Title: Kissapedon hampaiden taakse
Fandom: Banana Fish (anime)
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, fluff, touch!starved, draama, 7 raapaleen sarja.
Paritus: Ash Lynx/Eiji Okumura
Summary:
Ylväs ilves, kissapeto, jolla oli yhdeksän henkeä ja vielä muutama päälle. Sellaisena kaikki näkivät Ashin. He pelkäsivät hänen kynsiään, vaikka ne olivat näkymättömissä, he kiersivät hänet kaukaa siinä pelossa, että saisivat niistä kynsistä.
Eiji ei tehnyt niin.
***
A/N: Nämä raapaleet on kirjoitettu vähän shuffle-tyyliä apuna käyttäen. Taustamusiikkina pyörivät kaikki Banana fishin openingit ja endingit luuppina. Osallistuvat Spurttiraapalehaasteeseen 24.-30.12.2018.
Banana Fish -anime koukutti minut perusteellisemmin kuin mikään fiktiivinen asia on pitkään aikaan tehnyt. Haluan lukea fandomista, piirtää, kirjoittaa, cossata (Kibecon = Shorter -cossi<3), ihan mitä tahansa, että saan vielä olla siinä nerokkaassa, traagisessa ja dramaattisessa maailmassa ja näiden hahmojen kanssa.
Tämä rapsusarja sisältää viittauksia animen tapahtumiin, mutta ei mitään graafisia spoilereita.
***
Kissapedon hampaiden taakse
Valo New Yorkin yössä. Niitä oli tietysti kaikkialla, mutta tämä oli erilainen kuin muut.
Aito ja lämmin kuin liekki.
Ash ei pelännyt, että liekki polttaisi häntä, päinvastoin. Hän pelkäsi onnistuvansa jotenkin tukahduttamaan sen kaiken toivon ja optimismin, viattomuuden, jota Eiji kantoi lyhtynä rinnassaan.
Ash oli yöperhonen, jokin likainen hyönteinen, joka ei voinut jättää tuota valoa rauhaan, ei sitten millään.
Hän oli jälleen käskenyt Eijiä lähtemään kotiin, poistumaan, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Ennen kuin New Yorkin kadut, Ashin vaarallinen elämä nielisi Eijin niin syvälle, ettei tällä olisi enää ulospääsyä.
Ennen kuin Eijille kävisi niin kuin Shorterille.
Mutta Eiji jäi aina.
New York oli vaarallinen kaupunki. Jokaisen nurkan takana saattoi joutua puukotetuksi, raiskatuksi, ammutuksi. Tai niin Ash oli oppinut elämään. Eiji ei ollut vielä oppinut näkemään kaupunkia sillä tavalla.
Eiji näki korkeat rakennukset, kiiltävät julkisivut ja kiireisen ihmisvilinän, tavallisia ihmisiä suorittamassa arkisia askareitaan.
Eiji ei tiennyt, että kuka tahansa noista kiireisistä saattoi olla Dino Golzinen leivissä, huumekauppias tai kantaa mukanansa kaupungin tai muiden ihmisten antamaa traumaa.
Eiji oli niin puhdas, että välillä Ashin teki mieli kokeilla tämän ihoa, liukuisiko kosketus pois, liukuisiko lika pois ja jättäisi Eijin yhtä kirkkaaksi, kuin miltä tämä Ashin silmiin aina näytti.
Olisiko japanilaisen pojan iho teflonia.
*
Eijin hymy häikäisi, kun Ash ensimmäisen kerran näki sen ulottuvan silmiin saakka. Hän vei kädet silmiensä eteen ja tunsi tuon hymyn pistona kylkiensä alla, painona vatsassa ja jännitteenä omissa poskissaan.
Hymy oli eri kuin se, jonka Eiji oli aiemmin vetänyt kasvoilleen.
Ash näki ensimmäisen kerran särön kirkkaassa kuvassa, jonka oli luullut olevan Eiji.
Hän halusi avata, työntää sormensa säröön ja löytää enemmän sellaista, mitä ei ollut Eijistä aiemmin nähnyt. Tämä oli se Eiji, joka lensi, joka yhä osasi lentää, jonka nilkkavamma ei estänyt tätä kohoamasta korkeuksiin.
Ash ei voinut estää itseään hymyilemästä takaisin, ja hän tiesi, että Eijikin näki hänet.
*
Ylväs ilves, kissapeto, jolla oli yhdeksän henkeä ja vielä muutama päälle. Sellaisena kaikki näkivät Ashin. He pelkäsivät hänen kynsiään, vaikka ne olivat näkymättömissä, he kiersivät hänet kaukaa siinä pelossa, että saisivat niistä kynsistä.
Eiji ei tehnyt niin.
Eijiä nauratti hänen lempinimensä, mutta samalla Ash näki, että se teki Eijin surulliseksi. Eiji näki hänet. Eiji näki, että hän oli aivan yhtä rikki kuin muutkin, aivan yhtä paljon ihminen, heikko, surullinen, kaipaava.
Eiji otti hänet syliinsä, kun hän oli ensin kynsinyt ilmaa niin kauan, että kaikki muut perääntyivät, jättivät hänet yksin.
Eiji piteli häntä niin kauan, että hän antoi itselleen luvan hajota.
Aamulla Ash heräsi Eijin vuoteesta, hätkähti ja kolautti päänsä japanilaisen pojan leukaan.
Eiji kietoi käsivartensa tiukemmin hajonneen kissapedon ympärille, painoi huulensa vaaleaan harjaan ja mumisi jotain vielä nukkumisesta.
Ash sulki silmänsä ja kaksi kyyneltä sai luvan pudota, ei enempää, sillä kasassa oli pysyttävä, myöhemmin oli oltava taas kokonainen.
Eijin lämpö tuli kaikkialta. Ash oli liekin ytimessä, sen ympäröimänä, ja hänen aina liian kylmä tai kuuma sisikuntansa kellui hellässä lämmössä, joka kuitenkin puristi sieltä, mistä itku tulee.
Ashin lopulta noustessa hän olisi halunnut vain käpertyä takaisin Eijin lujaan lämpöön, tuntea olevansa turvassa, vaikka aivot sanoivatkin, että mikä tahansa saattaisi rikkoa rauhan.
*
Purppura maalasi taivaanrannan veriseksi. Yhtä veriseksi kuin Ashin kädet oli tänään maalattu useamman kuin yhden ihmisen verellä. Vaikka pieni lämpö hänen sydämessään aneli Eijin äänellä, ettei hän tappaisi enää, hänen oli pakko.
Ääni muuttui hiljaisemmaksi, lämpö haaleni hiljalleen.
Mitä hän antoi Eijille? Palelsiko Eijiä nyt, kun hänen oli kerrankin melkein lämmin?
Ash hinkkasi käsiään yhteen, otti lisää saippuaa ja poimi käteensä karkean pesusienen.
Punainen tuntui juurtuneen sydämenviivaan, elämänviivaan, rystysiin ja jokaiseen juonteeseen.
Veri oli saatava pois, pois Eijin läheltä, syvemmälle Ashin sisään, piiloon pimeyteen. Kätköön kissapedon hampaiden taakse, josta sen näkisi vain joku tarpeeksi hullu, joka työntää päänsä pedon suuhun.
Eijin olisi lähdettävä. Ash ei kestänyt ajatusta toisesta odottamassa häntä, odottamassa päivästä toiseen.
Odottamassa mitä? Ash ei tiennyt.
Ikuisesti.
Sana kummitteli. Sana, jonka Ash oli kerran heikkona hetkenä kuiskannut, ja Eiji oli kuiskannut sen takaisin, ja silloin lämpö oli melkein polttanut. Mutta sellaisessa tulessa Ash halusi olla, sellaisen kuumuuden hän toivotti tervetulleeksi, jos sen kanssa tulivat Eijin sormet hänen hiuksiinsa hellinä ja yksinkertaisesti pitelemässä häntä lähellä.
Hän pääsisi koska tahansa pois, mutta hänen ei olisi pakko, ja se teki Ashin olon turvalliseksi.
Ikuisesti.
Sana oli lupaus, jollaisen täyttäminen oli mahdottomuus, mutta silti se toi heille molemmille lohtua.
Sielut käsi kädessä.
