Nimi: 107 tuntia kesään
Paritus: Teddy/James jr.
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, fluffy (dialogipainotteinen)
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäsi hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Yhteenveto: On vuosi 2022 ja Teddy viettää kesän kummisetänsä perheen luona. Hänen kesänsä ei mene aivan odotusten mukaan. Teddy on 24-vuotias ja James 18-vuotias ja on vasta äsken päättänyt opintonsa Tylypahkassa.
Kirjoittajan vapaa sana: Tämä on juhannustaika
Melodielle, olit esittänyt yhtenä toiveena kesäistä Teddy/Jamesia. Olisin halunnut itse tähän vieläkin enemmän kesää, mutta hahmot veivät mennessään ja vetivät minua "kuin pässiä narussa."
~107 tuntia kesään~
Oli lauantai 25.6. ja kello puoli neljä yöllä. Ikkuna oli vähän raolleen ja ulkoa kuului mustarastaan yölaulua.
”Milloin sinä kerrot kuka se on?” James kysyi kuiskaten. Teddy yritti nukkua hänen huoneensa vuodesohvalla vain puolen metrin päässä hänen sängystään. He olivat tulleet tunti sitten huoneeseen ja jutelleet vähän, mutta kumpikaan ei saanut unta – ei tänäkään yönä.
”James... kuinka monta kertaa minun täytyy sanoa, etten voi kertoa sitä”, Teddy vastasi.
”No mitä tapahtuu jos kerrot? Kärventyvätkö hiuksesi vai räjähtääkö pääsi. Sillä jos et kerro, niin minä varmaan puhkean pelkästä uteliaisuudesta”, James jatkoi maanitteluaan.
Saman viikon maanantaina
Kaikki oli alkanut 20.6. viisi päivää sitten, kun Harry oli poikennut Weasleyn Welhowitseissä ja kuullut että Teddy aikoi jatkossa yöpyä liikkeen takahuoneessa siitä syystä, että Teddyn ja Victoiren seurustelu oli päättynyt - tällä kertaa lopullisesti.
”Tietysti sinä tulet meille kesäksi ja niin pitkäksi ajaksi, kuin haluat ja etsit rauhassa itsellesi asunnon”, Harry oli sanonut. Niinpä kello 17.30 Teddy saapui vähät tavaransa mukanaan kummisetänsä luokse ja Ginny oli laittanut hänelle leveän vuodesohvan valmiiksi Jamesin huoneeseen. Kaikki olivat pahoitelleet eroa, eikä kukaan uskaltanut sen tähden toivottaa hänelle hyvää kesää tai edes hyvää kesälomaa. Eihän hänen kesänsä voisi olla hyvä.
Sitten James oli tullut työharjoittelustaan ministeriön taikaurheiluosastolta kotiin ja tehnyt sen.
”Hei Teddy, hauska nähdä pitkästä aikaa. Ja kiva kun tulet meille kesäksi”, James oli sanonut ja halannut häntä pikaisesti. Teddy käänsi kylkeään ja yritti keksiä mitä vastaisi Jamesille. Ei hän ollut ajatellut juurta jaksain mitä oikeasti tapahtuisi, jos hän kertoisi jollekin. Mutta James se ei voinut olla.
”Sanopa minulle, miksi minun pitäisi kertoa juuri sinulle? Miksi se ei voisi olla joku muu?” Teddy kysyi ja kahisutti jälleen kerran peittoaan, joka tuntui aivan liian kuumalta.
”No... ei sen olekaan pakko olla minä. Mutta mielesi keventyy, kun kerrot edes jollekin etkä pidä kaikkea sisuksissasi. Mutta minä olen aika hyvä vaihtoehto? Voit luottaa minuun. En minä kerro asioitasi eteenpäin”, James selitti.
Teddy ei ollut aivan varma siitä, etteikö James hänen paljastuksensa kuultuaan sittenkin katuisi sitä, että oli tullut kuulleeksi hänen asiansa.
21.6.2020
Seuraavana iltana, kun Teddy ja James olivat vetäytyneet Jamesin huoneeseen nukkumaan, oli James alkanut kysellä.
”Teddy, haluatko kertoa mitä tapahtui? Heittikö Victoire sinut pihalle vai löysikö teistä jompikumpi jonkun uuden?” James oli udellut. Teddy vain istui hetken vuodesohvan reunalla vilkaisten Jamesia. Hän oli melkein punastunut, mutta se ei johtunut Jamesista tai tämän kysymyksistä. Tai niin Teddy sen itselleen selitti.
”Meillä oli ollut jo kolme katkosta seurustelun aikana, sellaisia muutaman viikon mittaisia”, Teddy sanoi. ”Oli pelkästään järkevää jatkaa erillään. Ei hän minua pihalle heittänyt. Kerroin Victoirelle, että... että pidän eräästä toisesta ja on paras että lähden nyt heti enkä myöhemmin.”
”Sinulla on joku?” James sanoi vähän käheällä äänellä.
”Ei ole. Sanoin että pidän jostakusta. Minulla ei ole ketään”, Teddy täsmensi vetäytyen sitten peittonsa alle eikä sinä iltana enää vastannut Jamesin lisäkysymyksiin. Teddy kuunteli pitkälle yöhön Jamesin kääntyilyä sängyllään ja tajusi että toinen oli aivan yhtä hereillä kuin hän itsekin.”Mitä sinä itse tekisit minun tilanteessani?” Teddy kysyi.
”En tiedä. Minä varmaan puhuisin ensin ja miettisin vasta sen jälkeen. Ja sitten katuisin”, James sanoi. Teddy nielaisi. Hän tiesi sen, että James toimi ensin ja mietti vasta sitten. Juuri sen tähden hänen pitäisi miettiä tarkkaan mitä hän itse sanoisi tai tekisi. James saattaisi olla yllättävä ja käyttäytyä ennalta arvaamattomasti ja Teddy halusi olla varma, että olisi kartoittanut kaikki vaihtoehdot ennen toiselle kertomista. Ei hän halunnut että koko talo tietäisi hänen asiansa Jamesin tähden.
”Minä tiedän sen. Ja sen tähden joudunkin punnitsemaan sanomiseni tarkkaan”, Teddy totesi saaden Jamesin hämmästymään.
”Mutta nyt on kyse nimestä! Vain yksi nimi, eikä muuta. Et luota minuun”, James tuhahti vähän ja siirsi kätensä rinnalleen ikäänkuin mieltä osoittaakseen. Se oli vähän huvittavan näköistä, kun toinen oli kuitenkin makuuasennossa puoliksi peiton alla.
22.6.2020
Jamesin kanssa oli helppo olla. He saattoivat jutella niitä näitä kuten aina ja pelailla yhdessä. Tuleva viikonloppu olisi tavallista pitempi keskikesän juhlan takia ja sen takia oli aika siivota kotia kuntoon. Teddy auttoi mielellään, kun Harrylla meni työssä myöhään ja Ginny kävi ostamassa ruoat koko porukalle. Lily ja Albus siivosivat yläkerrassa laittaen kaiken kuntoon, sillä se oli ehtona sille että he saivat ystävänsä viikonlopuksi yökylään. Teddy oli valppaana ja kuunteli Jamesia. Hän painoi mieleen Jamesista kaiken, mutta kertaakaan James ei maininnut sitä, olisiko hänellä itsellään mielessään joku eriyinen ihminen.
Illalla siihen tuli tilaisuus.
”Teddy, kuinka kauan sinä olet ollut ihastunut siihen toiseen?” James oli kysynyt.”Ja onko hän kaunis?”
”Nyt sinä saat vastata ensin”, Teddy oli tokaissut. ”Oletko sinä itse ihastunut johonkuhun?” Teddy oli kysynyt saaden Jamesin hiljaiseksi. Samalla hän mietti vastaisiko Jamesille totuudenmukaisesti. Hän ei ollut rakastunut toiseen naiseen vaan kyseessä oli mies. Nuori mies.
”Ei minulla ole juuri nyt mielessäni ketään. Saatan kyllä olla vähän kiinnostunut jostakin”, James sanoi.
”Saatat olla kiinnostunut?” Teddy naurahti. ”Mikä vastaus tuo nyt oli olevinaan.”
”Äh. En voi tehdä mitään, kun en tiedä yhtään mitä se toinen miettii”, James huokaisi. ”Mutta nyt saat vastata minun kysymyksiini.”
Teddy henkäisi ensin oikein syvään. Nyt hän sanoisi sen.”Hän on mies... olen ihastunut mieheen”, Teddy sanoi ja katsoi varovasti miten James tähän tietoon reagoisi. Hän näki Jamesin kulmien kohoavan ja pienen punan karkaavan poskille. Olikohan se hyvä merkki?
”Mies?” James sai sanottua.”Tietääkö Victoire?”
”Ei. Kukaan ei tiedä. Ei ennenkuin nyt sinä”, Teddy sanoi. ”Enkä sanoisi että hän on kaunis. Pikemminkin komea tai hauskannäköinen.” ”James, minä luotan sinuun. En vain tiedä miten itse reagoin, jos kerron hänen nimensä. Se tuntuu kovin peruuttamattomalta päätökseltä kertoa se. Minun pitää olla varma siitä, että ajankohta on oikea”, Teddy huomasi sanovansa.
”Entä jos minä annan luvan pyyhkiä se muististani, kun olet sanonut sen. Siinä tapauksessa että siis kadut että kerroit”, James ehdotti.
”Sinä ja sinun kyltymätön uteliaisuutesi. Sietäisit saada selkääsi”, Teddy sanoi, mutta hänen äänestään kuuli, että hän oli lähinnä huvittunut.
”Hei, olin tosissani”, James sanoi. ”Ja myönnän että olen utelias. Olemmehan jo puhuneet tästä muutaman illan ajan."
”Ja sinäkö oikeasti luotat, että osaisin muistiloitsun niin hyvin, etten tule pyyhkineeksi sieltä jotain muutakin?” Teddy sanoi ja nousi nyt istumaan. Hän ajatteli Jamesin tarjoamaa vaihtoehtoa ihan tosissaan. Hänen sydämensä löi aikaisempaa tiheämmin. Hän voisi uskoutua Jamesille. Ja hänellä olisi mahdollisuus perua sanomansa, jos kaikki menisi pieleen. Olisikohan se kovin lapsellista? Turvautua sillä tavalla loitsuun? Hänenhän pitäisi olla järkevä ja tasapainoinen aikuinen.
”Ajatuksesi kuuluvat tänne saakka”, James sanoi.
”Ei kai. No sitten minun ei tarvitsekaan kertoa sinulle enää mitään”, Teddy huokaisi.
23.6.2020
Torstai-iltana Weasleyn Welhowitsit oli ollut auki vielä muutaman tunnin ja Teddy oli mielissään päästessään vielä työntouhuun. Viimeiseen saakka riitti asiakkaita ja se piti Teddyn ajatukset suurimmaksi osaksi pois Jamesista ja tämän jokailtaisista uteluistaan. Silti hän löysi välillä Jamesin kummittelevan mielensä perukoilla. James ei tajunnut kuinka suuresta asiasta oli kyse. Hän oli ensimmäistä kertaa ”tulossa ulos kaapista” ja hän oli myöntänyt kaikista ihmisistä vasta Jamesille että hänen uusi ihastuksensa oli miespuolinen. Saati sitten että hän kertoisi ihastuksestaan yhtään mitään enempää. Jameshan laskisi helposti yksi plus yksi ja lopulta arvaisi.
Päivän päätyttyä Teddy teki viimeisiä omia ostoksiaan ja palasi sitten väliaikaiseen kotiinsa. Jamesia ei näkynyt, mutta sen sijaan keittiöllä olivat Albus ja Scorpius syömässä ja Lily näytti olevan ystävänsä kanssa ulkona pystyttämässä telttaa, mistä ei ilman taikakeinoja näyttänyt tulevan mitään. Teddy päätti mennä avuksi.
”Kiitos Teddy, ilman sinun taika-apujasi tähän olisi mennyt vaikka kuinka pitkä aika”, Lily sanoi tyytyväisenä, kun hän pääsi heittämään patjat ja tyynyt teltan sisään.
James ei udellut häneltä sinä iltana mitään hänen ihastukseensa liittyen, mutta vaikutti hiljaiselta ja mietteliäältä. Se sai Teddyn tuntemaan olonsa hetkellisesti vähän epävarmaksi. Hän kuitenkin nukahti kohta katkonaiseen uneen.”Minä tiedän että sinä mietit esittämääni vaihtoehtoa. Sitä että voisit kertoa minulle ja sitten pyyhkiä sen muististani. Olenko oikeassa?” James kysyi käsiinsä nojaten. Hän oli kierähtänyt vatsalleen.
”En minä sitä. Tai siis ehkä vähän”, Teddy vastasi.
”Mitä vähän, eikö se ole joko tai?” James uteli.
”Hyvä on. Mietin sitä vaihtoehtoa. Mutta en haluaisi turvautua mihinkään loitsuihin, se voi aina mennä pieleen”, Teddy selitti. ”Ainoa vaihtoehtoni on se, että luotan sinuun. Mutta haluan olla varma, että pysyt ystävänäni sen jälkeenkin. Olet ainoa joka tietää asiani. Tämä kaikki ei ole ollut mitään helppoa. Ero Victoiresta ja sen käsittäminen että on ihastunut... mieheen. Voitko yhtään käsittää tätä kaikkea? Hän kysyi katsoen Jamesia yllättävän vakavalla ilmeellä.
”En käsitä kaikkea, mutta lupaan kuunnella ja yritän ymmärtää. Riittääkö se?” James vastasi totuudenmukaisesti.
”Sen täytyy riittää”, Teddy sanoi.
24.6.2020
Kukin nousi aamiaiselle omia aikojaan, mutta kaikki söivät puutarhalla päivällistä yhtä aikaa. Teddy oli iloinen, ettei ollut ainoa vieras Harryn perheen luona. Oli paljon helpompi tuntua kuuluvansa joukkoon, kun Albuksella ja Lilyllä oli omat ystävänsä viikonloppuvieraina.
”Hyvää kesää ja lomien alkua kaikille”, Ginny toivotti päivällisen alkuun.
Myöhään iltapäivällä Albus ja Scorpius lähtivät Malfoyn kartanolle. Teddy huomasi että Harry lähti heidän mukanaan ja viipyi melko pitkään. Hän sen sijaan yritti uppoutua aloittamaansa sarjakuvaan, mutta keskittyminen oli vaikeaa, kun James istui sohvan toisella reunalla lukemassa omaa sarjakuvaansa.
”Taidan käydä kävelyllä”, Teddy sanoi noustessaan ja mennessään eteiseen etsimään tennareitaan.
”Saanko... voinko tulla mukaan?” James kysyi.
”Tietysti voit”, Teddy sanoi. Hänellä ei ollut aavistustakaan mikä sai niin itsevarman Jamesin kuulostamaan niin epävarmalta ja vähän hämmentyneeltä. Hän toivoi ettei se johtunut hänestä ja hänen kertomistaan asioista.
Ulkona oli vielä hyvin valoisaa ja lämmintä, kun auringonvalo siivilöityi puiden latvojen tasalta heitä ympöivään maisemaan ja hiekkatielle. He kävelivät monta minuuttia aivan hiljaa. Lopulta Teddyn oli aivan pakko rikkoa hiljaisuus heidän väliltään.
”Olet ollut eilisestä saakka aika hiljaa. Mitä mietit?” Teddy meni suoraan asiaan.
”Olen miettinyt miltä tuntuisi olla sinun tilanteessasi”, James tunnusti.
”Ja se on niin kamala sekasotku, että se on saanut sinut noin hiljaiseksi”, Teddy totesi.
”Ei sekasotku, mutta isoja juttuja kuitenkin”, James sanoi. ”Ja mietin kuka se on, missä hän asuu ja minkä ikäinen hän on. Näetkö häntä usein?” James pohti ääneen.
”Kyllä minä häntä välillä näen, mutta toisinaan on pitempi aika kun emme näe lainkaan. Ja hän on minua monta vuotta nuorempi”, Teddy kertoi jännittäen samalla tuliko sanoneeksi liikaa.
James käänsi katseensa Teddyyn näyttäen vähän eksyneeltä. James rypisti selvästi otsaansa yrittäen käsittää mitä oli juuri kuullut.
”Siksi tämä kaikki onkin niin sotkuista. Eikö minun ikäiseni pitäisi tykätä samanikäisestä”, Teddy sanoi vaikuttaen vähän hermostuneelta.
”Ei kai hän ole alaikäinen?” James kysyi sitten.
”Ei sentään”, Teddy naurahti, mutta hänen äänensä kuulosti kireältä.
Jamesin hartiat tuntuivat rentoutuvan sen kuullessaan. ”Ei siinä sitten mitään mahdottoman suurta ikäeroa ole. Minä olen joskus...”, James aloitti mutta ei sanonutkaan loppuun.
”Mitä sinä olet?” Teddy kysyi.
”Ei mitään”, James sanoi. Teddy oli huomaavinaan Jamesin punastuvan. Sitä tuntui tapahtuneen viime päivinä usein.Teddy katsoi yöpöydällä olevaa kelloa. Se näytti 04:27. Oli tämänkin aika tehdä suuria tunnustuksia, mutta jos hän ei sitä nyt tekisi, hän ei tekisi varmaan ikinä. Hän istui selkä seinää vasten jalat koukussa ja tukka varmasti aivan pörrössä.
”James, minä aion nyt luottaa sinuun. Minä kerron eikä sitä sinun lisäksesi tiedä kukaan muu. Ja sen jälkeen olen kuin tyhjiin imetty säkki”, Teddy sanoi.
James nyökkäsi.
”Se olet sinä”, Teddy sanoi. ”Olen ihastunut sinuun James.”
Hän tuijotti Jamesia, joka tuijotti takaisin. James avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ei sitten sanonutkaan. Hän nousi istumaan ja hymyili.
”Teddy, oikeasti!” James sanoi kohta jatkaen tuijottamista. Teddy vain nyökkäsi ja kuunteli miten hänen sydämensä hakkasi lujaa. Hän tuijotti Jamesia ja mietti pitäisikö hänen kaivaa taikasauvansa esiin vai voisiko Jamesin antaa olla kyseisen tiedon kanssa.
”Sano nyt jotain. Ihan mitä tahansa”, Teddy pyysi.
”Minä ehdin miettiä viimeisen vuorokauden kaikkea mahdollista. Ehdin jopa olla mustasukkainen ihastuksen kohteellesi, mutta en osannut odottaa että tykäät minusta vaikka ehdin sitä ohimennen toivoakin”, James sanoi.
”Sinä...toivoitko sitä?” Teddy kysyi.
”Kyllä toivoin ja kyllä halusin. Olen iloinen että kerroit minulle”, James sanoi ja kiipesi aivan Teddyn vierelle istumaan ja halasi tätä lujasti. Teddy rentoutui silminnähden, kun hän käsitti mitä viimeisten minuuttien aikana oli oikeasti tapahtunut.
”Hiuksesi ovat ihan vaaleanpunaiset”, James sanoi antaen sormiensa leikkiä yhdellä suortuvalla saaden Teddyn punastumaan.
”Jos haluat, niin olen sinun”, James jatkoi painaessaan päänsä Teddyn olkaa vasten ja sai päälaelleen suukon.
Siitä hetkestä, jolloin Teddy oli viisi päivää sitten tullut asumaan kummisetänsä luokse, oli kulunut 107 tuntia tähän hetkeen. James oli antanut hänelle oikean kesän, sillä Teddyn kesä alkoi siitä hetkestä, kun hän oli käsittänyt, että James voisi olla hänen.
