Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11
Paritus - Eemeli/Severi
Tyylilaji - slice of life, UST
Sanamäärä - 542
Tiivistelmä - Mä syön pitsan loppuun ja tuijotan oikeastaan Severiä enemmän kuin sitä telkkariruutua ja kauhuelokuvaa, jossa se viimeinen tyttö juoksee nyt puoliksi nakuna keskellä peltoa karkuun sitä murhaajaa.
Kirjoittajalta: Minulla on ollut tosi aktiivinen kirjoituskuukausi ja tuntuu, että spämmään Finiä teksteilläni, mutta sanottiin että se ei ole yhtään noloa julkaista montaa tekstiä, joten täältä pesee jälleen yksi! On kuulkaa maailmankirjat sekaisin, kun Vilnu kirjoittaa originaalia! Kommentit = ♥Otsikko etsii tarinaa III
Murhamaraton
“Sä oot helvetin outo”, Severi sanoo, kun istuu mun viereen sohvalle ja nostaa pitkät lihaksikkaat jalkansa sohvapöydälle pitsalaatikon viereen. Se melkein tönäisee alas mun rakkaan peikonlehden taimen ja älähdän sille suu täynnä ruokaa.
Mä olen parasta aikaa ahtamassa Hangover-nimistä pitsaa ekstrajuustolla ja -pepperonilla napaani, ja se kuvaa oikein hyvin mun tämän hetkistä olotilaani. Olin nimittäin viime yön ulkona Juuson ja Artun kanssa ja join vähän liikaa niitä mustikanmakuisia shotteja. Päätä särkee ja lihaksiin sattuu eiliset lätkätreenit, enkä jotenkin jaksaisi Severin kuittailua just nyt.
“Ai kuinka niin?” mä kysyn, ja se naurahtaa vähän käheästi ja vilkaisee mua silmäkulmastaan. Kun sen ääni menee tuolla lailla matalaksi ja käheäksi se tekee mulle
jotain. Saa mut tuntumaan melkein kuumeiselta ja siltä, että pitäisi ottaa paita pois.
“No kun sulla on taas menossa joku jäätävä murhamaraton”, se sanoo huvittuneena ja osoittaa televisioruutua.
“Ei tää oo mikään --” mä aloitan, mutta sitten katsahdan sitä ruutua itsekin ensimmäistä kertaa vähään aikaan, ja tällä hetkellä siellä lentää verta ja suolenpätkiä, kun murhaaja saa yhden kolmesta viimeisestä tytöstä kiinni.
Katson Severiä, joka kohottaa mulle yhtä tuuheaa kulmakarvaansa.
“Joka kerta, kun sulla on krapula sä vedät pitsaa kolmen jätkän edestä ja katsot vittu Texasin Moottorisahamurhia tai jotain”, se sanoo huvittuneena, sen ruskeat söpöt silmät oikein loistaen, kun se katsoo mua. Jotain mun rinnassa muljahtelee.
“En ymmärrä, miten sun vatsa kestää”, se jatkaa ja mä jätän sanomatta, että tämä on mun kolmas mättökauhuelokuva tänään -- olen katsonut niitä aamukymmenestä ja kello on nyt vähän vailla kolme.
“Mutta sä ootkin aina ollut rohkeampi ku minä”, Severi sanoo pieni virne huulillaan ja nappaa pöydältä pitsapalan ja ahtaa sen suoraan naamariinsa.
Mä en oikein tiedä mitä sanoa, joten en sano mitään. Tykkään kauhuelokuvista, mutta Severi on sellainen jänishousu, että ihmettelen että se istuu tässä mun vieressä juuri nyt. Sille tulee paha olo veren pelkästä näkemisestä, ja se on joskus pyörtynytkin jäällä sen takia, silloin kun mulla meni huuli pahasti halki treeneissä ja mun paita oli yltä päältä veressä. Mun piti käydä tikattavana, ja Severi piti mua kädestä sen koko ajan, enkä ole varma oliko se mun vai sen itsensä tähden.
Nyt se katsoo mua ja mulla on jotenkin erikoinen olo, ja olen melko varma, ettei se johdu (pelkästä) krapulasta. Severi käy makuulle selälleen ja työntää sen pään mun syliin. Se katsoo mua ja meidän välillä ukkostaa jokin, jota en osaa nimetä. En oikein osaa nimetä mitään mun tunteita, jotka liittyy Severiin.
Mä työnnän mun sormet sen suklaanruskeaan tukkaan ja silitän sen päätä, koska niin me yleensä tehdään, kun me ollaan näin lähekkäin. Mutta ei siinä kai ole mitään
sellaista. Severillä on ollut joskus tyttöystäviä, ja me oltiin silti aina sylikkäin tällä tavalla. Ne eivät kyllä hirveästi tykänneet siitä.
“Mä otan nyt nokkaunet”, Severi julistaa ja kääntää sen nenän mun mahaa päin ja koskettaa kädellä mun lämmintä kylkeä, mikä saa mut värähtämään kuin mulla olisi kylmä.
Se on tuhisevassa unessa alle kymmenessä sekunnissa. Sillä on maailman parhaat unenlahjat, mikä on epäreilua, koska mun pitää ottaa melatoniinia iltaisin, että saan unta ja silti mun uni on tosi katkonaista ja huonoa.
Mä syön pitsan loppuun ja tuijotan oikeastaan Severiä enemmän kuin sitä telkkariruutua ja kauhuelokuvaa, jossa se viimeinen tyttö juoksee nyt puoliksi nakuna keskellä peltoa karkuun sitä murhaajaa.
Ennen pitkää mua alkaa unettaa itseänikin ja nojaan pääni sohvatyynyihin ja suljen silmät.
