Kuiskaajista pidin todella paljon ajatuksena ja Alpha ja Beta oli mielenkiintoisia hahmoja. Kuiskaaja-kaudet vain oli mielestäni kustu sillä teinidraamalla.
En voinut sietää Henryä hahmona. Lydiakin on himpun ärsyttävä, mutta hänessä oli kiinnostavaa se suhde juuri äitiinsä ja se tapa miten olivat selviytyneet. Silti mua jotenkin ehkä harmitti, ettei kuiskaajat tuntuneet koskaan yhtä uhkaavilta kuin Negan oli tuntunut.
Se Neganin soluttautuminen kuiskaajiin oli muuten aika hauskaa settiä. :'D Ehkä se Taran kuolema muiden ohella samaan rysäkkään tuntui vähän väärältä. Hänelle olisin ehkä suonut vähän erilaisen lopun, enkä tuollaista että hän kuolee muiden vähän NPC-hahmojen kanssa samalla tavalla. Ja se miten Enidistä yritettiin leipoa tärkeää hahmoa Carlin kuoleman jälkeen, tuntui jotenkin väkinäiseltä, ehkä sen vuoksi, kun olen edelleen katkera ja vihainen siitä, että Carl piti kirjoittaa sarjasta ulos (se oli mielestäni koko Walking Deadin typerin päätös). Carl oli mielestäni kehittynyt hahmona huimasti ennen kuin hänet poistettiin sarjasta ja olisin halunnut nähdä, miten hän mahdollisesti korvaa isänsä myöhemmin. Carlissa olisi ollut paljon potentiaalia ja mielestäni hahmon kuolema vei mukanaan osan The Walkind Deadin perimmäisestä olemuksesta.
Aikoinaan olin järkyttynyt Rickin ja Michonnen suhteesta, koska se tuli ekalla katselukerralla ihan puun takaa, mutta kun katsoin sarjan tälleen uudemman kerran ja putkeen, niin huomasin, että tuota suhdetta oltiin rakennettu jo hyvän aikaa Rickin lapsien kautta. Odotan innolla kyllä sitä Michonne ja Rick spinoff-sarjaa.
Musta on kyllä herttaista se, että Michonne sai lopulta Rickin pojan, vaikka Rickiä ei enää ollutkaan maisemissa lapsen synnyttyä. Se ei silti korvaa mielestäni Carlin menettämistä. Kasvanut Judith ärsytti mua aluksi tosi paljon ja edelleen katson vähän kieroon sitä, miten hyvä hän on tappamaan walkereita, koska siitä tulee vähän sellaiset Mary Sue -vibat, plus se Judithin oikeudenmukaisuuden taju ja puhdas moraali. Hahmosta on tehty liian siloteltu. Ymmärrän, että Carl ärsytti ihmisiä alkukausien aikana, mutta hän sentään tuntui lapselta ja teki asioita kuten lapset tekevät, eli ovat välillä uhmakkaita ym. Mutta Judith on jo noin nuorena mielestäni liian aikuismainen ja "valmis" ja häneen on siksi mielestäni vaikea samaistua. Judithin ja Neganin välisestä suhteesta toisaalta taas pidän.
Sitten Leah... Voi herranjumala miten aloinkaan inhota hahmoa, koska en yhtään koe hänen olleen oikea Darylille.
Varsinkin kun Daryl oli tuohon asti ollut käytännössä ilman mitään suhteita keneenkään ja sitten metsän keskeltä vain löytyy joku random nainen, johon hän muka muodostaa jonkinlaisen yhteyden. Carol/Darylia tai Connie/Darylia odotin kaiken aikaa ja sitten kirjoittajat vaan päättää antaa Darylille jonkun ihan ulkopuolisen tyypin, joka myöhemmin vielä liittoutuu niiden Reapereiden kanssa. No tavallaan se on ihan ymmärrettävää, jos oma porukka tuntuu ennemmin ns. perheeltä, eikä välttämättä halua alkaa suhteeseen kenenkään perheenjäseneltä tuntuvan kanssa, mutta silti. Tämä Darylin suhde Leahiin vaan tuntui jotenkin OC:ltä. Olisin ehkä itse pitänyt Darylin loppuun asti sitoutumattomana ja vahvistanut sillä hahmon aseksuaalia olemusta, mikä olisi ollut musta todella freesiä nähdä sarjassa kuin sarjassa.
Gabriel on kanssa sellainen hahmo, josta on ollut vaikea pitää. Välillä hän on ihan siedettävä ja symppiskin, mutta sitten tekee taas jotain ihan kummaa, joka saa taas niskavillat pystyyn. En pysty pureksimatta oikein nielemään Gabrielin ja Rositan suhdettakaan. Musta ne kaksi ei sovi ollenkaan toisilleen.
Eugenea ja Rositaa varmaan moni odotti koko ajan, mutta ilmeisesti se ei kuitenkaan sitten koskaan tapahtunutkaan.
Princess on ihana hahmo ja olisi saanut tulla sarjaan jo aikaisemmin.
Mercer on myös aika kuuma, joskin jännittää, mitä hänelle käy vikojen jaksojen aikana.
Tää Commonwealth on ollut kyllä mielenkiintoinen, vaikka aluksi ajattelin sen vievän sarjaa tylsään suuntaan, mutta tykkään kyl kaikista poliittisista jutuista, niin ei tääkään ole mielestäni mitenkään tylsää settiä ollut. Lance Honsby on ollut kaiken aikaa hyvin epäilyttävän oloinen, vaikka aluksi vaikuttikin edistävän päähenkilöidemme asiaa. En silti oikein tiedä, kuka tuo suurin paha on Commonwealthissa, Hornsby vai Pamela Milton, vai joku muu. Jää nähtäväksi.
Se Eugenen vale-Stephanie juttu oli kyllä niin yli hilseen menevää touhua, eikä se vale-Stephanie ole oikein vieläkään auennut mulle, että mikä idea siinä oli takana. Siinä jotenkin käsikirjoitus tökki ja pahasti. Noin yleisesti ottaen Eugene on hahmona parantunut kanssa loppua kohden. En voinut aluksi sietää sitä, varsinkin kun annettiin olettaa hänen flipanneen Neganin puolelle. Mutta lopulta onneksi aiheuttikin Neganin kukistumisen.
Negan on ollut tasaisen mainio ja kiinnostava hahmo koko sarjan ajan. Maggie on ollut myös mukavan monipuolinen, myös ärsyttävyyteen asti. Carolin hahmo on todella selkeä ollut koko sarjan ajan, todella hyvää näyttelijän työtä Melissalta, hän mielestäni loistaa kirkkaimmin ja on tavoittanut uskottavasti Carolin syvimmän olemuksen. Michonne on ollut alusta saakka lempi hahmojani, joskin viimeisissä kausissaan ei ole tehnyt enää samaa vaikutusta kuin sarjan alussa. Alphasta tosiaan pidin myös paljon. Mielestäni hyvin kirjoitettu ja näytelty hahmo. Yleisesti ottaen koen sen hyvänä asiana, jos joku hahmo herättää erilaisia tunteita laidasta laitaan, koska se tuo hahmoon lisää inhimillisyyttä.
