Nimi: Kipinätaivas
Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: S
Tyylilaji: Tajunnanvirta, draama
A/N: Kirjoittamaani tajunnanvirtaa kahvilakirjoituspiirin tapaamisissa
Perjantai 16.8.2019, Turku
Tummansiniset Vansin varsitennarit tuntuvat räikeiltä kun muut vaatteet ovat mustat ja iho kalpea.
Poets of the fall... Poets of the fall ensi kuussa kulman takana. Oletko menossa vai oletko vain kiinnostunut?
Olen. Olen kiinnostunut ja haluaisin mennä, mutta en tiedä silloista rahatilannettani tai elämääni.
Pinkkikuorinen rintasyöpämustekynä ja Lotan punaiset conssit.
Maisan kymmensormijärjestelmän luoma naputus sulautuu kahvilan hälyyn ja se kolmas nainen on vieras mutta pukeutunut myös mustaan.
Hän kirjoittaa läppärillä.
Minä olen se neljäs ja tunnen itseni vanhanaikaiseksi mustekynineni, muistivihkoineni ja kursiivikoukeroineni.
Perjantai, on perjantai ja kahvilan taustamusiikin basso tuntuu liian kovalta.
Ilmassa on apatiaa ja kesän kuolemaa, öisin syksy jo kurkkii salaa terävöittäen ilman.
Kahvissani mantelimaitoa ja olen korrektisti hymyilemättä liikaa, sillä kel onni on se onnen kätkeköön ja mies tuli tyhmästäkin muttei turhan naurajasta.
Vihaan yllämainittuja sanalaskuja, niissä on jotain niin suomalaisen masentavaa.
Olen oikeasti onnellinen, niin onnellinen etten tiedä oikein miten olla.
Minulla on koti, koira ja rakkaus.
Kaikki on niin uutta, vaikka ei enää oikeastaan.
Kaksi kaunista vuotta yhdessä, ja vieläkin nukutaan lusikassa hymyillen ja pusitaan aamulla.
Halitaukoja koiralenkillä ja minä rakastan sinua.
Teatteripoika ja minä. Runotyttö, mutta sinulle taidetyty, tankotanssapimu ja höpsöpööperö.
Jos jotakin tulevassa kylmyydessä rakastan niin sitä että ei ole enää liia kuuma nukkua iho vasten ihoa tiukasti painautuneena.
