Kirjoittaja Aihe: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)  (Luettu 3302 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Nimi: Lätäköitä lattialla
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: S
Genre: arkinen dramafluffy
Hahmot/Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Sirius kiertää Remuksen taakse ja kastelee paljaat varpaansa lätäkössä, jalkapohjaan tarttuu ruskea lehti.
Vastuunvapautus: J.K :n omaa, en saa rahaa

A/N: Koska syksy on sirremuksen vuodenaika, päätin kirjoittaa siitä jotain kivaa. Tässä on pätkiä kaksikon syksystä, toivottavasti pidätte (ja kommentoitte ;) ). Haasteeseen Fluffy10, sanalla pergamentti, josta inspiroiduin vaikkei niin vahvasti puske läpi. Mitäs vielä... Remus juo teetä ja Siriuksella on krapula, eikä siinä kaikki!


*

Sinä vuonna syksy saapui aikaisin. 

Tai ehkä vain nopeasti, niin ettei sitä huomannut ennen kuin sade tuli ikkunasta sisään tuoden mukanaan kellastuneita lehtiä ja tuuli pudotti kahvikupin ikkunalaudalta. Remus tietää Siriuksen unohtaneen sen aamulla auki, aina hän unohtaa, vaikka Remus muistuttaisi joka päivä. Niinpä sade pääsee sisään ja kastelee Remuksen sukat, Sirius nauraa keittäen vettä sovinnon eleenä. Remus tekee teetä ja Siriuskin juo vähän, kaataen loput jäähtyneenä viemäriin. 

Eräänä sellaisena päivänä Sirius istuu tiskialtaan reunalla, naputellen sormiaan vasten mukin kuumaa pintaa ja tuijottaa ikkunaruutuun iskeytyviä pisaroita. 

"Outoa, kun ei olla enää siellä", Sirius toteaa, "Tylypahkassa, siis."

Remus hörppää vaitonaisena teetään, joka on yhä Siriukselle liian kuumaa, ja kohauttaa sitten olkapäitään.

"Tavallaan. Seitsemän vuotta on pitkä aika."

"Niin on", Sirius vahvistaa. Hän tuijottaa jälleen sateeseen.

"Meidän pitäisi hankkia verhot",  Remus sanoo.

Sirius ottaa kulauksen teestään ja laskee mukin altaaseen. Seinän takana naukuu kissa, se jonka omistaja on aina töissä. Ehkä sekin pelkää olla yksin, ehkä sekin pelkää sotaa. Sirius kiertää Remuksen taakse ja kastelee paljaat varpaansa lätäkössä, jalkapohjaan tarttuu ruskea lehti. Hän nojaa leukaansa toisen pojan kovaan olkapäähän, kietoo käsivartensa tämän rintakehän ympäri ja painaa huulensa kiinni kaulaan.

"Ei sitten samettia."

Remus ei vastaa, taivuttaa vain päätään taakse, sulkee silmät ja kahden päivän päästä heillä on lyhyet verhot, oranssinpunaiset kevyestä pellavasta. Ne kastuvat ensimmäisessä sateessa, Sirius nauraa ja suutelee nyreän ilmeen pois Remuksen kasvoilta. Remus hymähtää ja sulkee ikkunan ja verhot samoin, rutistaa paidan olkapäistä ruttuun ja näykkäisee kaulaa. Sama kahvikuppi putoaa nyt keittiönpöydältä, eikä Sirius muista keittää teetä.

*

Tuuli ujeltaa Viistokujan vinoilla seinillä, viskoo Siriuksen mustia hiuksia ja ujuttautuu hihansuista iholle. Remuksella on harmaa villapaita ja hatara hymy, kun tämä nykäisee suortuvan pois Siriuksen suusta. Remus ostaa lisää mustetta ja pergamenttia, he vastaavat Jamesin ja Lilyn kirjeeseen (kaikki on hyvin, kyllä on kuultu, on kamalaa, niin kunpa tämä loppuisi pian, kaikki on hyvin.

Peter käy heidän kanssaan jästi-Lontoossa, polttaa Siriuksen kanssa pari tupakkaa kunnes he kaikki kastuvat sateessa ja on pakko mennä baariin. He puhuvat syvällisiä syksystä ja Tylypahkasta, Lilystä ja Jamesista (uskaltaako James kosia, miten sota pakottaakaan ihmiset naimisiin niin pian, sormus on kyllä kaunis, James peri sen isotädiltään, kyllä Lily varmaan suostuu) ja tietysti politiikasta, siihen asti kun Peter iskee itselleen naisen ja Remus ilmiinnyttää Siriuksen kotiin.

Seuraavana aamuna Remus antaa Siriuksen nukkua, keittää vahvaa kahvia ja suukottaa kuumottavaa otsaa.

"Minä kuolen", Sirius raakkuu ja yskii lakanat liimautuneina nihkeään kehoon.

"Kaikki me joskus", Remus toteaa naama peruslukemilla ja tuo toisen peiton.

"Tarkoitin että kuolen tähän", Siriuksen silmät ovat punertavat ja ääni käheä.

"Etkä kuole. Krapula ja flunssa eivät vain ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta itsepähän ne hankit."

"Enhän", Sirius kiistää ja mulkoilee tyyntä Remusta.

"Sinä joit liikaa, ja ilman takkia kuljeskelu tuulessa ja sateessa on onnensa koittelua", Remus valistaa ja katoaa keittiöön.

"Sinullakaan ei ollut takkia!" Sirius huutaa perään närkästyneenä.

Remus viheltelee tyytyväisesti samalla kun keittää itselleen teetä ja lisää siihen hunajaa. Hän hymyilee, jättää ikkunan avaamatta ja juottaa Siriukselle yskänlääkettä, joka maistuu äitelälle pyöränkumille. Mustatukka irvistää ja mulkoilee liian iloisen näköistä Remusta kulmiensa alta. Äkkiä virnistys leviää hänen punottaville kasvoilleen.

"Kuutamoiseni, tule tänne ja anna suukko."

"En, kiitos vain."

"Höh! Sinä et enää rakasta minua!" 

Remus luo häneen tyhjentävän luuletko-minua-todella-noin-tyhmäksi -katseen, mutta valmistaa Siriukselle lempeästi hymyillen Irish coffeen tuplaviskillä.



Ennen täysikuuta Sirius lentää moottoripyörällä maalle, Remus takertuneena kiinni nahkatakin selkämykseen. Maassa on enemmän lehtiä kuin puissa, ja kaiken yllä lepää kevyt kostea sumu. Sirius pyyhkii hiukset pois levottomien silmien edestä, lupaa kuiskaten pysyä vierellä koko ajan. Remus hengittää syvään, multaa ja maatuvaa kariketta ja Siriusta. Oksilta tipahtelee pisaroita maahan, Remus nojaa vasten puunrunkoa ja hengittää. 

"Entä jos joku tulee?"

"Ei tänne kukaan eksy. Ja minä olen sinun kanssasi."

Sormet kaivautuvat syvemmälle kaarnaan, kun raju kylmä tuuli puhaltaa pilvet pois ja riipii lisää punertavia lehtiä mukaansa. Ne täplittävät maata kuin veripisarat. Kuu nousee ja susi ulvoo Remuksen rinnassa vapauden nälkäänsä. Kun susi vie Remuksen kokonaan ja nuuskii viileää ilmaa sieraimet värähdellen, kynnet pureutuneina syvälle metsämaahan, Sirius on siinä seisten varmana kaikilla neljällä tassullaan.   

Koira näkee levottomuuden meripihkanvärisissä pedonsilmissä ja keskittyy käyttäytymään rauhallisesti, sen enempää uhkaamatta kuin alistumatta. Susi muistaa koiran tuoksun ja pian molemmat juoksevat puiden lomassa, aamuun asti kunnes rauhattomuus häviää. Suden täytyy päästä liikkumaan, tuntea viima turkissaan ja joustava maa anturoiden alla, on pakko liikkua, pakko elää edes yksi yö kerrallaan, jotta sisuksia repivä raivo asettuu, että Remus voi taas hengittää.

Kivuliaan takaisin muuttumisen jälkeen Sirius pitelee Remusta sylissään, kietoo viittaa tiukemmin tärisevän vartalon ympärille, on lähellä, puhaltaa lämmintä ilmaa kalpeaan niskaan ja hieroo selkänikamia. He katsovat harvinaista syysaurinkoa, joka kultaa maiseman ennen kuin pilvet lipuvat eteen ja Sirius starttaa pyörän. 

Illalla Viistokujan pienessä yksiössä Sirius makaa Remuksen vieressä, sivelee toisen vanhoja kuutamoarpia (sinä iltana ei ole yhtään uutta mitä varoa). Hän koskettaa varoen, kuin peläten ohuen ihon repeytyvän sormien alla. Remus hengittää väristen, varjot silmien alla ja kynnet katkeilleina. Remuksen iho on pergamentti, jolle Sirius kirjoittaa huulillaan heille tulevaisuuden, joka ei sisällä sotaa eikä kuolemaa ja he elävät yli kaksikymmenvuotiaiksi. Hän kirjoittaa rakkaudesta ja toivosta, maan kultaavasta auringonvalosta. 

*

Sade tulee ikkunasta sisään ja Sirius lepyttelee Remusta, painaa teenmakuisen suudelman suupieleen ja taikoo värikkäät lehdet pois lattialta.
« Viimeksi muokattu: 10.01.2018 15:21:29 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #1 : 02.10.2016 10:27:14 »
Noh. Olipas syksyinen. Mulle on varoiteltu, että Instagram täyttyy kohta syksynlehtikuvista, mutta sama taitaa myös uhata täällä finissäkin. Pakoon ei pääse ;D

Ei vaan, tykkäsin todella paljon, syksynlehdet eivät ehkä ole vielä tavoittaneet runsaudellaan tai sitten tämä vain oli oikein taidokkaasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Veikkaan jälkimmäistä. Asetelma on klassikko: Remus keittää teetä ja Sirius on krapulassa. Tässä on kuitenkin sopivasti omaa jälkeä, eikä juoni ole tylsä. Tykkään kovin molempien hahmoista.

Lainaus
kaikki on hyvin, kyllä on kuultu, on kamalaa, niin kunpa tämä loppuisi pian, kaikki on hyvin

Jamesille ja Lilylle lähetetty kirje oli lempparini, kuinka hyvin olet saanut sodan ja senhetkisen fiiliksen kuvattua muutamilla puolilauseilla. Tuli kyllä haikea olo...

Irish Coffeesta puuttuu H perästä, ei muuta korjattavaa täältä löytynyt.
Kiitti hei aamukahvihetken piristyksestä!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 833
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #2 : 02.10.2016 13:46:36 »
Hei, nappasin tämän omaa osastoani selatessa ja onpa ihana lukea tällaista melankolisempaa fluffia kuin sitten sellaista oikein herttaista (tykkään siitäkin mutta ihanaa välillä saada tällaitakin). Tämän tunnelma oli todella ihana ja ajatellesani syksyä ja fluffia mieleeni tuli aluksi jotain täysin muuta, mutta lopputulos yllätti minut vain positiviisesti. Tässä tulee esille syksyn kauneuttakin, vaikka sen kylmimmät puolet tuodaan esille ja miten se kastelee lattiat ja aiheuttaa flunssan, mutta sen kuvailu oli niin nättiä ja niin syksyistä, että ihan värisyttää.

Sirius/Remus on myös yksi lemppariparituksistani ja pidin siitä, miten tämä sijoittui sodanaikoihin. Mukana oli myös Remuksen muodonmuutos, jonka käsittelystä tykkäsin sellaisena tavanomaisena asiana, eikä erityisesti yllätyksenä. Se oli raskasta, mutta molemmat tiesivät sen, ja Sirius hoivasi jälkikäteen oltuaan toisen rinnalla koko täysikuun. Mukana oli myös canonläheisiä elementtejä kuin Jamesin kosinta, moottoripyörä, ja ystävyys edelleen Peterin kanssa. Monesti Peter lykätään sivuun ja harvemmin sille kuvataan minkäänlaisia suhteita mutta tässä hän iski itselleen naisen. Pidin myös siitä, miten baarikohtaus sijoittui jästi-Lontooseen, kun Peter ajautuu myöhemmin kaikenlisäksi Pimeyden lordin puolelle, joka pitää jästimaailmaa ja etenkin jästejä niin olemattomassa arvossa.

Vaikka tunnelma oli melankolinen se ei siitä huolimatta ollut synkkä, vaikka synkkiä aiheita käsiteltiin ja tämä pysyi todella hyvin draamanpuolella hivuttaumatta angstiin. Fluffia oli käsitelty arkisemmalla tavalla, josta tykkäsin, miten se herkkyys kuului jokaisiin päiviin, mutta sillä ei mässäilty. Itse ehkä sanoisin enemmän romantiikaksi kuin fluffiksi, mutta se on vain makukysymys (ja siitä huolimatta oikea osasto!). :) En oikeasti pääse yli tuosta kuvailusta, joten kehaisen sitä uudemman kerran; aivan ihanaa ja olit pieneen pakettiin saanut tiivistettyä todella kuvailua ja näiden kahden miehen välistä suhdetta.

Tykkäsin siis todella paljon ja tätä oli todella ihana lukea. Lopetus oli kauhean surullinen (koska ajattelen aina liikaa canonia).

Lainaus
Remuksen iho on pergamentti, jolle Sirius kirjoittaa huulillaan heille tulevaisuuden, joka ei sisällä sotaa eikä kuolemaa ja he elävät yli kaksikymmenvuotiaiksi. Hän kirjoittaa rakkaudesta ja toivosta, maan kultaavasta auringonvalosta. 
He todella elivät yli kaksikymmentä vuotiaiksi, vaikka mistään muusta ei tullutkaan oikeasti totta. On kauheaa ajatella, miten Sirius ehkä ajatteli heidän selviävän yli kaksikymmentävuotiaiksi asiat voisivat olla paremmin. Ehkä sota olisi päättynyt, kun se on raivonnut jo niin pitkään. Mutta ei. Sirius joutuu Azkabaniin, Remus uskoo ystäviensä kuolleen, ja vieläpä Siriuksen toimesta. Luultavasti silloin molemmat ovat toivoneet, että eivät olisi eläneet yli kakskymppisiksi.

Viimeinen virke kuitenkin mielestäni tuntui hieman irralliselta. Se yhdistyi hyvin ficin teemana olleisiin lehtiin lattioilla ja miten Sirius unohtaa sulkea ikkunan. Silti mielestäni lopetus olisi toiminut ilman tuota viimeistä pätkää korostamassa sitä, mikä muutenkin tuli esille. Ei se huono ollut, mutta minun makuuni lopetus olisi voinut jäädä tuohon minun mainitsemaan quoteenkin. Mutta kuten sanoin tuo yhdistyi hyvin alkuun ja teemaan, joten en nurise tämän suuremmin lopetusratkaisustasi. :) Kiitos!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 398
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #3 : 02.10.2016 14:27:31 »
Uujee! Minuun tämä syksyestetiikka kyllä uppoaa, eläydyn ihan täysillä putoileviin lehtiin ja auki oleviin ikkunoihin! Tässä tarinassa on kyllä ihania yksityiskohtia, tykkäsin tosi paljon just tuosta miten Sirius jättää ikkunat aina auki ja Remus närkästyy ja sitten Remusta pitää lepytellä, ja sitten syksy tuli mukavasti mukaan tarinaan ja sisään asuntoon kun sieltä ikkunasta lentelikin lehtiä. Ja sitten tuo että Sirius juo vähän teetä ja kaataa loput viemäriin, jotenkin ihanan arkista pientä konfliktia tai hahmojen erilaisuutta. Ja tykkään myös siitä miten se avonainen ikkuna palaa taas kummittelemaan verhojen hankkimisen jälkeen, kun ikkuna on taas jäänyt auki ja nyt verhotkin on kastuneet :D

Lainaus
Remuksella on harmaa villapaita ja hatara hymy -

Tuo hatara hymy on jotenkin todella ihana, ja sitten vielä harmaa-hatara -alkusointu on tosi symppis!

Lainaus
"Minä kuolen", Sirius raakkuu ja yskii lakanat liimautuneina nihkeään kehoon.

"Kaikki me joskus", Remus toteaa naama peruslukemilla ja tuo toisen peiton.

Ah ja tää ihana dialogi, samaistun kyllä Remuksen vähän ylemmyydentuntoiseen paheksuntaan tässä kovasti :D Ja toisaalta myös Siriuksen puolustautumiseen!

Ja pitää myös sanoa että mä kyllä tykkäsin kovasti lopusta! Onhan se viimeinen kappale ja paluu avonaiseen ikkunaan sinällään aika lyhyt, mutta mun mielestä se sitoo kyllä tarinaa hyvin yhteen. Ja ainakin itselleni tuo sitä edeltävä täysikuu-kappale tuntui tunnelmaltaan jotenkin hieman erilaiselta kuin muut, ehkä ihan vaan siksi että mua henkilökohtaisesti innostaa tällä hetkellä enemmän sellainen arkiromantiikka kuin ihmissusijutut ja siihen liittyvä lohdutus-fluff, ja sitten taas tuo viimeinen kappale kuljettaa takaisin alun fiilikseen ja sitoo koko jutun yhteen :)
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #4 : 03.10.2016 10:13:39 »
Oi, tähänhän on tullut monta kommenttia! Kiitos kaikille <3

Siunsäe, syksyä kyllä tunkee joka ovesta ja ikkunasta :D Haikeus kuuluu olennaisesti tähän paritukseen (kuten ne kliseetkin ;) ), hyvä että olen saanut sitä tavoitettua. En tiedä mihin se H sieltä oikein hyppäsi, korjasin äsken paikoilleen.

Odo, mietin vähän että onko tässä nyt tarpeeksi fluffya, mutta arkisöpöstelyyn tämä kuitenkin sitten meni. Draman ja anstin raja on häilyvä, varsinkin tällä parituksella luiskahtaa usein yli. Pyrin tietoisesti sitomaan tekstejäni canoniin, koska se on minulle aika tärkeä, enkä pidä Peterin väheksynnästä, oli tämä kuitenkin heidän ystävänsä. Viimeistä virkettä mietin myös, olisi varmaan toiminut ilmankin, mutta halusin tuoda jotain sitovaa loppuun. Kiitos vielä oikein pitkästä ja pohdiskelevasta kommentista! :)

toyhto, näiden poikien (tai miesten) arki on ihanaa, en vain saa siitä kyllikseni. Remukselle hatara hymy sopii vain niin hyvin, etten malttanut olla käyttämättä. Sitten hän paheksuu ja hoivaa samalla, koska Sirius vain on :D Lopetus tosiaan vähän mietitytti, halusin kuitenkin vielä korostaa sitä, että täysikuu on jo niin arkinen tapahtuma että kaikki jatkuu samanlaisena se jälkeenkin :)
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #5 : 29.10.2016 17:47:15 »
Kiitos kommentistasi, kuuskidi. Minua ilahduttaa suuresti, että olet halunnut palata tämän pariin vielä uudelleenkin :)

Minäkin suren aina jo valmiiksi vaikka teksti olisi onnellinen, koska canon. (Ehkä saan siitä jotain kummaa nautintoa, koska luen paljon S/R:ää ja James/Lilyä...) Ihanaa että tykkäät kuvailustani ja fikki oli mielestäsi söpö, nyt hymyilen typerästi pitkän aikaa <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Tuittu

  • ***
  • Viestejä: 414
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #6 : 06.01.2018 21:22:50 »
Nyt ei ehkä ole ihan oikea aika syksyficeille, mutta syksyn kylmä viima ja sateet palautuivat kyllä mieleen tämän ficin myötä. Ja lehdet, tietenkin. Sellainen tosiaan sopii Sirius/Remuksen aina hieman angstiseen tunnelmaan... Luulen että sen tunnelman takia en ole koskaan oikein tykännyt Sirius/Remuksesta, tosin nykyään olen oppinut ehkä jopa jollain tapaa tykkäämään angstiromantiikasta :D Vaikka siitä tuleekin surullinen olo... :(

Sirius on ihanan huoleton, kun jättää ikkunan aina auki... Ihme ettei edes Remus kuivannut lattiaa :D Verhojen värikin sopii syksyyn... ja ilmeisesti tarkoituksena on, ettei ne muistuta Siriusta vanhasta kodista. Paheksuin Siriusta vähän tupakanpoltosta, kiva kuitenkin että Remus sitten huolehti Siriuksesta ja seuraavassa kohdassa toisinpäin. Molemminpuolista hurt/comforttia! Muutenkin ihmissusikohta oli minusta kiva, toi erilaista tunnelmaa ja muistutti siitä osasta heidän elämäänsä (itse rehellisesti olisin muuten unohtanut, kun en niin kauheasti Remuksesta ficcejä lue). Ja sen jälkeen arki palasi taas samanlaiseksi kuin ennenkin.

Luulen huomanneeni kaksi kirjoitusvirhettä:
Lainaus
lupaa kuskaten pysyä vierellä koko ajan
Siis kai tässä tarkoitettiin kuiskaten? Kun siis kyllähän Sirius Remusta kuskasikin, mutta kuulostaa silti oudolta niin :D

Lainaus
Illalla Viistokuvan pienessä yksiössä
Tässä taitaa olla kyse Viistokujasta, ellen ole missannut jotain...


Kiitos kivasta lukukokemuksesta, vaihdokkaiden kautta tosiaan tänne päädyin. Lempikohtani oli Siriuksen ovela suukkosuunnitelma, johon Remus ei kuitenkaan suostunut ilmeisesti peläten taudin tarttumista :P

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Lätäköitä lattialla (S, syksyinen Sirius/Remus)
« Vastaus #7 : 10.01.2018 15:28:07 »
Kiitos kommentista, Tuittu!

Jep, Sirius/Remus on yleensä vähintään melankolista, ja siitä joko pitää, tai ei. Tai sitten kiikkuu kahden vaiheilla mielentilan mukaan... Tosi kivaa että nostit ylös verhoja, ne ovat tosiaan tarkoituksella mahdollisimman erilaiset kuin Kalmahanaukiolla. Hurt/comfort on awws, ja toimii juuri näinkin vuorovaikutteisena.

Mitäs vielä, muoksin typot pois, kiitos kun nostit ne. Heh, kai suukkosuunnitelmassa on jotain Siriukselle ominaista kujeilua joka vetoaa :'D Minulla onkin kaikki vaihdokkaat vielä kommentoimatta, pitää ottaa itseäni niskasta kiinni! Kiitos vielä kerran.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii