Äidin pieni puhdasverinen || Lucius, Rouva Malfoy, Sallittu, Ficletti

[Ruskapoika]

Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Ficlet
Henkilöt: Lucius, Rouva Malfoy
Vastuuvapaus: Row omistaa, mie leikin
A/N: Osallistuu Kerää kaikki hahmot -haasteeseen. Tää on nyt tämmönen pieni ficlet, lasken tämän ficletiksi, vaikka onkin vähän alle 300 sanaa Täytyi äikän tunnilla kirjoittaa jokin pieni tarina ja sain opettajalta luvan tehdän Potter-fandomilla niin tälläinen syntyi. Kommentteja toivotaan~


Viisivuotias Lucius veti kädet puuskaan ja kohotti leukaansa hivenen ylimielisesti. Hän katsoi äitään, Rouva Malfoyta haastavasti. Hän vihasi sitä, että joutui katsomaan ylöspäin. Ja nyt hän joutui, koska ei muuten pystynyt katsomaan Rouva Malfoyta.

"Älä aloita, Lucius", Rouva Malfoy sanoi viileällä äänensävyllä ja tuhahti Luciuksen kavenneille silmille.

"Minä haluan Orionin meille yökylään", poika vastasi uhmakkaaseen sävyyn. Äänen voimakkuus ei kuitenkaan noussut yhtään vaan se oli tasainen ja voimakastahtoinen.

"Tiedän, ettet ole saanut isältäsi tuohon mitään suostumusta, joten en minäkään tule suostumaan."

"Mutta jos saan isän suostumaan, suostutko sitten?" Lucius lausahti kysyvästi tasaisen arvioivalla äänellä. Hän siirsi platinanvaaleita hiuksiaan korvan taakse kutittamasta poskea.

Rouva Malfoy kurtisti kulmiaan pojalleen, mutta myöntyi. Oliskohan se täysin eri asia, jos Herra Malfoy antaisi suostumuksensa kyseiseen asiaan. Hän kuuli iloisen tuhahduksen ja seuraavassa silmän räpäyksessä Lucius viiletti toisessa päässä käytävää kohti isänsä työhuonetta. Rouva Malfoy tuhahti poikansa innolle ja kääntyi sulavasti kohti kirjastoa.

***

"Se onnistui!" Lucius hihkaisi tullessaan suureen kirjastoon sisälle. Hän heilautti pergamenttia kädessään ja puoli juoksua saapui Rouva Malfoyn luokse. Nainen laski kirjan sylistään ja vilkaisi kulmiensa alta Luciusta. Hän otti pergamentin palan pojalta ja luki miehensä nopealla käsialalla kirjoitetun tekstin. Lucius oli arvannut, ettei Rouva Malfoy uskoisi häntä jos hänellä ei olisi ollut todisteita, joten hän oli laittanut isänsä kirjoittamaan niitä hänelle.

”Hyvä on, Lucius. Ilmoitetaan Orionin vanhemmille mitä te olette Orionin kanssa suunnitelleet ja kysytään onnistuisiko se”, Rouva Malfoy sanoi ja Lucius väläytti lapsen hymynsä.  Hän onnitteli itseään äänettä. Se oli onnistunut. Hän saisi Orionin heille yökylään!

"Äidin pieni puhdasverinen", Rouva Malfoy henkäisi lempeästi ja Luciuksen hymy leveni. Poika hoputti äitiään kohteliaasti kiirehtimään. Orion oli saatava heille mahdollisimman nopeasti.

Toivoisin, ettet koskaan kasvaisi, Rouva Malfoy ajatteli ja seurasi Luciusta kirjoituspöydän luokse, olet juuri täydellinen tuollaisena.

[Scaramouche]

Jumalattoman suloinen pikku Lucce!!

Naurettiin kaverin kanssa...  Alussa, siinä ihan ekalla rivillä se hivenen oli kaksi kertaa, muita virheitä en sitten huomannut. Tämä oli tosi ihana!

Kivaa vaihtelua tolleinen, että Lucius pienenä. Kun yleensä lukee vain niitä missä on ne hahmot jotka on kirjoissa enempi esillä. Niin että on mukavaa lukea välillä tällaista missä on kirjoittajan oma näkökulma hahmon lapsuuteen ja luonteeseen. Tällaisia voisin lukea aika paljon lisääkin! Sähän voisist kirjoittaa niitä, eikö totta? 

Mutta siis kiitos tästä! 

[Ruskapoika]

Hmm, kolme kertaa luin läpi ja silti en huomannut tuota virhettä No hipsin sen tästä korjailemaan →

Ihanaa kuulla, että pidit(te) pienestä Luciuksesta. Sellaisista hahmoista tosiaan kirjoitetaan minusta aivan liian vähän, jotka eivät esiinny niin hirveästi kirjoissa. Tai ei ainakaan heidän lapsuudestaan...

Tällaisia voisin lukea aika paljon lisääkin! Sähän voisist kirjoittaa niitä, eikö totta?

Enköhän mie tuu kirjottamaan tälläsiä lisää Kerää kaikki hahmot -haasteeseen oon suunnitellu kirjottavani mahdollisimman paljon niistä vähemmän tunnetuista hahmoista

Olen aivan yhtä hymy tuon kommenttisi jälkeen Salla! Minä kiitän puolestani siitä

[Glorisablet]

Olen samaa mieltä Sallan kanssa; Finin kaistalla ei juurikaan julkaista pahiksien ja muiden vähäiselle huomiolle jäävien sivuhenkilöiden lapsuudesta kertovia kuvauksia. Hienoa kun joku kasvatti pyöreää nollalukemaa hipovaa saldoa.

Lucius on varmasti ollut ylimielinen ja alentuva lapsi ikään kuin ominaisuudet olisivat geneettisiä eikä marmorikartanossa omaksuttuja. Hän piti vanhempansa pienen tossun alla saaden heidät tekemään myönnytyksiä kaiken sellaisen suhteen, mitä pikku vesseli sattuu keksimään pyytää. Ruudun täytti kieltämättä mielikuva omenaposkisesta platinakutrista tapittamassa ylhäisiä vanhempiaan hopeasilmillään sööttiä söötimpänä ja manipuloivana.

”Hyvä on, Lucius. Ilmoitetaan Orionin vanhemmille mitä te olette Orionin kanssa suunnitelleet ja kysytään onnistuisko se”, ROuva malfoy sanoi ja Lucius väläytti lapsen hymynsä.

”Hyvä on, Lucius. Ilmoitetaan Orionin vanhemmille, mitä te olette Orionin kanssa suunnitelleet ja kysytään onnistuisiko se”, rouva Malfoy sanoi, ja Lucius väläytti lapsen hymynsä.

Äänen voimakkuus ei kuitenkaan noussut yhtään vaan se oli tasainen ja voimakas tahtoinen.

voimakastahtoinen yhteen

Mietityttää onko aatelistoa edustavien rikkaiden puhdasveristen elämä tällaista, sillä sain sellaisen kuvan, että vanhemmat olivat läheisiä Luciukselle, kun poika näytti viettävän selvästi aikaa ainakin äitinsä seurassa? Lastenhoitajat, kotiopettajattaret ja muut palkolliset huolehtivat aatelislasten kasvatuksesta vanhempien jäädessä etäisemmiksi.

Sallisivatko herra ja rouva Abraxas Malfoy poikansa tekevän asioita oman päänsä mukaan? Abraxasia kuvaisi ankaraksi, kylmäksi isäksi, joka ei unohtanut hetkeksikään kantavansa auktoriteetin kruunua. Pikku Lucius olisi voinut lupalapun pitelemisen sijasta hieroa kivistävää poskea, jonka isän läimäytys oli punehduttanut.

[Ruskapoika]

Joo ei se varmaan ihan tuollaista se meno tosiaan ole rikkaiden puhdasveristen perheissä, mutta eiväthän vanhemmat kuitenkaan voi (tai toki voivat, mutta itse en halua niin ajatella) olla niin julmia lapsiaan kohtaan, etteivät ajattelisi mitä nämä haluat tai suostuisi mihin nämä pyytävät. Abraxas tosiaan kuvataan todella ankara luonteiseksi, mutta mistä me tiedämme miten loppujen lopuksi Lucius sai suostumuksen isältään suostuteltua Onhan sieltä se läimäytys tullakin ja vasta sen jälkeen lupa, kun Lucius on hetken aikaa asiaa vielä käännellyt.

Kiitusta noiden virheiden huomaamisesta. Luin monta kertaa läpi, mutta sinne ne näköjään olivat vain jääneet Ja kiitän vielä aivan hirmu ihanasta kommentista

[Cea]

Hahaa. Jokin tässä ficissä hymyilytti mua kauheesti. Pystyisin hyvinkin kuvittelemaan, että rouva Malfoy olisi kehunut Luciusta "äidin pieneksi puhdasveriseksi", mikä on jo itsessään varsin huvittavaa. Se korostaa varsin hyvin Luciuksen ylemmyydentunnetta siitä, että on puhdasverinen. Pienestä pitäen opittuahan se on!

Teksti oli sujuvaa, omasta mielestäni ei tökkinyt. Virheitä löytyi, mutta Lavinia ne korjasikin jo. Häiritsi kuitenkin paljon tuo, että rouva ja herra olivat kirjoitettu isolla.

Tykkäsin kokonaisuudessaan todella paljon.

[Ruskapoika]

Hyvä, että hymyilytti, koska itsekin hymyilin aika paljon tätä kirjoittaessani Totta kai se ylpeys on jostain täytynyt Luciuksellakin lähtenyt! Ja itse olen ajatellut aika paljon, että se ylpeys ja ylemmyydentunne on lähtenyt vanhemmista. Koska Abraxas on kuitenkin kuvattu hyvin ankaraksi ja ylpeäksi puhdasveriseksi.

Tuota herra ja rouva sanan kirjoittamista mietin pitkään, mutta päädyin kirjoittamaan ne isolla, koska se tuntuu itsestä luontevammalta. Olen pahoillani jos se lukemista häiritsi :<

Kiitos hirmuisesti kommentistasi Cea ♥

[Larjus]

Olipas hauska lukea pieni pätkä Luciuksen lapsuudesta. Sellaisia ei tule useinkaan vastaan. (Muutenkin ficit hahmojen lapsuusajoista on ihan parhaita, tykkään.)

Voin hyvinkin kuvitella että Lucius on ollut skidinä just tuollainen, itsepäinen ja määrätietoinen, valmis neuvottelemaan (ja manipuloimaankin) saadakseen tahtonsa läpi. Mitäköhän hän teki, että sai isänsä suostumaan yökyläilyyn? 🤔 Toisaalta mua ei erityisemmin yllättäis, vaikka hän olisi väärentänyt sen kirjoitetun luvankin.

"Äidin pieni puhdasverinen", Rouva Malfoy henkäisi lempeästi ja Luciuksen hymy leveni.

Oon aivan varma, että Luciusta on kehuttu just tuollaisilla sanoilla. Jotenkin niin Malfoyn perheen tyylistä nostaa puhdasverisyys kehuissakin esiin.