Ficin nimi: Lähelle on pitkä matka
Kirjoittaja: meFaireCroire
Oikolukija/Beta: Ei ole
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Sev/Lily
Summary: Lilyn oivallukset junamatkallaan Skotlantiin.
Kaikki Rowlingille havaittavissa oleva myös kuuluu hänelle, minä hieman otin ja leikin : )
A/N: Osallistuu matkustushaasteeseen. On mun eka julkaisuni täällä, joten pliis kommentoikaa (rakentavaa tai ei, kaikki käy!) !
-------------------------------------------------
Maisemat liukuvat sulavasti ohi. Juna kulkee niin tasaisesti, ettei liikettä edes huomaa.
Lily katsoo haikeana ikkunassa lipuvaa ruskanvärjäämää metsää. Naisella on vain yksi syy, miksi hän nyt matkustaa kohti Skotlannin avoimia nummia. Unohdus. Hän haluaa unohtaa sen, kuinka hänen ja Jamesin avioliitto oli suuri virhe. Kuinka heitä ei ollutkaan luotu toisilleen. Isä tulee olemaan pettynyt, äiti varmaan vuodattaisi kyyneleitäkin. ”Se James on kyllä niin minun mieleeni. Oikea herrasmies.” Ja sitä rataa. Mutta James on kaikkea muuta. Hän on petturi, petturi jolla oli jo hyvän tovin ollut toinen nainen. Siksi Lily haluaa unohtaa.
Skotlannin maisemat salpaavat naisen hengityksen ja hänen silmänsä ahmivat näkymää, jonka hän on nähnyt niin monesti ennenkin, mutta josta hän ei koskaan saisi tarpeekseen. Vanhempiensa luona hänen ei annettaisi unohtaa Jamesia, mutta vanhoissa sammaltuneissa metsissä hänen päänsä täyttäisi mäntyjen humina ja purojen laulava soljunta. Mutta nyt Lily jatkaa lumoavan, ohikiitävän maiseman tuijottelua hyräillen.
Jostain kumman syystä Lilyn mieleen ilmestyy Severus. Ihan kuin miehen kasvotkin olisivat heijastuneet ikkunasta, eikä hänen mielestään.
Kuraverinen, oli Lily kuullut joskus painajaisissaan miehen huutavan, mutta ajan kanssa viha oli hiipunut. Severus oli aina rakastanut häntä, kyllähän Lily sen tiesi. Ja olihan Lilylläkin pienet fantasiansa. Nainen näkee selvästi itsensä ja Severuksen käsikkäin ikkunasta välkkyvän suuren joen rannalla, tai kenties heittelemässä peilityyneen pintaan leipiä. Juna alkaa hidastaa vauhtiaan, toisiksi viimeinen pysäkki ennen määränpäätä. Lilyn suupielet kaartuvat hymyyn.
**
Maisemat muuttuvat ikävystyttäviksi lähiöiksi ja aurinko on jo lähes kokonaan painunut horisontin taakse. Silti Lily on iloinen nähdessään asemaa edeltävien talorykelmien soljuvan ohitseen.
Juna pysähtyy ja matkustajat kiiruhtavan vaunuista kukin omaan suuntaansa. Lily seisoo hetken hiljalleen autioituvalla parkkipaikalla, ja vetää keuhkonsa täyteen ilmaa, kuin se olisi hänen viimeinen hengenvetonsa. Tämä voisi olla suuri virhe, mutta se olisi virhe, jota Lily ei katuisi. Hän ei tunne vastaan tuulevaa kylmää ilmaa Lontoon yössä, eikä hän kuule autojen vihaisia tööttäyksiä seisoessaan niiden kulkuväylällä. Pian Lily kuitenkin tajuaa siirtyä syrjään, etsiytyä tuuhean pensaan taakse. Lähelle on pitkä matka, Lily kuiskaa jalkaansa vasten puskevalle kissalle. Mitä menetettävää hänellä muka olisi?
Kehrääjänkuja, Lily ajattelee ja pyörähtää ympäri.
----------------------------------------------------------------------------------- fin ----
