Title: Näin tosissani
Author: Siperia
Rating: S
Pairing: Harry/Draco
Genre: romance (fluff?)
Warnings: slash
Disclaimer: hahmot JKR:n, teksti minun. En saa tästä rahaa tai muuta hyötyä.
A/N: Olen hullu, totaalisen hullu, järkevää aloittaa uudella foorumilla postaamalla ficci. o/
En tiedä, mistä tämä ajatus tuli. Minusta on vain oikeasti ihanaa kirjoittaa tällaisia kliseisiä pätkiä H/D:tä. En saa mitään isompaa aikaan, joten sitten kirjoittelen raapaleita ja ficletejä.
Kliseitä ja paikoin töksähtelevää tekstiä.
***
”Et voi olla tosissasi, Malfoy.”
Harry seisoi järkyttyneenä keskellä hiljaista käytävää. Malfoy oli varmasti suunnitellut tämän, missään ei näkynyt ketään, joka olisi voinut tulla pelastamaan.
”Et ole koskaan nähnyt minua näin tosissani, Potter”, platinahiuksinen nuorimies totesi vakavana, vaikka hänen suupieliään nyki.
”Ja vaikka olisitkin, se ei missään nimessä käy, en varmasti tee mitään sellaista!” Harry jatkoi jo hiukan epätoivoisena.
”Miksi? Tiedän, mitä ajattelet minusta. Se näkyy, jos et tiennyt.”
”Sinä olet luihuinen!”
”Eikös koulun aatteisiin kuulu, että kaikkien – myös eri tupien – pitäisi vetää yhtä köyttä?”
”Sinä olet Malfoy!”
”Totta, mutta muutan mielelläni sukunimeni sinun vuoksesi, jos siitä kerran on häiriötä.”
Harryn tajunta oli sumea, ja hän rypisti otsaansa yrittäessään saada kiinni päänsä sisällä laukkaavista ajatuksenpätkistä.
”Sinä olet... olet...”
”...varsin hurmaava, kyllä, muttei sen luulisi olevan mikään este, päinvastoin.” Draco Malfoy hymyili kuuluisaa aseistariisuvaa hymyään.
”Ei!” Harry huudahti kauhuissaan. Ei voinut olla totta, että Malfoy näki hänen päänsä sisään.
”Enkö?” Draco yritti näyttää harmistuneelta. ”Katsotaan sitten, oletko tosiaan tuota mieltä...”
Harry ei kyennyt liikahtamaan Malfoyn astuessa lähemmäs. Ja hänen vastarintansa rippeetkin murtuivat, kun Malfoyn huulet painuivat hänen omilleen vakuuttavampina kuin kenenkään muun.
”Minä... en luovuttanut vielä!” Harry sanoi ääni täristen yrittäen koota itseään, kun Malfoy viimein irrottautui hänestä. Vaaleat kulmakarvat kohosivat, ja seuraava suudelma olisi vienyt Harrylta jalat alta, ellei Malfoyn toinen käsivarsi olisi kietoutunut hänen vyötäisilleen vetäen häntä tiukemmin toista vasten. Toisen käden sormet olivat sotkeutuneet mustien hiusten sekaan. Harrysta ei ollut enää vastustamaan kiusausta, hän kiersi omat kätensä Dracon ympärille.
Tämä suudelma kesti huomattavasti kauemmin, ja sen päätyttyä molemmat voihkaisivat hiljaa.
”Sinä olet suunnitellut tämän kaiken, Malfoy.”
”En kiellä.”
”Jostain syystä en osaa enää olla vihainen sinulle siitä.”
Malfoy hymyili.
***
Kommentit, etenkin rakentavat sellaiset, on kovasti hyödyksi - ja iloksi (;