Yuri!!! on Ice: Yhdessä nukkumisen eri puolet, S, Otabek/Yuri, tuplaraapalesarja (6/6)

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Yhdessä nukkumisen eri puolet
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Otabek & Yuri
Genre: Fluff, slice of life

Summary: 5 + 1 tuplaraapaletta yhdessä nukkumisen eri aspekteista.

A/N: Näin joskus 9gagissa samankaltaisen sarjakuvanpätkän, jonka ansiosta inspiraatio heräsi kirjoittaa Otayuri-teemaisia fluffisöpöilymitälie-raapaleita. Kirjoitan muutenkin niin harvakseltaan lyhyitä pätkiä... Vaihtelu virkistää. ^^



***



1. TÄYDELLISYYS


Otabek sulki silmänsä ja keskittyi kuuntelemaan hotellin hiljaisuutta ympärillään. Ulkoa kuuluva liikenteen etäinen jyly ei ollut omiaan häiritsemään liikaa, ja tuota pikaa mukaan liittyi pehmeää tuhinaa ihan läheltä.

Hän jaksoi niin paljon kadehtia, miten nukahtaminen onnistuikin Yuralta niin nopeasti. Häneltä unten maille kirmaaminen vei tavallisesti vähintään puolisen tuntia, kun taas Yura vaikutti siltä kuin joku olisi nuijalla kolkannut tajun kankaalle suunnilleen heti sen jälkeen, kun tämä oli käpertynyt häntä vasten peiton alle.

Vaalea päälaki huuliaan vasten Otabek leikitteli leukapieliä hipovilla suortuvilla samalla hymähtäen itsekseen kuvitellessaan tuhinan muistuttavan jotakuinkin kehräämistä. Kiireettömästä paijaamisesta Yura nautti enemmän kuin kehtasi ääneen myöntää, sen Otabek tiesi ja hyödynsikin kyseistä mieltymystä aina sopivassa hetkessä. Kissaan vertaaminen sen sijaan ärsytti vaaleaverikköä aina, kun joku keksi ohimennen mainita siitä. Olisi kuulemma kaikkien ollut jo syytä tajuta kissan ja tiikerin ero.

Yura liikahti raukeana ja liu’utti kätensä hänen kyljelleen. Otabek oli varautunut säpsähtämään tavallisesti jääkylmiä sormia, mutta ihme kyllä ne tuntuivat yhtä lämpöisiltä kuin Yura itsekin.

”Beka?” kuului hento mumina.

”Hm?” Otabek lopetti silittelynsä kuvitellen sen pitävän toista hereillä, mutta taisi olla väärässä. Yura veti syvään henkeä venytellen pienimmänkin jännityksen kehostaan ja kaivautui unisena syvemmälle lakanoiden väliin.

”Ota syliin.”

Otabek hymyili vaaleisiin hiuksiin ja kietoi kätensä tiiviimmin tiikerinsä ympärille.

[Maissinaksu]

2. YLLÄTTÄVÄ LÄMPÖTILAN NOUSU


Oli vaikea keksiä miellyttävämpää tunnetta kuin kömpiminen liian pitkän päivän jälkeen hotellihuoneen leveään sänkyyn ja hautautuminen pehmoisten peittojen alle. Erityisen mukavaa se oli, jos Beka oli hänen seuranaan nauttimassa kyseisistä asioista. Maanpäällinen taivas oli luultavasti juuri sellainen, jossa sai nukkua Bekaan kiinni sykertyneenä ja painaa poskensa tämän paljasta ihoa vasten.

Olisi kuvitellut, että Yuri olisi vuosien varrella jo tottunut Venäjällä puhaltaviin kylmiin tuuliin, mutta kerrospukeutuminen ja alitajuinen lämmönkaipuu olivat iskostuneet hänen toimintatapoihinsa niin kauan kuin hän saattoi muistaa. Bekan kanssa jaetussa lämmössä nukkuminen oli mahtavaa.

Aina tiettyyn pisteeseen asti.

Silläkin hotellilla oli tarjottavanaan ihan liian paksut vällyt. Ärtyneenä Yuri heilautti täkkiä pois yltään, mutta se ei paljoa auttanut tukalaan kuumuuteen, joka hiipi salakavalasti esiin melkein joka kerran, kun he olivat aikeissa torkkua sylikkäin.

Että Bekan pitikin olla sellainen lämpöpatteri. Mikä naurettavinta, tämä sanoi samaa hänestä. Se nyt oli päivänselvä vale. Hänessä oli monessa suhteessa enemmän kylmää kuin lämmintä.

”Ygh...” Yuri purnasi vaihtaessaan asentoaan. Käsivarsi tuntui inhottavan tahmaiselta hänen siirtäessään sitä tummatukan vatsalta, ja hikipisarat ohimolla saivat vaaleaverikön irvistämään.

”Hyvä idea”, Beka mutisi takaisin kääntyessään laiskasti kyljelleen selkä häntä kohti. ”Yötä...”

”Öitä”, Yuri haukotteli ja oikaisi itsensä hieman etäämmälle. Edes jonkinasteiset yöunet vaativat toisinaan moisia uhrauksia, eikä siinä ollut mitään henkilökohtaista.

[Maissinaksu]

3. SOPIVAN ETÄISYYDEN MAHDOTTOMUUS


Heidän välillään oli sen verran tilaa, että siihen olisi mahtunut kolmas henkilö pötköttämään. Viimeisen vartin ajan hän oli vain silmäillyt vaaleaverikön takaraivoa kuin olettaen, että asiat olisivat edenneet siten suuntaan tai toiseen. Luonnollisesti hän tunsi halua vetää Yura kylkeensä, sillä he olivat nähneet viimeksi noin kolme kuukautta sitten, mutta tämä ei nähtävästi ollut yhtä halailutuulella kuin hän. Ei se sinänsä haitannut, mutta pieni läheisyys olisi vaihtelun vuoksi ollut mukavaa.

Otabek päätti antaa asian olla ja sulki silmänsä unta odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua Yura kuului kääntyvän häntä kohti ja hetken kuluttua siitä kierähti yhä lähemmäs, kunnes melkein törmäsi häneen.

”Kuvittelin sinun haluavan nukkua enemmän erillään”, tummatukka hymähti, kun Yura kietoi itsensä hänen kutsuvien käsivarsiensa väliin.

”Taisit kuvitella väärin.”

”Siltä näyttää.”

Läheisyydessä ei Otabekista ollut mitään epämiellyttävää, mutta jossain kohtaa yötä hän havaitsi päätyneensä salakavalasti Yuran makuualustaksi, mikä taas ei pidemmän päälle ollut ylen miellyttävää. Vaaleaverikkö oli rakenteeltaan sorea, mutta se intensiivisyys, jolla tämä torkkua pötkötti hänen päällään, sai Otabekin tuntemaan pakottavaa tarvetta pyristellä pikkuriikkisen kauemmas.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Yuraa olisi voinut luonnehtia aikamoiseksi takiaiseksi sen suhteen, mitä tuli yhdessä nukkumiseen. Ei tämä sitä tietenkään tahallaan tehnyt, mutta lohdutuksena se oli varsin laiha.

Siitä tulisi harvinaisen pitkä yö.

[Maissinaksu]

4. EPÄMÄÄRÄINEN PYÖRISKELY


Putoamisen tunne unissa ei ollut Yurille mikään uusi asia, mutta tavallisesti se lakkasi heräämisen hetkellä. Sillä kerralla se kuitenkin jatkui ja toimi harvinaisen tehokkaana potkuna uuteen päivään. Jotenkin merkillisesti hän tajusi lojuvansa sängynreunalla lähestulkoon pudonneena lattialle, ja Beka puolestaan oli tarttunut tiukasti hänen nilkastaan.

”M-mitä sinä oikein puuhaat?” Yuri kakisti häkeltyneenä viimeisenkin uneliaisuuden rippeen varistessa.

”Vähältä piti”, Beka huokaisi yön jäljiltä ääni käheänä ja nykäisi hänet paremmin vuoteeseen. ”Olit viittä vaille pudota.”

”Yrititkö sinä kammeta minua pois?” vaaleaverikkö tuhahti yksinomaan kummastellen.

”Ainoastaan siltä osin, että jalkasi liiskasi kasvoni tyynyä vasten.” Beka pyyhki unihiekkaa silmistään. ”En mahtanut muutakaan.”

”Miten niin jalkani oli naamallasi?” Yuri mutisi epäluuloisena, vaikkakin nolostuksen puna hiipi uhkaavasti hänen kalvakalle iholleen. Hän oli ilmeisesti jälleen kieriskellyt unissaan miten sattuu, ja sillä kertaa Beka oli joutunut uhriksi. Muutaman kerran aikaisemmin hän oli yllättänyt itsensä uinumasta tyystin ympäri kääntyneenä. Moinen elämys herätti kysymyksiä etenkin sen suhteen, miten sellainen oli käytännössä edes mahdollista.

Kerran hän puolestaan oli onnistunut vahingossa kierähtämään Sashan päälle, minkä ansiosta kissa oli raapaissut mehukkaan haavan hänen käsivarteensa. Beka ei sentään raapinut tai purrut, mistä hän oli aavistuksen huvittuneella tavalla hyvillään.

”Anteeksi.”

”Älä turhia”, tummatukka hymähti. ”Olet kyllä sinänsä herttainen tuolla tavalla nolostellessa.”

”Ja minä sinulle herttaisuudet näytän...”

[Maissinaksu]

5. UNISSAAN PUHUMINEN


Yurin silmiä särki väsymyksestä. Sosiaalisen median ihmeet pitivät häntä yhä verkossaan, vaikka kello lähenteli jo puoltayötä ja herätys olisi edessä heti kukonlaulun aikaan. Sen mielessään pitäen ja ylipäätään häntä viisaampana Beka oli käynyt unille jo parisen tuntia sitten, kun hän yhä selaili sormi krampissa viihdeuutisia.

Selällä maatessa puhelin toisinaan lipsahti näpeistä ja kopahti suoraan nenälle, ja vaikka Yuri oli vannonut jokaisen kömpelyyden jäävän viimeiseksi, hän joutui jälleen kerran syömään sanansa, kun kännykkä läiskähti kipeästi keskelle otsaa samalla melkein sokaisten hänet kirkkaudellaan.

Beka liikahti hänen vieressään kuin olisi havahtunut unestaan hänen hiljaisen sadattelunsa ansiosta.

”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus herättää”, Yuri kuiskasi irvistäen pahoittelevasti.

”Yuratchka...” Beka mutisi kierähtäessään kyljelleen häntä kohti.

”Hm?”

”Ei siihen tarvita ruohonleikkuria...”

Ahaa, se oli taas niitä Bekan yöllisiä merkillisyyksiä. Siitä olikin aikaa, kun hän oli edellisen kerran päässyt kuulemaan niitä.

”Mihin sitä ei tarvita?” Yuri kysäisi suupieli nykien.

Kesti hetken ennen kuin hän sai vaimean vastauksen.

”No siihen kaulahuiviin...”

Yuri purskahti äänettömään nauruun ja laski kätensä pörröttämään leikkisästi nuorukaisen hiuksia. Sellaista puolta kovinkaan moni ei saanut Otabek Altinista nähdä. Mitähän hän oli tehnyt oikein, kun oli päässyt lähietäisyydeltä todistamaan jotain niin pahuksen herttaista?

Erityisen paljon häntä lämmitti omin korvin kuulla, miten Beka kutsui häntä hellittelynimellä unissaan mumistessaankin.

[Pura]

Eiih, nää on ihan hävyttömän suloisia pätkiä :'D

Yhdessä nukkuminen on jotain aivan täydellistä ja on ihanaa lukea nimenomaan näistä kahdesta sitä tekemässä. Tässä on hirveästi söpöjä yksityiskohtia joille sulin (se miten Yuri on tiikeri eikä mikään peruskissa, ja lempinimet ♡♡) sekä realistisia huomioita siitä, miten yhdessä nukkuminenkaan ei ole aina täydellistä ja välillä on liian kuuma ja tulee pyöriskeltyä ja potkittua toista ja höpöteltyä kummia unissaan. :')

Kiitos näistä ja ootan innolla viimeistä pätkää!

[Maissinaksu]

Pura: Paljon kiitoksia! ^^ Jotenkin tuntuu, että tämä paritus on kuin luotu kaikkeen tällaiseen söpöilyyn, joka tämän tarinan puitteissa tosiinaan vähän kärsii kylmästä realismista. :'D Elämä on, vai miten sitä sanotaan? Tässäpä tämä viimeinen tuplis!

***



6. YKSIN NUKKUMINEN


Seinäkellon tuttu raksutus muistutti kotiinpaluusta monivivahteisen kilpailumatkan päätteeksi. Otabek vilkaisi huoneensa vitriiniin asettamaansa kultamitalia ja apea hymy huulillaan pohti seuraavan päivän lehdistötilaisuuksia, joissa hänen sopi ravata aamukahdeksasta alkaen aina pitkälle iltapäivään.

Puhelimen kilahdus havahdutti hänet kepeästä horroksesta.

Oma sänky tuntuu ihan oudolta, Yura kirjoitti. Näköjään tämä oli epätavallisen aikaisin käymässä yöpuulle. Etenkään kun sinä et ole täällä hönkimässä niskaani. Mikä ylellisyys.

Tiedän tunteen.
Saan vaihteeksi koko peiton itselleni... Se jos mikä on harvinaista.

Et edes tarvitse mitään peittoja, kun olet jo valmiiksi niin kuuma.

Sovitaan niin, vilukissa.

Lyön vetoa, että nyyhkit itsesi uneen ilman minun läsnäoloani.

Olin oikeastaan juuri nukahtamassa, kunnes laitoit viestiä.
Halusin kuitenkin vielä onnitella hopeamitalista.

Jihuu!
Haista home, Beka.

Kaikki rakastavat huonoja häviäjiä.

Olet niin aasi.
Mene jo nukkumaan, jotta jaksat nousta ihmisten ajoissa.

Yritä sinäkin saada unta ilman minua lämmittämässä vieressä.

Kokeillaan.

Yuri kietoutui peittoonsa hurraten mielessään sitä tosiasiaa, ettei kukaan tai mikään vähään aikaan häiritsisi hänen nukkumistaan. Samalla ajatus yksin nukkumisesta tuntui harmittavalta. Toisen kanssa torkkumisessa oli sekä hyvät että huonot puolensa, mutta Bekan kanssa hyviä puolia löytyi enemmän.

Jospa hän sitten ottaisi yksin nukkumisesta kaiken ilon irti seuraavien kuukausien aikana, hän osaisi jälleen arvostaa Bekan tarjoamaa läheisyyttä juuri niin paljon kuin se sitä ansaitsikin.

[Pura]

Aww, tääpä oli suloinen lopetus tälle sarjalle! Voi toisia kun joutuvat nukkumaan nyt yksin, mutta onneksi on teknologiaa millä voi kommunikoida

Tässä on monta pientä kohtaa joille awwailin, kuten Yurin nimittäminen vilukissaksi ja se että Beka on liian kuuma tarvitakseen peittoa :'D ja Yurin sanavalinnat on upeita! Niskaan hönkiminen ja aasiksi haukkuminen ja tuo äärimmäisen loukkaava 'Haista home!' :') Yuri on ihana. Ja niin on myös tää sarja kokonaisuudessaan, kiitos tästä!

[Maissinaksu]

kuuskidi: Oih, kiitoksia! ^^ Niin tuttua ja turvallista kuin se onkin, Yurion kohdalla kissaan tai tiikeriin yms. vertaaminen edes jossain kohtaa on muodostunur melkeinpä pakolliseksi. xD

Pura: En oikeasti edes tajunnut tuota vilukissaa ennen kuin vasta toisella katsomiskerralla. xD Jopas sattui... Bekan kuumuudestakaan en käy väittelemään. Yurin kiukkuisuuttakin on hauska kuvailla, koska se piirre nyt vain on liian ominainen kyseiselle kaverille. ::3

Kiitoksia kommenteista! <3

- Ayu

[Larjus]

Ääääää lisää ihanaa söpöä arkihöttöä <3 Ja välillä ei niin söpöä, mutta ihanaa silti :D Tässä tulee kivasti esille se tosiasia, että yhdessä nukkuminen voi sen saman henkilön kanssa olla sekä ihanaa että ihan kamalaa ja välillä älytöntä. Todellakin näkyy kaikki eri puolet. Viimeisessä tykkäsin erityisesti siitä, miten se tavallaan sitoi yhteen nuo edelliset ja sanoitti tuon aiemmin mainitsemani havainnon.

mutta Bekan kanssa hyviä puolia löytyi enemmän.

Ihana tällainen arkisen tylsä söpöilyajatus. Just sopii Yurille hyvin.

”Ota syliin.”

Otabek hymyili vaaleisiin hiuksiin ja kietoi kätensä tiiviimmin tiikerinsä ympärille.

Tää kohta oli niin söpö että toistamiseenkin lukiessa vaan vingun jostain yhteen puristettujen hampaiden välistä :D Yuri kun on mitä on, niin oon ihan heikkona kaikkeen hellään ja rakastavaan, mitä sen suusta pääsee kuulemaan. Ja tietenkin se on Otabekin oma tiikeri <3

Luonnollisesti hän tunsi halua vetää Yura kylkeensä

Jotenkin ihmeellisesti onnistuin lukemaan tän ihan pieleen "Luonnollisesti hän tunsi halua vetää Yuraa turpaan" :DD Oli pakko lukea uudestaan ja kun tajusin mokani, nauratti. En kyllä ehkä halua lukea ficiä siitä, että Bekan tekee mieli vetää Yuria turpaan. Tai no, ehkä se vois ajatustasolla jossai vähän kepeämmässä ficissä mennä ei-niin-tosissaan :D

Et edes tarvitse mitään peittoja, kun olet jo valmiiksi niin kuuma.

Tämä onneksi oli meidän kaikkien muidenkin tiedossa jo :D

Äwäwä, nautin taas. Kiitän.

[Maissinaksu]

Kiitoksia jälleen, Larjus! <3 Arkihöttöä voi tuskin koskaan olla liikaa, eikä se jonkun kanssa nukkuminenkaan niin yksinkertainen prosessi ole, etteikö siitä saisi ammennettua yhtä sun toista outoa.

Jotenkin ihmeellisesti onnistuin lukemaan tän ihan pieleen "Luonnollisesti hän tunsi halua vetää Yuraa turpaan" :DD Oli pakko lukea uudestaan ja kun tajusin mokani, nauratti. En kyllä ehkä halua lukea ficiä siitä, että Bekan tekee mieli vetää Yuria turpaan. Tai no, ehkä se vois ajatustasolla jossai vähän kepeämmässä ficissä mennä ei-niin-tosissaan

Hahhahhahhahhahhahh, ei hitto miten nauroin tälle mielikuvalle! Vitsi millainen plot twist se olisikin, jos kaiken fluffihötön perään Beka tulisi ja pamauttaisi päin taulua tuosta noin vain. xD Tosin olisiko se mikään ihmekään, jos Yuri on petikaverina vähän levottomampaa sorttia ja aina häiritsemässä Bekan unia...

- Ayu