Nimi: Kutsumaton
Kirjoittaja: tirsu
Genre: Slice of life, angst, draama & one-shot
Ikäraja: S
Summary: Toisin kuin sinä. Sinä olet tullut jäädäksesi, et millään voi ottaa kavereistasi mallia ja poistua, kun tajuat, ettet ole kaivattu, saati tervetullut luoksemme.
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun
A/N: Tulipa tässä (kuukausi sitten) pitkästä aikaa kirjoitettua jotain (loppuun asti).
Kutsumaton
Yhtäkkiä olit vaan siinä, ihan kutsumatta. Vaikkei kukaan pyytänyt eikä edes halunnut, jäit osaksi elämäämme. Omin lupinesi muutit meille asumaan, teit kodistamme itsellesi kodin. Eikä sinua edes kiinnostanut, että olit vieras, jota ei haluttu. Et välittänyt lainkaan rumista sanoista tai käskyistä, saati aneluista, että lähtisit pois. Ei, tulit pysyväksi osaksi elämiämme ihan noin vain.
Ei sen yllätys olisi pitänyt olla. Olet aina ollut sellainen. Tulet joka paikkaan kutsumatta, etkä välitä vaikkei sinusta kukaan pitäisi. Huudot ja itkut kaikuvat kuuroille korville, jatkat eloasia kuin et mitään olisi tehnyt, kuin et olisi toisten elämää tullut pilaamaan.
Niin. Ei sen yllätys olisi pitänyt olla. Mutta ei sitä olisi halunnut uskoa, että juuri meidän kattomme alle saisit päähäsi tulla ja pilata kaiken tänne pysyvästi jäämällä.
Muutat kaiken ihan kysymättä. Teet kuten haluat välittämättä muista ja heidän tunteistaan. Hajotat, varastat ja pyyhit pois kaiken tärkeän ja rakkaan. Tuot tilalle surun, pelon ja masennuksen, joskus jopa myös aggressiivisuuden. Haluat menneen ajan pakottaa takaisin, haluat sylkeä nykyisyyden, että tulevan päälle. Niillä ei ole sinulle merkitystä, ne ovat sinusta turhaa. Menneet ajat ovat sinusta paljon paremmat. Nautit aikaan saamastasi taantumisesta, sinusta se on parempaa kuin mikään muu.
Aiheutat mielelläsi epäluuloa, saat toiset valheiden verkkoosi uppoamaan ja niitä tosina pitämään. Kasvatat valheiden verkkoon uponneiden harhaisuutta toivoen heidän päätyvän harha-aistimusten vankilaan. Taistelet kovin ottein heidät siellä pitääksesi ja teet kaikkesi karkuun päässeet takaisin saadaksesi.
Kaikkesi teet myös, jotta sinä olisit se, joka kaikkea hallitsee. Raivoa, itkua ja epätoivoa jälkeesi jätät. Tykkäät saada toiset tuntemaan syyllisyyttä siitä, kun voimat loppuvat ja pinna lyhenee. Tykkäät aiheuttaa toisille huonoa omaatuntoa, kun teoillasi saat aikaan tiuskintaa ja suuttumusta, sanoja harkitsemattomia. Huoltakin toisissa aikaan saat, sillä se sinua huvittaa.
Temppujasi tekemällä saat toisen oman kodin tuntumaan vieraalta. Mikään ei ole enää tuttua, kaikki on kadoksissa. Teet kaikesta kummallista, outoa, tunnistamatonta. Saat kaiken aivan sekaiseksi eikä missään tunnu olevan enää mitään järkeä. Peilinkin onnistut taitavasti tärvelemään niin, ettei sitä enää tiedä kuka sieltä takaisin katsoo.
Sinun takiasi monista asioista on luovuttava. Ei auta vastaan laittaminen ja väkisin kiinni pitäminen. Sinä onnistut aina viemään voiton tavalla tai toisella. Olet kärsivällinen ja jaksat voittoasi vastustajistasi odottaa.
Toiseksi vaikein luopuminen takiasi on se, jossa sinä muutat kauemmas asumaan, mutta olet silti läsnä kuin et olisi koskaan kauemmas siirtynytkään. Kaikista vaikein luopuminen aiheuttaa tuskaa ja surua viiltävää, saa kyyneleet silmistä valumaan, sydämen särkymään.
Ei kaikki toki ole aina synkkää ja ikävää. Välillä on ilon- ja valonpilkahduksia. Hyvin harvoin ne johtuvat sinusta. Silloin tällöin on piristävää saada nauraa sinusta johtuvista asioista – johtui ne sitten sinusta suoraan tai ei.
Joskus kutsut kylään kavereitasi. Tuomistaan hankaluuksistaan huolimatta heissä on hyvää se, että he yleensä poistuvat lopulta. Toisin kuin sinä. Sinä olet tullut jäädäksesi, et millään voi ottaa kavereistasi mallia ja poistua, kun tajuat, ettet ole kaivattu, saati tervetullut luoksemme.
Olet pelätty vieras, jota kukaan ei kotiinsa halua. Olet salakavala, koskaan ei voi tietää minne tulet ja milloin. Joskus tulet aivan liian aikaisin, koska et jaksa odottaa ja haluat olla yllätyksellinen. Haluat naurahtaa ”
hahahaa, minuapa ette osanneet vielä odottaa!”.
Välillä olet liian hyvä piiloutumaan. Saattaa mennä montakin vuotta ennen kuin sinun huomaa asettuneen taloksi, niin visusti olet merkit läsnäolostasi piilossa pitänyt. Tiputtelet aina silloin tällöin merkkejäsi olemassaolostasi, mutta pidät kuitenkin huolen, että ne voisi laittaa hyvin jonkun toisen piikkiin. Toisinaan tuot läsnäolosi heti tiettäväksi, kun piiloleikkiin alkamainen kyllästyttää. Pilkaten huudat saapuneesi uudeksi perheenjäseneksi.
Jotkut eivät halua millään uskoa, että olet heidän luoksensa tullut. He sulkevat katseensa jälkeesi jättämistäsi todisteista, jotka kertovat sinun paikalla olevan. He elävät mieluummin kiellossa niin pitkään kuin mahdollista, joskus jopa ihan loppuun asti, sillä haluavat kynsin hampain pitää kiinni vanhasta, siitä mikä ennen oli normaalia ja, mikä tärkeintä, turvallista. Uusi, nykyinen tilanne on pelottava ja täysin tuntematon, eikä koskaan voi olla varma mitä sinä mukanasi tuot. Teeskenteleminen on helpompaa kuin sinun tulosi hyväksyminen. Ja usein välimatka tekee kielossa elämisestä helppoa.
Toisinaan ulkopuoliset eivät usko sinun asettuneen jonkun luokse asumaan. Heidän silmissään kaikki näyttäytyy aivan normaalina. Mutta vain siksi, että he eivät näe tilannetta joka hetki, vaan pieniä osia sieltä täältä. Ja onhan se tiedetty asia, että joskus saatat käyttäytyä alkuun vieraskoreasti, varsinkin ulkopuolisia kohtaan. Kunnes kyllästyt ja räjäytät kaiken heidän silmilleen saaden heidät järkyttymään.
Monia syitä on pohdittu ja ääneen lausuttu, miksi kotisi teet toisten luokse. Toiset menevät ristiin toisten kanssa, eikä mitään voi pitää täysin varmana ja oikeana syynä. Ja vaikka kuinka noudattaisi ohjeita, joilla sinun tulemisesi pitäisi pysytä estämään, ne eivät aina vaan toimi. Se on enemminkin tuuripeliä. Onnekkaita ne, jotka sinulta ja sinun tapaisiltasi pystyvät välttymään koko elämänsä ajan!
Sinua vastaan taistellaan, sinua vastaan on keksitty aseita, uusia keksitään lisää jatkuvasti. Yrityksiä ja kokeiluja on monia, kyllä niistä joku jossain vaiheessa onnistuu sinut häätämään. Jollain niistä sinusta kokonaan eroon tullaan pääsemään. Siihen saattaa hyvin mennä vielä aikaa, mutta lupaavia merkkejä on jo näkyvillä. Usko pois, joskus jonain kauniina päivänä meillä on keino saada sinut häipymään ennen kuin luoksemme pysyvästi jäät. Silloin iloitsemme, ettei muiden tarvitsisi kärsiä sinun käsissäsi enää lainkaan, että valtasi menetit lopullisesti.
Vaikka oletkin pysyvä vieras, on vierailullasi silti aina aikaraja. Pysyt kaikkien luona tietyn ajan, kukaan ei vaan koskaan tiedä kuinka pitkä pysyvä vierailusi on. Joidenkin luona vierailusi on lyhyt (tai ehkä se vain tuntuu siltä, sillä olet voinut lymytä piilossa hyvän tovin ihan hiljaa), joidenkin luona viivyt vuosikymmeniä. Lähdölläsi on kuitenkin aina hinta erittäin kallis.
Kun lopulta lähdet, vieden toisen rakkaimman mukanasi, jäävät jäljelle kyyneleet, suru syvä ja suuri. Mutta myös muistot (kunhan et tule takaisin niitä pois viemään) rakkaat yhdessä eletystä elämästä sekä pieni helpotuksen tunne, kun tietää toisen rauhan ikuisen saaneen kaiken aiheuttamasi tuskan ja kärsimyksen jälkeen. Elämä palaa hiljalleen uomiinsa, aikaan ennen sinua, vaikkei mikään enää ole kuten silloin.
Jokainen, joka sinusta eroon pääsee, esittää saman toiveen. Ettet enää koskaan asetu luokse asumaan tai edes lähelle, kertakin oli jo ihan liikaa. Eikä sinua kukaan kaipaamaan jää.
Joten haista pitkä vanha paska, herra Alzheimer. Painu hevonkuuseen, äläkä ikinä palaa!
