Nimi - Akvamariini
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S
Paritus - Neville Longbottom/Remus Lupin
Tyylilaji - haikea romantiikka ehkä
Sanamäärä - 250
Tiivistelmä - He juovat teensä loppuun ja sitten Remus koskettaa hänen kättään pöydän yli, hieroo peukalon päällään Neville rosoisia rystysiä hellästi ja kysyy haluaisiko Neville mennä yläkertaan.
Kirjoittajalta: Tämä on vähän niin kuin feikkiprologi minun raapalesarjalleni Majakka (K11). Feikki koska tätä ei oikeasti tapahtunut itse tarinassa.Kasvata Puu II (raapale), FinFanFun1000 (sanalla akvamariini)
Akvamariini
Remus kutsuu Nevillen teelle ennen tämän lähtöä sinne Pohjanmeren majakalle.
Sanoo, että hänestä olisi mukavaa nähdä vielä ennen sitä, kun kirjeet varmaan kulkevat niin kovin huonosti saarelta mantereelle ja takaisin. Lintuparat, hän lisää sitten. Neville vastaa, että tulee mielellään ja niin hän menee. He juovat yrttiteetä, joka on pahaa, ja syövät sitruunanmakuista kuivakakkua, jossa maistuu liikaa korppujauho ja suola. Kumpikaan ei tiedä mitä puhua, joten he eivät puhu oikein mitään. Neville sanoo, että Remuksella on kivannäköinen harmaa merinovillapaita ja Remus vastaa, että kiitos, minä pidän sinun silmiesi väristä -- tai siis. Hän selvittää kurkkuaan monta kertaa peräkkäin ja Nevillen suupieli kääntyy hymynpoikaseen, kun hän punastelee oman paitansa hihoihin.
He juovat teensä loppuun ja sitten Remus koskettaa hänen kättään pöydän yli, hieroo peukalon päällään Neville rosoisia rystysiä hellästi ja kysyy haluaisiko Neville mennä yläkertaan. Neville vain nyökkää, kun ei oikein saa sanotuksi mitään muuta.
Portaat natisevat. Remuksella on pitkä arpi solisluun alapuolella. Nevillellä on mustelma polvessa. He takertuvat toisiinsa kuin kaksi hukkuvaa miestä aallokossa, minkä jälkeen Nevilleä itkettää vähän. Hän ei tiedä osaako hän olla enää niin kovin yksin. Ja siellä majakassa hän tulee olemaan ihan hiton yksin. Ajatus sattuu.
Taskussaan Remuksella on sininen ja pieni akvamariinin palanen, jonka hän antaa Nevillelle, kun tämä laittaa nuhruista anorakkiaan ylleen eteisessä. Se on vähän kuin sellainen
älä unohda minua tyyppinen lahja ja Neville sulkee sen tiukasti kämmenensä sisään. Sitten Remus pussaa hellästi hänen poskipäätään ja työntää hänet ovesta ulos olkapäistä.
Nevilleä hymyilyttää, kun hän kävelee kotiin, vaikka sataakin jo vähän haaleanvalkoista lunta.