoneessa loisti himmeä kynttilän valo. Vasta vararehtoriksi valittu kuolonsyöjä pyrki pitämään itsensä hereillä sateen ropinan kantatuessa ikkunaan. Jossain jyrähti ukkonen eikä mennyt aikaakaan kun salama leikkasi taivaankantta huoneessa olevan hahmon säpsähtäessä pahemman kerran pudotessaan lopulta tuoliltaan. Kuului äänekästä kiroamista sekä ääniä kun tuoli nostettiin ylös. Miksi juuri hänen vahtivuorollaan koko linna tuntui halkeavan kahtia hetkenä minä hyvänsä?
Alekto oli inhonnut hommaa heti alkuunsa. Miksi juuri hänet oltiin käsketty sen maagisen valtavan nahkakantisen kirjan luo, johon kaikkien tulevien ekaluokkalaisten nimet oltiin merkitty? Eikö Amikus voinut hoitaa tätä? Eipä tietenkään, moinen oli paennut velvollisuuksiaan Sianpäähän heti tilanteen salliessa, kyllähän Alekto veljensä tunsi. Saisi salakuljettaa siskolleenkin jotain linnaan, Alektohan sentään hoiti likaisen työn joten asianmukainen palkkio kuului noidan mielestä asiaan.
Sytytettyään uuden kynttilän, kirottuaan hellänä olevaa takapuoltaan ja saatuaan sulan takaisin käteensä Carrow pyrki jatkamaan puuhaansa kirjeiden ja kirjekuorien parissa. Vaikka valmiita kirjeitä olikin kertynyt jo iso pino, suurempi urakka tuntui silti olevan edessä.
Toki kuolonsyöjä olisi voinut pyytää entistä vararehtoria avuksi loputtomaan kirjeurakkaan, mutta mitä tuo olisi muka sanonut. Valta tuo mukanaan vastuuta, ja vitut. Kyllä noita vastuunsa tunsi, pointti noidan valituksessa oli juuri se, että työmäärä oli mahdoton yhdelle puhdasveriselle! Opiskelijoita oli ainakin puolet enemmän ilman niitä saastaisia kuraverisiäkin!
Kirotessaan omaa saamattomuuttaan Alekto ei heti havahtunut kotitontun ilmestymiseen. Moisen taikaolennon piti ilmestyä naisen eteen kynttilänvaloon ennen kuin kuolonsyöjä edes tajusi, että hän oli saanut vieraita. Ilmeisesti kotitonttu oli toiminut vain viestinviejänä toimittaessaan kuolonsyöjälle punertavan pötkön sinettivahaa, jota sulattamalla kuolonsyöjän pitäisi kyetä sinetöimään opiskelijoille menevät kirjeet.
Kokeillessaan saamansa sinettivahan sulattamista, Alekto keksi ainakin tusinan verran erilaisia syitä ja tekniikoita kotitontun kiduttamiseen. Ensinäkin noita meinasi polttaa näppinsä lähes nestemäiseksi sulaneen vahan takia ja toiseksi mokoma iljettävä taikaolento oli taatusti syypäänä sinettileimasimen katoamiseen. Uhkailtuaan polttavansa mokoman riesan elävältä, Alekto tajusi jättäneensä leimasimen työpöydälleen, niin näkyvälle paikalle, että noita ei itsekään nähnyt sitä.
Toivuttuaan tästä turhasta välikohtauksesta tontun kanssa, noita oli tehnyt päätöksensä, hän ei jaksaisi velvollisuuksiaan enää hetkeäkään. Pohtimatta enää sen suuremmin velvollisuuksiensa läsnäoloa, Alekto tyytyi jättämään kirjeoperaationsa niille sijoilleen, nappaamaan kotitonttua kurkusta viskaten tuon melko tyylikkäässä kaaressa ulos työhuoneestaan. Noita nappasi matkaviittansa lähteäkseen Sianpäähän, hän tarvitsisi tuopin.
