Luin sekä tämän että Helsinki 2020, mutta kommentoin molempia nyt tässä samalla, koska ne kuuluvat yhteen niin vahvasti. Nämä kaksi ovat todella synkkiä, kamalia ja juuri sen takia erittäin kovan vaikutuksen tekeviä. Tulee jotenkin mieleen Cormac McCarthyn
Tie, jota lukiessa tuli kyllä uitua syvissä vesissä, kun koko kirja on kuin nämä kaksi raapaletta. Silti samalla niissä on jotain käsittämätöntä uteliaisuutta herättävää, jotain todella... houkuttelevaa. Luinhan koko
Tien loppuun myös, vaikka tiesin, että olisi ollut oman hetkellisen hyvinvoinnin kannalta parempi jättää kirja kesken
Mutta joka tapauksessa, varsinkin tässä 2049 raapaleessa on mielenkiintoista tuo maihinnousu ja uteliaisuus herää, että mitä ne oikeastaan ovat ja miksi ihmisiä kuolee maihinnousun aikana? Jonkinlaisen post-apokalyptisen armeijan takia, sairauksien, ympäristön vaarallisuuden? Myös käsite tuollaisesta tajuttoman vahvasta elämänhalusta on vaikuttava ja mielenkiintoinen. Ei ihme, että maailmanlopun jälkeiset tapahtumat ovat kiinnostavia! Pidin tuosta 2020-raapaleen loppulaskennasta, kuinka hölmöistä asioista ihmiset pitävät kiinni, kun eivät tiedä kohtalostaan ja kuinka kohtalostaan tietävät lasketaan hullujen kirjoihin.
Suomenlahti halkeaa kuin exoduksessa. Helsinki 2020 on vuosisadan valoshow.
Tämä päätös jätti ihan sanattomaksi, tykkäsin siitä hullun paljon. Pidän sen ironiasta, elokuvamaisuudesta ja lopullisuudesta. Kaiken kaikkiaan, olen täällä ihan kaikesta synkkyydestä vaikuttunut! Kiitos näistä kahdesta!
