Nimi: Hetkellinen auringonpimennys
Kirjoittaja: SnowCherry
Beta: Ei ole, ilmoittakaa virheistä.
Ikäraja: sallittu
Genret: Angst, oneshot
A/N: Ajatuksiani, mustaa valkoisella. Muistakaa, että pidän kommenteista (:
~~
Silloin minusta tuntui rikkinäiseltä.
En olisi jaksanut jatkaa matkaa, olin liian uupunut. Olin liian väsynyt elämään, joka ei tuonut minulle mitään hyvää.
Kun yritin etsiä valoa pimeästä tunnelista, löysin vain lisää pimeyttä. Tyhjyys oli käsin kosketeltavaa, ja se sattui. Tyhjyydessä oli terävät reunat, jotka vuodattivat sydämestäni verta kerta toisensa jälkeen. Saatoin itkeä joka päivä, etsin itsestäni vikoja, ja muista henkilöistä asioita, jotka tekivät heistä paremman ihmisen kuin minä olin.
Sitten asiat alkoivat mennä paremmin.
Kyyneleitä ei valunut enää joka päivä, ja sydämessäni olleet yksinäisyyden haavat alkoivat parantua. Olin mukiloinut mieltäni omilla loukkaavilla sanoillani, eivätkä nekään mustelmat enää aristaneet.
Aloin näkemään tieni varrella haarautumia, eivätkä ne tiet vieneet enää pimeisiin metsiin, joissa sain pelätä koko ajan. Ne tiet veivät iloisuuteen, ne veivät minut pois kivusta.
Minun ei tarvinnut enää teeskennellä kasvoilleni hymyä, ja tulin onnelliseksi paljon pienemmistä asioista kuin ennen.
Mutta miten olin pysynyt hengissä koko tuon ajan, kun olin ollut aivan liian uupunut jaksamaan huomiseen?
Vastaus löytyy elämästä.
Minulla saattoi olla huono hetki, lopulliselta tuntuva auringonpimennys, joka vei lämmön pois, mutta ainakin olin saanut elämän, jota sain elää. En halunnut tuhota kaikkea sitä, mitä perheeni, ystäväni, tuttavani ja sukulaiseni olivat rakentaneet. En halunnut tehdä toisten elämästä kurjaa, vaikka omani sellaista olikin ollut. En tahtonut heittää hukkaan jotain niin ainutlaatuista asiaa, kuin elämä.
Totta kai elämässä on joskus vaikeampia aikoja, hetkellisiä öitä, mutta en kaadu niiden takia enää. Yksi ajanjakso elämässäni teki minusta vahvan, mutta samalla kaksi kertaa haavoittavamman. Mutta jos nyt saisin pienen haavan sydämeeni, se ehkä arpeutuisi nopeammin kuin silloin auringonpimennyksen aikaan.
Nyt osaisin tikata sen itse umpeen.
