Nimi: Taistele tai pakene
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Fandom: iZombie
Ikäraja: K-11
Genre: fluffinen draama (?)
Hahmot: Peyton (& tai /) Olivia
Vastuuvapaus: En omista sarjaa, sen hahmoja tai maailmaa, enkä tienaa.
Varoitukset: Kannibalismia.
Haasteet: Fluffy10 #2, Otsikoinnin iloja (sananlaskuotsikko), Ficlet300 sanalla 211. Poikkeavuus
A/N: Hyvää syntymäpäivää Nevskille! Edellisen iZombie-tekstini yhteydessä sanoit, ettet pistäisi pahaksesi, jos lisääkin kirjoittaisin näistä kahdesta, niin nyt tuli... jotain. Toivottavasti tykkäät. 
<3
Taistelu-pako-reaktio onkin ihan totta. Näin jotain, mikä sai minut pakenemaan. Kesti tovin, että ymmärsin sen kaiken.- Peyton, kausi 2, jakso 3 (The Real Dead Housewife of Seattle)
Olivia Moore on zombi. Rakas, kultainen Liv. Vanha ystävä jo college-ajoilta.
Zombi.
Livin silmät ovat verenpunaiset ja vääristyneet, Liv voi kiskoa kädestään irti keittiöveitsen ilman minkäänlaista pysyvää vauriota, Liv syö aivoja tai muuttuu lopullisesti hirviöksi.
Sellaisen tiedon kun saa selville jostakin niin läheisestä ihmisestä yhtäkkisessä tilanteessa, tapossa keskellä omaa keittiötä, menee väkisinkin shokkiin. Täytyy pakata tavarat ja paeta maasta, mennä niin kauas, että tapahtunut jää oman pienen kuplansa sisään ja voi tarkastella sitä etäältä ikään kuin tutkija kurkkii mikroskooppiin ja näkee siellä tutkimuskohteensa.
Ja hitaasti Peyton alkaa ymmärtää. Miksi Liv muuttui, mitä suuria ja julmia uhrauksia on tehty puolin ja toisin ja mikä on säilynyt ennallaan. Livin yhtäkkiset ja suuretkin persoonallisuusmuutokset ovat johtuneet aivan varmasti aivoista – sen Peyton tajuaa, kun muistelee kaikkia tapauksia, joista Liv on ohi mennen hänelle maininnut. Pohjalla on kuitenkin säilynyt se Liv, jonka kanssa Peyton jakoi elämänsä vuosien ajan kämppäkaverina ja parhaana ystävänä. Niin kuin Peytonilla on mennyt aikaa päästä Livin elämänmuutoksen ytimeen, meni Livillä aikaa palata takaisin välittäväksi ja lempeäksi läheiseksi, joka menisi äärettömyyksiin auttaakseen rakkaitaan.
Peytonilla on nippu valokuvia mukanaan. Parissa niistä hän ja Liv halailevat ja nauravat kameran edessä. Ne ovat ystävyyden kiintopiste, sellaisia mitä nykyisin sosiaalinen media olisi täynnä. Yksi kuva kuitenkin tiivistää Peytonin mielestä heidän välisensä suhteen täydellisesti. Siinä Peyton suutelee Liviä poskelle ja Liv hymyilee pehmeästi silmät kiinni, ja kuva tuntuu olevan täynnä liikettä, elämää ja onnea. Sellaista Peyton kaipaa.
Kun Peyton palaa kotiin, hän haluaa ensimmäisenä kuitenkin selvittää asiat Ravin kanssa. Livin tilanne tuli mahdottomaan väliin, ja Peyton on katunut koko sapattivapaansa ajan Ravin hylkäämistä. Toisaalta aika irrallaan kaikista tutuista antoi Peytonille näkökulman. Eivät hän ja Ravi olisi välttämättä koskaan toimineet. Heidän persoonansa ovat liian räiskyviä, niin kitkaisia toisilleen. Liv sen sijaan pehmentää. Jos Peytonilla tulisikin ylilyöntejä, Liv olisi varmasti aina siinä rauhoittamassa häntä. Liian syviin vesiin upotessa Liv pitäisi hänestä kiinni eikä päästäisi koskaan irti.
Peytonia huvittaa suuresti, että hänen paluunsa Seattleen ajoittuu juuri Livin syntymäpäivään. Hän haluaa yllättää Livin, ostaa kauniin kermakakun ja odottaa tutun asunnon olohuoneessa keskustellen täysin ventovieraan uuden kämppiksen kanssa. Peyton on väsynyt, ja häntä turhauttaa, että punapään katse tuntuu nuolevan hänen vartaloaan liekeillä. Liv ei olisi koskaan sellainen.
Liv ei tule, ja Peytonilla on illaksi muitakin kiireitä. Hänen on pakko lähteä ja jättää kakku jääkaappiin, mutta sillä ei ole merkitystä. Se välittää silti viestin, muistuttaa, että Peyton välittää ja tulee aina välittämään.
Peyton rakastaa Liviä riippumatta siitä, onko Liv ihminen tai zombi, koska Livin ydinolemus ei muutu mihinkään. Ja jos zombeudesta sattuisikin olemaan jotain ongelmaa, Peyton tietää, että heillä on kyllä aikaa odottaa.
