Hurjapää | S | draama

[Sokerisiipi]

Nimi: Hurjapää
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Hahmo: 15-vuotias Joose Kujansuu
Haasteet: Nostalgiahaaste (musiikki: Simple Plan – Grow Up), Originaali10 #4 ja Teelusikan tunneskaala II (riemu)

A/N: Päätin nyt pienen tönäisyn johdosta tarttua Simple Planin Grow Up -biisiin, joka oli teini-ikäisenä se kaikista lempparein. Aloin miettiä, onko minulla ketään hahmoa, joka resonoisi tätä biisiä ja tadaa, Joose hyppäsi estradille.

HURJAPÄÄ

Joose tiesi, että hän oli mahdoton. Häneen ei yltänyt järki, myötätunto tai ruumiillinen kuritus. Joose teki, mitä halusi. Poika oli hyökkäävä ja paha suustaan. Oli hänen luontonsa haastaa ja suututtaa muut. Riemastuttavinta oli päästä jonkun ihon alle ja saada tämä tolaltaan. Turpaan tuli lähes joka kerta, mutta se ei Joosea hillinnyt. Poika vain nauroi suu veressä, koska hän oli taas voittanut. Kaverit vaihtuivat tiuhaan, koska Joosen hurjuus pelotti heitä. No, muut olivatkin vain taakaksi. Hän oli vapaa ja uskollinen ainoastaan itselleen. Ei kettukaan ollut laumaeläin, sen tiesivät kaikki.

Riskit olivat Jooselle kaikki kaikessa. Mitä vaarallisempi temppu, sen parempi. Adrenaliinimyrskyissä Joose varasti autoja, juoksi karkuun poliisia ja vaihtoi nahkaa kesken ajojahdin piittaamatta lainkaan siitä, vaikka paljastaisi samalla sukupolvien varjeleman salaisuuden. Oli lähes varmaa, että holtittomalla rämäpäisyydellään Joose vielä heittäisi henkensä ennen kuin hän täyttäisi kaksikymmentä, mutta se ei huolettanut häntä. Hän mieluummin kuolisi kuin muuttuisi. Mikä elämä se muka oli, jos se ei tuntunut sydänlihaksessa saakka?

[Iippa]

Sieppasin tän tuolta kommenttikampanjan kautta sun listauksesta, koska tää oli jotenkin todella suloinen. Tuo biisi oli entuudestaan mulle tuttu, joten kykenin näkemään sen vaikutuksen tässä tekstissä! Oli jotenkin tosi hyvin saatu se fiilis siitä biisistä siirrettyä tähän.

Adrenaliinimyrskyissä Joose varasti autoja, juoksi karkuun poliisia ja vaihtoi nahkaa kesken ajojahdin piittaamatta lainkaan siitä, vaikka paljastaisi samalla sukupolvien varjeleman salaisuuden.

Ja ai että rakastan tätä kohtaa! Oot jotenkin saanut tiivistettyä yhteen virkkeeseen sen, miten kyseinen hahmo riehuu ja sen tapahtumista adrenaliinin vaikutuksesta. Pidän myös suuresti tuosta viittauksesta siihen, että Joose olisi kuin kettu. Tän raapaleen kumpikin osa oli jotenkin todella uhmakas ja kavereiden vaihtumisen ja kuolemisen vähättely vielä korostaa sitä selkeästi.
Lisäksi tekstin viimeinen lause on jotenkin karu ja ihana samaan aikaan. Se saa jotenkin miettimään, että niin, onko se elämä mitään jos ei elä kunnolla. Mutta samalla jotenkin näkyy hahmon sellainen rajojen koettelu ja riehuminen.
Kiitos tästä toisaalta surullisesta ja toisaalta suloisesta lukukokemuksesta!

[Avaruuspiraatti]

Mielenkiintoinen otsikko imaisi minut tämän lukemaan. Olet tosi onnistuneesti vanginnut tähän Joosen hahmon ytimen. Mielenkiintoinen yksilö, toisaalta kauhean uhmakas ja sydämentykytysten perään, mutta samalla luulen, ettei hänkään (vaikka kuinka niin väittäisi) ole täysin tyytyväinen yksinäisyyteensä. Ehkä hänellä ei ole keinoja pitää yllä tärkeitä ihmissuhteita, mikä purkautuu sitten aggressivisena käytöksenä, kenties. Ja jos jokin asia on kerran vaikeaa, ei sen muuttamisen yrittäminenkään taida vaikuttaa yhtään niin hyvältä ajatukselta kuin adrenaliinipiikkien hakeminen ja omien vaarallisten tapojen ylläpitäminen.

Hän oli vapaa ja uskollinen ainoastaan itselleen. Ei kettukaan ollut laumaeläin, sen tiesivät kaikki.

Selittelyn makua, sanon minä. Voi Joose, Joose, ehkä löydät elämääsi vielä tärkeitä ihmisiä!

Kiitoksia tästä kiehtovasta hahmokatsauksesta!

[carrowfan]

Kommenttikampanjasta moi. Tykkäsin tässä tekstissä siitä miten hahmoa kuvaillaan tekojen kautta: milloin varastellaan autoja ja milloin kipitetään poliisia karkuun. Olen kuullut miljoona ja yksi kertaa lauseen, että teatterissa kannattaa mielummin näyttää kuin kertoa ja minun mielestäni se pätee myös tekstien kanssa. Kyllä se esineiden rikkominen suutuspäissään kertoo tarkemmin kuin lause,että hän oli vihainen.

Biisi ei ole minulle tuttu joten en voi kommentoida sen kannalta,mutta kyllä minä voisin sen verran sanoa vielä, että pidän tavastasi kirjoittaa, teksti ei sisällä juuri lainkaaan toistoa.

[Sokerisiipi]

Iippa: Aww, ihanaa, että biisi oli sulle tuttu ja tunsit sen fiiliksen tässä tekstissä! Tässä tosiaan oli viittaus kirjaimelliseen muodonmuuttamiseen, mutta sen voi toki tulkita myös vertauksena. Kyllä, tässä oli juurikin mainitsemaasi uhittelua ja rajojen koettelua. Kiitos kommentista!!

Avaruuspiraatti: Kiva, että otsikko houkutteli! Joose on kauhean uhmakas rämäpää, äänekäs ja paha suustaan, mutta hänen tapauksessaan käytöksen takana on juurikin epävarmuutta, juurettomuutta ja yksinäisyyttä, mutta pitääkseen nämä tuntemukset salassa jopa itseltään, Joose pitää entistä kovempaa meteliä ja aiheuttaa mennessään kaaosta. Ihanaa, että tykkäsit. Kiitos kommentista!!

carrowfan: Olen samaa mieltä kanssasi! Näyttäminen on aina selittelyä parempaa, kivaa, että koit kerronnan kuvailevaksi. Aww, kiitoksia ja kiitos kommentista!!