Title: Eläimellistä
Fandom: Fruits Basket
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: S
Hahmot: Tooru, Yuki, Shigure, Kyoo, Hatori, (Aaya, Hatsuharu)
Genre: Huumori, Gen, Slice of life
Summary: Shigure luki lehteä. Seuraavana päivänä kaikki istuivat keittössä lukemassa kukin omaa lehteään.
A/N: Osallistuu FinFanFun1000 -yhteishaasteeseen sanalla 91.
Rotta, koska rotasta tämä lähti liikkeelle.
Sijoittuu jonnekin koko sarjan alkuvaiheille, kun meininki oli vielä sellaista kepeää ja semihuoletonta
Halusin uuden animesovituksen (Fruits Basket 2019) odottamisen kunniaksi palata tähän fandomiin vuosien tauon jälkeen, ja nythän uutta animea on tullut jo kolme jaksoa, joten on otollinen aika lykätä tämä ficcipätkä ihmisten ilmoille ^^
***
EläimellistäAurinko oli nousemassa ja Shiguren talon keittiössä vallitsi seesteinen, melkein vielä unelias hiljaisuus. Tooru paistoi munia ja Shigure luki pöydän ääressä päivän lehteä hymähdellen itsekseen. Kylpyhuoneesta kuului suihkun ääniä, ja Yukin huoneesta täyttä hiljaisuutta, joka viestitti pojan olevan todennäköisesti vielä umpiunessa.
”Kyoo! Kyoo talontuhoaja! Löysin jotain, mitä haluat ehdottomasti nähdä!”
Shiguren ääni raikui rikkoen hiljaisuuden, kun kylpyhuoneen ovi kävi.
”Jos se on jotain perverssiä, niin heitän sinut seinään”, Kyoo tuli keittiöön hiuksiaan kuivaten ja mulkaisi talon isäntää julmistuneesti.
”Miksi kaikki aina ajattelevat minusta pahinta”, Shigure puisteli päätään melodramaattisesti ja ojensi Kyoolle sanomalehden, jolle oli äskettäin naureskellut.
Kyoo tuijotti lehteä, ja nuorukaisen naama alkoi nykiä sangen omituisella tavalla.
”Mitä siinä on?” Toorukin heräsi ja laittoi paistinpannun sivuun, hän ei muistanut nähneensä tuollaista ilmettä Kyoon kasvoilla kovin usein. Auringonvalossa näytti melkein kuin poika olisi yrittänyt estää itseään hymyilemästä.
Seuraavassa hetkessä Kyoo purskahti itselleen epätyypillisesti niin kovaan nauruun, että hyvä kun ei humpsahtanut lattialle kierimään ja pitelemään vatsaansa.
Lehti leijaili lattialle ja Tooru kumartui poimimaan sen suurella uteliaisuudella.
Artikkeliin liitetty kuva sai hänetkin pian kikattamaan.
”Minähän sanoin”, Shigure julisti ylpeänä, vilkaisi lehteä uudestaan ja alkoi itsekin hekottaa.
Kun Yuki hetken päästä käveli zombivaihteella keittiöön, kaikki nauroivat edelleen.
Yukin istuutuessa pöytään hekotus jatkui yhä vain, ja mitä enemmän poika heräsi, sitä enemmän häntä alkoi ihmetyttää, pikkuhiljaa suorastaan ärsyttää.
”Mikä nyt on noin hauskaa?” Yuki murahti lopulta, kun kukaan ei selvästi muuten aikonut hänelle kertoa.
”Nousitko väärällä jalalla, vai olitko muuten jumissa?” Shigure kohotti kulmiaan saaden Kyoon ja Toorun naurun vain yltymään.
”Älä koettele minua”, Yuki varoitti.
Tuijotettuaan häntä hetken huvittuneesti, Shigure nappasi lehden ja ojensi sen Yukille.
Yuki vilkaisi kuvaa ja pyöräytti silmiään.
”Te olette sitten halpoja.”
”A-anteeksi”, Tooru alkoi selvästi toipua naurukohtauksestaan, ”mutta kun tuo kuva…”
Tyttö alkoi taas hihittää, ja Yukin oli yhä vaikeampaa pitää pahasta tuulestaan kiinni.
”Eiköhän kissoista ja koiristakin löydy vaikka mitä naurettavuuksia”, Yuki loi merkitsevän katseen ensin Kyoon ja sitten Shigureen.
Kyoon nauru lakkasi kuin napista painamalla ja tämän ruskeisiin silmiin syttyi taisteluntahto.
”Haastatko, rotanketale?”
”Sanotaan vaikka sitten niin.”
***
Seuraavana aamuna kaikki istuivat Shiguren talon aamiaispöydässä nenät kiinni sanomalehdissä.
Yuki oli ensimmäinen, joka purskahti nauruun. Kyoo säpsähti ja kohotti katseensa, kun taas Shigure kallisti päätään jokseenkin koiramaisesti.
”No, Yuki, kerro nyt mitä löytyi.”
Yuki leväytti lehden pöydälle edelleen nauraen, ja kaikki kumartuivat katsomaaan otsikkoa, joka peitti melkein puolet sivusta:
”Yllättävä kohtaaminen vessassa – panikoiva käärme pakeni pönttöön.””Minä leikkaan tämän irti ja lähetän Aayalle”, Shigure päätti ja ryhtyi tuumasta toimeen.
”Laitanko mukaan pikkuveljeltä rakkaat terveiset?”
Yuki ei vastannut, jatkoi vain nauramistaan, jonka Shigure tulkitsi myöntymisen merkiksi.
Seuraavan löydön teki Kyoo. Hänellä oli vaikeuksia lukea otsikkoa ääneen tyrskähtelyltään:
”Lehmät pfffthahahaha. Krhm. Lehmät piereskelivät, navetassa räjähti. Annan tämän Harulle seuraavalla kerralla, kun hän alkaa haastaa riitaa.”
”Meidän pitäisi ryhtyä pitämään leikekirjaa”, Tooru innostui. ”Aina, jos on mieli maassa, löytyy jotain hauskaa selattavaa!”
***
Kuukausia myöhemmin:Hatori oli ryhtynyt aikansa kuluksi selaamaan Shiguren keittiön hyllystä löytynyttä kansiota, jota hän oli alkuun olettanut jonkinlaiseksi taustatyöksi, jota Shigure teki uusinta kirjaansa varten.
Siinä vaiheessa, kun hän pääsi sivulle, jolla oli artikkeli poikasia kantavista miespuolisista merihevosista (kuvan alla luki ”Joulukortti Haa-sanille?”), Hatori paukautti kansion kiinni.
”Mitähän aktuaalista…” hän mutisi itsekseen ja pyöritti silmiään. Ainahan hän oli tiennyt, että Shigure oli hullu kuin pullosta tullut, mutta tämä oli uusi ulottuvuus sillekin.
Ehkäpä… Hatorin kasvoille levisi juonikas hymy. Piski saisi maistaa omaa lääkettään.
Seuraavan kerran, kun Shiguren talossa oli vieraita, ja kansio kaivettiin esiin näitä huvittamaan (tai monen tapauksessa enemmänkin ärsyttämään), oli jokaisella sivulla kuva jonkun takapuolta haistelevasta koirasta.
***
Kaikki mainitut (myös linkittömät ja kuvattomat) "eläinuutiset" ovat todellisia.
