Hetki vapaudessa, S

[Lunella]

Hetki vapaudessa
Beta: Sädekehä
Henkilöt: Sirius, Regulus
Genre: angst, draama
Ikäraja: S
A/N: Koska lapsista on kiva kirjoittaa. ♥ FF100:een sanalla 028. Lapset.

*

Jokainen huomasi, että he olivat erilaisia. Heistä huokui arvovaltaisuus ja jokainen tiesi, että he olivat ylempiarvoisia. Ei sitä ääneen sanottu, mutta mielessään kaikki ajattelivat niin. He kaksi pukeutuivat mustaan ja hymyilivät harvoin. Tummat silmät ja hiukset antoivat vihjeen sukunimestä, mutta parhaiten nimestä kertoi synkkyys olemuksessa.

Kun he kävelivät käsikkäin leikkipuistoon, muut lapset jättivät leikkinsä ja tuijottivat sanattomina kahta poikaa. Toinen oli hieman toista pidempi ja veti päättäväisenä lyhyempää perässään. He suuntasivat keinuille ja muut lapset antoivat kuin sanattomasta sopimuksesta keinut vakavakasvoisille pojille.

"Sirius, oletko varma tästä?" Pienempi pojista kysyi epävarmana. "Äiti suuttuu, jos saa kuulla."

Siriukseksi kutsuttu ei sanonut sanaakaan, vaan istutti veljensä keinuun ja päättäväisesti valtasi viereisen.

"Regulus, ota jaloilla vauhtia!" Sirius komensi ja ponkaisi samalla jaloillaan itsensä ilmaan. Hänen hiukan liian pitkät hiuksensa liehuivat tuulessa samalla, kun Regulukseksi kutsuttu istui epävarmana keinussaan. Lopulta hän heilautti kerran jalkojaan, jolloin keinu keinahti taakse ja eteen.

"Uudestaan!" komensi Sirius, jonka vauhti oli lähellä heittää koko keinun ympäri. Häikäisevä hymy oli ilmestynyt hänen kasvoilleen ja hymystä Regulus sai rohkeutta antautua vauhdin hurmaan.

Kilpaa he ottivat vauhtia keinuissaan ja nauroivat katketakseen vankilalle, josta olivat hetkeksi paenneet. Vapaus sai adrenaliinin kuohumaan heidän sisuksissaan, kun vanhempi hyppäsi keinusta kurottaen kohti taivasta. He eivät huomanneet lainkaan toisia lapsia, jotka katsoivat poikia hämmentyneinä. He olivat vajonneet omaan maailmaansa, joka oli unelmia täynnä.

Pojat keinuivat kauan aikaa, mutta kun iltahämärä teki tulojaan, synkkyys palasi heidän olemuksiinsa ja tieto siitä, että kotiin olisi palattava. Hymyt katosivat keinujen vauhdin hiljetessä ja lopulta molemmat katselivat toisiaan hengästyneinä vapauden suomasta hetkellisestä onnesta.

Keinut jäivät tyhjiksi heidän takanaan kuin odottaen seuraavaa kertaa, kun veljekset lähtivät ilta-auringon valossa kävelemään kohti kotia, joka oli heille muodostunut tunteiden vankilaksi.

[Hile]

Selailin tylsyydessäni, mitä voisin löytää nimiä seuraamalla. Hetki vapaudessa kuulosti hyvin lupaavalta enkä nähnyt syytä olla klikkaamatta. Ja tässä sitä ollaan, jokin kosketti ja syvältä.

Regulus ja Sirius ovat keinumassa. Oikeasti, keinumassa. Keinuminen on ihanaa ja jotenkin voin hyvin kuvitella koko tämän kohtauksen. Se jotenkin, miten yksinkertaista tehtävää Sirius ja Regulus ovat lähteneet suorittamaan: he ovat lähteneet keinumaan. Ja tietenkin vielä ilman lupaa, koska eiväthän he nyt puhdasverisinä sellaisia jästijuttuja.

Ihmettelen edelleen sitä, miten olet saanut kirjoitettua niinkin yksinkertaisesta aiheesta näin ihanan ficin. Se, miten kuvailet jo alussa veljekset, saa vihjeen odotuksesta. Jotain erilaistahan näissä kahdessa on, sitä ei voi kieltää. Jotain tummaa.

En vaan osaa sanoa mitään järkevää kuin että olen alkanut lukemaan näitä sinun ficcejäsi viime aikoina. Kiitos tästä palasesta ja jään seurailemaan ja mahdollisesti kommentoimaan lisääkin ((:

[koete]

Tuo nimi itsessään oli jo niin nätti, että kiinnostuin lukemaan tämän.

Ja tekstikin oli todella nättiä, pidin kuvailu tavastasi ja oli kiva lukea tälläinen ficci veljeksistä lapsina, kun he vielä olivat ystäviä ja niin. Hienosti olit saanut myös rankan koti kasvatuksen mukaan ja tuon miten molemmat selvästi inhosivat kotiaan jo lapsina. Regulus ehkä kuitenkin hieman pelkäsi vanhempiaan kun hän tässä huolehtii, että mitä jos vanhemmat saavat tietää. Siriuksesta taas kuvastuu, että vapautta oli saatava hinnalla millä tahansa!

Otsikko sopi tähän tekstiin hyvin, pojillahan oli vain hetki omaa aikaa ja vapautta ilman ahdistavaa ilmapiiriä kotona tai vanhempien opetuksia puhdasverisyydestä.

Teksti oli sekä surullinen, että iloinen. Alku oli surullinen ja ehkä hieman painostavakin (matalamma ikärajalla tietty), mutta tuo poikien keinuminen! Se oli iloista ja ilahdutti selväst imyös veljeksiä. Muiden lasten ihmetys oli myös hyvä lisä tähän. Vaikka keinu hetki olikin iloinen, tekstin alussa ja lopussa ilmentynyt tummuus oli mukana siinäkin kohtauksessa taustalla. Ja sitten tuo osittain iloinen kohtaus loppuu ja teksti on täysin tumma. Tykkäsin tuosta, miten olit saanut niin hyvin kuvailtua, vaikka teksti olikin lyhyt.

Voisin muuten hyvin kuvitella Siriuksen juuri tuolla tavalla vetävän Regulusta perässään ja innostavan pienempäänsä tekemään asioita, joita tämä pelkää tai ei välttämättä ei haluaisi. Ja tuo Regulus oli jotenkin suloinen kun Siriuksen hymyillessä hänellekin kertyi rohkeutta.

Mutta eipä mulla muuta, nättiä.

[Beelsebutt]

KK-haasteesta sunnuntaipäivää! o7

Mä tykkään tän ficletin rakenteesta! Alkaa synkästä, loppuu synkkään, mutta siinä välissä on se onnellisuus. Se hetki vapaudessa Joten otsikon kenties lievästä kliseisyydestä huolimatta se istuu tähän kuin voinappi otsaan! Tää on hirvittävän ihana tuokiokuvaus ahdistavasta ilmapiiristä karanneille pojille. Oot ainakin mun fanonin mukaan pitänyt hahmot kovin IC. Ja toisaalta, onhan se canon-wisekin ihan loogista, että Siriuksen tyyppinen hahmot on jo pienenä ollut se liideri. Yhdistetään tähän vielä Reguluksesta kirjojen perusteella saatu suhteellisen push-over fiilis (pois lukien RAB-riipuksen hankkiminen) sekä poikien iät, niin canonius vahvistuu entisestään, eikö vain!

Tästä nillitän:

Kilpaa he ottivat vauhtia keinuissaan ja nauroivat katketakseen vankilalle, josta olivat hetkeksi paenneet.

Mulle tulee ainakin fiilis, että jos pojat ovat iloisia ja onnettomia ja hetken ajan edes huolettomia, he nauravat kaikelle muulle kuin sille kodille, jonka kuitenkin jossain taustalla tuntevat synkistävän. Tai siis mun mielestä loogisempaa olisi ollut muotoilla toi jotenkin: "...nauroivat katketakseen unohtaakseen vankilan, josta olivat hetkeksi paenneet." tms. Mutta tää on tietysti mielipidekysymys, mutta kenenkäs mielipiteitä kertoilisin jos en omiani

Aww. Kohdassa, jossa kerrotaan Siriuksen kasvoille ilmestyvän häikäisevän hymyn, noh, mun naama levisi siinä kohtaa, kunnes alkoi muistuttaa haljennutta naurista. Välittyi vahvasti kupliva riemu ja riehakas ilo, tuli hyvä fiilis <3

Toi viimeinen kappale sai mut jostain syystä ajattelemaan näitä kahta parituksena, mutta luulen ettei sen ollut tarkoitus. Syytän omaa vähemmän-siveellistä mielikuvitustani, koska onhan niitä muitakin tunteita olemassa. Kuten tässä ficissä niin hyvin esille tullut iloisuus, onnellisuus.

Vapaus.


Kiitos <3
—Bbuttis


// Vaklattuani muiden kommentit sanon vielä, että juu, tykkäsin myös tuosta, kuinka Mustat kuvailtiin jopa jästien (?) silmiin näyttämään erilaisilta kuin muut. Kieltäydyn miettimästä, mistä ne on saanut jästivaatteet ylleen, koska epäilen ettei Walburga ole sellaisia pojille ostanut mutta ken tietää. Ja sitten niin ja yksinkertainen jästijuttu kuten keinut, joka on kuitenkin velhoaateliin kuuluvilta pojilta kielletty <3

[Kaarne]

Kommenttiketjuhaaste johdatti etsimään tekstiä, jonka otsikosta löytyisi sana "hetki", joten täällä ollaan.

Reguluksesta ja Siriuksesta on aina mielenkiintoista lukea juuri heidän veljessuhteensa näkökulmasta, ja pidän kovasti tällaisista heidän lapsuuttaan käsittelevistä ficeistä. Minulle Regulus on itse asiassa tuttu ainoastaan ficeistä, koska en kirjoja ikinä lukenut niin pitkälle, että olisin hahmoon niissä tutustunut. Tässä hän loi kiinnostavan kontrastin rämäpäisempään ja rohkeampaan Siriukseen, ja oli sydäntäsärkevää nähdä, että heidän välinsä olivat vielä kunnossa — kuten aina vähän on. Tässä lyhyessä tekstissä välittyy kyllä, että veljekset rakastavat toisiaan ja myös tarvitsevat toistensa tukea, ja siksi kyllä surettaa ajatella kaikkea sitä vaikeaa, mitä heillä on edessään.

Pidin paljon keinuista vapauden vertauskuvana ja siitä, miten pikkuvanhoilta veljekset vaikuttivat, kun heidän hetkellisessä ilossaankin oli se kipeämpi särmä. Hyvin olit saanut tähän rakennettua aitoa kontrastia.

Kiitos tästä tekstistä.

[Lunella]

Hei Kaarne, sun kommentista on jo "vähän" aikaa mutta halusin vaan sanoa, että kiitos superisti kommentista! En oo enää aktiivinen täällä finissä, mutta tuli joku nostalgiahetki niin piti tulla käymään täällä. Huippua nähdä, että joku on tänne päätynyt lukemaan näinkin vanhan tekstin ja vielä kommentoinutkin sitä. <3

Mäkin tykkään (tai tykkäsin aikoinaan hehe) lukea Reguluksesta ja Siriuksesta. Reguluksestahan ei kirjoissakaan paljoa puhuttu - ja ehkä siksi se mun mielestä on myös niin mielenkiintoinen aihe käsitellä ficeissä.

[Altais]

Olipa kiva, että tämä oli ilmestynyt etusivulle, niin minäkin löysin sen pariin. Ei mulla taida olla paljonkaan lisättävää muiden kommentteihin, vaan kovin samoja mietteitä oli mullakin lukiessani. Mutta halusin vaan tulla kiittämään ja kertomaan, että tykkäsin kovasti tästä ihanasta tarinasta.

Veljesten lapsuuden ajatteleminen on aina hauskaa, ja on mukava ajatus, että heillä olisi voinut olla tällaisia pieniä, varastettuja vapauden hetkiä. Ja että joskus he ovat olleet toisilleen hyvin tärkeitä. Mutta samalla se on hirmuisen surullista, kun väkisinkin miettii, mikä heidän väliinsä sitten lopulta tuli ja ajoi heidät niin erilleen toisistaan.

Oli myös kiintoisa näkökulma tuo, miltä he ovat varmaankin näyttäneet muiden lasten näkökulmasta.

[Lunella]

Hei Altais, apua ihanaa, että säkin löysit tämän pariin. <3 Mustakin on kiva ajatella, että vaikka Sirius myöhemmin vihasi perhettään, niin lapsuudessa heillä on kuitenkin ollut varmasti hyviäkin hetkiä. Mun mielikuvissa veljekset varmasti lapsuudessaan olivat toisilleen tärkeitä ja tekivät asioita yhdessä, mutta ajautuivat erilleen, kun Sirius päätyi Rohkelikkoon.

Kiitos kommentista.