Kesä yhdessä, Severus/Remus, raapaleet 7/7 (K-11)

[Thelina]

Ficin nimi: Kesä yhdessä
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: haikea romance
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Remus (rivien välissä mennyt Sirius/Remus)
Yhteenveto: Severus haluaa kesän yhdessä, tämän hetken, kaiken.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Osallistuu Spurttiraapale VI -haasteen ensimmäiselle kierrokselle sekä Sana/Kuva/Lause10 #3 tällä kuvalla. Lahjoitan nämä juhannustaiaksi Kelsierille<3 Tarina sijoittuu sen illan jälkeisiin tapahtumiin, kun Remus unohti sudenmyrkkyjuomansa, Peter karkasi ja Sirius joutui pakenemaan.



Kesä yhdessä


1.

Suklaakeksi - 150 sanaa


Täydenkuun jälkeen kestää kaksi kokonaista päivää, ennen kuin Remus herää.

Kesän terävä valo särkee silmiä ja Remus peittää kasvonsa käsillään. Matami Pomfrey kuulee hänen ääntelynsä, kiiruhtaa antamaan vettä ja lääkettä. Vakuuttaa, että kaikki on kunnossa, professori Lupin lepäilee nyt vain rauhassa. Remus ei usko hänen sanojaan, muttei kykene nousemaankaan. Hän raakkuu matamille kiitoksen ja pyytää sulkemaan verhot. Vaalea kangas pehmentää sisään vuotavaa kirkkautta vain hiukan.

Hänen ruumiinsa on väsynyt, niin väsynyt. Se ei ole tottunut juoksemaan sutena läpi yön, kymmienien mailien päähän ja takaisin. Susi on aina ollut vanki – sitä ovat suitsineet häkki ja kellari, Rääkyvä röttelö ja lopulta sudenmyrkkyjuoma. Suden mentyä jää aina vain uupumus, tällä kertaa moninkertaisesti raskaampana.

Severus ainakin on kunnossa. Kukaan muu ei olisi voinut tuoda yöpöydälle kirjaa, jonka Remus jätti tämän vuoteelle kolme päivää sitten. Kirjan lisäksi pöydällä on vain purkillinen suklaakeksejä, samoja joita Sirius aikanaan rakasti.

Remuksen sydän muljahtaa, eikä tiedä miten päin olla.


2.

Sivellin - 150 sanaa


Albus vierailee hänen luonaan myöhemmin, sen jälkeen kun Harry ja Hermione ovat käyneet katsomassa jalkansa murtanutta Ronia ja tervehtineet samalla häntäkin. Remus pystyy hädin tuskin katsomaan ketään silmiin.

”Haluaisin jättää eroanomukseni”, Remus sanoo heti, kun Albus heilauttaa vaimennustaian pehmeäksi vaipaksi hänen sänkynsä ympärille. Hiljaisuus särkee korvia ja on vielä vaikeampi kestää kuin Albuksen lempeä katse.

”Se ei ole tarpeen”, Albus vakuuttaa ja istuu tammijakkaralle sängyn viereen. ”Mitään vahinkoa ei sattunut. Ellei lasketa sitä, että sekä syytön että syyllinen mies ovat nyt pakomatkalla. Siihen et kuitenkaan olisi voinut millään vaikuttaa.”

Albus selostaa tapahtumien kulun rauhallisesti kuin puhuisi villasukkien kutomisesta. Remus on helpottunut kuullessaan, että Sirius on onnistunut lähettämään Albukselle sanan, aivan kuten hänelle keksipurkin. Se kertoo, että Sirius on turvassa. Silti hänestä tuntuu, että hänen pitäisi lähteä Siriuksen perään, jättää kaikki yhdellä silvellinkärkisen sulkakynän allekirjoituksella.

”Sinua tarvitaan täällä”, Albus sanoo painokkaasti. ”Kollegasi ovat samaa mieltä.”

Remus kääntää katseensa ja ajattelee Severusta.


3.

Kurottaa - 100 sanaa


Myöhemmin illalla Severuskin tulee käymään sairaalasiivessä. Hän pujahtaa verhojen raosta Remuksen vuoteen vierelle, empii hetken, mutta istuu sitten sängyn reunalle. Remus aistii varautuneisuuden kädessä, jota pitelee ja tummassa katseessa, jota on hankala tavoittaa.

”Severus”, hänen äänensä anoo, ja kun Severus vihdoin kääntyy kunnolla häntä kohti, Remus avaa sydämensä ja mielensä ammolleen.

Olen onnellinen, että olet turvassa. Että hän on turvassa. Mutta sen ei tarvitse merkitä mitään muuta. Ei muuttaa meitä. Minä -

Remus ehtii hädin tuskin ajatella loppuun, kun Severus jo irrottaa otteensa hänen sormistaan, kurottaa kohti hänen kasvojaan ja suutelee lujaa.

Pitkät viileät sormet Remuksen hikisissä niskahiuksissa tuntuvat kuin kodilta.


4.

Leijona - 150 sanaa


Päätöskekkereihin mennessä Remus on toipunut niin hyvin, että jaksaa liittyä muiden seuraan Suureen saliin. Rohkelikon kultaleijonat koristavat seiniä ja pöydät on peitetty tummanpunaisiin liinoihin. On hermostuttavaa kävellä salin läpi opettajien pöytään, mutta kukaan ei kiinnitä häneen tavallista enempää huomiota. Voiko todella olla niin helppoa jatkaa, ihmissutena, opettajana? Remus ei ole antanut itselleen anteeksi sitä, että saattoi oppilaat vaaraan, eikä varmaan koskaan annakaan.

Aamun sanomalehdet on onneksi viety pois. Sirius on ollut kannessa joka päivä karkaamisestaan lähtien. Uutisten aiheuttama tunne on kuitenkin vaihtunut vihasta huoleen. Remus toivoo edelleen, että Lilyn ja Jamesin murhaaja saadaan kiinni – toiveen kohde vain on vaihtunut.

Hän istuu paikalleen Severuksen viereen. Severus katsahtaa häneen ja sitten seiniin. Remus hymyilee. Hän oli unohtanut, että he löivät jo kauan sitten leikkimielisesti vetoa tupapokaalin voittajasta.

”Onnea”, Severus toivottaa häivähdys kitkeryyttä äänessään. He kilistävät pikareita, kurpitsasiideri kuplii pirskahdellen. Juhlaruoka on ihanaa, mutta Remus odottaa jo iltaa, huoneistonsa rauhaa ja Severusta vierelleen.


5.

Johdattaa - 150 sanaa


Remus katselee huoneensa ikkunasta, kun Hagrid johdattaa oppilaiden letkaa kohti Tylyahon asemaa. Lukukausi on päättynyt, koulu hiljenee kesäksi. Severus järjestelee pöydän ääressä papereitaan, jotka on tuonut mukanaan tyrmästä.

”Ei tule teitäkään ikävä”, hän mutisee, eikä Remus tiedä tarkoittaako Severus esseitä vai oppilaita, jotka ne kirjoittivat. Todennäköisesti molempia.

Remus ajattelee kesää. Tullessaan Tylypahkaan hän irtisanoi pikkuruisen Lontoon vuokra-asuntonsa (hänellä ei todellakaan ollut varaa pitää sitä) eikä ole vielä hankkinut uutta. Tietenkin hän voisi jäädä linnaan, tai matkustaa Walesiin, jossa lapsuudenkoti odottaa tyhjillään. Tai sitten…

”Milloin ajattelit lähteä kotiisi?” Remus kysyy Severukselta, joka on siirtynyt arkistoimaan pergamenttirullia. Severus keskeyttää työnsä ja nostaa katseensa häneen.

”Heti, kun olet valmis”, Severus sanoo. Kiinteässä katseessa on hymyä, mutta myös vakavuutta. ”Dumbledorella on meille tehtäviä. Lupasin hänelle, että autan sinua selvittämään Mustan asiaa.”

Remus huokuu kiitollisuutta, joka saa Severuksen nousemaan pöydästä ja tulemaan lähelle.

”Haluan sinut”, Severus kähähtää ja se tarkoittaa kesää yhdessä, tätä hetkeä, kaikkea.
 

6.

Aikoa - 150 sanaa


Mustasukkaisuuden pistot saavat Severuksen rakastamaan hurjemmin ja tulisemmin kuin koskaan aiemmin. Tietenkin he ovat puhuneet menneistä, Siriuksesta ja muista, mutta tilanteen muututtua Sirius on vieraillut kummankin mielessä päivittäin. Remus pitää ajatuksensa avoimena ja vaikka Severus lukee hänen vilpittömyytensä helposti, ei tämä mahda puuskilleen mitään.

Kaikesta huolimatta Remuksesta on mukavaa työskennellä yhdessä – Tylypahkassa siihen oli loppujen lopuksi vain harvoin aikaa tai tarvetta. He pitävät Kehrääjänkujan taloa tukikohtanaan, keittävät monijuomalientä ja sudenmyrkkyjuomaa, etsivät käsiinsä vanhoja kontaktejaan ihmissusi- ja kuolonsyöjäpiireistä. Peteristä ei kuitenkaan näy eikä kuulu jälkeäkään, Siriuksestakin harvoin. Ainakin tämä on silti yhä turvassa.

Palatessaan yömyöhällä kotiin he noudattavat tuttuja rutiinejaan. Ensiksi saapunut keittää teen valmiiksi ja se juodaan yhdessä viileän suihkun jälkeen. Nariseva lattia johdattaa askeleet yläkertaan. Usein uni vie voiton, toisinaan himo.

”Aion riisua sinut nyt”, Remus kuiskaa, kun Severus hyväilee hänen selkäänsä kuluneen paidan päältä, suutelee kömpelösti kaulaa ja leukapieltä.

Pian Remus taivuttaa hänet alleen ja unohtaa kaiken muun.


7.

Tai - 100 sanaa


”En palaakaan syksyllä Tylypahkaan”, Remus sanoo eräänä iltana, kun ilma on vielä lämmin, mutta on jo syksyisen pimeää. Severuksen kasvoilla välähtää kysyvästi.

”Piskuilanin jäljet johtavat Albaniaan tai ehkä Kreikkaan”, Remus selittää. ”Albus on järjestänyt niin, että lähden sinne etsimään häntä.”

Severus nyökkää, ilme on vakava. Remus aistii jo ikävän, vaikka heidän välillään on tuskin muutamaa tuumaa enempää etäisyyttä. Pian välimatka kuitenkin kasvaisi, kesä yhdessä päättyisi.

”Pyydän sinulta vain yhtä asiaa”, Remus sanoo. ”Että auttaisit Siriusta. Minun vuokseni.”

Severus lupaa. Yöllä hän painautuu vasten Remuksen selkää, hengittää hänen tuoksuaan. Remus etsii sormet omiensa lomaan ja pitää Severuksesta kiinni vielä kun voi.

[Kelsier]

Kiitos omistuksesta! Haikea romance oli oikein sopiva genre kuvaamaan näitä raapaleita. Ihanaa, kun Remuksesta ja Severuksesta on tullut rakastavaisia, nyt heillä on kummallakin Harryn kolmantena vuonna Tylypahkassa joku <3 Harmi, että joutuvat kesän jälkeen eroamaan, mutta ehkä tulevaisuudessa, ennen velhosodan päättymistä, he saavat vielä olla yhdessä (olettaen, että loppu menee canonin mukaan ja kumpikin kuolee Tylypahan taistelussa).

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[valokki]

Olipas tämä kaunista, haikeaa ja kuumaa luettavaa! Tässä tarinassa tuntui olevan läsnä samanaikaisesti kaksi eri aikajanaa, kun elettiin tässä ja nyt uuden sodan kolkutellessa olan takana samalla, kun monenlaiset muistot entisestä ja erityisesti edellisen sodan ajalta muistuttelivat olemassaolollaan.

Severus ainakin on kunnossa. Kukaan muu ei olisi voinut tuoda yöpöydälle kirjaa, jonka Remus jätti tämän vuoteelle kolme päivää sitten. Kirjan lisäksi pöydällä on vain purkillinen suklaakeksejä, samoja joita Sirius aikanaan rakasti.

Tässä kohtaa Remuksen tavoin omakin sydän muljahti. Rivien välistä todella sai sellaisen kuvan, että Remuksen ja Siriuksen välillä on mahdollisesti joskus ollut jotain kaveruutta suurempaa, ja kun tämä tarina ajoittuu siihen hetkeen, kun Remus saa tietää, ettei Sirius olekaan syyllinen Jamesin ja Lilyn kuolemaan, on hänellä varmasti paljon mielen päällä. Hänen rakkauteensa Severusta kohtaan se ei sen sijaan tunnu laimentavan, ja Severuksesta pieni mustasukkaisuus vain vaikuttaa tekevän entistä intohimoisemman rakastajan.

Tässä fikissä tuntuu, että omatkin ajatukset ovat hyvin jakautuneet, kun toisaalta on onnellinen siitä, miten Severus ja Remus ovat löytäneet toisensa ja heidän suhteensa tuo selvästi paljon onnea molemmille. Mutta samanaikaisesti Remusta painavat ajatukset ja huoli Siriuksesta ja molempia varjostaa sota, joka lopussa saa kaksikon eroamaan ilman tietoa, koska he voivat taas olla yhdessä. Molemmat vaikuttavat kuitenkin hyväksyneen tämän ja ottavat kaiken irti viimeisistä yhteisistä hetkistään.

Kiitos, kun kirjoitit ja jaoit tämän, tämä oli todella ihana lukukokemus! ♥

[Thelina]

Kelsier, tässä jääkin lukijan päätettäväksi, millaisen tulevaisuuden kaksikolle kuvittelee. Ainakin Feeniksin killan uudelleenkäynnistyessä heillä olisi mahdollisuus olla toistensa kanssa, jos ajatellaan, että edetään canonin mukaan. Mutta kaikenlaiset AU:t ovat myös ihania tällä parituksella, etenkin jos kumpikin elää sodan jälkeen<3 Kiitos kommentista!

valokki, ihanaa kuulla, että tämä oli sekä kaunista, haikeaa että kuumaa, eli kaikkea parasta! Tällä parituksella menneisyys on usein läsnä, vaikka Remuksella ja Siriuksella ei mitään ystävyyttä kummempaa olisi ollutkaan - joka tapauksessa kouluaikaiset tapahtumat varmasti muistuvat aika ajoin kummankin mieleen. Ja Siriuksen palatessa kuvioihin, taas on sekä menneisyys että nykyhetki eri tavalla läsnä heidän suhteessaan. Haluan ajatella, että vaikka he lopussa joutuvatkin eroon toisistaan, parempia aikoja on vielä edessä<3 Kiitos kommentista!

[hiddenben]

Olipa ihanaa lukea tällainen kokoelma hetkiä yhden kesän ajalta tällä parituksella - ja tähän ajankohtaan sijoittuen! Tässä oli ihanaa lempeyttä, vaikka sitä varjostaakin loppupuolella haikeus ja läpi tarinan se, miten Siriuksen syyttömyys ja menneisyys herättävät tunteita niin Remuksessa kuin Severuksessakin. Mieleeni jäi etenkin tämä: Mustasukkaisuuden pistot saavat Severuksen rakastamaan hurjemmin ja tulisemmin kuin koskaan aiemmin. Tämä sopii hänen hahmolleen hyvin, että tunteet ilmaistaan tekoina, niin rakkauden kuin mustasukkaisuudenkin tunteet.

Muutenkin tässä oli onnistuneita sanavalintoja kuvaamaan hahmoja! Esimerkiksi se, että Dumbledore selittää tapahtumien kulkua rauhallisesti kuin puhuisi villasukkien kutomisesta ja Severus hyväilee hänen selkäänsä kuluneen paidan päältä, suutelee kömpelösti kaulaa ja leukapieltä. Pidin myös Remuksen ristiriitaisista tunteista, joiden pohtiminen on hänelle ominaista ja loppuun asti vaikeasti käsiteltävää, kun sitä oikeaa ratkaisua ei tunnu löytyvän - jos sellaista ikinä onkaan.

Pidin kaikista pienistä yksityiskohdista ja eleistä, joita tekstissä vilahteli. Ensimmäisestä raapaleesta jäi mieleen tuo vaalea kangas, joka pehmentää hieman ulkoa tulvivaa valoa, kolmannessa raapaleessa pitkät sormet hikisessä niskassa, jotka tuntuvat kuin kodilta, vaihdetut katseet, teenkeittorutiinit ja selän silittäneen kuluneen paidan päältä ♥ Ne maalaavat jo itsessään kuvan Severuksen ja Remuksen suhteesta ja tuosta ajasta, johon niin monia tunteita lukeutuu. Kiitos tästä, tähän oli ihana uppoutua!

[Altais]

Tämä oli ihana ja riipaisevan kaunis, sinulla on taito tiivistää niin isoja tunteita vähiin sanoihin ja piilottaa niitä rivien väliin, ja lukijan päätettäväksi jää, millä tavalla haluaa tarinaa tulkita. Minusta oli surullisuudessaankin hieno ratkaisu, että lopussa jäi avoimeksi, päätyivätkö Severus ja Remus vielä myöhemmin yhteen, ja oliko heidän tarinansa tästä eteenpäin canonin mukainen. Tykkäsin siitäkin, että tämä olisi tällaisenaan voinut olla puuttuva palanen canonista, jota ei vain lukijalle näytetty, mutta yhtä lailla kaikki voisi tästä lähteä etenemään eri suuntaankin, ja näiden kahden tarinalla voisi olla lohdullisempi loppu.

Rivien välissä oli myös ihanaa, suurta intohimoa, rakkautta ja myös mustasukkaisuutta ja ristiriitaisia tunteita, joita Siriuksen paluu herätti. Ymmärrettävästi Severus oli huolissaan, kun Remuksen käsitys Siriuksesta muuttui ihan kertaheitolla, kun hän sai tietää totuuden, ja kun heidän välillään oli joskus selvästi ollut jotain (sekin oli tässä kohtaa toimiva ratkaisu, ettei ihan tarkkaan selvinnyt, millainen suhde heillä oli ollut). Mutta ihanaa kuitenkin huomata, että Siriuksen paluu ei kuitenkaan vaikuttanut laimentavan Remuksen tunteita Severusta kohtaan.

Tykkäsin siitäkin kovasti, ettei Remus joutunutkaan irtisanoutumaan ihmissuteuden paljastumisen takia, vaikka hän sitten päätyikin lähtemään Tylypahkasta muista syistä. Kiitos lukuelämyksestä, sinulta on aina ihan yhtä lailla ihana lukea niin Severus/Remusta, Sirius/Remusta kuin muitakin parituksia.

[Thelina]

hiddenben, tällä parituksella juuri tämä ajankohta ja edeltävä lukuvuosi ovat luonnollisesti inspiroivia, vaikka pidän kyllä myös AU-teksteistä, jotka sijoittuvat esim sodanjälkeiseen aikaan. Kiva, että pidit Dumbledoren villasukkakohdasts ja muista, ajattelin tietenkin sitä, kun hän väitti nähneensä Iseeviot-peilissä villasukat kiva myös, että Remuksen pohdinnat tuntuivat hänelle luonteenomaisilta. Kiitos kommentista, ihanaa että pidit<3

Altais, pidän kovasti raapaleiden kirjoittamisesta ja muutenkin kirjoitan yleensä lyhyitä tekstejä, joten kiva kuulla että lyhyestikin onnistuu välittämään oikeat asiat! Tykkään kovasti kirjoittaa ja lukea testejä, jotka sujahtavat vaivattomasti canoniin, joten oli myös kiva kuulla että tämä oli siltäkin osin mielestäsi onnistunut. Kiva kuulla, että olet tykännyt tästä ja muista teksteistäni, kiitos kommentista<3

[Vendela]

Viimeisen puolen vuoden aikana on jäänyt tosi paljon ficcejä lukematta, yritän nyt paikkailla tätä Ihanaa olikin bongata tämmöinen teksti aamupalaksi!

Voih Severusta! Mustasukkaisuus on kurja tunne, mutta onneksi Remus osaa sanoa oikeat sanat. Toki voi myös sanoa, että voih Remus, joka joutuu kärsimään kun ei ole muistanut ottaa sudenmyrkkyä. Tämä toimi tosi kivasti noiden raapaleiden kautta, tarina etenee jouhevasti

Siriuksen ja Remuksen suhde taustalla tuntui tosiaan kuormittavan Severusta todella paljon. Tästä olisi ollut toisaalta mielenkiintoista kuulla lisää, vaikka toisaalta taas tämä oli juuri Severuksen ja Remuksen tarina missä Sirius oli vain sivuhahmo. Nautin kuitenkin siitä, että Severus näytti tunteensa intohimoisesti fyysisellä tavalla

Kiitos tästä, olipa ihana aamun aloitus

Vendela

[Sylikisu]

Pystyn nyt vain melko lyhyesti kommentoimaan ruokatunnilla mutta tämä oli ihanan haikea välipala. Severus ja Remus ovat ihania yhdessä. Severuksen mustasukkaisuus kumpusi varmaan menneisyydestä. Sirius oli niinä vuosina niskan päällä ja jos oli saanut Remuksenkin niin kahta pahemmin. Siriuksen syyttömyys tekisi mahdolliseksi palata takaisin vanhaan mutta onneksi ei niin käynyt. Haikea on looun eroaminen omille teilleen pitemmäksi ajaksi. Kaunista kumminkin.

Kiitos.

[Thelina]

Sylikisu, kiva että tulit kommentoimaan! Severus varmastikin miettii liikaa menneitä, mutta huomaa varmasti Remuksen kanssa lopulta, ettei mustasukkaisuudelle ole tarvetta. Aina toivoisi onnellista loppua, mutta tässä nyt tiet veivät erilleen, toisaalta lukija voi ajatella että ne taas tulevaisuudessa kohtaavat jossain vaiheessa. Kiitos kommentista!

[Myötätuuli]

Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta!

Valitsin listauksestasi tämän ihanan parituksen vuoksi. Täytyykin palata heti lukemaan kaikki muutkin tekstisi näistä kahdesta, sillä tämä oli aivan loistava! Kerroit raapaleissa niin paljon hyvin taloudellisesti ja annoit lukijan kuroa yhteen puuttuvat palaset. Näissä raapaleissa oli ihana tunnelma, sopivan haikea ja menneisyyteen kurkotteleva. Toisaalta aika tuntui myös pysähtyneeltä: oli vain tämä kesä yhdessä, ei menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Tietenkin lopulta saapui tieto, että Remuksen pitää lähteä ja Severuksen jäädä. Mutta kaikista tärkeimmältä tuntui heidän viettämänsä aika yhdessä.

Pidin myös siitä, miten Sirius kummitteli tekstissä, vaikka miestä ei fyysisesti koskaan paikalla ollutkaan. Tästä jäi sellainen tunnelma, että nuoruudessa Remus ja Sirius olisivat olleet enemmän kuin ystäviä, joka selittäisi myös Severuksen mustasukkaisuuden. Siriuksen haamu oli painolasti kummankin miehen mielessä. Pidin siitä, miten tämä loppui. Että Remus pyysi Severusta auttamaan Siriusta, jonka Severus sitten lupaakin tehdä. Tämä meni hyvin canonin kanssa yhteen ja oli mielestäni nerokas tapa lopettaa nämä haikeat raapaleet.

Kielesi on hyvin kaunista. Paikoitellen pysähdyt mielenkiintoisiin yksityiskohtiin, jotka muodostavat hienon kokonaisuuden. Raapaleissa oli paljon, mihin kiinnittää lukijana huomiota ja joita jäi vielä miettimään lukemisen jälkeenkin.

Kiitos näistä ihanan tunnelmallisista raapaleista! <3

[Thelina]

Vendela, anteeksi kauheasti - en tiedä miten olen skipannut sinun kommenttisi ohi kokonaan ja vastannut vain Sylikisulle! Kiitos joka tapauksessa kommentista<3 Severus on helppo kuvitella sellaiseksi, jota mustasukkaisuus vaivaa ja jota Siriuksen olemassaolo kaihertaa, mutta toisaalta hän osaa olla intohimoinen rakastaja ja silloin taatusti mieleen mahtuu vain Remus<3


Myötätuuli, tykkään kovasti raapaleiden kirjoittamisesta, niissä kun ei voi sanoa mitään ylimääräistä. Kiva kuulla, että se toimi tässä hyvin ja rivien välistä sai riittävästi tietoa! Ajattelin tosiaan, että Siriuksella ja Remuksella olisi nuorempana ollut suhde, josta Severus luonnollisesti on mustasukkainen. Mutta tässä hetkessä Remus haluaa vain hänet<3 kiinnostava tuo huomion pysähtyneisyydestä, on vain tämä kesä kunnes se päättyy ja Remuksen pitää lähteä. Ihanaa kuulla, että pidit lopusta ja monista yksityiskohdista! Kiitos kommentista