Kirjoittaja Aihe: Kalanruodot • K11 • Audrey/Charlie, Audrey/Percy • 3/7 raapaletta  (Luettu 2158 kertaa)

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 590
  • bii-boh-bi
(Harry Potter ei ole minun omaisuuttani, tämä teksti on pelkkää fanifiktiota.)

Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Audrey Weasley/Charlie Weasley, Audrey Weasley/Percy Weasley
Tyylilaji - draama, romanssi
Status- kesken, 3/7 raapaletta

Tiivistelmä - Audrey ei ole varma mitä haluaa vai haluaako mitään, mutta Percy on äärimmäisen kärsivällinen mies niin halutessaan; maailma voisi ehkä kääntyä akseliltaan, eikä Percy silti ikinä muuttuisi.

Kirjoittajalta - Spurttailua! Halusin kirjoittaa jotain Charliesta, koska hahmo on minulle varsin rakas, ja Audrey jostain syystä kiehtoo minua, ehkä siksi koska hänestä ei tiedetä oikeastaan yhtään mitään. En tiedä mitä tästä nyt tulee, tervetuloa ottamaan selvää!


Spurttiraapale VI, FFF1000 (kampela)


Kalanruodot


1.
(200 sanaa)

Percy vie hänet Kotikoloon sinä kesänä, kun he ovat vaihtaneet ensimmäisen suudelmansa.

He häilyvät vieläkin jossain pariskunnan ja hyvien ystävien välillä. Raja-arvo ei ole ihan vielä ylittynyt, vaikka se onkin kai vain ajan kysymys. Audrey ei ole varma mitä haluaa vai haluaako mitään, mutta Percy on äärimmäisen kärsivällinen mies niin halutessaan; maailma voisi ehkä kääntyä akseliltaan, eikä Percy silti ikinä muuttuisi. Audrey rakastaa ja samalla vihaa sitä hänessä, ja odottaa palasten loksahtamista paikoilleen kuin haalea vuorovesi kuuta.

Kotikolo on erikoinen paikka ja vaikka Percy kuvaa äitiään sydämelliseksi ja lämpimäksi, Molly ei tunnu erityisesti pitävän hänestä — sen näkee silmistä. Mustikkapiirakka on liian makeaa ja Percyn hymy on toiveikas, kun heidän katseensa kohtaavat ruoasta notkuvan ruokapöydän yli. Audrey hymyilee takaisin ja kierittää mustunutta hopealusikkaa ruusuin kuvioidussa teekupissaan ja toivoo, että olisi missä tahansa muualla.

Pöydästä puuttuu kaksi veljeä. George, jonka nimeä perhe käyttää varoen, ja Charlie, jota kaivataan kovasti kotiin. Audrey ei tiedä kummastakaan oikeastaan mitään, eikä kukaan kerro heistä sen enempää. Jokin siinä hiertää Audreytä, ja hän pyytelee anteeksi mennessään ulos haukkaamaan happea kylmenevässä illassa.

Hän puristaa teekuppiaan rintaansa vasten ja hätkähtää, kun hän tuntee kosketuksen alaselkäänsä vasten. Percy astuu hänen vierelleen ja hipaisee hänen rannettaan sormenpäillään.

Kesäkuu on vasta aluillaan.
« Viimeksi muokattu: 26.06.2024 14:00:22 kirjoittanut Vilna »

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 590
  • bii-boh-bi
A/N: Inspissana: kala.


2.
(300 sanaa)

Varhain aamulla seuraavana päivänä Audrey menee kävelylle läheiseen vihreyttä huokuvaan metsään ja seuraa pientä kirkkaansinistä jokea sen syvyyksiin. Linnut sirittävät taustalla, kun hän pysähtyy huljuttamaan paljaita kalpeita varpaitaan vedessä, joka on vastustamattoman lämmintä ja väreilee kutkuttavasti hänen ihoaan vasten. Muutamat uteliaat pikkukalat parveilevat lähistöllä, mutta pysyvät kaukana hänestä.

Audrey pälyilee hetken ympärilleen purren huultaan ennen kuin riisuutuu syvän punaisesta pikkumekostaan ja alusvaatteistaan ja sitoo pitkät hiuksensa kiinni. Hän pulahtaa alastomana jokeen ja päästää syvän huokauksen huuliltaan.

Hän kelluu meritähtenä joessa niin kauan, että vilunväreet alkavat kulkea pitkin hänen kylkiään sormenpäihin asti ja vasta sitten hän nousee ylös ja kömpii ylös vedestä. Hän on juuri saanut puettua mekon ylleen, kun joen toisella puolella puiden takaa astuu ulos punahiuksinen mies.

“Ai”, mies sanoo kovin yllättyneenä näköisenä katsahtaessaan Audreytä, joka seisoo makeaa vettä valuvana miestä vastapäätä. “Anteeksi.”

Audrey on punehtunut sydän juuriaan myöten, mutta hän vain heilauttaa kättään. “Ei se mitään.”

Mies tuijottaa häntä hetken. He ovat hiljaa. “Oletko täältä päin?” hän kysyy uteliaana ja kohottaa kätensä silmiensä yläpuolelle peittämään paistavan auringon. Hänen vahvan näköisillä olkapäillään roikkuu vihreä rinkka ja käsissään hän pitää selvästi itse kyhättyä onkea.

“En”, Audrey vastaa yksinkertaisesti, ja näkee miten mies siristää silmiään miettiväisen näköisesti.

“Olen Charlie”, tämä vastaa, ja Audrey hämmentyy hetkeksi.

“Weasley?”

Charlie virnistää. Audreyn kirottu sydän hakkaa. “Olenpa hyvinkin.”

“Perheesi on kaivannut sinua kotiin”, Audrey vastaa sitten ja poimii loput tavaroistaan, kun Charlie ei sano pieneen hetken mitään.

Hetken päästä Charlie ilmiintyy joen toiselle puolelle Audreyn viereen, ja Audrey hätkähtää miehen äkkinäistä läheisyyttä, mutta tämän hymy on vilpitön ja lämmin kuin aurinko.

“Mennään sitten”, Charlie virkkoo, ja Audrey nyökkää ja yhdessä he lähtevät tallustamaan kohti Kotikoloa. Heidän kylkensä hipovat toisiaan.



             Kotikolossa Charlie toivotetaan tervetulleeksi kera hellien halausten, ja Percy epäröiden suutelee Audrey poskea, mutta epävarmuus sulaa pois, kun Audrey kietoo lempeästi käsivartensa tämän hintelän kehon ympärille.

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 590
  • bii-boh-bi
A/N: Inspissana: itä.


3.
(150 sanaa)

Idästä tuulee, kun Charlie vie hänet takaisin joelle muutaman päivän päästä. Charlie on katsonut häntä pari päivää pöydän yli tulkitsemattomalla katseella, eikä hän tiedä mitä ajatella kummastakaan.

Percy on lähtenyt käymään ministeriössä sinä päivänä, ja Audreyllä on yksinäinen olo, vaikka Charlie on lähes koko ajan läsnä ja pitää hänelle seuraa. Charlie ei ole Percy. Hänen ei tarvitsekaan olla, ja jokin siinä vetää Audreytä puoleensa kuin himmeä valo pimeässä yökkösiä.

Charlie saa kiinni kampelan ja näyttää Audreylle kädestä pitäen miten kala perataan, ja he paistavat sen nuotiolla ja hymyilevät toisilleen. Charlien kädet ovat ahavoituneet ja karkeat, kun ne koskettavat Audreyn kämmenselkää. Percyn kädet ovat pehmeät, kun hän sipaisee Audreyn poskea peukalon syrjällään.

Audrey näykkii savun makuista kalaa ja katsoo Charlieta, joka tuijottaa pilvien peittämää miltei valkoista taivasta. Hänellä on pisamia olkavarsissa, Audreyllä on sotkuinen tukka, ja joki on hiljaa.

Se hetki on kaunis.

Ja silti sydän hiertää: Audreyllä on ikävä Percyä.

avatar by Claire, banneri by Ingrid

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ounounounounooooouuu! Ei tämmöistä helmeä saa jättää kesken, eihän? ._. Hyviä hahmoja ja kauniita, ellei jopa herkullisia kuvailuja. Oon ihan koukkusessa (kuin kampela konsanaan). Kunhan siellä kivasti kävysti löydät aikaa niin jatkathan tätäkin, pliiiiiis ._.

Oot upea ja tää teksti myös!

- Frac, taas.
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.