Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot): Muilta mailta, S, Roope/Kultu, triplaraapale

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Muilta mailta
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot)
Ikäraja: S
Paritus: Roope/Kultu
Genre: Elämänviipale

Summary: "Sinä ja edustamasi olemus olette pahan kerran laimentumassa."

A/N: Kaavailin tästä alun perin dialogia, mutta otti toimiakseen paremmin pienten oheistekemisten kuvailujen kanssa. Itse idea oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja aloittaminen tuntui hankalalta, mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi kouluhommia vältelläkseen.



***



"No niin, alahan puhua. Mikä kalvaa?"

Kultu kohotti katseensa rouskuttamastaan korpusta ja kohtasi Roopen tavanomaisen tylyn katseen pöydän toiselta puolelta. "Että mitä?"

"Olen tässä viimeiset kymmenen minuuttia odottanut, milloin päätät avata nokkasi, kun niin kovasti vaikutat aikovan", Roope totesi kaataen lohjenneeseen kuppiinsa lisää kahvia – sillä kertaa Kultun hauduttamaa ja juomiseenkin soveltuvaa.


"Vai niin", Kultu hymähti. "Hiivattiako sinä siitä, mitä minun mielessäni pyörii?"

Roope kohotti kulmiaan kuin hän olisi aliarvioinut tämän pahan kerran. "Kokeile."

Kultu hengähti syvään ja nojasi kyynärpäitään pöydän puuhun. Itsepä Roope oli halunnut kuulla hänen tuumansa.

"Sinä ja edustamasi olemus olette pahan kerran laimentumassa."

"Muotoile selkeämmin, tai tulossa ei ole minkään valtakunnan keskustelua."

Kultu koputteli korpunpuolikasta pöytää vasten ja yritti muotoilla asiansa tyydyttävämmin. "Ellet ole huomannut, alat hiljalleen sulautua täkäläisiin hömelöihin. Mitä enemmän vietät aikaa niiden kanssa, sitä enemmän korostukseesi pesiytyy uusi nuotti."

"Tokkopa", Roope murahti, vaikka näyttikin siltä kuin hänen puheissaan olisi ollut järjen hiven.

"Sen kuin uskot pois."

"Hmm. Liekö se mikään ihme, että paikalliset vaikutteet tarttuvat?"

"Anna olla tarttumatta", Kultu mutisi ja kohdatessaan Roopen kysyvän katseen jatkoi olankohautuksella: "Luulisi koinsyömimmänkin uuvatin olevan perillä siitä, että nimekäs Rankka Ankka on kotoisin muilta mailta, mutta kohta ei sekään taida olla mikään itsestäänselvyys."

Roope ryysti kahvia huvittuneesti hymyillen. "Ilahduttavaa, että kannat huolta identiteetistäni. Ettet vain pyrkisi suojelemaan sitä rapsakkaa eksotiikkaa, jota tuon mukanani näille eräseuduille?"

"...näitkö lävitseni, vai missä vika?" Kultu murahti. Moisesta tarkkavaistoisuudesta kiusaantui väkisinkin.

"Pari toimivaa hoksotinta sinne tai tänne", Roope tokaisi ja nousi pöydästä. "Vaan ällös liikoja murehdi, lyyli hyvä. Ei juolahtaisi pieneen mieleenkään päästää tieten tahtoen irti jostain niin tärkeästä."

"Lupaan tirvaista päin näköä, jos niin ottaisi käydäkseen", Kultu hymähti kuivasti.

"Kaikin mokomin!" Roope heilautti kättään ja pysähtyi mökin ovella, ennen kuin astui ulos. "Katoaisihan siinä sinultakin muistutus siitä, että maailmassa on niin paljon muutakin kuin Uusi maailma ja Alaskan lumikentät."

"Naulan kantaan."

[Thelina]

Tavoitat kyllä aivan huikeasti semmoisen Ankkamaisen sanailun ja kaikki erikoisimmatkin ilmaisut toimivat tässä valtavan hyvin! Suosikkini oli ehdottomasti tämä kohta:

"Luulisi koinsyömimmänkin uuvatin olevan perillä siitä, että nimekäs Rankka Ankka on kotoisin muilta mailta, mutta kohta ei sekään taida olla mikään itsestäänselvyys."

Koinsyömä uuvatti, tuo pitäisi kyllä ottaa käyttöön Korppujen rouskutus ja Kultun keittämä, kerrankin siis juotava kahvi toimivat kyllä hyvin dialogin lisänä noiden muiden pienten oheiskuvailujen kanssa. Oli siis hyvä valinta lisäillä niitä, tuntuu että tämä oli tasapainossa ja nautin näiden kahden keskustelun lukemisesta kovin! Kiitos tästä, pitäisi kyllä mennä kirjastoon ja lainata iso läjä Rosan klassikoita, niiden viime lukemisesta on vierähtänyt ihan liian monta vuotta.

[Maissinaksu]

Kiitos kommentista, Thelina! <33 Uuvatti on niin veikeä sana ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sinänsä tosiaan mitään ihmeellistä tässä ei keskustelun ohella tapahdu, mutta pienet kahvin ryystelyt ja korpun mutustelut sujahtavat sekaan näppärästi. Ehkä Kultulla on ollut aikaa pukea mietteitään sanoiksi pienen lepohetken siunaannuttua.

- Mai

[Grenade]

Awwh, vihdoinkin mulla oli aikaa lukaista tämä ja tämähän soveltuikin vallan mainiosti iltapalaksi kaikkine kinasteluineen ja keskusteluineen! ^^ Aina näitä Ankka-ficcejäsi lukiessa tulee kyllä ihanan pehmoinen fiilis, kun tää sun käyttämä kieli on niin mukavan rikasta, että tuntee melkein löytävänsä uudestaan kaikkia hienoja sanoja. Mulla olikin jo vähän ikävä ankkameininkiä, joten tämä tupsahti ilmoille oikein sopivaan aikaan.

"...näitkö lävitseni, vai missä vika?" Kultu murahti. Moisesta tarkkavaistoisuudesta kiusaantui väkisinkin.

Vaikka diggailen näiden kahden välisestä sanailusta, niin myös se sanaton toimii hyvin ja olet tavoittanut hyvin kahden jääräpään välisen kemian. ^^

Kiitos tästä! ^^

[Larjus]

Heee, lisää ankkailuja sulta! Dialogi oli jälleen täyttä kultaa, sä kirjoitat sitä niin mainiosti fandomista viis, mut kuitenkin aina fandomiin sopivasti mukauttaen. Oon kans samaa mieltä, että noi pienet johtolauseet ja kuvailut tuolla dialogin välissä toi kivasti lisämaustetta, hauskoja yksityiskohtia sielläkin, kuten korpun rouskuttelut (se oli musta jostain syystä söpöä ) ja lohjenneet kahvikupit. Lisäksi sä myös käsittelet Roopen ja Kultun välillä olevaa kemiaa niin mainiosti, aikamoiset persoonat siinä kaksikossa kyllä

"Ilahduttavaa, että kannat huolta identiteetistäni. Ettet vain pyrkisi suojelemaan sitä rapsakkaa eksotiikkaa, jota tuon mukanani näille eräseuduille?"

"...näitkö lävitseni, vai missä vika?" Kultu murahti. Moisesta tarkkavaistoisuudesta kiusaantui väkisinkin.

Voi noita kahta :'3

Tää oli oikein kivaa luettavaa. Jatka samaa malliin ^^ (kyl mä luotan että sä teetkin niin ♥)

[Maissinaksu]

Grenade: Kiitos kommentista! <3 Pehmoinen fiilis on aina hyvästä ja ihanaa, jos sellaisen tästä sai. En tiedä onko minulla joku oma moodi meneillään Ankkoja kirjoitellessa siten että pyörittelen yksinkertaisenkin lauseen kanssa kaikkia eri ilmaisuvaihtoehtoja... Ehkä siinä tämän sarjan tapauksessa kiinnittää enemmän huomiota vahingossakin.

Larjus: Kiitus myös kommentista! <3 Roopessa ja Kultussa on jotenkin viehättävää se omituinen viharakkaussuhde, joka niillä on meneillään. Ja samalla tykätään toisesta salaa niin että oksat pois. En kannusta väkivaltaan, mutta huvittavaa on sekin, että jos Kultu mottaa Roopea, se saa yhtä lailla jauhosäkistä päin pläsiä (tämä on canonia xD). Epätervettä mutta ah niin mainiota. Vaihteeksi onneksi vähän kiireettömämpi ja sopuisampi dialogi oli paikallaan. Kultulla kun oli pieni murheensa jaettavanaan.

- Mai