Nimi: Jääkausi
Fandom: Boku no Hero Academia (eng. My Hero Academia)
Ikäraja: K-11
Paritus Lievä Endeavor (Enji Todoroki)/Rei Todoroki
Genre: draama, seikkailuhko
Summary: Endeavor menee mielisairaalaan tapaamaan vaimoaan Reitä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.
Disclaimer: Kōhei Horikoshi
Oneshot
Sairaalassa tuoksui desinfiointiaine. Paikka varmaan possahtaisi, jos Enji yskäisisi. Hän karaisi kurkkuaan ja painoi hissin kutsunappulaa. Hän puristi toisessa nyrkissään muhkeaa kukkakimppua. Muutama ohikulkija tuijotti. Supersankari numero kakkosen oli vaikeaa piiloutua aurinkolasien taakse, etenkin kun otti huomioon Enjin kookkaat raamit.
Onneksi hissiin ei tullut muita. Enji huokaisi syvään, riisui aurinkolasit ja vilkaisi matkapuhelintaan. Hän ei ollut kertonut jälkeläisilleen, että hän vierailisi tänään Rein luona ensimmäistä kertaa sitten terapiajakson alun. Fuyumi olisi varmasti ollut asian kanssa sinut, mutta pojat olisivat luultavasti rynnänneet estämään isäänsä. Shoto olisi puhunut kovaa, Natsuo olisi huutanut, ja sitten Enji olisi karjunut takaisin. Sellainen käytös ei ollut sairaalassa suotavaa, joten Enji tyytyi tuijottamaan tyhjää Line-sovellusta.
Enji ei ollut nähnyt vaimoaan yli kymmeneen vuoteen. Hän oli kuitenkin lähettänyt tälle kukkia muutaman kerran vuodessa merkkipäivinä.
Hissi saapui kilahtaen perille, ja Enji asteli käytävään. Hän oli miettinyt valmiiksi, mitä sanoisi. Silti hän empi huoneen ovella. Psykiatrin mukaan Rei oli tasapainoinen potilas. Hänelle oli kerrottu etukäteen, että Enji vierailisi tänään.
Mitä jos Rei haluaisi avioeron? Vaikka Enji ei ollut kohdannut vaimoaan vuosiin, hän kaipasi tätä. Suhteen alkuaikoina Rei oli yksi harvoista ihmisistä, joka ei kutsunut häntä Endeavoriksi.
Enji koputti liukuoveen.
”Sisään”, huoneesta kuului tuttu ääni, joka sai Enjin sydämen hypähtämään.
Huoneen viileys iskeytyi vasten Enjin kasvoja. Hoikka nainen seisoi ikkunan ääressä sairaalavaatteissa ja kääntyi katsomaan häntä hymyillen. Valkoiset hiukset valuivat alaselkään asti.
Rein silmät olivat yhtä kauniit kuin Enjin muistoissa. Niissä ei kuitenkaan näkynyt pelkoa tai epävarmuutta, vaan omituista tyyneyttä. Tuollaista ilmettä Enji ei muistanut nähneensä vaimonsa silmissä.
”Enji.”
”Rei.”
Enji käveli lähemmäs ja ojensi kukkakimpun jäykästi eteensä. Rei otti ne vastaan.
”Protea symboloi muutosta”, Rei sanoi rauhallisesti ja katseli kimpun suurinta kukkaa, ”tiesitkö sen?”
Enji pudisti päätään. Hän oli valinnut kimpun umpimähkään.
Rei otti tiskialtaan luota tyhjän maljakon ja asetti kukat siihen. Sitten hän laittoi kimpun yöpöydälleen, toisen pienen kukka-asetelman viereen.
”Onko joku lapsista käynyt lähiaikoina?” Enji kysyi karhealla äänellä.
”Mm”, Rei nyökkäsi ja hipaisi pienempää kimppua, ”olen niin ylpeä heistä.”
Hän istui sängylleen ja katsoi Enjiä, joka tunsi olonsa tavallistakin kookkaammaksi. Rei oli sirompi kuin hän muisti. Miten hän oli voinut painaa tuollaisen hennon ihmisen maahan...
”Olet onnistunut kasvattamaan heidät, vaikka olet ollut yksin", Rei tokaisi.
Enji vilkaisi sivuun.
”Rei… Minä…”
Anteeksipyyntö ei ollut enää mikään vastaus. Jäljellä oli vain totuus.
”Minä unohdin olla aviomies”, Enji totesi ja katsoi Reitä suoraan silmiin, ”olin nuori, kunnianhimoinen ja kokematon. Kuten tiedät, voimani saa minut tulistumaan hetkessä ja menettämään arviointikyvyn.”
Rei nyökkäsi. Hän hymyili yhä sanoessaan:
”Onneksi lapsemme ovat perineet osan minun kylmäpäisyyttäni.”
Enji huokaisi.
”Ilman Fuyumia talo olisi varmaan täysi sekasorto… Lapset kuulemma pitävät hänestä koulussa.”
”Ajatella, että tyttäreni on opettaja”, Rei naurahti.
Enji nojasi seinään ja koitti rentoutua. Oli omituista, miten huolettomasti Rei pystyi jutella hänen kanssaan.
”Oletko tavannut Natsuon tyttöystävän? Hän on todella sievä. He kävivät täällä viime viikolla yhdessä”, Rei jatkoi. "He opiskelevat samaa pääainetta."
Enji pudisti päätään ja risti kätensä. Hänen teki mieli kysyä, millainen supervoima Natsuon sievällä tyttöystävällä mahtoi olla, mutta hän malttoi mielensä. Hän ei edes muistanut, mikä oli Natsuon pääaine. Tämä fakta nolotti Enjiä yhtäkkiä.
”Shotolla ei taida vielä olla tyttöystävää”, Rei pohdiskeli, ”hän on niin vakava, vaikka hänellä olisi varmasti ottajia. Hän oli telkkarissakin.”
”Shoto on osoittanut olevansa kykenevä seuraamaan minun jalanjälkiäni”, Enji totesi ylpeänä.
Rei kallisti päätään.
”Shoto on itsepäinen, kuten minä, mutta hän pystyy jo nyt toimimaan tiimin kanssa eikä hän hutiloi kuten muut nuoret. Hänestä voi tulla ykkössankari, Rei”, Enji jatkoi innoissaan ja nojautui hieman lähemmäs, "hän käyttää kumpaakin kykyä!"
Rei silitti päiväpeittoaan hitaasti.
”Shoto on hyvä poika”, hän sanoi rauhallisesti, ”kuulin, että hän oli mukana pelastamassa ystäväänsä vihollisen kynsistä.”
”Aivan!” Enji huudahti. ”Hän on vasta akatemian ensimmäisellä luokalla, mutta hän on jo päässyt tositoimiin… Hän… On…”
Enjin puhe hiipui. Hän suoristi ryhtinsä äkistä ja tuijotti Reitä epäuskoisesti.
”Sinä… kuulit…?”
Rei nousi hitaasti seisomaan. Hän katsoi kahta kukkakimppua yöpöydällään.
”Toya kertoi.”
”Toya? Mitä? Kävikö hän täällä?”
Rei nyökkäsi hymyillen leveästi ja katsoi Enjiä tyytyväisenä.
”Olen niin ylpeä lapsistamme, Enji”, hän sanoi, ”kaikki neljä ovat kunnollisia ihmisiä, vaikka he kasvoivat meidän kanssamme.”
Enji katsoi Reitä tiukasti. Jokin Rein olemuksessa oli pielessä.
”Missä Toya on?” Enji kysyi kovaa. ”Mistä hän tiesi, että Shoto oli sekaantunut pelastusoperaatioon?”
”Hän ei kertonut minulle”, Rei sanoi tasaisella äänellä, ”koska hän arvasi, että sinä saattaisit yrittää hakata tiedon ulos minusta.”
Enjin sisuksia kylmäsi. Huoneen lämpötila tuntui kylmentyneen entisestään.
”Minut päästetään täältä pian pois”, Rei sanoi ja käveli aivan Enjin eteen. Hän kohotti hitaasti oikean kätensä ja laski sen Enjin rinnalle. Kosketus tuntui viileältä.
”En ole enää uhka lapsilleni”, Rei jatkoi, ”niin tohtori sanoi.”
Enjin suuta kuivasi. Rei käveli kauemmas ja sipaisi hiuksensa korvan taakse.
”Minä en tule kotiin, Enji. Toya haluaa viedä minut perheensä pariin.”
Enji hieroi otsaansa epäuskoisena. Hän ei ollut nähnyt vanhinta lastaan vuosiin… Ja nyt Toya oli jotenkin perillä salaisuuksista, joita vain harvat tiesivät. Ja kaiken lisäksi Rei halusi seurata Toyaa, joka oli ties missä.
Hän katsahti Reitä ja hätkähti. Tällä oli käsissään jäähohkaa.
”Mene kotiin ja auta Shotoa tulemaan sellaiseksi sankariksi, joka hän on lapsesta asti halunnut olla”, Rei sanoi surumielisesti. Hän ei enää hymyillyt.
”Eikö sinun kannattaisi ensin tulla tuttuun ympäristöön?” Enji huomautti hieman äkäisesti. Hän halusi yhtäkkiä vaimonsa kotiin.
”Olen pahoillani, Enji, mutta lupasin auttaa Toyaa. Olen sen hänelle velkaa.”
”Miten sinä autat häntä?” Enji kysyi kärsimättömästi.
”En voi vastata tuohon vielä”, Rei sanoi ja väisti katseen. ”Vierailuaika päättyy pian. Kiitos, kun kävit. Muistan sinut... joka päivä, kuten tähänkin asti, samanlaisena kuin silloin siellä huvipuistossa.”
He olivat käyneet tasan kerran huvipuistossa treffeillä. Se kuulosti nyt todella oudolta. Enji tarttui Rein hartioihin ja tivasi:
”Mitä oikein on meneillään? Tuo Toya myös kotiin ja puhutaan.”
Mutta silloin suuret jäälohkareet tönäisivät Enjin kauemmas ja hänen oli pakko peruuttaa käytävään.
”Hyvästi!” Rei huusi vielä ja jäädytti oviaukon.
Enji olisi helposti voinut sulattaa jään, mutta hän tajusi olla tekemättä niin. Sen sijaan hän marssi hissille ja tuijotti tyhjyyteen.
Alakerrassa hän hakeutui lääkärin puheille ja kysyi, keitä Rein luona oli viime aikoina vieraillut. Tohtori kuvaili ensin Shoton (palovammakasvoinen kohtelias teini), sitten valkotukkaisen nauravaisen collegepojan – varmasti Natsuo – ja sievän tytön – epäilemättä Natsuon tyttöystävä – ja nuoren silmälasipäisen naisen, joka oli varmasti Fuyumi. Muita vieraita ei ollut käynyt vuosiin.
Toyan vierailu oli siis vain harhaisen Rein kuvitelmaa.
*
Toya Todoroki istui leveässä kyykyssä betoniaidan päällä ja seurasi sairaalan katolta, kuinka suuri ja mahtava Endeavor marssi tummaan autoon. Isäukko oli siis viimein niellyt ylpeytensä ja käynyt katsomassa äitiä.
Helvetti.
Toya oli osa vihollisten liigaa. Hän oli nähnyt vaivaa, jotta hänet otettaisiin osaksi sitä.
Äidin ainoa keino päästä pois mielisairaalasta oli hän. Ehkä sairaala olisi ollut turvallisempi vaihtoehto kuin vihollisten liiga, mutta Toyalla oli suunnitelma.
Endeavor pelastaisi äidin. Sitten he voisivat taas olla perhe.