31. heinäkuuta | S, Ron/Harry

[Neptunus]

Nimi: 31. heinäkuuta
Ikäraja: S
Tyylilaji: kepeä fluffdraama
Paritus: Ron/Harry

31. heinäkuuta

Elettiin heinäkuun loppua, hyvin märkää ja kylmää sellaista. Harry, joka oli väsynyt päivän touhotuksesta, availi hajamielisesti paketteja, jotka olivat jääneet odottamaan aukaisemistaan. Weasleyn perhe oli tapansa mukaisesti järjestänyt hänelle syntymäpäiväjuhlat Kotikolossa ja kutsunut myös tuttuja Tylypahkasta juhlimaan. Harryn täytyi myöntää, että oli ollut ihanaa nähdä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa. Samalla päivä oli kuitenkin imenyt lähes kaiken energian hänestä.

”Vieläkö sinulla on lahjojen avaaminen kesken?”

Ron ilmestyi Harryn viereen, kantaen kahta höyryävää teemukia käsissään. Hän laski ne olohuoneen pöydälle ja istuutui Harryn viereen sohvalle.

”Juhlat olivat aivan riittävästi”, Harry sanoi eikä se ollut vale. Hänelle riitti, että oli saanut olla tärkeiden ja rakkaiden ihmisten ympäröimä.

Ron tarkasteli avaamattomia paketteja hetken ennen kuin nappasi niistä yksinkertaiseen ruskeaan paperiin kiedotun. Hän nakkasi sen Harryn syliin.

”Avaisit edes vielä tämän. Se on äidiltä. Hän kyselee kuitenkin, mitä tykkäsit niistä.”

”Niistä?”

Harry pyöritteli pientä pehmeää pakettia sylissään. Se sisälsi selvästi jotain itsetehtyä. Harrylle tulivat heti mieleen rouva Weasleyn neulomat jumpperit, joita tämä antoi joululahjaksi joka vuosi perheenjäsenilleen. Nyt paketti oli kuitenkin liian pieni sellaiselle. Uteliaana Harry repi ruskean paperin auki ja nosti esiin rohkelikon punaiset villasukat, joiden varsissa kultaiset siepit komeilivat. Hymy venytti tahattomasti Harryn huulia.

”Ne ovat ihanat.”

Harry riisui jalkansa paljaiksi ja vetäisi uudenkarheat villasukat päälleen. Ne olivat lämpimät ja juuri sopivankokoiset. Täydelliset tällaiseen koleaan kesäiltaan. Harry katsoi Ronia, joka oli kurottautunut nappaamaan teemukinsa pöydältä. Hän antoi Ronin hörpätä kuumaa juomaa ennen kuin kietaisi kätensä tämän harteille.

”Tiesitkö sinä näistä?”

Ron laski mukin, tuttu leveä hymy kasvoillaan. ”Tietenkin. Eli voin sanoa äidille, että ne olivat sinusta aivan hirvittävät?”

Harry töytäisi Ronia jalallaan. ”Uskallakin tai kerron äidillesi, että se olit sinä, joka päästi haiskun taloon keväällä.”

”Se oli vahinko!” Ron melkein älähti.

Harry hymyili hyväntuulisesti Ronin kevyesti kiivastuneelle ilmeelle, joka oli saanut punan kohoamaan tämän korviin. Harry nojautui kohti Ronin kasvoja ja suuteli tätä kevyellä lempeydellä.

”Mitä ikinä sitten väitätkin.”

Harry oli kuulevinaan hymähdyksen, kun hän otti sohvalla hyvän asennon ja nosti jalkansa Ronin syliin. Teemukin hän nappasi pöydältä ja lämmitteli kämmeniään sen ympärillä. Ronin kädet laskeutuivat hänen housujensa verhoamille säärille napakan lempeinä.

Harry heilutteli varpaitaan uusissa villasukissa. Väsymyksestä huolimatta hän tunsi olonsa erityisen onnelliseksi.

[Grenade]

Aww, olipas tämä kivanen! Oikein sopiva näin iltapalaksi, ja nämä kaksi on söpöläisiä. He ovat kivan luontevia keskenään, just sellaisia, että kaveruus on vuosien varrella vaihtunut vähän syvempään suhteeseen. Pientä naljailua, mutta myös sitä, että toinen tunnetaan täysin. Ja Mollykin osaa lähettää parhaita lahjoja, aww. Kiitos tästä! ^^

[tirsu]

Aawws. Aivan ihana ja suloinen pikku tarina, joka nostatti hymyn huulille. ^ ^

Ron ja Harry ovat suloisia tässä. Kaikki heidän välillään oli juuri heille ominaista, miellyttävän rentoa, unohtamatta pientä rakastavaa härnäystä. Ja se, että Weasleyt ovat järjestäneet Harrylle syntymäpäiväjuhlat - jotain aivan erilaista kuin Harryn syntymäpäivät ennen ovat olleet. Ei mikään ihme, että Harry on niiden jälkeen ollut poikki, juhlat ovat aivan varmasti olleet melkoiset!

Kiitos tästä ihanuudesta!

-tirsu

[Vendela]

Olipa tämä ihana ja suloinen, kuten tuossa edellä toisetkin ovat jo todenneet Mutta juuri tällaista on kivaa lukea ja fiilistellä.

Tykkäsin noista villasukista ihan hirmuisen paljon! Olen tässä pari päivää miettinyt, että kaivaisin keskeneräiset sukat esiin ja jatkaisin niiden tekemistä, joten ehkäpä tästä saan viimein kimmokkeen toteuttaa tuo suunnitelma Syksy on nimittäin parasta aikaa neuloa kun illat pimenevät ja on kivaa saada niin omaan jalkaan kuin läheisille lämmikettä.

Paritus oli kyllä suloinen ja juuri sopiva näihin tapahtumiin. Tämä oli siis oikein mainio iltapala, kiitos

Vendela

[Thelina]

Oi, olipa kiva lukea tällainen söpö Rarry-palanen! Erityisesti tykkäsin Ronin ja Harryn pienestä sanailusta, mitä kumpikin uhkaa kertoa Mollylle tällainen juhlien jälkeinen lempeä söpöily toimi tosi hyvin ja voi kun saisi itsellekin tuollaiset villasukat! Kiitos tästä <3

[Larjus]

Olipas tämä suloinen pieni fici! Pehmoinen fluffinmakuinen arkidraama on aina mukavaa luettavaa, ja vielä kun se on näin mainiolla parituksella niin mikäs sen kivempaa ♥

Harrylla on normaalisti ollut niin ankeat synttärit, että kyllä on enemmän kuin ansaittua, että hän saa juhlia syntymäpäiväänsä Weasleyjen kanssa. Ymmärrettäväähän se on, että sen jälkeen väsyttää, vaikka ihanat juhlat olikin. Mä oon ite ihan samanlainen 😅

”Tietenkin. Eli voin sanoa äidille, että ne olivat sinusta aivan hirvittävät?”

Harry töytäisi Ronia jalallaan. ”Uskallakin tai kerron äidillesi, että se olit sinä, joka päästi haiskun taloon keväällä.”

Awwwws ♥ Just kaikki tällainen sanailu on lemppariani ficeissä, joten tämä kohta pisti väkisinkin hymyilemään :3 On se hyvä kun toinen voi aina pistää/sanoa jollain tavalla takaisin Ei taida tuollaisen uhkauksen jälkeen uskalla Ron sanoa mitään! (Ihana kans toi että Harry töytäisi jalallaan Ronia.)

Jäi kyllä niin hyvä mieli tämän lukemisesta 😊 Kiitokset!

[hiddenben]

Minäkin liityn ihailijoiden joukkoon, tämä oli nimittäin tosi hymyilyttävä ja ihanan fluffyinen ficci! Tässä on tunnelma kohdallaan ja tykkäsin siitä, että Harryn syntymäpäivät tuntuivat aidosti onnistuneilta ja kuten Larjuskin huomautti, kerrankin aidosti ihanat eivätkä dursleymäisen ankeat Vaikka villasukat keskellä kesää tuntuvatkin kovin ei-kesäiseltä lahjalta, tässä tilanteessa ne sopivat täydelliset, kun sääkin oli ankea - ja onhan niistä paljon iloa talvellakin!

Tykästyin myös aivan erityisesti tuohon Harryn ja Ronin sanailuun, se oli juuri sopivan napakka ja kiusoitteleva ja osui suoraan sydämeeni, minäkin kun tykkään tuollaisesta parisuhdesanailusta Ja aivan erityisesti on sanottava se, että tykkäsin kovasti tästä:

Harryn täytyi myöntää, että oli ollut ihanaa nähdä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa. Samalla päivä oli kuitenkin imenyt lähes kaiken energian hänestä.

Tässä nimittäin tulee Harrysta esiin jonkinlainen introvertti-puoli, johon reagoin, koska pystyin niin hyvin samaistumaan Mielestäni Pottereissa kaikki ovat pitkälti tasapaksuja sosiaalisuuden suhteen, eli siis että matkassa on enemmän ekstrovertteja kuin introvertteja, joten tällainen introvertti!Harry tuntui tosi kivalta ja tervetulleelta vaihtelulta Tykkäsin tästä kyllä kovasti! Kiitos, että kirjoitit ♥

[Fiorella]

Olipa tässä ihanan lämmin tunnelma. Harry on tottunut siihen, että hänen syntymäpäiväänsä ei kummemmin juhlita tai lahjaksi tulee korkeintaan joku käytetty hammastikku, joten on varmasti mukavaa tulla välillä myös huomioiduksi. Kuitenkin tämä huomio ihan uuvuttaa, ja voin jotenkin niin hyvin kuvitella, että Harrylle paras lahja on se perheen parissa vietetty onnellinen aika. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka vakuuttavat hänelle, kuinka hänestä välitetään aidosti.

Ron, malttamattomana kuten aina, voi tuskin odottaa näkevänsä Harryn avaavan pakettinsa! Odotin jo, että hän vaatii Harrya avaamaan oman lahjansa, joten tuntuikin tosi herttaiselta, että Ron tahtoi esitellä äidin neulomat sukat ensimmäisenä. Harryn vilpitön ilo sukista ilahdutti myös lukijaa! Tuntui niin herttaiselta, että hänelle tulee sukista niin hyvä mieli. Itsekin neulon paljon sukkia sun muuta lahjaksi, joten voin samaistua myös Mollyn iloon siitä, että lahja on onnistunut yllättämään saajansa iloisesti.

Kolea kesäiltakin on oikein mainio villasukille. Niiden, höyryävän teekupillisen ja lempeän sanailun myötä Harry tuntee olevansa kotona ja onnellinen. Ehkä se Weasleyn perheen ihana hulina ja vahva läsnäolo vähän uuvuttaakin Harrya (jossa ehkä on hieman enemmän introverttia kuin ekstroverttia), mutta silti hän nauttii olostaan ja siitä, että tuntee kuuluvansa perheeseen. ♥

[Waulish]

Voi että! Minusta on niin sydäntälämmittävää, että Harrylle on järjestetty oikeat lämminhenkiset synttärijuhlat Kotikolossa sen jälkeen, kun hän on niin monet syntymäpäivät viettänyt yksinäisenä Likusteritiellä. Samaistun Harryn uupuneisiin tunnelmiin, sillä juhliminen ja vieraiden kanssa seurustelu jos mikä on väsyttävää, mutta on kuitenkin ihanaa, miten uupumus on pikemminkin sellaista positiivista uupumusta, pitkän ja onnellisen päivän jälkeistä tyhjyyttä. Vielä kun yhtälöön ynnätään mukava sohva ja Ron, joka tuo teetä molemmille, on rauhoittava tunnelma taattu. ♥

Ajanvietto yhdessä rakkaiden kanssa on varmasti merkityksellisempää kuin lahjat, mutta täytyy kyllä todeta, että nuo Mollyn neulomat sieppisukat Rohkelikon väreissä saavat hymyn minunkin huulilleni. Ihana lahja, josta huokuu se, että se on annettu juuri Harrylle ja koko sydämellä. Minusta on sympaattista, miten Ron kannustaa Harrya avaamaan juuri sukkapaketin. Siitä tulee sellainen fiilis, että Ron vaistoaa kauniin ajatuksen sukkien takana ja sen, miten ne ilahduttavat ja lämmittävät Harrya juhlien päätteeksi yhdessä teemukillisen kanssa.

”Tiesitkö sinä näistä?”

Ron laski mukin, tuttu leveä hymy kasvoillaan. ”Tietenkin. Eli voin sanoa äidille, että ne olivat sinusta aivan hirvittävät?”

Harry töytäisi Ronia jalallaan. ”Uskallakin tai kerron äidillesi, että se olit sinä, joka päästi haiskun taloon keväällä.”

Hahaa. Ihana sananvaihto, josta näiden hahmojen mutkattomat ja läheiset välit ilmenevät kauniisti.

Kiitos tästä lämmittävästä lukupalasta! -Walle