Nimi: Keltainen varvastossu
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: kesäinen fluffy
Paritus: Topi/Miika
Haaste: Vuosi raapalehtien VII
A/N: On ollut huono päivä. Kirjoitin piristykseksi itselleni Topikaa. Lukuiloa!
Keltainen varvastossu
Miika ei luota siihen soutuveneeseen. Vene tuntuu ja näyttää äärimmäisen epäluotettavalta. Se on vanha, natiseva ja kiikkerä. Topi kuitenkin työntää sitä huolettomana veteen.
”Tuu jo”, Topi komentaa ja hypähtää soutuveneeseen, joka jollain perkeleen ihmeellä pysyy pinnalla. Mahtaako pysyä kauan, Miika epäilee ja tarkastelee tilannetta. Topia alkaa ärsyttää hänen vitkuttelunsa. ”Nyt veneeseen tai lähden ilman sua.”
Miika puuskahtaa, mutta hyppää veneeseen, joka melkein keikahtaa nurin. Hän kiroilee ääni säikähdyksestä kimeänä, ja Topi nauraa vaaleanvihreät silmät täynnä vahingoniloista riemua. Miikan tekisi mieli mojauttaa häntä airolla päähän. Kompromissina Miika riisuu toisen varvastossunsa ja läpsäyttää sillä kevyesti Topia. Topin älytön reaktio on siepata tossu häneltä ja viskoa se hetken mielijohteesta veteen. Miika tavoittelee tossuaan, mutta Topi alkaa soutaa heitä kauemmas rannasta. Siellä Miikan keltainen varvastossu kelluu täydellisesti hänen ulottumattomissaan.
”Topi!” Miika huudahtaa vimmoissaan toisen kenkänsä menetyksestä.
”Ihan oikein sulle. Mitäs mätkit mua sillä”, Topi sanoo. ”Istu alas tai sä kippaat koko paatin.”
Vene keikkuu ja kallistelee uhkaavasti, kun Miika yhä kuikuilee varvastossunsa perään. Miika katsoo Topia hurjistuneena.
”Ei se tossukka sieltä mihinkään karkaa”, Topi vakuuttaa. ”Istu, kulta pliis.”
Nyreänä Miikaa istuutuu keskelle kasvot kohti Topia, joka soutaa vanhat airot raivostuttavasti kitisten. Koko souturetki alkaa tuntua maailman typerimmältä idealta. Miika kaivaa esiin kännykkänsä ja syventyy siihen. Topi ei sano mitään, soutaa vain, kunnes he ovat saarten välissä sinisen veden ympäröimänä. Topi laskee ankkurin ja kellahtaa hallitusti selälleen keulaa kohti. Hän ristii sormensa takaraivon taakse katse taivaassa. Ilme on nautiskeleva. Vaikka Topi on välillä perseestä, Miikan on myönnettävä, että hän näyttää hyvältä.
”Ootsä vielä vihainen?” Topi tiedustelee.
”En mä ole vihainen”, Miika sanoo. ”Oot vaan välillä raivostuttava urpo.”
”Thanks”, Topi hymähtää. ”Niin säkin. Tuukko tänne loikoilee mun kanssa?”
”En mä mahu.”
”Sylikkäin mahdutaan.”
Miika tyrskähtää. Topi kohottaa päätään ja virnistää hänelle toiveikkaasti. Sitä ilmettä Miika ei kykene vastustamaan. Miika nojautuu eteenpäin ja yhdellä uskaliaalla loikalla hän valloittaa keulan ja kiepsauttaa Topin syliinsä.
”Ou jea”, Topi mumisee tyytyväisenä ja kiehnää Miikaa vasten hellyydenkipeänä, kunnes Miika alkaa silitellä häntä. Veneen keinunta rauhoittuu. Jäljelle jää veden vaimea liplatus ja kevyt kellumisen tunne. Asento on kaikkea muuta kuin mukava, mutta nähdessään Topin hymyilevän silmät auringonvalosta sirrillään Miika ei piittaa muusta.
