Reitan pienimmätkin pyynnöt toimivat kuin komennuksina, joita Vilkka noudatti tahtomattaan. Yleensä ajattelematta asiaa sen kummemmin.Nimi: Rättisitikka
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Avaruuspiraatti
Päähenkilöt: Vilkka/Reita
Lajityyppi: yöhöpöttely & vakiparin söpöstely (fluff)
Sanamäärä: < 300
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)LillaMyylle kamalasti myöhästyneeksi synttärilahjaksi (sori, oon huono muistamaan päivämääriä)
Tää idea pälkähti päähäni eilen, kun noin 10 min ennen puoltayötä bongasin, että on Lillaisen synttärit (ja onnittelin) ja sit olin jo melkein puoliunessa kun: hahaa! sain idean. Niinpä nyt aamusella kirjoitin tämän. Tarinan tarina (heh) on vanha inside-vitsi minun ja kaveripojan välillä, sain hänet aina välillä kertomaan tämän saman "sadun" kun rupattelimme puhelimessa yhdessä vaiheessa elämääni useamman tunnin joka ilta, ja usein (lähes) nukahdettiin luuri vasten korvaa
Ah, niitä aikoja <3 Mutta joo! Reita ja Vilkka löytyivät sukupuolineutraalien nimien hausta, en tiedä itsekään heidän lokeroitaan, mutta ehkä he eivät itsekään tiedä ja/tai välitä asiasta. Sanotaan näin, että Reita on vilkkaseksuaali ja Vilkka puolestaan reitaseksuaali. Romantiikalla ja rakkaudella.
Kiitokset Piraattimukselle nopeasti beta-avusta! <3
Eli! Oikein mukavia synttäreiden jälkilöylyjä
LillaMyylle – olet sellainen ilopilleri, että vaikka olen vähän vältellyt synttärificcejä (tai "ficcejä") niin halusin kuitenkin nyt naputella, kun tähän tietämättäsi inspiroit, pus <3
Hox! Omistan kaiken! Elä varasta kreditoimatta!
Rättisitikka
"Kerro mulle iltasatu."
Vilkka raotti silmiään. Hän oli horjunut juuri unen ja valveen rajamailla, ollut valmis kaatumaan tiedottomuuteen, kun Reitan tilanteeseen sopimattoman pirteä ääni hänet havahdutti.
"Mitä vittua?"
"Mä en saa unta. Kerro mulle iltasatu."
Reita livautti kätensä keskelle Vilkan rintaa ja silitteli peukalollaan pehmeän t-paidan pintaa kulahtaneen Voltron-logon yläpuolelta. Vilkka räpytteli silmiään ja tarkensi katseensa Reitaan. Katuvalot kumottivat suljettujenkin verhojen läpi sen verran, että Reitan kasvot erottuivat selkeinä. Oli se kumma. Kesällä tulisi täyteen neljä yhteistä vuotta, joista puolet oli asuttukin yhdessä, ja edelleen Reitan pienimmätkin pyynnöt toimivat kuin komennuksina, joita Vilkka noudatti tahtomattaan. Yleensä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Vilkka karautti unenkarheaa kurkkuaan.
"Mä mitään satuja kerro. Mee nukkumaan. Sulla on huomenna tentti."
"Jooko? Se tosi lyhyt? Siitä itikasta?"
Vilkka vaikersi, suorastaan volisi ääneen. Hän puski sormensa tyynyn alle, käänsi päänsä kohti seinää, poispäin Reitasta, ja pisti silmänsä tiukasti kiinni.
"En."
"Vilkka..."
Reita työnsi päänsä Vilkan tyynylle. Hänen tasainen hengityksensä pyyhki Vilkan niskavilloja. Peukalo jatkoi tasaista vaellustaan Vilkan rintalastalla.
"Olipa kerran itikka", Vilkka aloitti ja puri hampaansa yhteen, jotta ei olisi hymyillyt Reitan suusta purkautuneelle äännähdykselle.
"Jolla oli rättisitikka", Vilkka jatkoi ja käänsi sen verran päätään, että pystyi vilkaisemaan Reitaa. Tämä oli sulkenut silmänsä ja hymyili autuaana. Peukalo jatkoi vaellustaan. Vilkka kääntyi puoliksi kyljelleen ja keräsi Reitan syliinsä. Hän painoi huulensa hetkeksi tämän otsalle ennen kuin rentoutui jälleen tyynylle.
"Ja sen sitikan takapenkillä kävi itikka iltalenkillä."
Reitan hymy ei laantunut, vaikka hänen poskensa painui nyt vasten Vilkan olkaa eikä pehmeää tyynyä.
"Käänny. Jos sä nukahdat siihen, niin sulla on aamulla niskat lukossa."
Reita kääntyi ja painoi selkänsä vasten Vilkkaa. Hän veti tämän käsivarren tiukemmin ympärilleen. Vilkka työnsi nenänsä Reitan niskaan ja sulki jälleen silmänsä. Hänen peukalonsa pyöritti vielä hetken ajan ympyrää jossain Reitan navan yläpuolella, lämpimän peiton alla. Reitan tuoksu siivilöi Vilkan hengittämää ilmaa.
Oli se kumma.