Oi voi, tämähän olikin erittäin ihana raapale! Itsekin ihan upposin muistoihin tätä lukiessa.
Teenjuonti on ihanan tunteikasta. Itse juon teetä harvoin ja teehetket ovat siksi spesiaaleja. Keinotekoinen kirsikka on kyllä ällöttävää, ymmärrän hyvin tunteen.
Tässä on hirveästi kaikkia ihania yksityiskohtia. Iittalan celadonin vihreät mukit, kanaa ja wokkivihanneksia ja sitten ylipäätään nuo teemaut. Arkiset asiat on saatu jotenkin merkittäviksi ja tärkeiksi tässä. Koko teema on ainutlaatuinen, tykkäsin siitä paljon. Aikamatkoja teepussien kautta, varsinkin kun aikamatkat eivät sijoittuneet mihinkään merkittäviin tapahtumiin vaan arjen hetkiin. Monesti ne tavalliset, mukamas tylsät hetket ovat juuri niitä parhaita, joita sitten myöhemmin muistelee lämmöllä.
Muistot eivät ole kipeitä, mutta kaipuu takaisin niihin helppoihin, ihaniin hetkiin tuntuu joskus kivuliaana.
Tämä on kyllä niin totta. Usein hyvien hetkien muistelu sattuu enemmän kuin huonojen, koska juuri se, että kyse on menneestä satuttaa. Jäi kyllä kiinnostamaan, että mitä tyttöjen välillä on tapahtunut, kun näitä hetkiä ei enää nykyisyydessä ole. Pidin siitä, että se jäi avoimeksi, koska se herätti oman kiinnostukseni entisestään. Hahmotkin vaikuttivat kivoilta jo tämän pienen pätkän perusteella ja täytyy kyllä lukaista tuo toinenkin teeteksti!
Ja sitten Kauniasten kansanopisto <3 Voi että kuinka ilahduin huomatessani maininnan siitä! Aivan ihana paikka, josta itselläni on paljon paljon lämpimiä muistoja ja tämä teksti kuljetti takaisin kampukselle, vanhoihin (ja juu imelältä haiseviin) rakennuksiin. Se pihapiiri on niin kaunis ja en itse kampuksella asunut, enkä saanut kokea yökävelyjä, mutta voin hyvin kuvitella kuinka ihana siellä metsän keskellä olisi hiippailla. Täydellinen paikka romanssille. Itsenikin tekee kamalasti mieli sijoittaa tekstejä Kauniaisiin, koska siinä kaupungissa on kiva tunnelma.
Hajuteemasta tykkään paljon. Aistihaaste on hauska, sillä näköä lukuunottamatta muut aistit jäävät teksteissä usein liian vähälle huomiolle. Ja hajuilla on tosiaan tapana laukaista muistoja, niin se sopi hyvin tähän.
Vanha talo, heidän asuntolansa, tuntuu nenässä imelältä. Isla inhosi sitä muuttaessaan, mutta tottui siihen vuoden aikana, pakkohan hänen oli.
Tykkäsin tästä, koska kaikkien ihanien hajujen keskellä olikin ei niin kiva haju. Myös ajatus siitä, että hajuun tottui vuoden aikana ja se ehkä myös unohtui, mutta palasi taas teen mukana mieleen, on kiva. Muutenkin tykkään siitä, että yksi haju herättää muistoja toisista hajuista.
Itsekään en ole erikoisten nimien suurin ystävä, mutta tässä se ei häirinnyt enkä itse asiassa kiinnittänyt nimiin edes huomiota ennen kuin luin kommentit. Isla on kuitenkin tosi nätti nimi ja se tasapainotti tilannetta, että Eevi ei ole niin erikoinen nimi.
Isla näkee Iittalan celadonin vihreät mukit, niin pikkuiset hänen omiinsa verrattuna.
Tästä kohdasti pidän hirveästi monesta syystä. Se, että Isla näkee mukit on kiva sanavalinta. Pidä siitä, että puhutaan juuri näkemisestä eikä esimerkiksi muistamisesta, koska se tekee muistosta paljon elävämmän. Sitten tuo mukien spesifiys on kiva yksityiskohta, kun ei puhuta vaan epämääräisesti mukeista, vaan eritellään tietty malli. Ja sitten vielä se, että mukit ovat niin pikkuisia. Muutenkin on luontevaa aloittaa muistelu juuri mukeista, kun tee on se, joka muistoja herättää. Pidän siitäkin, että muistelu on tehty preesensissä imperfektin mukaan, koska se saa muistot vaikuttavaam entistä elävämmiltä.
Pidän tästä tekstistä tosi tosi paljon! Tässä on kaikkea ihanaa: paikka, teema, yksityiskohdat ja kirjoitat vielä kaiken lisäksi todella kauniisti. Tykkään herkistä ja haikeista femmeteksteistä ja tämä on juuri sitä. Kiitos paljon tästä <3