Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 200/300

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #43 tekosyy.

91

”Sinun täytyy koittaa ajatella tätä asiaa objektiivisemmin, serkkuseni, koska tällä hetkellä ajatuksiasi hämärtää se tosiasia, että kyseessä on juurikin sinun nuori tyttäresi. Jos matkamme olisi johtunut siitä, että Valdís olisi iskenyt silmänsä Freriniin tai Thoriniin, et vastustelisi läheskään näin paljoa”, Náin huomautti, ja Thráinia inhotti myöntää serkun olevan aivan oikeassa.
”Mistä tulikin mieleeni, että pojanpoikieni olisi jo aikakin saada vaimo riesoikseen, niin he rauhoittuisivatkin ehkä hiukkasen enemmän”, Thrór heitti välihuomautuksensa suupielet nykien, ja Thráinkin hymähti hieman. Totuuden nimissä kumpikaan heistä ei odottanut Thorinin tai Frerinin rauhoittuvan tippaakaan, vaikka näille vaimo jostain lykättäisiinkin, se riehuminen vaan kenties suuntautuisi hieman toisella lailla.

92

”Mutta…” Thráin aloitti jälleen kerran, mutta muut keskeyttivät hänet.
”Kyllä, me tiedämme varsin hyvin, että Dís on vasta kovin nuori kääpiöneito, mutta kuinka usein tällaisia tilanteita sattuu?” Grór sanoi.
”Kuinka usein muutenkaan edes jossain määrin järjestetyssä avioliitossa puolisot näkevät toisiaan ennen hääpäiväänsä?” Thrór jatkoi.
”Ja mikäli muistan oikein, niin Dískin nautti enemmän tai vähemmän Óttarin seurasta teidän vieraillessanne Rautavuorilla, kun hän kierrätti lapsiasi ympäri paikkoja”, Náin totesi.
Vaikka häntä kuinka inhotti, oli Thráinin pakko myöntää, että kolmella muulla oli väkevät argumentit Óttarin ja Dísin avioliiton puolesta. Jokin kuitenkin hänessä harasi vielä asiaa vastaan, vaikka se kuinka poliittisesti fiksulta ratkaisulta vaikuttikin.

93

”Entä jos Dís ei suostukaan naimakauppoihin?” Thráin kokeili toista tapaa lopettaa keskustelu.
”Sinä olet hänen isänsä, ja hän on kansamme prinsessa, joten kyllä sinä saat hänet taipumaan, jos niikseen tulee”, Thrór kuitenkin tyrmäsi poikansa yrityksen.
”On sitä ennenkin pakotettu prinssejä tai prinsessoja kansaansa hyödyttäviin naimakauppoihin, joten miksi juuri sinun tyttäresi olisi erilainen? Etenkin, kun tässä ei edes olla naittamassa häntä kuusikymppiselle sotakarjulle!” Grór lisäsi.
”Sinuna olisin enemmänkin riemuissani, että edes joku lapsistani olisi astumassa kunniallisesti avioliiton satamaan, joka vielä hyödyttäisi kansaani”, Náinkin sanoi.
”Sanokaa, mitä sanotte, mutta minä en pidä ajatuksesta, että nuorinta lastani ollaan tässä työntämässä puolitutun kääpiön syliin!”

94

”Ymmärrän kyllä tilanteesi, serkku, ihan oikeasti ymmärrän, mutta tässä on enemmänkin laudalla kuin vain Dís ja hänen tulevaisuutensa; tässä on kyseessä myös koko Durinin heimon tulevaisuus”, Náin sanoi irvistäen hieman.
”Olen pahoillani, poikaseni, mutta serkkusi on oikeassa. Durinin suvun kuninkaina meidän on ajateltava välillä koko heimoa, eikä vain omaa perhettämme, vaikka se tekeekin välillä kipeää”, Thrór myönsi.
”Sinun on nyt laitettava hetkeksi isän rooli syrjään ja astuttava hallitsijan saappaisiin”, Grór selitti, ”ja pohdittava sitä kautta, mikä olisi järkevin ratkaisu kaikkien Durinin suvun kääpiöiden kannalta.”
”Te asetatte minut nyt aivan kamalaan välikäteen tässä”, Thráin marmatti, samalla kun kolme muuta kohauttelivat olkiaan.

95

”Pahoittelen, mutta joskus hallitsijan, tai tulevan hallitsijan, on tehtävä vaikeita päätöksiä”, Grór totesi.
”Vaimoni syö minut, jos pakotan tyttäremme onnettomaan liittoon”, Thráin sanoi irvistäen.
”Mistä päättelit, että liitosta tulee onneton?” Thrór kysyi.
”Óttar ainakin on enemmän kuin ihastunut tyttäreesi, joten hänestähän voisi tulla mitä mainoin aviomies Dísille”, Náin sanoi hymyillen rohkaisevasti empivälle Thráinille.
”Hyvä on, hyvä on! Tapahtukoon sitten niin, mutta minä ilmoitan asiasta Dísille sitten, kun minusta tuntuu sopivalta ja te pidätte nokkanne erossa siitä!” Thráin luovutti viimein. Muiden perustelut olivat niin kumoamattomia, että hänen oli pakko taipua niiden edessä, vaikka häntä inhottikin naittaa tyttärensä niin nuorena puolitutulle kääpiöpojalle.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #7 pudotus.

96

Dís istuskeli yksistään Ereborin ulkoportilla, kun Thráin pari päivää myöhemmin etsi hänet käsiinsä. Kääpiötyttö tervehti isäänsä iloisesti, mikä sai Thráinin mielialan laskemaan hiukan. Miten hän nyt voisi pudottaa pomminsa tytön niskaan, kun tämä oli niin iloinen ja viaton pieni tyttönen? Hän kuitenkin tiesi, että olisi kaikkien kannalta parasta, että Dís kuulisi uutisen isänsä, ei jonkun muun suusta. Niinpä Thráin päättikin kaikkien suureksi yllätykseksi istahtaa alas kivisillan reunalle tyttärensä viereen. Dís katsoi isäänsä silmäkulmastaan, muttei sanonut mitään. Kaksikko istuksi reunalla hiljaa pitkän aikaa, kunnes Thráin karaisi viimein kurkkuaan.
”Tyttäreni”, hän aloitti virallisen kuuloisesti, mikä sai Dísin hihittämään.
”Adad?” Dís kysyi hymyillen.

97

”Minulla olisi vähän asiaa sinulle”, Thráin jatkoi kangerrellen. Tämä alkoi mennä sen verran erikoiseksi, että Dískin lopetti hymyilynsä, vaikka hän olettikin isällä olevan jotain täysin arkipäiväistä kerrottavaa hänelle.
”Dís… Sinä… Óttar…” Thráin takelteli sanoissaan, ja Dís meni koko ajan vai enemmän sekaisin.
”Óttar? Se kääpiöpoika Rautavuorilta, joka kierrätti meitä ympäri, kun kävimme katsomassa Dáinia?” Dís tarkisti päästään pyörällä, ja hänen isänsä nyökkäsi lyhyesti.
”Miten hän liittyy minuun?” Dís ihmetteli, koska eihän hänellä ja vaalealla kääpiöpojalla ollut yhtään mitään yhteistä keskenään.
”Koska Rautavuorten kääpiöt eivät tulleet vierailulle luoksemme aivan pelkästään huvin vuoksi”, Thráin mutisi vastaukseksi, mikä ei selventänyt asiaa prinsessalle yhtään.

98

”Miksi he sitten tulivat?” Dís kysyi, kun isä ei näyttänyt jatkavan puhettaan muutoin.
”Koska heillä oli tärkeää, poliittista asiaa meille”, Thráin vastasi hieman väistellen, mikä sai prinsessan kurtistamaan kulmiaan. Tämä oli todella erikoista isälle, joka yleensä sanoi ihan suoraan asiansa, oli se kuinka vaikea tahansa.
”Ja tämä tärkeä, poliittinen asia liittyy jotenkin minuun?” Dís kysyi, ja Thráin nyökkäsi vaikeana.
”Ja Óttariin?” Dís jatkoi, ja Thráin nyökkäsi uudemman kerran. Tyttö suipisti suutaan pohtiessaan asiaa kuumeisesti, muttei kuitenkaan keksinyt mitään järkevää lopputulemaa asialle, joten hän joutui kysymään asiasta, vaikka aavistikin, ettei pitäisi vastauksesta kovin paljoa.
”Mikä tämä meitä koskettava asia sitten on?”

99

Dísin kysymys oli varovainen ja hämmentynyt, eikä Thráin pitänyt sitten ollenkaan siitä, että hänen piti kertoa asiansa tällä lailla, mutta miten muutenkaan hän olisi sen esittänyt. Ei ollut olemassakaan helppoa tapaa kertoa kymmenkesäiselle tytölle, että tälle oli puoliso jo valittuna, ja että tämän pitäisi vielä naida tämä ennemmin kuin myöhemmin. Thráin nieleksi pari kertaa ennen kuin sai avattua suunsa uudemman kerran.
”Avioliitto”, hän rykäisi kolmannella yrittämällä ulos, ja Dísin kasvoilta kuvastui suunnaton järkytys. Tyttö katsoi isäänsä silmät suunnilleen lautasen kokoisina, ja Thráin tunsi pistoksen sydämessään. Dís nousi seisomaan hieman huterille jaloilleen ja lähti kävelemään takaisin sisälle, eikä Thráin estänyt tätä.

100

Dís hortoili epävarmasti ympäri Ereborin käytäviä. Hän oli arvannut Óttarin noustessa esiin, että isän asia ei olisi mukavaa, mutta hän ei ollut voinut kuvitellakaan mitään tällaista. Kääpiöiden avioliitot solmittiin rakkaudesta, ei pakosta, joten miksi häntä oltiin nyt pakottamassa tähän! Eihän hän edes tuntenut Óttaria kunnolla; hän oli tavannutkin tämän vain kerran aikaisemmin. Nyt, pojan ollessa Ereborilla, Dís oli törmännyt tähän kerran tai kaksi, mutta poika oli aina antanut hänelle kohteliaasti omaa tilaa, joten he eivät olleet viettäneet juuri aikaa keskenään. Viimein Dís myös ymmärsi miksi niin, koska poika oli varmasti myös halunnut välttää häntä, jos tämä tiesi jo heidän tilanteestaan.


A/N2: Käännökset khuzdulista suomeksi: adad = isä.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #120 viiltää.

101

Dís vaelteli ympäri Ereboria päämäärättä. Hän oli edelleen varsin suunniltaan siitä, että hänen pitäisi mennä naimisiin puolitutun kääpiön kanssa. Hän tunsi myös melkein viiltävää kipua, kun hän vain ajattelikin sitä, että juuri isä oli kaikista maailman kääpiöistä kertonut tuon uutisen hänelle, koska isä oli aina ollut hänen puolellaan kaikessa, oli sitten ollut kyse vain sisarusten välisestä kinasta tai jostain suuremmasta. Nyt prinsessasta kuitenkin tuntui, että hänen isänsäkin oli kääntynyt häntä vastaan. Dís ei tiennyt yhtään, mitä hänen pitäisi tehdä tai ajatella sillä hetkellä, joten hän teki sitten samaa kuin aina epävarmuuden iskiessä; metsästi molemmat isoveljensä tuekseen jostain Yksinäisen vuoren uumenista.

102

Dís löysi kuin löysikin molemmat veljensä istuksimasta harjoitustilojen luota. Hänen epäonnekseen vain heidän isänsä oli poikien seurana. Epäonneksi, koska Dís ei juuri nyt halunnut nähdä isäänsä, koska hän oli edelleen pettynyt tähän. Dís istahti muitta mutkitta Thorinin viereen, eikä isoveljen tarvinnut edes katsoa häntä nähdäkseen jonkin olevan vialla. Tavanomaiseen tyyliinsä kruununprinssi nosti vain toista kulmakarvaansa kysyvästi.
”Isä haluaa naittaa minut Óttarille”, Dís murahti viiltävästi, mikä sai molemmat pojat kääntelemään päitään vuorotellen Dísiä ja Thráinia kohtaan ymmällään.
”Mitä? Adad?” Frerin ihmetteli, ja Thorinkin yhtyi veljen ihmetykseen. Isähän oli yleensä pitänyt pientä prinsessaansa kaukana pojista, jottei tämä vain kasvaisi aikuiseksi liian nopeasti.

103

”Älä väännä sanoja suussani, tytär”, Thráin murahti lyhyesti.
”Mutta niinhän sinä itse sanoit”, Dís väitti vastaan.
”Olet väärässä. Minä nimenomaan en halunnut naittaa sinua yhtään kenellekään, mutta kaikki muut tuntuivat olevan sitä mieltä, että tulevana Durinin heimon kuninkaana olisi minun velvollisuuteni naittaa Dís Óttarille”, Thráin vastasi.
”Muut? Ketkä muut?” Frerin ihmetteli. Hän ei pitänyt yhtään ajatuksesta, että hänen pikkusiskoaan oltiin noin vain naittamassa pois jollekin. Thorin puolestaan pysytteli hiljaa ajatustensa keskellä.
”Thrór, Grór ja Náin”, Thráin sanoi.
”Ugmil’adad?” Frerin melkein parkaisi sanan suustaan, ja Thráin nyökkäsi.
”Mutta hänenhän pitäisi myös olla Dísin puolella!” Frerinin ääni kohosi jo oikein kunnolla korkeuksiin.

104

”Emme me voi vain työntää Dísiä jollekin ummikolle Rautavuorilta!” Frerin kailotti.
”Itse asiassa me emme ole työntämässä Dísiä yhtään kenellekään”, Thráin pisti väliin varovasti, ja samassa kaikkien sisarusten katseet kääntyivät tätä kohti.
”Mitä tarkoitat, adad?” Thorin kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Sitä, että tämä ei ollut meidän ideamme. Óttar itse saapui Ereborille varta vasten pyytämään Dísin kättä, ja minut sitten puoliksi työnnettiin siihen asemaan, että minun piti suostua kyseiseen naimakauppaan”, Thráin selitti väännellen samalla käsiään kuin osoittaen, ettei hän ollut pystynyt estämään tilanteen syntyä.
”Mitä? Siis Óttar pyysi itse minua puolisokseen?” Dís varmisti kuulleensa isänsä sanat oikein.
”Se ketku!” Frerin karjaisi.

105

”Mitä ketkua siinä on?” Thorin ihmetteli.
”Sitä, että hän uskaltaa viedä meiltä meidän siskomme”, Frerin totesi aivan kuin se olisi ollut itsestään selvää.
”Ei Óttar ole viemässä Dísiä minnekään vielä moneen aikaan”, Thráin sanoi väliin.
”Ai ei vai?” Frerin kysyi, ja Dískin kääntyi katsomaan isäänsä kummeksuen. Hän oli luullut lähtökäskyn tulevan saman tien.
”Ei, koska kuninkaalliset häät pitää järjestää kuninkaallisissa tiloissa, eikä Rautavuorilla ole sellaisia”, Thráin sanoi, ”puhumattakaan siitä, että kuninkaallisten häiden järjestämiseen menee vuosi jos toinenkin.”
Sisarukset katsoivat ensin isäänsä ja sitten toisiaan ennen kuin purskahtivat nauruun.
”Mitä? Minä vain totesin tosiasioita”, Thráin totesi nauraen lastensa mukana kuin salaliittolainen.


A/N2: Käännökset khuzdulista suomeksi: adad = isä, ugmil’adad = isoisä.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #197 puristaa.

106

Seuraavana aamupäivänä Thorin samoili vuorostaan Ereborin käytävillä. Hän etsi erästä tiettyä kääpiöpoikaa, mutta jotenkin kummasti tämä onnistui välttelemään häntä. Óttar oli kuitenkin vain vieraana Ereborilla, kun taas Thorin oli kasvanut koko ikänsä siellä, joten oli varsin erikoista, että nuorempi onnistui pysyttelemään piilossa kruununprinssiltä. Hän ei kuitenkaan aikonut luovuttaa aivan näin helposti, sillä hänellä oli asiaa kääpiöpojalle.

Kun Thorin vihdoin ja viimein löysi Óttarin, tämä istui nenä kirjassa Yksinäisen vuoren kirjaston uumenissa. Thorin hämmentyi hieman, koska ei ollut olettanut nuoren pojan olevan lukuintoisia kääpiöitä, mutta näköjään hän oli ollut väärässä tämän suhteen. Kenties siis Frerin olisi väärässä erään toisen asian suhteen.

107

”Hei”, Thorin sanoi varovaisesti käveltyään lähemmäs toista. Óttar kuitenkin hätkähti hieman yhtäkkistä tervehdystä nostaessaan päänsä kirjastaan nytkähdyksen kera.
”Hei”, hän vastasi kruununprinssiäkin varovaisemmin.
”Mitä luet?” Thorin kysyi. Tämä keskustelu olisi kenties helpointa aloittaa varovaisesti, ettei hän säikäyttäisi toista tiehensä.
”Luen Durinin suvun historian Ereborin osaa”, Óttar vastasi, ja Thorin räpytteli silmiään. Hän ei itsekään ollut varmaan edes avannut tuota paksua opusta kuin joskus kääpiöpoikasena Fundinin pitämillä tunneilla.
”Meillä Rautavuorilla on meitä koskettavat osat, mutta halusin lukea teikäläistenkin historiaa, että ymmärtäisin paremmin Ereborin kääpiöiden tapoja”, Óttar selitti nähtyään kruununprinssin kysyvän ilmeen. Thorin nyökkäsi edelleen hieman ihmeissään, koska Óttar vaikutti yllättävänkin kypsältä.

108

”Minä muuten tiedän, miksi etsit minut käsiisi”, Óttar sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Tiedät vai?” Thorin ihmetteli. Hän kun ei itsekään ollut tiennyt sitä vielä pari sekuntia sitten.
”Kyllä. Etsit minut sanoaksesi, että minä en paini samassa sarjassa kuin Dís”, Óttar vastasi.
”Olet väärässä”, Thorin kuitenkin sanoi päätään pudistellen, ja nyt oli toisen vuoro olla ymmällään.
”Miksi sitten?” hän kysyi.
”Myönnän, että olin aluksi hieman skeptinen suhteesi, mutta jo pelkästään se, että olet kiinnostunut muidenkin kääpiöiden tavoista kuin vain Rautavuorilla asuvien, kertoo, että sinusta tulee varmasti oikein mainio aviopuoliso sisarelleni.”
”Minun piti kuitenkin varmistaa, että aikeesi olivat kunnialliset, kuten varmasti ymmärrät.”

109

”Totta kai, olisin itse tehnyt varmasti aivan samalla tavalla, jos minulla olisi nuorempi sisar ja joku kummallinen kääpiö tulisi aivan tyhjästä pyytämään hänen kättään”, Óttar myönsi.
”Arvelinkin, että näkisit asian minun tavallani”, Thorin totesi hymyillen toiselle lämpimästi oikeastaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänelle oli valjennut miksi toinen oli saapunut Yksinäiselle vuorelle. Óttar vastasi hymyyn hieman varoen aivan kuin epäillen sen aitoutta, mutta Thorinin ojentaessa kätensä hänelle, hän tarttui siihen hymyillen tällä kertaa aidosti ja sydämensä pohjasta koko kasvojensa leveydeltä. Hän ei ollut odottanut kovinkaan lämmintä vastaanottoa Ereborin prinsseiltä asiansa vuoksi, joten hän oli todella aidon iloisesti yllättynyt tästä käänteestä.

110

”Onko kukaan muuten esitellyt sinulle paikkoja?” Thorin kysyi hetken kuluttua.
”Ei ole, olen enimmäkseen yrittänyt vain pysytellä pois sinun ja veljesi tieltä, koska ajattelin teidän syövän minut, jos törmäisin teihin”, Óttar vastasi.
”Frerin saattaa vieläkin syödä sinut”, Thorin naurahti, ”mutta jos haluat, niin minä voin esitellä sinulle paikkoja. Pidä sitä vaikka kiitoksena siitä, että sinä itse kierrätit meitä Rautavuorilla. On jo aikakin, että saat sopivan kompensaation siitä, koska Frerin oli kova poika kuittailemaan sillä kerralla. Toki, hän kuittailee aina ja joka asiasta muutenkin, mutta sinä et ollut vielä tottunut siihen.”
”Kiitos, olisi todella mukavaa nähdä, millainen kansamme helmi oikeasti on.”

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #220 paikka.

111

”Kirjaston nyt selkeästikin olet jo nähnyt”, Thorin aloitti seuraavana päivänä, kun hän tapasi Óttarin sovitusti kirjaston liepeillä, ”joten ajattelin näyttää sinulle jotain ihan muuta sitten.”
”Kuulostaa suunnitelmalta, koska olenkin jo kolunnut kirjastoanne sen verran monta päivää, että tulee mukavaa vaihtelua nähdä jotain muutakin täällä”, Óttar myönsi nauraen.
”Sitähän minäkin”, Thorin naurahti lähtiessään johdattamaan nuorempaa kääpiötä kohti Ereborin kuuluisia pajoja.

Kävellessään Thorin kertoili sieltä täältä Ereborin historiasta tarinoita, joita hän itse oli kuullut isältään ja isoisältään nuorempana. Óttar kuunteli tämän turinointia enemmän tai vähemmän innostuneena, sillä tarujen kuuleminen oli myös hänen mielestään paljon mielenkiintoisempaa kuin niiden lukeminen vanhasta ja kuivasta opuksesta.

112

Pajoille päästyään Thorin pyysi Farinia esittelemään tulevalle Ereborin prinssille paikkoja. Farin kumarteli Óttarille ja Thorinille ylpeänä siitä, että juuri hänet oli valittu tähän tehtävään ennen kuin lähti johdattamaan kääpiökaksikkoa sinne, tänne ja tuonne. Seuraavien tuntien ajan Óttar oppi pajoista, niiden toimintatavoista ja pajoilla työskentelevistä kääpiöistä enemmän kuin hän oli kuvitellut mahdolliseksikaan niin lyhyessä ajassa.

Kierroksen viimein päätyttyä Thorin ja Óttar kumarsivat kohteliaasti Farinille kiitokseksi esittelystä ja suuntasivat sitten takaisin ylempiin kerroksiin. Matkallaan he ohittivat muutamia pajoille suuntaavia kääpiötä, jotka kumarsivat aina kohteliaasti kruununprinssille. Thorin vastasi jokaiseen kumarrukseen omalla, pienemmällä kumarruksellaan ja jälkeenpäin hän aina valitti Óttarille, kuinka hänen niskojaan särki.

113

Aina välillä kulkiessaan Óttar kyseli Thorinilta Ereborin tavoista, erikoisuuksista tai naapurisuhteista, mutta jotenkin kummasti tämä melkeinpä jopa vältteli Dísistä puhumista. Thorin kyllä oletti sen johtuvan siitä, ettei nuorempi ollut vieläkään aivan satavarma, ettei hän nostaisi tätä seinälle, jos tämä puhuisi hänen sisarestaan. Se Thorinin oli kyllä myönnettävä, että jos Óttarin suusta tulisi sanakaan negatiivista palautetta Dísistä, löytäisi nuorempi kääpiö itsensä aika nopeasti roikkumasta lähimmältä seinältä, mutta mikäli hän oli yhtään oppinut tuntemaan toista, ei tämä ikinä kuuna päivänä sanoisi yhtään mitään epäkohteliasta Ereborin prinsessasta. Óttar vaikutti nimittäin enemmän kuin vähän ihastuneelta Thorinin sisareen, aivan samoin kuin Regnar oli pihkassa Lagnlifiin.

114

Johdatettuaan Óttarin tutkimaan Ereborin laajoja asevarastoja Thorin ajatteli ottaa vihdoin hukkaa korvista.
”Miksi juuri Dís?” hän kysyi lyhyesti ja ytimekkäästi, kun Óttar tutkaili erästä kuninkaallisen kaartin kilpeä.
”Anteeksi?” kääpiö hätkähti ja oli tipauttaa kilven sylistään.
”Miksi juuri Dís?” Thorin toisti kysymyksensä.
”Anteeksi, mutten ymmärrä, mitä tarkoitat”, Óttar mutisi ja katseli ympärilleen epätietoisena kuin etsien pakoreittiä.
”Olet korkeassa asemassa Rautavuorilla, joten varmasti olisit löytänyt sopivan puolison lähempää kotoasikin, joten miksi valitsit juuri Dísin?” Thorin selvensi ajatustensa juoksua.
Óttar mietti hetken aikaa hiljaa aivan kuin hän olisi pohtinut, mitä hänen olisi soveliasta vastata.
”Koska minä pidän hänestä”, oli lopulta kääpiöpojan hermostunut vastaus.

115

Óttarin silmistä loisti päättäväisyys tämän sanoessa pitävänsä Dísistä, joten Thorin vain nyökkäsi. Juuri sen hän oli toivonutkin kuulevansa, sillä hänen sisarensa ansaitsi vain parasta, mitä maailmalla oli tälle tarjota, ja avioliitto puolituntemattoman kääpiön voisi monen mielestä olla jotain ihan muuta. Thorin alkoi kuitenkin olla jo melkein varma siitä, että Óttarista tulisi kelpo aviomies Dísille, koska tämä oli rehti, kiinnostunut muistakin kuin vain omista tutuistaan, sekä selvästikin korviaan myöten ihastunut tulevaan vaimoonsa. Nyt kruununprinssin pitäisi vain vielä saada itse prinsessa sekä tämän nuorempi isoveli huomaamaan sama asia, mikä ei tulisi olemaan missään nimessä helppoa. Etenkin Frerin osasi olla aivan älyttömän jääräpäinen.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2771, eli Thorin on 25, Frerin 20 ja Dís 11. Inspiraatiosanat: #58 pelko, #201 hikoilla.

116

Regnar kyhjötti eräässä tuoreen kammarinsa nurkista samalla kun Geilir kierteli ja kaarteli ympäri kyseistä kammaria. Nuoren kääpiöpojan kädet hikoilivat hermostuksesta, kun isän kasvoilla risteili vuoroin epäuskoa, vuoroin jotain, mitä Regnar ei tunnistanut. Jokin isän asennossakin tuntui viittaavan liikaa tyytymättömyyteen pojan kädenjälkeen, tai sitten se kaikki vain oli Regnarin korvien välissä, mutta hän hermoili ja hikoili koko ajan. Mikään ei olisi ikinä voinut valmistella Regnar Geilirin poikaa isän tarkastuskäynnille hänen tuoreessa kammarissaan.

Kun Geilir sitten viimein sai kierroksensa päätökseen, oli Regnar valmis jo melkein pyörtymään jännityksestä. Isän ilme ei paljastanut yhtään, mitä tämän pään sisällä tapahtui sillä hetkellä, joten Regnar odotti.

117

Thorin ja Unnarr seisoskelivat samaisen kammarin ulkopuolella odottamassa kärsimättöminä kammarin saamaa tuomiota. Molemmista pojista tuntui, että Geilir ja Regnar olivat olleet sisällä jo ainakin viikon, kun he nojailivat käytävän seinään. Muutaman tuokion kuluttua kaksikko kuitenkin astui taas takaisin käytävälle. Vanhempi kääpiö vain nyökkäsi lyhyesti ulkopuolella seisoville ennen kuin poistui paikalta jättäen nuorison keskenään, joten Thorin ja Unnarr kääntyivät katsomaan Regnaria, joka näytti valmiilta oksentamaan.
”No, miten meni?” Thorin kysyi kärsimättömänä, kun tämän ystävän ilme ei paljastanut yhtikäs mitään.
”Hyväksyikö isä sen vai ei?” Unnarrkin kysyi veljeltään.
”Älkää vain ikinä ajautuko tähän tilanteeseen…” Regnar kuitenkin mutisi, joten kaksi muuta toistivat utelunsa.

118

Regnar seisoi hetken aikaa nojaten seinää vasten, kunnes hän viimein virnisti.
”Läpi meni”, hän totesi. Unnarr ja Thorin katsoivat tovin ystäväänsä kuin tämä olisi juuri oksentanut sammakkoja, kunnes he tajusivat, mitä tämä oli juuri sanonut.
”Siis…” Thorin aloitti.
”…se meni läpi?” Unnarr lopetti kruununprinssin puolesta.
”Se meni läpi!” Regnar myönsi innoissaan ja hymyili sangen leveästi.
”Vau!” Unnarr sanoi.
”Nyt siis mikään ei enää estä sinua ja Lagnlifia menemästä naimisiin”, Thorin totesi, ja Regnar nyökkäsi.
”Vau!” Unnarr toisti. Hän ei jotenkin osannut asennoitua pikkuveljensä olevan oikeastikin menossa naimisiin ennen häntä. Muutenkin ajatus naimisiinmenosta tuntui Unnarrin mielestä todella oudolta yhtään kenenkään kohdalla.

119

”Hei, torvi!” Thorin totesi yhtäkkiä tajuttuaan viimein, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
”Aivan!” Unnarrkin heräsi horroksestaan.
”Toisen teistä pitäisi käydä soittamassa sitä”, Regnar ohjeisti kaksikkoa, jotka vain seisoivat edelleen paikoillaan. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, hän lisäsi vielä:
”Mielellään nyt.”
Vasta sitten Thorin ja Unnarr molemmat palasivat takaisin pilvistään. He ravistivat päitään kuin karkottaakseen oudot, sotkevat ajatuksensa ja lähtivät sitten yhdessä taivaltamaan kohti Ereborin pääporttia, jonka luona kääpiöiden suurta käyrätorvea säilytettiin. Regnar katsoi kaksikon perään päätään pudistellen ja lähti sitten itse etsimään tulevaa vaimoaan.

Thorin ja Unnarr kävelivät rinta rinnan kohti porttia, kunnes he viimein muistivat, että soitettavia torvia oli vain yksi.

120

Lopulta, vaikka Thorin kuinka yritti pysytellä toisen perässä, ehti Unnarr kuitenkin muutamaa vuotta vanhempana aavistuksen verran ennen häntä portille. Tämä suorastaan pomppi portaat ylös torven luokse, nosti sen ylös ja soitti siitä sellaisen töräyksen, että portaiden alapäässä odottava Thorin joutui peittämään korvansa.

Samaan aikaan toisaalla Dís ja Lagnlif olivat parhaillaan keittiöllä auttamassa ruoanlaitossa, kun ilmaa halkoi suuren käyrätorven kovaääninen töräys. Jokainen keittiöllä oleva kääpiö lopetti hetkeksi tekemisensä ja taputti Lagnlifia iloisesti olalle, sillä tämä ja Regnar olivat sillä hetkellä ainoa lupautunut pariskunta Ereborilla, joten kaikki tiesivät tulevien häiden olevan heidän. Dís ja Lagnlif vain virnistelivät keskenään palatessaan takaisin töidensä pariin.

[LillaMyy]

A/N: Ohoh, tämä onkin jäänyt vähän hunningolle, joten nyt otetaan sitten vähän omaa tahtia taas kiinni. Inspiraatiosanat: #176 valo, #256 kiitollinen.

121

Viikkoa myöhemmin Ereborissa juhlittiin Regnarin ja Lagnlifin häitä säkkipillien soidessa. Dís, Frerin ja Thorin katselivat vierestä, kuinka heidän lapsuudenystävänsä astelivat aikuisuuden kynnyksen ylitse yhdessä, eikä heistä kukaan tiennyt, mitä se tarkoitti heidän osaltaan. Dísillä itsellään olisi vielä oma seremoniansa edessä, mutta Thorin tai Frerin olivat vielä molemmat vapaita. Oliko tämä kenties lopun alkua? Alkaisiko Ereborissa nyt sitten puolison metsästys prinsseille, vai saisivatko he edelleen jatkaa huoletonta elämäänsä? Sitä ei kukaan tiennyt, ja sekös vasta saikin Thorinin ja Frerinin varpaisilleen muiden kääpiöiden seurassa sillä hetkellä. Dís oli sisaruskolmikosta ainoa, joka osasi seurata ystäviensä hääseremoniaa rauhallisena, sillä hänen tulevaisuutensa oli jo päätetty.

122

Veljesten tietämättä Dagrún ja Finna seurasivat prinssejä hieman sivummalta suunnitellen samalla näiden päiden menoksi ties mitä. Molemmat kääpiötytöt tiesivät, että jos he vain saisivat jallitettua jompaa kumpaa prinssiä sopivalla tavalla, toisesta heistä voisi tulla Ereborin seuraava kuningatar ja kaikkihan nyt tiesivät, että suorin tie kääpiömiehen sydämeen kävi vatsan kautta. Etenkin, jos sinne vatsaan työnsi tarpeeksi monta kolpakollista olutta! Niinpä Dagrún ja Finna seurasivat puolella silmällä hääseremoniaa samalla kun suunnittelivat, kuinka saisivat parhaiten jallitettua Thorinin tai Frerinin mukaansa myöhemmin. Molemmien mielissä siinsi sama päämäärä, mutta he erosivat siinä, että toinen halusi kumman vain, kun taas toisella oli kiikarissaan vain toinen prinsseistä.

123

Finna oli nimittäin jo pidemmän aikaa katsellut Freriniä sillä silmällä nuoren prinssin huomaamatta ja nyt hän huomasi tilaisuutensa koittaneen. Kääpiöpoika oli niin hääseremonian lumoissa, ettei hän tajunnut ollenkaan, että häntä katseltiin, joten Finna sai kaikessa rauhassa juonitella tämän pään menoksi.

Frerin katseli vierestä, kuinka Regnar polvistui Siólfrin eteen, ja pohti samalla, tulisiko hän itse joskus osoittamaan samalla tavalla kunnioitusta tulevan vaimonsa isää kohtaan. Jos prinssiltä itseltään kysyttiin, hän pysytteli mieluummin vain tavoittelun arvoisena, mutta tuskinpa häneltä kysyttäisiin, jos Ereboriin ilmaantuisi joku kääpiönainen, joka haluaisi juuri hänet puolisokseen. Eihän Dísiltäkään oltu juuri kysytty, haluaisiko hän mennä naimisiin Óttarin kanssa vai ei.

124

Thorinkin seurasi ystäviensä hääseremoniaa vierestä. Hän oli onnellinen sekä Regnarin että Lagnlifin puolesta, mutta kyllä häntä harmittikin, sillä Regnarilla olisi tästä lähtien velvollisuuksia perhettään kohti, eikä tällä olisi enää välttämättä ihan yhtä paljon aikaa kruununprinssille. Thorin yritti kuitenkin siirtää negatiiviset ajatuksensa syrjään ja keskittyä vain niihin positiivisiin, sillä tätähän Regnar oli itse halunnut, pidemmänkin aikaa, eikä ollut hänen asiansa pilata toisilta näiden elämän yhtä onnellisimmista päivistä. Ainakin, sikäli mikäli muiden puheisiin oli uskominen, sillä Thorin ei itse ollut kokenut mitään sellaista. Eikä varmaan tulisikaan, sillä kukaan ei sytyttänyt hänessä sitä valoa, mitä Regnarin silmissä loisti aina kun tämä katsoi Lagnlifia.

125

Thorin ei oikein tiennyt, oliko vika hänessä itsessään vai tarjonnassa, mutta kukaan Ereborin naispuolinen (tai sen puolin miespuolinenkaan) asukki ei ollut saanut hänessä sen suurempia tunnereaktioita kuin ystävyyttä aikaan. Toki, kuten Dísin kohdalla kävi, se ei välttämättä tarkoittanut sitä, etteikö hänkin päätyisi joskus naimisiin. Se vain tarkoittaisi sitä, että hän ei itse saisi valita puolisoaan, jos tämä meno jatkuisi, sillä Durinin sukuhaaraa oli jatkettava. Thorin myös oli sen verran kunniantuntoinen kääpiöprinssi, että jos hänen sukunsa sitä pyytäisi, hän menisi naimisiin, vaikkei välttämättä itse sitä tahtoisikaan. Hän halusi tehdä kansansa kannalta oikeita ratkaisuja, sillä jonain päivänä hän tulisi nousemaan Vuorenalaiseksi kuninkaaksi.

126

Dís seurasi seremoniaa kiitollisena siitä, että sai ensiksi seurata jonkun läheisensä seremoniaa ennen kuin joutuisi itse käymään sen läpi. Jotenkin sen näkeminen teki seremoniasta helpomman sisäistää kuin vain pelkkä askelten ja sanojen ulkoa opetteleminen. Siitä voitiin kuitenkin olla edelleen montaa mieltä, oliko tämä tarpeeksi valmistamaan nuorta prinsessaa omia häitään varten, vai saiko tämä hänet vain entistä enemmän hermostuneeksi tulevasta tilaisuudesta.

Kaiken kaikkiaan Dís piti tätä kertaa kuitenkin erittäin opettavaisena, sillä hän sai seurata lähietäisyydeltä seremoniaa vaihe vaiheelta, minkä vuoksi se jäi paremmin hänen mieleensä kuin aikaisemmin. Dísin silmät alkoivat kostua, kun hän katseli vierestä Regnarin pujottavan kultaisen sormuksen Lagnlifin sormeen.

127

Kun Regnar ja Lagnlif kohottivat kuohuvat tuopit huulilleen, Dís tunsi raskaan käden laskeutuvan olkapäälleen. Hän kääntyi katsomaan viereensä ja huomasi Thorinin ottaneen pari askelta lähemmäs häntä ja laskeneen kätensä siskonsa olalle. Dís nojasi isoveljensä kylkeä vasten kiitollisena tämän läheisyydestä, sillä hänen päässään pallottelivat sillä hetkellä onnellisuus ystäviensä puolesta ja hermostuneisuus oman tulevaisuutensa takia.

Frerinkin huomasi sisaruskaksikkonsa ja katsottuaan hetken Dísin sekavaakin sekavampaa ilmettä, hän kiersi näiden toiselle puolelle, kietoi sitten kätensä pikkusiskonsa ympärille ja laski leukansa tämän olkapäälle. Sisaruskolmikko vain seisoi siinä seuraten seremonian viimeisiä hetkiä, tietäen näyttävänsä varmasti typerältä, mutta joskus sisaruus tarkoitti typerältä näyttämistä koko Ereborin kääpiökansan edessä.

128

Regnarin ja Lagnlifin laskettua tuoppinsa alas sisaruskolmikko katsoi toisiian, virnisti leveästi ja kirjaimellisesti sanottuna hyökkäsi sitten vastanaitettujen niskaan onnittelemaan näitä. Loppujen lopuksi viidestä nuoresta kääpiöstä muodostui sekalainen kasa, josta ei erottanut, mihin yksi loppui ja mistä toinen alkoi, joten muut kääpiöt taputtelivat lähimpänä olevan selkää onnitteluiksi, tietämättä yhtään kenen selkää he taputtelivat. Osa saattoikin jopa tuurilla osua hääparin selkiin, mutta suurin osa taisi vahingossa taputtaa hääparia onnittelevan sisaruskolmikon selkiä. Eipä sillä, että asialla olisi ollut juuri merkitystäkään, sillä Regnar ja Lagnlif eivät edes huomanneet onnittelijoitaan siinä hullunmyllyssä, sillä ainoa millä oli mitään väliä sillä hetkellä, oli toisen käsi puristamassa omaasi.

129

Kun onnitteluhumu viimein hälveni hieman, lähtivät Regnar ja Lagnlif johdattamaan kääpiökansaa ruokasaliin hääjuhlallisuuksiin kuuluviin viikon kestäviin juhlintoihin. Thorin, Frerin ja Dís antoivat muiden mennä edellä ja jättäytyivät itse joukon hännille, sillä Dís halusi hetken rauhaa, eikä sellaisesta voinut juuri puhuakaan kääpiöjuhlintojen keskipisteessä. Thorin ja Frerin olivat ihan muuten vain jämähtäneet sitten siskonsa viereen ja nyt he vain odottivat, että nuorimmainen ottaisi ensimmäiset askeleet kohti juhla-ateriaa.

Dísin päässä pyöri sillä hetkellä ihan liikaa kaikkea hämmentävää, sillä hänen mietteensä kiisivät jo tulevaisuudessa ja siinä, kuinka hänen pitäisi joku päivä olla tämän kaiken pyörityksen keskellä Óttarin kanssa, ja se jos mikä hermostutti häntä.

130

Tottahan Dís oli koko lyhyen elämänsä ajan tiennyt, että jonain päivänä saattaisi koittaa se kohtalokas hetki, jolloin hänen tulisi mennä naimisiin jonkun kanssa, mutta hän oli aina ajatellut, että se päivä tulisi paljon myöhemmin. Ja että hän saisi itse valita oman puolisonsa! Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, mutta joskus asiat eivät vain menneet niin kuin itse halusi tai kuvitteli. Dís katsoi ympärilleen ja huomasi hänen olevan veljiensä kanssa lähes ainoina enää paikalla, joten hän veti syvään henkeä, nosti itsensä pystyyn hieman kumarasta asennostaan ja lähti sitten Thorin ja Frerin rinnallaan muiden kääpiöiden perässä kohti ruokasalia ja siellä odottavaa suurta juhla-ateriaa.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2772, eli Thorin on 26, Frerin 21 ja Dís 12. Inspiraatiosana: #61 kilpailu.

131

Eräänä päivänä Thorin oli käveleskelämässä ympäri Ereborin käytäviä päämärättä, kun hän törmäsi Óttariin harjoituskentän läheisyydessä. Kruununprinssi käveli nuoremman kääpiön luokse ja kääntyi sitten katsomaan, mitä tämä seurasi niin tiiviisti. Hän huomasi Óttarin seuraavan Frerinin, Regnarin ja Unnarrin taisteluharjoituksia, mutta tämän ilmeessä oli jotain, mikä sai Thorinin avaamaan viimein suunsakin.
”Haluaisitko sinäkin päästä kokeilemaan?” hän kysyi.
Vasta nyt Óttar huomasi toisen tulleen viereensä ja hän nyökkäsi.
”Olen istunut liian pitkään, joten pelkään olevani jo ihan ruosteessa.”
Thorin käveli peremmälle ja viittoi Óttarille, että tämä tulisi hänen perässään. Thorin nosti maasta puisen miekan ja kääntyi Óttarin puoleen heittäen tälle samanlaisen.
”Oletko valmis?”

132

Thorin ja Óttar ottelivat toisiaan vastaan samalla kun Frerin, Regnar ja Unnarr ottelivat kolmistaan. Muutaman kerran he vaihtoivat niin, että Regnar liittyi Thorinin ja Óttarin seuraan, jolloin Frerin ja Unnarr ottelivat kaksistaan. Loppujen lopuksi kuitenkin muutaman tunnin kuluttua kaikki viisi olivat niin uupuneita ja hikisiä, että he päättivät lopettaa siltä kerralta.

”Miten niin olet muka ruosteessa?” Thorin valitti Óttarille heidän palautettua puumiekat oikeaan paikkaan. Thorinin jokaista jäsentään särki niin paljon, että hän oli varma, ettei hän pääsisi seuraavana aamuna sängystä ylöskään ilman apua.
”Ajattelin niin, mutta olin ilmeisesti väärässä”, Óttar virnisti vastaukseksi. Hänenkin lihaksiaan särki ja hän ontui toista jalkaansa.

133

“Ensi kerralla kokeilemme, oletko yhtä kätevä kirveen kanssa!” Thorin sanoi ja läimäytti kätensä Óttarin olkaa vasten. Toinen kääpiöpoika irvisti ehdotukselle.
”Olen parempi jousen kuin kirveen kanssa”, hän vastasi totuudenmukaisesti.
”Oikeasti?” Thorin kysyi, ja Óttar nyökkäsi lyhyesti.
”Sitten sinun on kokeiltava taitojasi Freriniä vastaan! Hän on Ereborissa yksi harvoista kääpiöistä, joka hallitsee jousen kunnolla”, Thorin vastasi.
”Oletko varma, että hän haluaa sitä?” Óttar kysyi viitaten siihen, kuinka nuoremmalla prinsseistä tuntui edelleen olevan jotain hampaankolossa häntä vastaan.
”Pidämme sinun ja Frerinin välisen jousiammuntakilpailun, siitä hän ei osaa perääntyä millään. Hän inhoaa häviämistä ja kisasta perääntyminen olisi luovutusvoitto”, Thorin virnisti saaden Óttarin nauramaan.

134

Thorin ja Óttar jatkoivat matkaansa kohti kylpyluolaa naureskellen samalla. Óttar ontui edelleen toista jalkaansa hieman, kun Regnar oli onnistunut heittämään tämän selälleen samalla kun Thorin oli sivaltanut puumiekallaan. Thorinin oli ollut tarkoitus osua Óttarin pehmustettuun ylävartaloon, mutta toisen kaatuessa hän olikin osunut suoraan tämän pehmustamattomaan polveen, ja osuma oli sitten saanut tämän ontumaan vasenta jalkaansa.

Kylpyluola oli autio lukuun ottamatta viittä nuorta kääpiötä, jotka rentoutuivat lämpimässä vedessä taisteluharjoitustensa jälkeen. Kukaan heistä ei puhunut mitään, sillä he olivat kaikki uupuneita harjoituksistaan. Jos joku toinen olisikin eksynyt sillä hetkellä kylpyluolaan, olisi hän yllättynyt paikan hiljaisuudesta, sillä viisikko oli yleensä paljon äänekkäämpi kylpiessäänkin.

135

Lyhyen rentoutumistuokion jälkeen kääpiöpojat lähtivät edelleen vaitonaisina kapuamaan takaisin ylös. Frerin, Regnar ja Unnarr kävelivät edellä, ja Thorin ja Óttar pitivät perää heidän vaeltaessaan kohti keittiöitä pihistääkseen itselleen jotain pientä naposteltavaa ennen varsinaista ruoka-aikaa. Hiljaisuus vallitsi edelleen kääpiöpoikien keskuudessa, sillä harjoituksista palautuminen oli rankkaa puuhaa, eikä kenelläkään ollut mitään puhuttavaa sillä hetkellä. Thorin pohti, miten ihmeessä saisi veljensä houkutelluksi seuraavana päivänä takaisin harjoitustiloihin, jotta tämän ja Óttarin välinen jousiammuntakisa voitaisiin järjestää. Frerinillä kun oli tapana loisia sängyssä puoli päivää harjoitustensa jälkeen. Kisapäivänä se ei kuitenkaan olisi mahdollista, sillä muutoin kisa täytyisi järjestää hirveän myöhään, eikä kukaan jaksaisi tulla katsomaan sitä.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #79 jousi.

136

Seuraavana aamuna Thorin heräsi valtavaan lihassärkyyn. Hänestä tuntui, että jokaista lihasta hänen kehossaan särki sillä hetkellä ja hänen teki mieli viettää koko loppupäivä sängyssä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista kruununprinssille, joten hän nousi vaivalloisesti ylös ja venytteli jäseniään hitaasti ja tuskaisesti. Sinä päivänä ei tulisi siis tehtyä mitään kovinkaan ruumiillista, Thorin pohti kiroillessaan jäseniensä jäykkyyttä. Edellisestä kerrasta oli tainnut venähtää jo liiankin pitkä aika, koska ei hän yleensä ollut aivan näin jumissa harjoitusten jälkeen. Hitaasti, mutta varmasti kruununprinssi keräsi itsensä ja lähti sitten kiskomaan pikkuveljeään sängystä ylös. Frerin oli tunnettu siitä, että hän ei erityisemmin pitänyt aamuherätyksistä, etenkään harjoitusten jälkeen.

137

Thorin hiippaili erittäin varovasti Frerinin kammariin, sillä hän halusi järjestää veljelleen oikein kunnon aamuherätyksen, eikä halunnut tämän heräävän oven avaamiseen tai sulkemiseen. Askel askeleelta vanhempi kääpiö lähestyi kuorsaavaa pikkuveljeään hymyillen ilkikurisesti. Päästyään veljensä sängyn vierelle Thorin kumartui aivan Frerinin lähelle ja puhalsi sitten tämän korvaan. Frerin kuitenkin vain vääntelehti hetken sängyssään ja käänsi sitten itsepäisesti kylkeään. Thorin ei kuitenkaan antanut veljensä olla vielä paikoillaan, sillä tämän oli herättävä nyt tai koko suunnitelma menisi päin seiniä. Niinpä Thorin kohautti olkiaan, huokaisi syvään ja odotti Frerinin lopettavan kiemurtelunsa. Sitten kruununprinssi ihan suoraan sanottuna törkkäsi sormensa erittäin nätisti pikkuveljensä korvaan ja kutitti tätä.

138

Frerin pomppasi istuma-asentoon nopeammin kuin Thorin kerkesi kunnolla edes alta pois, joten veljesten otsat kolahtivat yhteen saaden molemmat näkemään hetkeksi tähtiä. Frerin hieroi vuoroin otsaansa ja vuoroin unisia silmiään yrittäessään saada selvää, kuka hänen kammariinsa oli tunkeutunut ja miksi. Kun hänen katseensa suostui viimein tarkentumaan ja hän huomasi isoveljensä hierovan otsaansa, Frerin tuhahti.
”Miksi ihmeessä minut piti oikein herättää?” hän murahti edelleen hieman unisena.
”Koska en halua, että loisit taas koko päivän sängyssä”, Thorin vastasi.
”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka loisisinkin”, Frerin marisi ja oli jo kömpimässä takaisin peittonsa alle, kun Thorin keskeytti hänen pyörimisensä sanomalla:
”Koska meillä on jousiammuntakisat.”

139

”Jousiammuntakisat? Koska? Missä? Miksi?” Frerin ihmetteli pompattuaan taas pystyyn pystymättä muodostamaan kokonaisia lauseitakaan innostuksensa keskellä.
”Heti, kun saan osanottajat hereille, harjoitussalissa, koska minä keksin sen eilen”, Thorin vastasi ja heitti sitten varmemmaksi vakuudeksi pikkuveljensä peiton lattialle, ettei nuorempi vain yrittäisi palata enää unten maille. Frerin murahti, mutta nousi kuitenkin sängystään hitaasti pukeutumaan.
”Ketkä kaikki osallistuvat kisaan?” Frerin kysyi kiskoessaan paitaa päänsä yli.
”Sinä ja Óttar”, Thorin vastasi.
”Ja?”
”Vain sinä ja Óttar.”
Thorinin vastaus sai Frerinin keskeyttämään pukeutumisoperaationsa hetkeksi.
”Miksi?” hän kysyi.
”Koska hän sanoi olevansa hyvä jousiammunnassa ja haluan testata hänen taitojaan”, Thorin vastasi valehdellen vain puoliksi olkiaan kohauttaen.

140

”Mitä me vielä oikein odotamme?” Frerin kysyi saatuaan viimein vaatteet niskaansa, kun Thorin vain seisoi paikoillaan. Thorin ei vastannut, vilkaisi vain veljeään ja lähti sitten kävelemään edeltä harjoitussalia kohti. Ilmeisesti Frerin oli valmis saamaan pitkän nenän, tai ainakin Thorin toivoi sen olevan kilpailun lopputulos, sillä Frerin oli jo ihan liian pitkään päässyt hehkuttamaan parhauttaan jousiammunnassa. Toki, kukaan Ereborissa ei suuremmin uskaltanut haastaa prinssiä ihan tosissaan, joten sekin saattoi olla osasyyllinen siihen, miksi Frerin oli ’paras’. Veljekset kävelivät hiljaisuudessa harjoitussalille, sillä nuorempi oli edelleen liian uninen pitääkseen keskustelua yllä. Thorin kulki edellä ja Frerin maleksi veljensä perässä haukotellen aina välillä makeasti.

141

Harjoitussalille oli kerääntynyt jo pienimuotoinen yleisö, kun Thorin ja Frerin viimein saapuivat paikalle. Óttar oli jo valmiina odottamassa heitä ja hän tervehti kruununprinssiä iloisesti. Thorin vastasi tervehdykseen aivan yhtä iloisesti ja Frerinkin nyökkäsi Óttarille lyhyesti aivan kuin hän olisi halunnut saada kisan vain pois alta mahdollisimman nopeasti.

Frerin ja Óttar molemmat lämmittelivät omia aikojaan odottaessaan Thorinin ilmoitusta kisan luonteesta. Ennen kuin kruununprinssi ehti kuitenkaan sanoa mitään, Thráin saapui harjoitussaliin ja etsi vanhimman poikansa muiden kääpiöiden seasta.
”Mitä ihmettä sinä olet oikein saanut päähäsi?” hän kysyi. Thorin vain kohautti olkiaan ja totesi halunneensa järjestää pienen leikkimielisen kisan, ei mitään sen enempää.

142

”Anna nuorison leikkiä, serkku hyvä”, Náinin ääni sanoi jostain Thráinin ja Thorinin selkien takaa, joten nämä pyörähtivät nopeasti ympäri nähdäkseen tämän seisovat harjoitussalin ovella.
”Sinäkinkö?” Thráin kysyi.
”Me olimme samanlaisia tuon ikäisinä, joten anna poikien kisailla. Eivät he siitä mitään taistelua saa aikaiseksi. Ja jos saavatkin, niin ainakin he oppivat siitä jotain”, Náin jatkoi filosofisesti, ja Thráin pyöräytti silmiään.
”Miksi kysyinkään sinulta yhtään mitään?” hän pohti ääneen, ja Thorin puri poskeaan, ettei olisi nauranut.
”Jos tämä kisa ei olisi Óttarin ja Frerinin välinen, minäkin voisin ottaa osaa”, Náin totesi.
”Sinä? Osaatko sinäkin ampua jousella?” Thráin hätkähti.
”Kenen luulet opettaneen Óttaria?”

143

Thráin tuijotti leveästi hymyilevää serkkuaan ja pudisti päätään aivan kuin karistaen siten ei-toivotut mielikuvat pois päästään.
”En olisi ikinä osannut kuvitella sinun käyttävän jousipyssyä”, hän myönsi.
”Olen täynnä yllätyksiä”, Náin vastasi nauraen.
”Haluatteko te kenties siirtyä toisaalle pohtimaan toistenne asevalintoja, vai voisimmeko kenties aloittaa jo?” Thorin pisti väliin serkusten ihan selkeästi unohtaneen, miksi he olivat paikalla harjoitussalissa.
”Voi, aloittakaa toki, palan halusta seurata tätä kisaa”, Náin ilmoitti ja Thráin oli samaa mieltä serkkunsa kanssa.
”Kiitoksia kovasti”, Thorin totesi kuivasti ja käveli sitten Frerinin ja Óttarin luokse.
”Kun olette valmiit, voisitte siirtyä valitsemaan jousenne”, hän sanoi kaksikolle, joka teki työtä käskettyä.

144

Kun kaksikko oli valinnut jousensa, Thorin kehotti heitä asettumaan maalitaulujensa eteen.
”Se, kumpi teistä saa kymmenestä nuolesta useamman osumaan keskelle taulua, voittaa. Jos saatte yhtä monta nuolta yhtä lähelle, nopeammin nuolistaan eroon päässyt voittaa”, kruununprinssi kertoi kilpailijoille säännöt.
”Ovatko säännöt selvät?” hän kysyi. Óttar ja Frerin nyökkäsivät ja ottivat kunnollisen asennon jouset käsissään.
”Kilpailu alkakoon!” Thorin julisti ja siirtyi sitten kauemmas pois nuolten tieltä.
Frerin ja Óttar molemmat tiirailivat maalitaulunaan toimivia porkkanasäkkejä, joihin oli piirretty örkin kasvot ennen kuin päästivät ensimmäiset nuolensa lentoon. Molemmat osuivat hyvin, mutta enempää ei ollut aikaa tarkastella osumia, kun kääpiöpojat nostivat uudet nuolet joustensa jänteille.

145

Harjoitussalissa suhisi, kun nuolet lentelivät kohti porkkanasäkkejä. Thorin seuraili kisaa vierestä salaa kannustaen Óttaria voittoon, sillä hän halusi samalla opettaa pikkuveljelleen hieman nöyryyttä. Kun Óttar ja Frerin vapauttivat viimeiset nuolensa, Thorin, Thráin ja Náin kävelivät maalitaulujen luokse. He tutkailivat säkkejä tovin ja mutisivat keskenään ennen kuin Thorin kääntyi takaisin kilpakumppanien puoleen.
”Ja voittaja on…” Thorin aloitti, mutta jätti sanansa roikkumaan hetkeksi ilmaan jännityksen luomiseksi.
”…Óttar!” hän kuulutti ja kääpiöt kääntyivät onnittelemaan poikaa. Frerin irvisti, mutta onnitteli hänkin tuoretta voittajaa.
”Hävisin paremmalle…” hän mutisi ojentaessaan kätensä Óttarille. Kilpakumppanit kättelivät lyhyesti, kun Thorin saapui onnittelemaan voittajaa.
”Kerrankin hän hävisi”, kruununprinssi mutisi Óttarille.

[LillaMyy]

A/N: Whoop, se elää sittenkin! Ja, PUOLIVÄLI! \o/ Inspiraatiosana: #282 arvio.

146

”Miten sinä voit puolustaa häntä?” Frerin kysyi eräänä päivänä isoveljeltään.
”Miksi muka en puolustaisi?” Thorin heitti takaisin.
”Koska hän yrittää viedä meidän siskomme!”
”Ei Óttar ole Dísiä yhtään mihinkään viemässä.”
”Mistä voit olla niin varma?”
”Koska keskustelin hänen kanssaan asiasta.”
”Ihan niin kuin hän muka sinulle tunnustaisi aikovansa kiikuttaa Dísin mukanaan Rautavuorille.”
”Miksi hän valehtelisi asiasta, koska me vain hakisimme Dísin takaisin, jos Óttar valehtelisi?”
Nyt Frerinkin jämähti miettimään asiaa. Olisiko kääpiöpojalla tosiaankaan mitään syytä valehdella asiasta? Hän ei lopulta tiennyt vastausta, mutta hän tiesi, että tekisi mitä vain pitääkseen pikkusiskonsa lähellään, missä hän voisi suojella tätä kaikelta mahdolliselta pahalta.

147

Thorin katseli vieressään istuvaa pikkuveljeään, joka näytti olevan syvällä ajatuksissaan. Ainoa, mikä kuvasta puuttui oli Frerinin korvista nouseva savu ajatustyön merkkinä. Tämän kulmatkin olivat rutussa, mikä kertoi siitä, ettei tämä pitänyt pohdinnoistaan, mikäli Thorin yhtään tunsi pikkuveljeään. Hän ei kuitenkaan keskeyttänyt tai muuten häirinnyt toisen ajattelua, sillä Frerin ei pitänyt sellaisesta. Joten Thorin vain istui seuraamassa veljensä kulmien rypistymistä ja suoristumista ja odottamassa, koska tämän pää poksahtaisi ajattelun määrästä. Tai, koska se savu alkaisi viimein oikeasti jopa nousta tämän korvista, sillä niin pitkään Frerin istui mietteissään, ettei sellaista ollut tapahtunut koko tämän elämän aikana vielä kertaakaan. Tai ainakin hyvin harvoin!

148

Kun Frerin ei osoittanut mitään merkkejä heräämisestään takaisin tähän todellisuuteen, alkoi Thorin itsekin pohdiskella asioita. Hänen pikkusisarensa oli kuitenkin mitä todennäköisimmin astumassa ennemmin tai myöhemmin avioliiton satamaan, mutta hänellä itsellään ei ollut edes ketään potentiaalista puolisoa tiedossa. Hän oli kuitenkin Ereborin kruununprinssi heti isänsä jälkeen, joten hänellä olisi Dísiä suurempi vastuu suvun jatkamisesta, mutta sillä hetkellä se näytti siirtyneen nuorimmaisen harteille. Thorin ei ollut itsekään aivan varma, oliko se hyvä vai huono juttu, joten hän mietti kuumeisesti, pitäisikö hänenkin alkaa etsiä itselleen puolisoa, vaikkei hän ollut sellaista ikinä ennen ajatellutkaan. Nyt kuitenkin näytti siltä, että hänen olisi pakko ajatella asiaa.

149

Thorin ja Frerin istuivat siis molemmat aatoksissaan, kunnes nuorempi veljeksistä koki valaistumisen. Hänen kasvojensa rypyt suoristuivat ja ilme kirkastui, kun hän kääntyi hymyillen veljensä puoleen.
”Minä keksin sen!” Frerin riemuitsi.
”Minkä niin?” Thorin ihmetteli.
”Sen, mitä minä mietin äsken”, Frerin vastasi.
”Mitä sinä sitten mietit äsken?” Thorin kysyi.

Hetkeksi Frerin hiljeni taas pohtiakseen, mitä hänen päässään oikein olikaan vielä jokunen tovi sitten pyörinyt.
”Keksin, miten saamme varmuuden siitä, ettei Óttar aio kiikuttaa Dísiä Rautavuorille!” hän sanoi sitten.
”Sitäkö sinä koko ajan mietit äsken pää savuten?” Thorin ihmetteli.
”Kyllä”, Frerin vastasi röyhistäen ylpeänä rintaansa.
”Olet toivoton törppö”, Thorin tokaisi päätään pudistaen.

150

”Enkä ole! Itse olet törppö!” Frerin protestoi.
”Minä tiedän jo valmiiksi, ettei Óttarilla ole mitään aikomuksiakaan viedä Dísiä Rautavuorille, joten vietit juuri elämäsi pisimmän pohdintatauon aivan turhan takia!” Thorin väitti vastaan.
”Mistä voit olla niin varma?”
”Koska siinä ei ole mitään järkeä, että Óttar kiikuttaisi Dísin pois täältä. Täällä he molemmat olisivat kuitenkin korkeammassa asemassa kuin Rautavuorilla!”
”Aahaa! Sanot siis, että Óttar haluaa naimisiin Dísin kanssa tämän korkeamman aseman vuoksi!”
”Enkä. Uskon Óttarin oikeasti pitävän Dísistä. Perustelen tällä vain sen, että heidän on parempi jäädä tänne kuin lähteä. Rautavuorilla ei ole mitään kummallekaan heistä.”
”Paitsi Óttarin perhe.”
”Paitsi Óttarin perhe.”

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #281 virhe.

151

Seuraavana päivänä Thorin lähes kirjaimellisesti työnsi Freriniä edelleen tapaamaan Óttaria. Hän halusi veljensäkin tutustuvan tähän, koska heistä tulisi todennäköisesti sukulaisia kuitenkin jossain kohtaa, eikä sukulaisten kanssa sopinut olla riidoissa. Ei ainakaan, mikäli halusi sukurauhan säilyvän.

Óttarin löytäminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä tämä istui, kuten tavallista, Ereborin kirjaston uumenissa. Paikasta tuntui muodostuneen melkein jonkinlainen turvasatama Rautavuorilta saapuneelle kääpiölle. Kenties hän tunsi olevansa siellä enemmän kotonaan, kuin outojen kääpiöiden ympäröimänä muualla Ereborissa. Tai, kenties hän vain koki siellä vähemmän paineita ulkopuolisuudestaan.

Óttar oli kuitenkin ottanut tavakseen istua kirjastolla niin usein, ettei Thorin yllättynyt vähääkään löytäessään hänet taas kerran sieltä lukemasta jotain.

152

”Hei”, Thorin sanoi istuttaessaan Frerinin Óttarin vieressä olevalle tuolille.
”Hei vain”, Óttar vastasi tervehdykseen toinnuttuaan hetkellisestä hätkähdyksestään, jonka veljesten yhtäkkinen ilmaantuminen oli aiheuttanut.
”Täällä taas, vai?” Thorin huomautti viitaten kirjastoon.
”Täällä on vähemmän muita kääpiöitä, joten saan olla enemmän omassa rauhassani”, Óttar vastasi.
”Me jätämmekin sinut sitten rauhaan”, Frerin mutisi ja oli jo nousemassa, kun Thorin pamautti hänet takaisin takamukselleen tuoliinsa.
”Sinä et ole menossa yhtään mihinkään”, Thorin murahti veljelleen. Óttar seurasi veljesten toimia kummissaan, muttei sanonut mitään. Hänellä itsellään ei ollut sisaruksia, joten hän ei tiennyt yhtään, millaiset välit sisaruksilla saattoi olla tai mikä oli normaalia käytöstä sisarusten välillä.

153

”Me ajattelimme Frerinin kanssa lähteä käymään Laaksossa ja ajattelimme, että voisit haluta liittyä seuraamme”, Thorin ehdotti.
”Ajattelimme vai?” Frerin päivitteli, mutta veljeksistä vanhempi jätti tämän huomiotta.
”Ulkoilma voisi kyllä tehdä terää”, Óttar myönsi ja sulki vaivihkaa edessään pöydällä olevan opuksen.
”Sitä minäkin ajattelin”, Thorin vastasi. Frerin vain murahti jotain epäselvää yrittäessään nousta. Thorin kuitenkin piteli vielä pikkuveljeään istuma-asennossa.

Vasta kun Óttar nousi seisomaan, salli Thorin veljensäkin nousta pystyyn. Hän kuitenkin nappasi varmuuden vuoksi Freriniä tunikan hihasta kiinni, ettei tämä karkaisi sillä välin, kun Óttar vei kirjansa paikoilleen.
”Mitä ihmettä sinä oikein luulet tekeväsi?” Frerin sihahti veljelleen Óttarin käännettyä selkänsä veljeksille.

154

“Sitä kutsutaan ystävällisyydeksi, rakas veljeni”, Thorin vastasi hiljaa.
”Aivan kuin Óttar itse osoittaisi meille ystävällisyyttä, jos hän ei olisi täällä vikittelemässä siskoamme”, Frerin murahti takaisin.
”Älä nyt taas aloita tuota”, Thorin huokaisi. Frerin ei ehtinyt heittää kuitenkaan mitään takaisin, sillä Óttar palasi juuri samalla hetkellä.
”Mennäänkö sitten?” Óttar kysyi, ja Thorin vastasi nyökkäyksellä, ennen kuin lähti veljensä kanssa edellä.

Kolmikko käveli hiljaisuuden vallitessa Ereborin käytäviä pitkin, kunnes he saapuivat suurelle ovelle ja odottivat vartijoiden avaavan sen heille.
”En olekaan montaa kertaa mennyt näistä ulos”, Óttar totesi rikkoen hiljaisuuden.
”Eivät nämä varmaan sen kummemmat ole kuin missään muissakaan kääpiökodeissa”, Thorin vastasi.

155

Matkallaan Laaksoon pojat juttelivat niitä näitä, ja jopa Frerin osallistui keskusteluun omaksi ihmeekseen. Mitä enemmän prinsseistä nuorempi keskusteli Óttarin kanssa, sitä enemmän hän huomasi pitävänsä tästä. Kenties hän olikin erehtynyt pitäessään tätä täysin törppönä, joka halusi vain hänen siskonsa tämän aseman vuoksi.

Laaksossa kääpiöpojat puikkelehtivat ihmisten joukossa kuin kalat vedessä. He esittelivät Óttarille kaupungin torin, jossa kääpiöillä oli tapana kaupustella tekemiään esineitä ja koruja; harjoituskentän, jossa kääpiötkin kävivät välillä mittelemässä voimiaan ihmisten kanssa; sekä tietenkin erään kaupungin torneista, jonka huipulla komeili kääpiöiden tuulenhalkoja. Se oli aikoinaan ollut kunnianosoitus Thrórilta Laakson ensimmäiselle valtiaalle, ja lupaus, että kääpiöt auttaisivat ihmisiä sodan syttyessä.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #234 peli.

156

Pari viikkoa myöhemmin Thorin ja Frerin vaeltelivat pitkin ja poikin Ereboria. Veljeksillä sattui olemaan tylsä hetki, sillä kukaan ei tuntuvat kaipaavan heitä missään, mutta harjoitussalillakaan ei ollut tilaa heille. Niinpä kaksikko vaelsikin etsimässä itselleen jotain mielekästä tekemistä, kun he tapasivat pikkusisarensa. Dís näytti olevan täysin omissa maailmoissaan, kun Frerin nykäisi tätä leteistä ansaitsen sillä ärtyneen mulkaisun osakseen.
”Mitä sinä täällä oikein vaellat?” Thorin kysyi jättäen sisarustensa kinastelun omaan arvoonsa.
”Pakenin Fundinilta”, kaksitoistakesäinen prinsessa vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi.
”Niin sitä pitää”, Frerin totesi ylpeänä, aivan kuin olisi ollut jonkinlainen saavutus paeta oppituntejaan. Thorin pyöräytti silmiään nuoremmille, mutta antoi asian kuitenkin olla.

157

”Mitäs te täällä oikein pyöritte?” Dís heitti pallon takaisin veljilleen.
”Tylsää”, Frerin vastasi yksioikoisesti, samaan aikaan kuin Thorin totesi:
”Etsimme itsellemme jotain tekemistä.”
”Tekemisenpuutetta minullakin olisi”, Dís sanoi.
”Niin, kun karkasit sieltä, missä sinun pitäisi olla...” Thorin mutisi niin hiljaa, ettei kenenkään toisen ollut tarkoituskaan kuulla sitä.
”Voin vain kuvitella. Fundin osaa olla niin kovin tylsä, kun hän pitää riimutunteja”, Frerin myönsi. Hän oli itsekin aikoinaan karkaillut enemmän kuin vähän kyseisiltä oppitunneilta.
”Joten. Mitäs nyt sitten?” tyttö kysyi veljiltään haastaen nämä kiskomaan hänet takaisin kirjastolle oppitunneilleen. Pojat kääntyivät katsomaan toisiaan mietteliäinä, aivan kuin pohtien, mikä olisi paras tapa edetä asiassa.

158

Thorin sai vihdoin ajatuksen, kun hän näki erään tutun kääpiön samoilevan myös käytävillä. Hän vilkaisi Freriniä viestittääkseen tälle sanattomasti suunnitelmaansa osoittaen katseellaan ensin uutta tulijaa ja sitten siskoaan. Frerinin silmien väliin muodostui ajatusryppy, kunnes hän viimein valaistui isoveljen nerokkuudesta. Samalla kun Thorin viittoi neljättä kääpiötä luokseen, alkoi Frerin selittää Dísille jotain, mitä hän ja Thorin olivat muka olleet tekemässä aiemmin pitääkseen tämän ajatukset kiireisinä. Joten, kun neljäs kääpiö sitten viimein yhytti heidät, hätkähti Dís tuttua ääntä.
”Hei, pojat, prinsessa.”
”Óttar.”
”Edellisestä kerrasta onkin aikaa”, Óttar sanoi epäröiden. He olivat tavanneet harvakseltaan sen jälkeen, kun Óttar oli esittänyt toiveensa naida prinsessa.

159

”Totta”, Dís vastasi lyhyesti ja hieman jäykästi. Hän ei edelleenkään ollut aivan varma, mitä hänen tulisi ajatella rautavuorilaisesta. Osittain juuri sen takia hän olikin lievästi vältellyt toisen seuraa ja yrittänyt saada ajatuksiaan raiteilleen.
”Kuinka olet voinut?” Óttar kysyi yrittäen epätoivoisesti hajottaa epämukavuuden pilveä, joka oli noussut heidän välilleen.
”Hyvin...” Dís vastasi muistaen vasta sitten, että oli kohteliasta vastata kyselyyn samalla lailla, ”entä sinä?”
”Hyvin minäkin olen voinut. Veljesi ovat esitelleet minulle vähän paikkoja täällä”, Óttar vastasi riemuiten siitä, että hän ystävällisyyttään ei ollut ainakaan suoraan torjuttu.
”Aivanko totta? Mitä he ovat oikein näyttäneet sinulle?” Dís kysyi, tällä kertaa aidosti kiinnostuneena.

160

Samalla kun Óttar selitti Dísille, missä kaikkialla hän oli käynyt veljesten opastamana, Frerin kääntyi Thorinin puoleen.
”Mikä se sinun nerokas ideasi oikein oli?” hän sihahti isoveljensä korvaan.
”Muistatko sen yhden kammarin, jonka huoneen ovi jämähtää aina kiinni? Sen, jonka ovea täytyy vetää ja työntää yhtä aikaa, että sen saa auki?” Thorin kysyi puolestaan. Frerin tyytyi vain nyökkäämään edelleen varsin pihalla.
”Jos saamme nämä kaksi jotenkin jekutettua sinne, Dísin täytyy käyttää aikaa tutustuakseen Óttariin”, Thorin sanoi aivan kuin se selittäisi kaiken. Frerin ei kuitenkaan vieläkään aivan täysin ymmärtänyt.
”Sitten Dís ei ehkä inhoa koko ajatusta avioliitosta niin paljoa!”
Ja Frerin ymmärsi!

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #128 haaste.

161

”Sangen nerokasta, veliseni”, Frerin totesi saaden Thorinin paistattelemaan ylpeänä vieressään.
”Mutta miten me saamme heidät houkuteltua sinne? Dís tietää paikan liian hyvin, eikä lankea ansaan”, Frerin jatkoi kuitenkin.
”Tiedän. Sen takia tarvitsemmekin todella hyvän suunnitelman”, Thorin myönsi hieman vastahakoisesti.
”Ja vedenpitävän. Jos Dís epäilee meitä hetkenkään verran jekusta, ennen kuin oikeasti saamme hänet sinne, hän nostaa niin kovan metelin asiasta, että koko Erebor raikaa”, Frerin lisäsi.
Thorin vain murahti kiitokseksi muistutuksesta, sillä erään kerran jotain sen suuntaista oli käynytkin, kun veljekset olivat yrittäneet jekuttaa Dísiä, joka oli saanut asiasta vihiä. Ei ollut kestänyt kauaakaan, kun koko Erebor oli tiennyt asiasta.

162

Niinpä veljekset löivät viisaat päänsä yhteen (eivät kuitenkaan kirjaimellisesti) ja alkoivat pohtia asiaa tarkistaen aina silloin tällöin, että kahdella muulla oli edelleen muuta ajateltavaa. Kun suunnitelma oli sitten saatu kasattua, Thorin ja Frerin kääntyivät taas Dísin ja Óttarin puoleen. Óttar oli parhaillaan kertomassa, kuinka pojat olivat käyneet Laaksossa kääntymässä, kun Frerin keskeytti hänet.
”Tiedän tarinan olevan erityisen mielenkiintoinen, mutta Thorin ja minä saatoimme keksiä juuri tekemistä meille kaikille.”
”Ellei sinulla ole jotain parempaakin puuhaa”, Thorin lisäsi katsoen Óttaria, joka pudisti nopeasti päätään. Ei hänellä ollut mitään tekemistä, ainakaan, jos oli mahdollisuus viettää enemmänkin aikaa Dísin seurassa.
”Niin ajattelinkin”, Thorin naurahti.

163

“Mitä tekemistä?” Dís kysyi innoissaan, sillä näytti siltä, että hänen ei tarvitsisi ainakaan kovin nopeasti palata takaisin tylsien riimutuntiensa pariin.
”Eräänlainen seikkailu”, Frerin vastasi epämääräisesti, ja Thorin vain nyökkäsi vieressä selventämättä itsekään asiaa sen enempää. Dís katsoi molempia isoveljiään pitkään tarkistaakseen, jekuttivatko he häntä, mutta kun hän ei huomannut mitään erikoista, hän myöntyi. Óttar puolestaan olisi tehnyt varmaan ihan mitä tahansa, jos vain Dískin oli paikalla, joten häneltä ei tarvinnut edes kysyä.
”Selvä sitten. Jos seuraisitte meitä”, Frerin jatkoi myhäillen ja kääntyi johdattamaan joukkoa isoveli rinnallaan. Dís ja Óttar kävelivät vanhempien poikien perässä tietämättä yhtään, mihin olivat juuri päänsä työntäneet.

164

”Minne te oikein viette meitä?” Dís kysyi, kun he olivat kävelleet jo ties kuinka kauan.
”Seikkailuun, kuten jo aiemmin sanoin”, Frerin vastasi.
”Missä tämä seikkailu oikein on?” Óttarkin ihmetteli, kun ei tunnistanut enää ympäristöäänkään.
”Älkää huoliko, emme me teitä eksyttää aio”, Thorin sanoi.
Nelikko jatkoikin matkaa hiljaisuudessa, kunnes he saapuivat päätepisteeseensä. Dís katsoi veljiään ymmärtämättä mistään mitään, kun hän viimein tunnisti paikan.
”Mitä me täällä teemme?” tyttö kysyi.
”Seikkailemme”, Thorin vastasi.
”Mitä seikkailullista täällä oikein on?” Óttar ihmetteli, kun ei nähnyt mitään erikoista paikassa.
”Sittenpähän näet”, Frerin mutisi hiljaa, kun Thorin viittasi nuoremmille, että he voisivat astua ensimmäisinä peremmälle kammariin.

165

Dís vilkaisi vielä viimeisen kerran epäluuloisena veljiään, mutta käveli sitten Óttarin jäljessä peremmälle kammariin. Hän oli juuri kääntymässä kysymään veljiltään, mitä heidän oli tarkoitus tehdä siellä, kuna Thorin ja Frerin yksissä tuumin työnsivät kammarin oven visusti kiinni. Oven loksahdus kuulosti kamalan lopulliselta muutoin tyhjällä käytävällä, kunnes sen takaa kuului Dísin kova ääni.
”Avatkaa tämä ovi, senkin typerykset!” tyttö huusi.
”Pahoittelen, siskoseni, mutta saat nyt viettää siellä hetken aikaa!” Frerin kailotti takaisin.
”Te... Te järjestitte minut ansaan!!!” Dís karjui, kun hän viimein ymmärsi, mitä oli tapahtunut.
”Niin taisi käydä!” Thorin huikkasi.
”Tämä ei jää tähän!” Dís huusi, kun veljekset istuivat odottamaan.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #266 ääliö.

166

Kun kammarin ovi sulkeutui hänen ääliöveljiensä takia, Dís vietti ensimmäiset hetket hakkaamalla sitä ja kiroilemalla. Se ei kuitenkaan saanut aikaan mitään muuta kuin sen, että hänen kätensä kipeytyi ja ääni käheytyi. Niinpä Dís istahti alas. Vasta nähdessään pojan hän muisti Óttarinkin jääneen ansaan.
”Miksi hakkasit ovea niin vimmatusti? Eivät kai veljesi lukinneet sitä?” Óttar kysyi, kun Dís oli selvästikin rauhoittunut.
”Ei sitä tarvitse lukita. Tämä ovi on jotenkin viallinen, en tiedä, miten. Geilir osaisi varmaan kertoa tarkemmin asiasta. Joka tapauksessa, tämä ovi jumittuu aina, kun se suljetaan ja se avautuu vain, jos sitä vedetään ja työnnetään yhtä aikaa”, Dís selitti.

167

”Ai”, Óttar vastasi lyhyesti, ”me emme taida sitten ihan hetkeen olla pääsemässä täältä pois?”
”En usko. Tuskin tyhmät veljeni olisivat jättäneet meitä tänne, jos aikoisivat päästää meidät saman tien ulos”, Dís murahti. Vain ja ainoastaan hänen veljensä voisivat olla niin tyhmiä, että jättäisivät kaksi kääpiötä käytännössä lukkojen taakse kahdestaan.

”Mitäs me sitten oikein tekisimme tällä välin?” Óttar kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mitä tarkoitat?” Dís ihmetteli.
”Sanoit itsekin, että tuskin pääsemme täältä kovinkaan pian pois, ja tunnet varmasti veljesi paremmin kuin minä. Joten, mikäli oletamme joutuvamme olemaan täällä pidemmänkin aikaa, mielestäni voisimme yhtä hyvin keksiä itsellemme jotain tekemistäkin”, Óttar vastasi hymyillen.

168

”Niin. Kaiketi olet aivan oikeassa”, Dís myönsi.
”Josko sitten leikkisimme vaikka eräänlaista tutustumisleikkiä?” Óttar ehdotti.
”Millainen se on?” Dís kysyi, mutta hänen silmiinsä syttynyt loisto myöntyi leikkiin samoin tein sanattomasti.
”Siinä leikissä minä kerron kolme asiaa itsestäni ja sinun tehtäväsi on kysellä minulta ja sillä tavoin selvittää, mitkä kaksi niistä on totta ja mikä on valetta”, Óttar selitti.
”Entä jos arvaan väärin?” Dís kysyi.
”Sitten jatkamme niin pitkään, että osut oikeaan”, poika vastasi hymyillen arasti.
”Kuulostaa hyvältä”, tyttö sanoi hymyillen leveästi.
”Jos minä sitten vaikka aloitan”, Óttar ehdotti ja kun toinen ei selvästi vastustanut ajatusta, hän alkoi pohtia omia väitteitään.

169

”Katsotaanpas sitten... Selvä, väitteeni ovat: yksi, pidän sinusta, kaksi, veljesi ovat idiootteja, ja kolme, minulla ei ole sisaruksia”, Óttar sanoi pohdittuaan hetken.
”Aloitit helpoilla väitteillä”, Dís syytti nauraen.
”Syyllinen”, Óttar myönsi liittyen mukaan nauruun.
”Selvä siis, ensimmäinen nyt selvästi on totta, koska muutoin et olisi täällä. Toinen on minun mielestäni totta, mutta se ei tarkoita, että olisit samaa mieltä, ja kolmas taitaa olla totta, koska en ainakaan ole kuullut sinulla olevan sisaruksia”, Dís pohti ääneen.
”Muista, että saat kysellä minulta myös. Sinun ei tarvitse vain päätellä oikeaa vastausta”, Óttar muistutti.
”Arvaan silti, että kakkonen on valetta”, Dís heitti toivoen parasta.

170

“Ohoh, kerrasta oikein!” Óttar onnitteli nauraen.
”Olet siis hassu, koska minusta kakkonen oli ihan selvästi totta”, Dís nauroi takaisin.
”Kenties niinkin”, Óttar naurahti, ”nyt on sinun vuorosi.”
”Selvä.”
”Yksi, parhaan ystäväni nimi on Lagnlif. Kaksi, en pidä viinimarjoista, ja kolme, minua hermostuttaa seurassasi”, Dís sanoi huultaan purren.
”Sinäpäs aloititkin sitten vaikeammilla”, Óttar myhäili alkaessaan pohtia väitteitä.
”Olen kuullut Lagnlifin nimen aiemminkin, joten uskon ensimmäisen olevan totta. Toivon, että kakkonen ei ole totta, koska viinimarjat ovat herkkuani, mutten tiedä, haluanko kolmannenkaan olevan totta”, Óttar pohti.

Samaan tapaan kaksikko heitteli väitteitä puolin ja toisin ja arvaili niistä tosia ja valheita tuntien kuluessa.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #283 kirosana.

171

Oven toisella puolella Thorin ja Frerin istuivat kuuntelemassa pikkusiskonsa kiroilua oven sulkeuduttua.
”Mahal sentään, mistä ihmeestä hän on oppinut kiroilemaan tuolla lailla?” Thorin päivitteli.
”Meiltä, villi veikkaus”, Frerin vastasi olkiaan kohauttaen.
”Minä en varmasti ole käyttänyt noin montaa kirosanaa hänen kuultensa”, Thorin väitti vastaan, mutta pikkuveli vain katsoi häntä pitkään ja syyttävästi.
”Ainakaan kovinkaan usein”, vanhempi lopulta myönsi.
”Ei sitä varmaan kovinkaan montaa kertaa tarvitakaan, että joku nappaa ne talteen”, Frerin totesi, kun Dís viimein vaikeni oven toisella puolella.
”Häneltä loppui selvästi ääni kesken”, Thorin huomioi.
”Siltä vaikuttaa”, nuorempi veljeksistä myönsi.
Käytävälle laskeutunut hiljaisuus tuntui tavallistakin syvemmältä aiemman metelin jälkeen.

172

Samaan aikaan kun Óttar ehdotti tutustumisleikkiä Dísille, oven toisella puolen Frerin ja Thorin parantelivat asentojaan käytävän lattialla.
”Mitä luulet heidän tekevän tuolla?” Frerin kysyi asettaessaan toista kättään päänsä alle tyynyksi.
”En todellakaan tiedä. Toivottavasti jotain positiivista, tai tämä koko tempaus on ollut yhtä tyhjän kanssa”, Thorin vastasi ristiessään jalkansa alleen.
”Entä jos koko juttu meneekin päin lohikäärmeen puota?” Frerin kysyi hieman huolestuneena isoveljensä sanojen johdosta.
”Sitten Dís on omillaan. Jos hän ei tämän innostamana jaksa tutustua tulevaan puolisoonsa, minulta alkavat loppua keinot kesken”, Thorin vastasi totisena.
”Mutta toivottavasti tämä ei pääty siihen”, hän kuitenkin jatkoi, kun Frerin irvisti lattian tasolta.

173

Tuntien kuluttua, kun pojat olivat jo nukahtaneetkin odottaessaan jotain (he eivät itsekään oikein tienneet, mitä he odottivat), Frerin heräsi hätkähtäen, kun hänen toinen kätensä tipahti hänen naamalleen. Toivuttuaan säikähdyksestä, että joku olisi lyönyt häntä, Frerin potki seinän viereen kuukahtaneen veljensäkin hereille.
”Mitä täällä tapahtuu?” Thorin vaati tietää hieroessaan silmiään.
”Heräsin äsken ja tajusin vasta, että he ovat olleet tuolla jo aika kauan”, Frerin murahti.
”Mistä niin päättelet?” Thorin kysyi, koska hän ainakin oli unohtanut ajan kulun aivan tyystin.
”Mahani päättelee, että nyt on ruoka-aika”, Frerin vastasi suoraan.
”Taidat olla oikeassa”, Thorin myhähti, ”kenties meidän tulisi päästää heidät ulos jo viimein?”

174

”Ehkä odotamme vielä hetken? Ihan vain varmuuden vuoksi?” Frerin ehdotti.
”Kuulostaa hyvältä. Parasta varmistaa, ettei Dís hyökkää oven takaa heti, kun avaamme sen”, Thorin myönsi.
Niine hyvineen pojat hiipivät aivan oven luokse ja painoivat korvansa sitä vasten kuulostellakseen, mitä sen toisella puolen tapahtui. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joko siksi, että ovi oli liian paksu, tai siksi, että mitään ei ollut kuultavissakaan.
”Pitäisikö meidän sittenkin vain avata ovi jo nyt? Ihan vain tarkistaaksemme, ettei mitään ole sattunut?” Frerin kysyi.
”Niin, emmehän me tokikaan halua aiheuttaa vahingossa hengenvaaraa kenellekään”, Thorin totesi.
”Niin”, Frerin sanoi, mutta kumpikaan veljeksistä ei noussut vieläkään avatakseen ovea.

175

”Kumpi kysyy?” Frerin kysyi, kun veljekset olivat kuulostelleet jo hetken oven takana.
”Varmaankin minä”, Thorin lupautui vanhemman ristinä.
”Dís?!” hän sitten huikkasi hieman kovempaa, jotta hänen äänensä varmasti kuuluisi oven taakse.
”Voitko luvata, ettet lyö meitä, jos avaamme oven?!”
”En uskalla luvata mitään muuta kuin, että olen hyvin vihainen, jos joudun vielä hetkenkin kailottamaan tämän oven läpi!” Dís huusi takaisin oven toiselta puolelta.
”Parempi varmaan siis avata se?” Frerin varmisti, ja Thorin nyökkäsi.
”Työntäkää sieltä, niin me vedämme oven auki!” Thorin huusi, ennen kuin nousi seisomaan ja alkoi kiskoa Frerinin kanssa samalla kun Óttar ja Dís työnsivät ovea toiselta puolelta.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #138 saada.

176

Kun ovi saatii viimein kiskottua auki, Thorin ja Frerin hypähtivät useamman metrin taaemmaksi. Ihan vain varmuuden vuoksi. Óttar ei näyttänyt olevan millänsäkään, vaikka oli ollut jumissa heidän sisarensa kanssa useamman tunnin, mutta Dís puolestaan katsoi veljiään niin tuimasti kuin pieni kaksitoistavuotias kääpiötyttö vain taisikaan.
”Senkin idiootit! Mistä ihmeestä te oikein keksitte noin typerän ajatuksen?! Tuo oli jopa teidän mittapuullanne tavallistakin aivottomampi idea!” Dís huusi melkein pää punaisena. Thorin ja Frerin vain seisoivat kuuliaisesti parin metrin päässä kuuntelemassa, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana, ettei Dís ylttäisi lyömään kumpaakaan heistä.
”En ymmärrä, mistä te oikein aina revitte nämä tolkuttomat tempauksenne!” Dís lopetti viimein.

177

”Saitko jo suusi puhtaaksi?” Frerin arasteli.
”En tiedä!” Dís tiuskaisi takaisin saaden isoveljensä vaikenemaan nopeasti.
”Oliko siellä kovinkin kamalaa?” Thorin kysyi katsoen kuitenkin enemmän Óttaria kuin siskoaan.
”Ei...” Óttar aloitti, mutta Dís puhui hänen päälleen:
”Ai. Että minulta ei sitten edes kysytä, vai? Se riittää, että Óttarilla on hauskaa, mutta ketään ei kiinnosta, millaista Dísillä oli?”
”En...” Thorin aloitti, mutta sulki sitten kuitenkin suunsa, kun näki sisarensa ilmeen.
”Odottakaas vain, jos adad kuulee tästä”, Dís totesi, lopettaen lopulta huutamisensa.
”Et kai sentään...?” Frerin yritti kysyä, mutta taas siskon ilme sulki hänen suunsa.
”En tiedä. Ehkä minun pitäisi, koska minua kiusattiin!”

178

”Kenties olisi kaikkien kannalta parasta vain jättää tämä paikka taaksemme? Sekä henkisesti että fyysisesti?” Óttar ehdotti, kun sisarusten kinasteluun tuli sopivan mittainen tauko. Dís mulkaisi poikaa nopeasti, mikä sai tämän hätkähtämään hieman, mutta Thorin tarttui ajatukseen erityisen hanakasti.
”Erinomainen idea. Frerin muutenkin huomautti, että kohta taitanee olla ruoka-aika, joten senkin kannalta lienee parempi siirtyillä asutumpiin osiin, ettemme vain jää ateriatta”, nelikon vanhin totesi.
Dís oli jo melkein valmis väittämään vastaan, mutta lopulta hänkin totesi, että ruokailu voisi tosiaan tulla tarpeeseen. Frerin oli sen jälkeen jo puoliksi menossa jättäen loput kolme jälkeensä. Thorin kohautti vain olkiaan ja lähti sitten veljensä perään.

179

Óttar vilkaisi ensin kahden muun pojan perään ja sitten Dísiä, ennen kuin päätti hänkin lähteä pois paikalta. Niinpä Dís jäi hetkeksi aikaa yksin ajatustensa kanssa, mistä hän oli erityisen kiitollinen. Hän oli ehkä raivonnut veljilleen hänen jekuttamisestaan, vaikka oikeasti hänellä oli ollut enemmän tai vähemmän hauskaa Óttarin kanssa. Jos ei muuten, niin ainakin hän sai tilaisuuden tutustua tähän hieman paremmin ja hälventää hermostumistaan pojan seurassa. Tämän kertaisen perusteella ei kenties ollutkaan niin kovin kamala ajatus päätyä naimisiin tuon pojan kanssa, vaikkei Dís sitä vielä kenellekään myöntäisikään. Hänen olisi itsekin totuteltava vielä ajatukseen, ennen kuin uskaltaisi puhua siitä ääneen, edes Lagnlifille.

180

Dís seisoi vielä hetken katsomassa poikien nopeasti katoavia selkiä, kunnes hänen mahansa murahti. Kenties Frerin oli ollut sittenkin oikeassa, ja aikaa olikin vierähtänyt enemmän kuin hän oli aavistanutkaan. Vaikka olikin hyvin harvinaista, että Frerin oli oikeassa yhtään missään.  Dís kuitenkin odotti vielä hetken, ennen kuin lähti kävelemään hitaasti poikien perässä, koska hän ei halunnut heidän ajattelevan, että hän seurasi heitä. Kenties jatkossa hänen pitäisi pohtia enemmänkin poikaa nimeltä Óttar, sillä vaikutti siltä, että hän ei ollutkaan enää aivan täysin perillä omista tunteistaan tätä kohtaan. Hän oli aikaisemmin inhonnut tätä ihan periaatteesta, mutta tämän päiväisen seikkailun jälkeen sellainen oli täysin mahdotonta.


A/N2: käännökset khuzdulista suomeksi: adad = isä

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2774, eli Thorin on 28, Frerin 23 ja Dís 14. Inspiraatiosana: #94 riita.

181

Kun Dísin neljästoista syntymäpäivä lähestyi, saapui Rautavuorilta taas vieraita Ereboriin. Tällä kertaa jopa seitsemänvuotias Dáin pääsi isänsä ja isoisänsä mukaan. Óttar otti pienen serkkunsa vastaan iloisena, sillä hän ei ollut nähnyt muuta sukua kuin vanhempiaan useampaan vuoteen. Edellisen kerran Rautavuorien kääpiöitä oli nähty enemmänkin nelisen vuotta sitten, kun Óttar tuli pysyvästi Ereboriin pyydettyään Dísin kättä Thráinilta.

Muodollisuuksien jälkeen Náin ja Grór vetäytyivät taas kerran Thráinin ja Thrórin kanssa syrjemmälle keskustellakseen syvällisemmin asioistaan.
”No, serkkuseni, sinunkin täytyy myöntää, että neljä vuotta on pitkä aika”, Náin aloitti melkein heti ovien suljettua nelikon keskenään työhuoneeseen.
”Ei tarpeeksi pitkä selvästikään”, Thráin vain murahti takaisin.

182

“Neljä vuotta olemme antaneet sinun ajatella asiaa, mutta nyt on jo tekojen aika”, Náin jatkoi serkustaan piittaamatta.
”Viimeksi lupasit suostua naimakauppaan, josta ei sittemmin ole kuulunut yhtään mitään”, Grór lisäsi.
”Valitan, poikaseni, mutta he ovat oikeassa”, Thrór myönsi. Thráin vilkaisi isäänsä aivan kuin tämä olisi ryhtynyt maanpetturiksi.
”Häiden ei ole pakko tapahtua heti, ei edes tänä vuonna, mutta sinun on annettava meille edes lupautuminen, että voimme luottaa siihen, että noudatat sopimustamme”, Náin tokaisi.
”Senkö takia matkasitte tänne asti? Eikö tätä olisi voitu sanoa kirjeitse?” Thráin murahti.
”Selvästikään ei. Haluan nähdä sisarenpoikani lupautuneena, ennen kuin lähden takaisin Rautavuorille!” Náin suorastaan vaati.

183

Thráin tuijotti serkkuaan mykistyneenä. Missä välissä Náin oli muuttunut tuollaiseksi öykkäriksi, joka tuli hänen kotiinsa vaatimaan häneltä jotain? Tai tarkemmin sanottuna hänen tyttäreltään, mikä oli vielä törkeämpää.
”Oletko varma, että tämä on oikea keino saavuttaa haluamasi?” Thráin puolestaan heitti lievästi ärtyneenä.
”Yritätkö sanoa, ettei sinulla ole aikomustakaan noudattaa sopimustamme?” Náin haastoi takaisin. Kääpiömiehet näyttivät siltä, että kävisivät kohta kiinni toisiinsa, joten Thrór ja Grór asettuivat heidän väliinsä.
”Rauhoitutaanpas nyt”, Grór murahti vakavana.
”Poikaseni, olet selvästikin liian henkilökohtaisella asenteella mukana tässä. Sinun on pystyttävä ajattelemaan neutraalisti, jos aiot pitää pääsi kylmänä”, Thrór selitti. Thráin jatkoi mulkoiluaan, mutta piti ainakin suunsa kiinni.

184

”Jos nyt yritetään ajatella tätä järkevästi, niin koittaisit, Thráin, miettiä, miltä itsestäsi tuntuisi vastaavassa asemassa”, Grór jatkoi veljensä hiljennyttyä.
”Mitä tarkoitat?” Thráin ihmetteli.
”Ajattele millaista sinulla olisi ollut, jos olisit itse joutunut odottamaan neljä vuotta Holmvén suostumista”, Thrór heitti.
”Tai millaista sinulla olisi Vígmundrin housuissa, kun joutuisit isänä katsomaan vierestä, kun joku lapsistasi joutuu odottamaan”, Náin jatkoi.
”Tai Márin, koska tuskin äidilläkään on kovin helppoa katsella vierestä, kuinka ainoa lapsi pakotetaan odottamaan ja odottamaan”, Grórkin lisäsi.
”Hyvä on, hyvä on. Olette liian hyviä suostuttelemaan minua. Óttar saakoon siis Dísin, oletteko nyt tyytyväisiä?” Thráin luovutti.
”Melkein”, Náin vastasi.
”Melkein?” Thráin ihmetteli.

185

”Haluan sinun päättävän päivämäärän, ennen kuin annan asian olla”, Náin totesi.
”Päivämäärän”, Thráin murahti.
”Niin. Varmistaakseni, että tällä kertaa et voi liueta sopimuksesta”, Náin selitti. Thráin oli jo sivaltaa serkkuaan sanallisesti, kun Thrór heitti väliin:
”Hyvä on, saat päivämääräsi, kunhan odotat hetken.”
Nyt Thráin kääntyi puolestaan katsomaan isäänsä, joka vain vastasi katseeseen vakaasti. Lopulta nuoremmalla kääpiöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin sopeutua tilanteeseen
”Sopiiko kahden viikon päästä?” hän kysyi.
”Kaksi viikkoa kuulostaa varsin sopivalta, kiitoksia”, Náin vastasi hymyillen.
”Óttar tulee olemaan iloinen uutisesta”, Grór myönsi.
”Dísistä en menisi vannomaan”, Thráin voihkaisi. Häntä kauhistutti ajatuskin siitä, millaisen vastaanoton uutinen saisi prinsessalta.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #67 ongelma.

186

Myöhemmin samana päivänä tuli käsky, että kaikkien Yksinäisellä vuorella olevien kääpiöiden tulisi kerääntyä valtaistuinsaliin Vuorenalaisen kuninkaan suurta ilmoitusta varten. Käytävillä kuhistiin, sillä tällaista ilmoitusta ei ollut tullut sitten Dísin syntymän jälkeen, eikä tällainen todellakaan ollut tavallista. Óttar kuunteli puolella korvalla muiden kääpiöiden tohinaa jaksamatta keskittyä sanoihin sen kummemmin. Hän arveli ilmoituksen liittyvän siihen, miksi Rautavuorilta oli saapunut kääpiöitä taas kerran vierailulle, mutta sen enempää ei hänkään tiennyt vielä asiasta. Thorin, Frerin ja Dís olivat puolestaan täysin pihalla siitä, miksi heidät oli kutsuttu valtaistuinsaliin. Hekin olivat nähneet vieraat, mutta ei Ereborin vieraat olleet aikaisemminkaan aiheuttaneet suuria ilmoituksia. Mikä siis oli toisin?

187

Kun sitten Ereborin suuri valtaistuinsali oli pakkautunut niin täyteen kääpiöitä kuin suinkin mahdollista, nousi Thrór seisomaan valtaistuimeltaan. Aikaisempi mutina ja kuhina hiljeni yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin salissa.
”Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa”, Thrór aloitti hitaasti ja rauhallisesti, ”että tästä päivästä, tasan kahden viikon kuluttua, pojantyttäreni Dís ja veljeni tyttärenpoika Óttar tulevat lupautumaan toisilleen.”

Ilmoitusta seurasi ensin hiljaisuus, kun kääpiöt pureksivat uutista, minkä jälkeen salissa nousi korviahuumaava meteli, kun kaikki alkoivat puhua yhtä aikaa. Óttar yritti parhaansa mukaan etsiä Dísiä väkijoukosta nähdäkseen tytön ilmeen siinä kuitenkaan onnistumatta. Poika suorastaan tunsi itsensä hymyilevän kasvojensa koko leveydeltä, niin että poskiin sattui.

188

Tätä Óttar olikin odottanut jo neljä vuotta. Nyt sen saavuttaminen vaan ei tuntunutkaan niin hyvältä, kuin olisi voinut kuvitella, sillä hän halusi tietää, mitä Dís ajatteli asiasta. Jos tyttö ei haluaisikaan hänen kanssaan naimisiin, ei hän missään nimessä haluaisi pakottaa häntä, mutta oli vaikea kysyä toisen mielipidettä, jos tämä oli hukassa. Frerin tai Thorin olisi saattanut tietää sisarensa sen hetkisen olinpaikan, mutta pojat olivat itsekin jossain tungoksen keskellä, ettei Óttar nähnyt heistä kumpaakaan. Poika yritti parhaansa mukaan varvistella kääpiöiden seassa, muttei nähnyt missään ketään lievästikään tuttua. Tai ainakaan sellaista, jonka hän olisi tunnistanut hiustupsuista, koska juuri muuta hän ei nähnyt.

189

Kun Óttar vihdoin ja viimein oletti paikallistaneensa Thorinin ja Frerinin, oli aivan liian myöhäistä tehdä mitään. Pojat olivat nimittäin parhaillaan poistumassa valtaistuinsalista, ja heidän ja Óttarin välissä oli niin monta kääpiötä, ettei hän millään saisi heitä kiinni. Kun hän ei mitään muuta kuitenkaan keksinyt, päätti Óttar joka tapauksessa lähteä etenemään samaan suuntaan. Kenties hän jopa jossain vaiheessa löytäisi siltä suunnalta veljekset (tai jopa näiden sisaren!) uudestaan.

Eteneminen oli kovin hankalaa, kun edessä oli viiden muurin verran kääpiöitä, mutta Óttar teki kuitenkin parhaansa. Hän pyyteli anteeksi joka ikiseen suuntaan samalla kun hän työntyi kääpiöiden välistä yrittäen olla tönimättä ketään turhan paljoa.

190

Pitkän ja vaivalloisen urakan jälkeen Óttar löysi itsensä viimeinkin valtaistuinsalia kiertävältä käytävältä. Siellä oli myös paljon vähemmän kääpiöitä, joten oli helpompaa löytää etsimänsä. Ainoa ongelma vain oli, että hänen etsimänsä kohteet olivat jälleen kadonneet häneltä. Óttar puuskahti turhautuneena. Miten hänellä saattoikaan käydä näin tavattoman huono tuuri?

Nyt ei kuitenkaan auttanut jäädä manaamaan, joten Óttar lähti kävelemään pitkin käytäviä tietämättä edes itsekään, mihin suuntaan hänen nenänsä osoitti. Jossain vaiheessa hänen olisi kuitenkin pakko törmätä joko johonkin tuttuun tai johonkin, joka osaisi kertoa hänelle, mistä hän voisi löytää tuttujaan. Tässä vaiheessa Óttar olisi kelpuuttanut tutuksi ihan kenet tahansa, jonka hän vain tunnistaisi!

[LillaMyy]

A/N: It's alive! Pakko saada tämä joskus vielä pois jaloista pyörimästä, joten jatketaas vähän eteenpäin, siitä mihin viimeksi jäätiin. Inspiraatiosana: #19pilkullinen.

191

Kaksi viikkoa oli kovin lyhyt aika, jos Dísiltä kysyttiin, vaikka tietenkään häneltä ei kysytty. Ja kahden viikon päästä hänen tulisi luvata itsensä toiselle. Kaikeksi onneksi Dís oli Óttarin saapumisen jälkeen oppinut tuntemaan poikaa paremmin. Ei hän silti kuitenkaan voinut sanoa tuntevansa toista hyvin.

Nyt se tuntui kuitenkin toissijaiselta, kun hän tiesi, että lupautuminen olisi joka tapauksessa edessä. Kun se oli kerran jo julistettu, ei siitä pääsisi eroon mitenkään. Dís tiesi, että hänet vietäisiin seremoniaan vaikka pää kainalossa, jos ei muu auttaisi. Tässä oli koko Vuoren kunnia kyseessä, eikä sitä sopinut tahrata vain, koska ei ollut tutustunut tarpeeksi paljon tulevaan puolisoonsa.

192

Dís pyöri ympyrää kammarissaan liian levottomana istuakseen paikoillaan. Hän olisi halunnut, tarvinnut, enemmän aikaa tottua ajatukseen lupautumisesta ja sitä väistämättä seuraavasta naimisiinmenosta. Hän olisi halunnut jutella asiasta Lagnlifin kanssa, joka oli käynyt omat seremoniansa jo läpi, mutta hän oli kadonnut valtaistuinsalista niin nopeasti, ettei tiennyt, missä toinen tyttö oli. Edes toisen veljistä läsnäolo olisi helpottanut hänen oloaan, mutta Thorin ja Frerinkin olivat molemmat jossain teillä tietymättömillä. Dís huomasi kammarinsa nurkassa lojuvan vanhan pilkullisen tilkkutäkin ja nosti sen syliinsä. Täkki oli isoäidin rakkaudella tekemä, joten sen halaaminen helpotti nuoren prinsessan oloa. Hän ei kuitenkaan saanut karistettua hermostuneisuuttaan, joka oli syntynyt ilmoituksesta.

193

Dís istahti alas halailemaan täkkiään mietteliäänä. Hänen ajatuksensa kiersivät ympyrää, kun hän yritti päästä sinuiksi lupautumisensa kanssa. Lopulta hän päätti kuitenkin nousta, jättää täkkinsä ja lähteä etsimään Lagnlifia, koska tuntui mahdottomalta saada mitään selkoa ajatuksistaan yksin. Hän halusi saada toisenkin mielipiteen tilanteestaan ja keskustella siitä jonkun kanssa. Mielellään vieläpä jonkun sellaisen kanssa, joka oli käynyt saman jo kertaalleen läpi, minkä vuoksi Lagnlif oli paras vaihtoehto siihen.

Kaikeksi onneksi Lagnlif löytyi helposti vain vähän matkan päästä Dísin omasta kammarista, aivan kuin tämä olisi tiennyt prinsessan kaipaavan ystävästään keskustelukumppania itselleen. Yhdessä he palasivat takaisin Dísin kammariin ja istuivat pilkullisen tilkkutäkin päälle lattialle.

194

“Mitä mieltä olet Óttarista?” Lagnlif kysyi heti aluksi.
”Pidän hänestä”, Dís vastasi hiljaisena.
”Mutta?” Lagnlif jatkoi.
”Mitä mutta?” Dís kysyi.
”Kuulostit siltä, että lauseesi perään olisi kuulunut mutta.”
Dís myhähti vastaukseksi, mutta vaikeni sitten taas hetkeksi.

”En tiedä. En tunne häntä vielä kunnolla”, hän sai kuitenkin lopulta sanottua.
”Tiedän. Et ole koko tänä aikana tainnut aivan hirveästi viettää aikaa hänen kanssaan”, Lagnlif tuumi.
”En oikeastaan. Hän on viettänyt enemmän aikaa Thorinin kanssa, nykyisin myös Frerinin”, Dís myönsi.
”Ehkä sinun pitäisi siis aloittaa siitä, että tutustut häneen kunnolla, ennen kuin teet mitään muuta”, Lagnlif ehdotti.
”Niin, ehkä minun pitäisi”, Dís myönsi.

195

Niinpä kaksikko lähti Dísin huoneesta etsimään Óttaria, jotta Dís voisi viettää aikaa tämän kanssa. Tehtävä ei osoittautunut kuitenkaan aivan niin helpoksi kuin he olisivat voineet kuvitella, sillä Óttar tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen.

Dís ja Lagnlif etsivät poikaa Ereborin uumenista niin pitkään kuin suinkin jaksoivat, ennen kuin luovuttivat. Óttar oli hävinnyt jonnekin, joten tämän ja Dísin tutustuminen sai odottaa. Dís oli pettynyt asian vuoksi, muttei kuitenkaan halunnut käyttää koko päivää vuoren koluamiseen.

Illansuussa Óttar kävelikin sitten Dísiä vastaan tytön palatessa kammariinsa. Hän kuitenkin oli niin hämillään kohtaamisesta, ettei osannut muuta kuin tervehtiä poikaa ja kiiruhtaa tiehensä, mikä hävetti häntä jälkikäteen.

[LillaMyy]

196

Pari päivää Thrórin ilmoituksen jälkeen koitti Durinin päivä, jonka juhlia oli valmisteltu Ereborilla jo viikkoja. Dískin oli käynyt edellisenä päivänä markkinoilta ostamassa itselleen uudet vaatteet sitä varten. Hän oli päättänyt, että tänään olisi viimein se päivä, kun hän tutustuisi Óttariin kunnolla. He voisivat sitten aloittaa uuden vuoden kunnolla totuttautumalla toisiinsa ennen lupautumistaan.

Jälleen kerran Dís yritti etsiä Óttaria vuoren uumenista, mutta kävi ilmi, ettei hänen olisi tarvinnutkaan, sillä poika etsi itse häntä. Tämän vuoksi he kohtasivatkin toisensa yllättävän nopeasti kammareihin johtavalla käytävällä, mistä seurasi hieman vaivautuneisuutta, kun kumpikin yritti ensin puhua toisen päälle ja antaa sitten toiselle tilaa sanoa asiansa.

197

“Etsin siis sinua kysyäkseni, tulisitko seurakseni Durinin päivän juhlaan?” Dís kysyi valmiina hihittämään nolona pienen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen.
”Tulisin oikein mielelläni”, Óttar vastasi hymyillen, mikä sai Dísin viimein rentoutumaan. Ehkä se ei ollutkaan niin jännittävää olla pojan seurassa yksin. Kenties kaikki voisikin mennä ihan hyvin, jos hän vaan suostuisi rentoutumaan, eikä olisi niin jäykkänä koko aikaa.

Nyt tilanne alkoi kuitenkin uhkaavasti kääntyä taas vaivautuneeksi, kun kysymyksen ja vastauksen jälkeen kumpikaan ei oikein osannut jatkaa keskustelua luontevasti. Dís ja Óttar vain katselivat toisiaan ja yrittivät miettiä jotain sanottavaa. Tai ainakin Dís yritti kuumeisesti pohtia jotain. Se vain oli aivan turkasen vaikeaa.

198

Lopulta, heidän pelastuksekseen paikalle osui Frerin, joka oli tapansa mukaisesti heti suuna päänä, eikä osannut edes ajatella tuppautuneensa keskusteluun. Tai sen puutteeseen.
”Mitäs te kaksi täällä puuhailette? Ei sen väliä, oletteko valmiit lähtemään ulos täältä vuoresta edes hetkeksi?” Frerin ei kuitenkaan jäänyt odottamaan kaksikon vastausta, vaan lähti suoraan marssimaan kohti uloskäyntiä selvästi odottaen muiden seuraavan. Óttar vilkaisi nopeasti Dísiä, joka kohautti olkiaan, ennen kuin he lähtivät nuoren kääpiöprinssin nopeasti katoavan selän perään. Kun heille oli kerran annettu jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa, ei ollut mitään syytä olla käyttämättä sitä. Olisi vain paljon parempi, jos he saisivat aikaansa kulumaan ennen iltaa.

199

Frerin höpötteli edellä kävellessään jotain, mistä Dís ei saanut aivan täysin selvää, mutta veljensä tuntien hän ei myöskään ollut ihan varma, halusikokaan. Frerinistä kun ei koskaan aivan täysin tiennyt, mitä kaikkea tämä suolsi ulos suustaan.
”Oletko varma, että se on siellä vielä?” Dís kuuli Óttarin kysyvän, ja hän höristi korviaan kuullakseen veljensä vastauksen, jos se antaisi jotain osviittaa siitä, mistä oikein oli kyse.
”Melko varma, en usko kenenkään löytäneen sitä vielä. En ainakaan ole kuullut kenenkään toisen puhuvan siitä”, Frerin vastasi.
”Entä jos joku löysi sen, muttei ole puhunut siitä?”
”Miksi joku ei puhuisi siitä? Minä ainakin kailottaisin sen kaikille!”

200

“Sinä oletkin suurisuinen juoruseula!” Dís heitti väliin tietämättä yhtään sen enempää kuin aiemminkaan, mistä oli edes puhe. Óttar naurahti kevyesti, ja Frerin kohautti olkiaan.
”Kaikesta jännästä pitää tietenkin ilmoittaa aina kaikille!” prinssi totesi.
”Tietenkin, mutta kaikki eivät ajattele samalla lailla kuin sinä”, Óttar tokaisi.
”Suurin osa onkin pölvästejä”, Frerin myönsi saaden Óttarin naurahtamaan uudestaan.
”Itse olet!” Dís tuumi saaden veljensä näyttämään kieltä.
”Mutta uskot sen siis olevan yhä paikoillaan?” Óttar varmisti vielä kertaalleen.
”Kyllä, melko varmasti. En ymmärrä, miksi joku ylipäänsä edes haluaisi siirtää sitä.” Frerin tokaisi, ja Dísillä paloi viimein hermot.
”Siirtää MITÄ?” hän kailotti hyvin kovaäänisesti käytävän raikuessa.