Nimi: Valloittava vesipeto
Kirjoittaja: Sanderra
Ikäraja: S
Genre: lapsuusfiilistely
Yhteenveto: "Haluan sellaisen lemmikiksi."A/N: Oikein hyvää synttäri-iltaa,
Crys! c: Nappasin toivomuksistasi parin raapaleen verran Hermionen lapsuusaikaa, koska sitä on aivan mahdottoman suloista ajatella ja kirjoittaa. (
FF100: sana 051. Vesi)
Hermione oli nelivuotias vieraillessaan ensimmäisen kerran Golders Hill Parkin eläintarhassa. Hän roikkui isän käsipuolessa hypähdellen innoissaan kivisiä polkuja pitkin saparot heiluen. Ympärillä häärivistä lapsista poiketen Hermione ei kirmannut parin sekunnin välein uuden häkin tai ikkunan eteen vaan tarkasteli jokaista eläintä pitkän tovin tavaten tuttuja sanoja niiden lajitietokylteistä. Hän piti linnuista ja pikkuruisista apinoista, vaikka ei oikein ymmärtänytkään miksi ne eivät saaneet tulla häkeistään leikkimään hänen kanssaan. Usean eläimen kohdalla äiti kysyi, minkälainen ääni niistä kuului, ja vastauksen annettuaan Hermione säteili saadessaan tältä hyväksyvän nyökkäyksen.
Syötyään voileipänsä he tulivat alueelle, joka oli polun molemmin puolin pelkkää suurta vesiallasta ja rantakivikkoa. Jokin liikkui vedessä, Hermione kiskoi isän kyyryyn altaan lasisen seinän luo ja osoitti.
”Minä pidän noista eniten”, hän päätti, ”miten ne osaavat uida noin?”
Isä katsoi edestakaisin kiepahtelevia saukkoja hymyillen:
”Ne elävät vedessä. Olisit varmasti yhtä taitava, jos olisit asunut uima-altaassa koko ikäsi.”
Hermione lupasi mielessään opetella uintia ahkerasti koko kesän.
Seuraavien kuukausien aikana Grangerin perheen jääkaapin ovi täyttyi pienten käsien taiteilemista piirroksista, jotka muistuttivat etäisesti eläintarhan asukkeja eri puuhissa. Pian kuva-Hermionen kanssa leikkivät apinat ja ruokapöydässä istuvat kissaeläimet saivat kuitenkin väistyä kymmenien saukkopiirustusten tieltä. Kuvia saukoista puiston liukumäessä, lukemassa äidin kanssa sanomalehteä, nukkumassa sohvan vieressä.
”Minä haluan sellaisen lemmikiksi”, Hermione ilmoitti eräänä päivänä selatessaan juuri syntymäpäivälahjaksi saamaansa eläinkirjaa, ja äiti ja isä tiesivät heti mistä hän puhui.
”Kulta, ne ovat villieläimiä”, isä kertoi, ”sellaisia ei voi pitää kotona.”
Hermione mutristi suutaan pettyneenä ja sulki kirjan. Äiti puhalsi kuumaan teehensä ja haaveili:
”Esimerkiksi kissa olisi kyllä suloinen.”
Mutta muut kotieläimet eivät sillä hetkellä kiinnostaneet Hermionea. Hän vei kirjansa huoneeseensa, tarkalleen hyllyn reunaan, ja kapusi sängylleen. Hän toivoi, että jostain ilmestyisi eksynyt saukonpoikanen, jonka hän voisi tuoda taloonsa. Tai että eläintarhasta saisi yhden mukaansa, hän kyllä uisi sen kanssa nyt kun osasi.
Tai että hän voisi jonain päivänä taikoa tyhjästä oman saukon.
