Teiniäiti
Kirjoittaja: Kääpämetsä
Fandom: Prätkähiiret Marsista
Tyylilaji/Genre: Action, Drama
Ikäraja: K11
Paritus/Päähenkilöt: Parit omat hahmot ja pienehkö OC X Moto
Tiivistelmä: Krista on näennäisesti työskennellyt uskollisesti Teuvo Tahkolle Detroitissa ja pilannut hänen suunnitelmiaan salassa, mutta nyt jäätyään kiinni Tahko tarjoaa Ceresläiselle näpäytyksen!
Vastuunvapaus: Prätkähiiret Marsissa hahmot ja maailma kuuluvat niiden laillisille omistajille, omistamme vain omat hahmomme ja tarinamme. Kirjoituksillamme ei myöskään tienaamaan pääse.
A/N: Vanhahko ficci tämä myös. Vuodelta 2016. Meinasi muutama kuukausi sitten tulla aivan itku, kun luulin sössineeni tämän ficin tallennuksen, kun sitä ei löytynyt mistään! Eilen mieli olisi tehnyt hyppiä sohvalla, kun tämä löytyi kuin löytyikin vanhalta ulkoiselta kokonaisuudessaan!! Tarina on kuitenkin kohtalaisen tärkeä tässä minun ja Mindriannin ”jatkumossa” :’D Olin ihan että jos joudun tämän kirjoittaa uudelleen muistin varassa plus koska olisin muka saanut aikaa ja inspiksen moiseen!
Järkyttävä lemu pisti pahasti Kristan nenään ja hänen silmänsä vuotivat armottomasti. Kissanainen totesi olevan parasta vetää kypärä takaisin päähän ja visiiri tiukasti kiinni. Hän oli Detroitin vanhalla vedenpuhdistamolla. Teuvo Tahko oli ostanut sen pilkkahintaan. Nyt hänen alaisensa olivat määrättyinä korjaamaan paikkoja ja järjestämään veden varastamista. Tahko oli avannut Plutoon uuden luksuskylpylän, joka nyt kärsi vesipulasta.
”Tahkon projekteista tämä on kyl ehdottomasti pahanhajuisin..” Kissanainen mutisi itsekseen, kun kantoi vedenkuljettamolle heidän pyytämiään työkaluja.
”AAAHHHH!!! Rakastan tätä rahan suloista tuoksua!!” Teuvo henkäisi syvään lähes myrkyllisiä kaasuja. Hän oli itse tullut seuraamaan projektin etenemistä. Krista ei voinut, kun nostella kulmiaan sekopäiselle johtajalle. Hän heitti työkalupakin sitä pyytäneille tekniikasta vastaaville miehille. He olivat juuri asentamassa Plutosta lähetettyä kuljetinta, joka siirtäisi valtavia vesimassoja suoraan Tahkon kylpylään.
Krista istui seuraamaan projektia etäämmälle ja kaivoi esiin kynsiviilansa.
”Kauanko vedenkuljettimen asennuksessa menee?” Ykkönen kysyi miehiltä aina niin aneemisella äänellään. ”Pomo haluaa operaation käyntiin niin pian kuin mahdollista..”
”Kyllä tää ennen iltaa valmis on” Yksi työmiehistä tokaisi noustessaan vaihtamaan työkalua.
”Hienoa!! Rahantuloa ei voi estää!! Bonukset kaikille!!” Tahko hihkui ja heitti yllättävän ketterästi kärrynpyörän. Koko kuulolla oleva porukka taputti ja mölisi innoissaan. Tahkon ollessa iloinen hän melko holtittomasti jakoi iloaan myös muille. Krista tuhahti tympääntyneenä ja epämääräisen äänen kuultuaan nosti katseensa. Hän näki yhden työmiehistä kiskovan hitsausvälineitä kohti kuljetinta.
”Teinä en käyttäs tota täällä..” Kissanainen varoitteli miestä ja tunki viilan välittömästi takaisin takkinsa taskuun.
”Täh? Miksei?” Rantakyttä kysyi, vaikka asensi jo täyttä häkää laitteita käyttökuntoon.
”Ai miksei? Sopii käyttää minuutti pari ja miettiä miksei..”
Krista nousi ylös laatikolta, jonka päällä istui ja lähti puolijuoksua suorinta tietä ulos rakennuksesta. Kun ovet sulkeutuivat hänen takanaan, kuului valtaisa pamahdus ja muutamia ikkunoita särkyi.
”En voi väittää etten olis varottanu.. Metaanikaasut..”
Metaanipamahduksesta huolimatta hieman palaneenkäryiset työmiehet pitivät sanansa ja ennen iltaa koneet oli saatu käyntiin ja veden varastaminen Plutoon kylpylään oli saatu onnellisesti alkaneeksi. Kaikki taputtivat ja jotkut jopa vislasivat onnistumisen merkiksi. Kristakin taputti laiskasti. Samalla hän kuitenkin etsi katseellaan Tahkon asennuttamia valvontakameroita. Krista on jo oppinut tuntemaan Teuvo Tahkoa ja tiesi hänen melkein jumaloivan kyseisiä laitteita. Tahko on asennuttanut niitä lukuisia jopa rakennuksiin, jotka eivät ole hänen, kuten Leipäjuuston torniin. Mutta jos Krista aikoi käydä sulkemassa vesilaitoksen omin nokkineen, hänen ei auttanut jäädä siitä kiinni. Krista oli varma, että oli paikallistanut kaikki kamerat. Tahko julisti tarjoavansa juhlaillallisen voitokkaan bisneksensä kunniaksi. Likipitäen kaikki palasivat Tahkon rakennukselle. Syötyään hyvin monet painuivat nukkumaan, osa lähti jopa Detroitin yöelämään. Krista puolestaan polkaisi prätkäänsä eloa ja kaasutti yön hämärissä takaisin vesilaitokselle. Hän tiirikoi lukon ja hiipi hiljaa sisään. Taitavasti hän vältteli kamerat ja ne muutamat vartiointi vuoroon jääneet miehet hän tyrmäsi huomaamattomasti pienillä kaasukuulillaan.
”En ymmärrä kuinka kukaan noista pystyy oleen tääl ilman kaasunaamaria..” Kissanainen mutisi hiljaa itsekseen, kiskoessaan tyrmättyjä miehiä sivumpaan.
Veden lähettämöön ei olisi enää pitkälti. Krista poimi mukaansa vastaan tulevasta roskakasasta metalliputken. Hän avasi viimeiset ovet ja astui sisään. Hän nousi tikkaita kohti siirrinkoneen komentokeskusta. Kissanainen paineli parhaansa mukaan kaikkia löytämiään nappeja saadakseen koneeseen oikosulun, mutta mikään ei tepsinyt.
”Arvasin.. Moukaroinniks menee..” Kissanainen liukui tikapuut alas komentokeskukselta vedensiirtimelle. Hän latasi ensimmäisen iskunsa ja koneeseen tuli näyttävä lommo. Muutaman iskun jälkeen kone löi jo arveluttavasti kipinää.
”Jaaaaa sitten kirsikka kakun päälle..” Krista mumisi ja otti vyöltään pienen kranaatin. Hän veti siitä sokan irti ja heitti räjähteen koneen sisälle. Nopeasti kissanainen hyppäsi kauemmaksi, kunnes pamahti. Kone lopetti toimintansa ja vesi ei enää siirtynyt Plutoon, vaan alkoi nousta kovalla vauhdilla. Nopeasti kissanaisen saappaat kastuivat likavedestä. Krista yritti ravistaa kenkiään puhtaaksi.
”Voi hyi hemmetti!! Tää mestahan täyttyy kuin vesi-ilmapallo! Parempi suorittaa pikainen poistuminen…” Hän juoksi kohti lähimpää ikkunaa, jotka ovat päivältä vielä korjaamatta, ja hyppäsi rohkeasti ulos. Ilmalennon aikana hän vislasi prätkälleen, joka poimi omistajansa kyytiin lennosta. Krista ajoi turvallisen välimatkan päähän ja kiikaroi kypärällään vesilaitosta. Kun vesi alkoi ryöpytä rakennuksen ikkunoista, hän hymähti tyytyväisenä.
”Taitaa olla päivän hyvä työ tehtynä..”
Hän pyöräytti prätkänsä ympäri ja kaasutti vauhdilla takaisin kohti Tahkon rakennusta.
Vain muutaman tunnin unien jälkeen Krista heräsi valtaisaan hälyyn käytävällä. Hän yritti epätoivoisesti painaa tyynyä korvilleen, mutta luovutti nopeasti huokaisten syvään. Hän puki päälleen aamutakkinsa ja kurkkasi ovesta ulos. Hän näki kärttyisiä rantakyttiä kokoontumassa lähtöä varten. Kristalla oli aavistus mihin kaikki on komennettu. Hän taikoi kasvoilleen hämmentyneimmän ilmeensä ja kysyy:
”Mikä tivoli tääl on käynnis? Kissa tarvii kauneusunensa..”
”Joku on käyny vesilaitoksella tuunaas paikkoja..” Ohi menevä kelmi vastasi ja raapi sänkeä leuassaan.
”Täh? Tuunaas? Miten siellä on käyny?”
”Ei kai vesivahinkoa kummempaa.. Siirrin on kyl kuulemma tuusan nuuskana...” Toinen mies vastasi ilmaannuttuaan kohdalle. Samassa Ykkönen ilmestyi käytävälle. Hän näytti tavallistakin tuimemmalta.
”Te! Vesilaitokselle niinko olis jo!” Hän mörisi. Krista oli aikeissa paeta takaisin huoneeseensa, mutta Ykkönen otti häntä tiukasti kiinni ranteesta.
”SINÄ! Tahkon toimistoon, välittömästi!”
”Enhä mä oo vielä pukeissakaan..” Krista sopersi yrittäen peittää pelon äänessään.
”Ihan sama mulle!” Punapartainen mies lähti kiskomaan kissanaista ranteesta tiukasti perässään kohti Teuvo Tahkon toimistoa. Ensin Krista yritti kiskoa kättään vapaaksi, kunnes totesi sen olevan täysin turhaa. Miehen tiukka ja vihainen ote piti tarkasti. Naisen ei auttaisi kuin kompuroiden seurata nopeaa tahtia, mitä mies piti. Lopulta saavuttuaan toimiston ovelle Ykkönen avaa sen ja melkein heitti Kristan hämärään huoneeseen. Hän suoristautui ja sitoi aamutakkinsa tarkemmin ylleen. Samassa hänen sivullaan syttyi kirkas työvalo. Sen valossa hän näki pomonsa. Hänen ruma naamansa oli tavallistakin rumempi ilman kuminaamiota ja vihan mutristamana.
”Pomo?” Krista kysyi parhaansa mukaan muina miehinä, vaikka hänen takaraivossaan raastoi pelko kiinni jäämisestä.
”Miljoona bisnes huuhdottuna alas!”
”No niin mä kuulin.. Munki varmaa olis paras liittyä korjaustiimiin?” Kissanainen yritti luikerrella tilanteesta niin nopeasti kuin pystyi.
”Ei niin nopeesti heitukka!” Ykkönen ilmestyi hänen takaansa ja tönäisi hänet istumaan tuolille Tahkon pöydän edessä. Krista kiristi aamutakin vyötä vielä uudelleen ja katsoi hätääntyneenä vuorotellen Ykköstä ja Tahkoa.
”Mitä tää on?”
”Samaa me ajateltii just kysyä sulta.” Ykkönen tuli kissan viereen seisomaan ja heitti Tahkon pöydälle palan metallia. Krista säpsähti säikähdyksestä. Metallin pala oli hänen kranaatistaan. Se oli helposti tunnistettavissa metallin muodosta ja merkinnöistä. Nyt hän olisi kiikissä, tästä ei luikerreltaisi pois.
”Ilmeisesti näyttää tutulta, neiti luutnantinkin silmiin..” Tahko nauroi tavallista pelottavammin vihaisena. Krista puri hampaitaan yhteen ja puristi kätensä tiukasti nyrkkeihin.
”Uskoakseni monet muutkin epäonniset hankkeet lähiaikoina ovat selitettävissä… Ceresläisillä tempuilla..?” Plutolainen kumartui hyvin lähelle. Krista oli tukehtua Tahkon karmaisevaan aamuhengitykseen. Ykkönen painoi aseen Kristan ohimolle.
”Pitäs käyttää sua vesilaitoksen lattioiden kuivaamiseen..”
Krista yritti vetäytyä mahdollisimman kauas aseesta ja sulki tiukasti silmänsä.
”Ei hoppuilla tämän kanssa, Ykkönen!” Teuvo palasi istumaan tuolilleen ja nosti haisevat jalkansa melkein kissan nenän alle. ”Meidän täytyy keksiä jotain paljon karmaisevampaa ja inhottavampaa rangaistukseksi.”
Krista yski pahasta hajusta.
”Lukitse hänet huoneeseensa odottamaan!” Teuvo tokaisi lopulta ja nauroi ilkikurista nauruaan. Kristan selkäkarvat nousivat pystyyn. Ykkönen nappasi hänestä kaulan ympäri otteen ja painoi aseella selkään. Mies riuhtoi kissaa takaisin hänen huonettaan kohti. Ovelle päästyään Krista heitettiin huoneeseen melkein niin, että hän kaatui maahan. Kissanainen yritti sitkeästi juosta takaisin ovelle, mutta seisahtui säikähdyksestä, kun kaikkialle huoneeseen ilmestyy metalliseinät. Pluton lasiterästä, siitä ei ole epäilystäkään. Hän kääntyi katsomaan vahingoniloisena hymähtelevää Ykköstä. Tämä painoi oven lukkoon ja ovellekin ilmestyi kalterit. Krista kävi pelonsekaisesti joka nurkan läpi etsien pakotietä, mutta turhaan. Joka paikka oli kalteroitu, jopa ilmastointi. Krista juoksi nopeasti vaatekomerolleen ja etsi kuumeisesti nahkatakkiaan.
”Come oooooon! Sen täytyy olla täällä…” Hän puheli hiljaa itsekseen ääni väristen. Jokainen vääräksi osoittautuva vaatekappale päätyi maahan, kunnes oikea takki löytyi. Krista tutki kuumeisesti sen taskuja. Hiiret olivat antaneet hänelle jäljitinnapit. Toinen oli kiinni prätkässä, toinen takissa. Krista repi laitteen irti ja yritti epätoivoisesti miettiä millä saisi viestin Chicagoon. Todettuaan että terässeinien vuoksi kenttää ei löydy, kissanainen rojahti sängyn viereen lattialle. Hän painoi kasvonsa kämmeniin.
”Nyt möhlit tyttö… Isosti…”
Ykkönen palasi Tahkon toimistoon. Tämä oli avannut ikkunat ja sytyttänyt valot. Tahko seisoi valtavan lasin ääressä. Hän hakkasi päätään lasiin tuskaisesti puhisten.
”Mitä iljettävää sille mirrille tehdään..? Se on tuhonnut meidän bisneksiä.. Heti saapumisestaan lähtien?”
Ykkönen rojahti sohvaryhmän parhaimmalle paikalle ja nosti jalkansa sohvapöydälle. Hän kaivoi aseensa esiin.
”Nirri pois sanon mä!” Hän murahti vihaisesti ja poisti aseensa varmistimen.
”Ei! Se katin kuvatus oli kallis investointi! Sain maksaa siitä karvaturrista omaisuuden Plutoon.”
”Eikö sitä voi vaihtaa sit?”
”No ei!” Tahko tuhahti epätoivoissaan kiukkuisesti. Ja ryhtyi kävelemään hermostuneesti toimistossa ympyrää. Ykkönen nousi sohvalta ja laahusti kohti mappihyllyä. Hän otti Ceresläisen palkkaamisen liittyvät kansion ja palasi takaisin sohvalle. Hän alkoi tutkia sitä.
”Pakko täällä on jotain käyttökelpoista tietoa olla..”
”Kuten mitä?” Tahko kääntyi takaisin kierrokseltaan.
"Hän on kuivilla nepatalaktonista..” Ykkönen sanoi kysyvästi.
”Mitä se on?”
”Kissanminttua..."
”Joo ei käyttistä..” Tahko huokaisi syvään ja lysähti rojahtaen nojatuoliin. ”Seuraava?”
Ykkönen selasi sivuja niin nopeasti kuin suinkin kykeni turhautuneena. Viimeisten sivujen kohdalla hänen huulilleen nousi häijy hymy. Hän repäisee sivun irti ja heitti sen pomolleen sohvapöydän yli. Tämä otti paperin käsiinsä ja alkoi nauraa pahaenteisesti löydettyään sivulta juuri saman kuin lähin alaisensa.
Krista oli pukeutunut ja siivonnut maahan heittelemänsä vaatteet takaisin henkareihin. Hän oli istunut hiljaa, yrittänyt useampaan kertaan pettäisikö lasiteräsbunkkeri jostain taikka kiertänyt hermostuksissaan ympyrää pienessä huoneessaan. Hän ei tiennyt mitään, mitä tapahtui oven ulkopuolella. Tahko ei ollut halunnut vain nitistää häntä. Oliko kalannaama edelleen samaa mieltä, vai onko Ykkönen saanut pomonsa pään kääntymään. Lähetettäisiinkö hänet Plutoon lusimaan tai orjatyöhön? Tuskinpa mukava kotimatka olisi tiedossa.. Samassa Kristan synkät ajatukset katkesivat ovelta kuuluviin ääniin. Joku avasi ovea lukosta. Ceresläinen nousi nopeasti istumasta. Hän nielaisi jännityksestä ja vaistomaisesti puristi kätensä nyrkkeihin. Oven raosta hän näki Ykkösen mukanaan pari isompaa korstoa, joiden nimiä Krista ei ole vaivautunut opettelemaan. Ykkönen osoitti häntä taas aseellaan.
”Tänne sieltä, vai pitääkö tulla hakemaa!” Ykkönen tokaisi suivaantuneena. Krista oli varma, että tämä mies olisi pamauttanut häneltä jo aivot pellolle, jos olisi saanut. Eli Tahko ei aikoisi päästää häntä päiviltä.. hyvä.. vai paha? Krista käveli varovaisesti lähemmäs ovea. Ennen kuin hänen ensimmäinen jalkansa oli huoneen ulkopuolella, korstot nappasivat kissanaisen käsistä ja pakottivat ne selän taakse. Yhdessä tuumin he suuntasivat uudelleen Tahkon toimistolle. Krista yritti pyristellä irti. Pelko hiipi hänen takaraivoonsa. Tahkon toimisto oli taas pimeänä, kun hänet raahattiin sisään. Korstot eivät päästäneet häntä otteestaan. Tahko istui kylmän rauhallisesti pöytänsä ääressä epätahkomaisesti. Jo tämä nosti Kristan niskakarvat pystyyn. Ykkönen hävisi hänen takaansa osoittelemasta. Tämä hymähti voitonriemuisesti kävellessään ohi.
”Mitä sä hirnut siinä?! Kakistakaa jo ulos! Jos musta ei laiteta ilmoja pihalle nii mitä!? Vai pääsenks mä Plutoon vankileirille?!” Kissanainen kivahti adrenaliini höyryissään. Hän tuijotti suoraa Teuvo Tahkon mielipuolisiin silmiin.
”Tsot tsot senkin hupakko! Ei niin nopeita johtopäätöksiä.” Tahko hyppäsi alas tuoliltaan.
”Mitä sinä ajattelit, että minä siitä kostun, jos lähetän sut ravunsyötiksi?” Hän tuli hönkimään taas aivan lähelle Kristan kasvoja. Kristaa ällötti pahemman kerran.
”Muuta kuin kukaan ei pilaa sun bisneksiäs?” Hän yritti hengittää vain suun kautta, vaikkei sekään tuntunut auttavan.
”Hmm.. Mutta olen maksanut sinusta paljon rahaa, tosi paljon rahaa itse asiassa.. Ajattelitko että katselisin tällaista hävikkiä?”
”Hah! Ajattelitko kokeilla aivopesua? Ei tepsi usko pois!”
”En. Uudelleen koulutusta..”
”Koulutusta?”
”En tiedä kuinka olet törmännyt tällaiseen metodiin, noin niin kuin poikalapsen vanhempana..”
”Mitä? mistä te...?!” Kristan sydän jätti lyönnin väliin, mistä he ovat saaneet tietoja hänen perheestään. Tahko ei lopettanut puhettaan.
”…Lahjonta, kiristys ja uhkailu..” Viimeisen kohdalla hän napsautti sormiaan ja huoneeseen syttyivät valot. Nurkassa hän näki Ykkösen pitelemässä pientä hahmoa pussissa. Mies kiskaisi pussin hahmon päältä ja alta paljastui mustatukkainen tummanruskea kissapoika. Kissapoika oli sidottuna ja hänen suunsa oli peitetty kapulalla. Silmistä päätellen poika oli jo itkenyt pitkään.
”DALE!!” Kissanaisen veri seisahtui. Hän potkaisi miehiä takanaan ja yritti päästä irti heidän otteestaan kohti poikaa. Poikakin hapuili kohti Kristaa. Tämä yritti mumista jotain, mutta siitä ei kapulan takia saanut mitään selvää. Tahko astui heidän väliinsä.
”Eli meillä on diili? Sinä pysyt omassa huoneessasi. Et sekaannu Tahkolandian vesikuljetuksiin. Olet vain huoneessasi?”
”Kyllä!! Mitä vaan!! Päästäkää vaan poika irti! Pyydän!” Krista aneli ja kyyneleet valuivat hänenkin silmistään.
Tahko hymyili voitonriemuisesti ja heilautti kättään, että kissapoikaa tuodaan lähemmäs. Krista repi ja riuhtoi itseään eteenpäin, korstoilla oli kova työ pitää hänet aloillaan. Samassa Tahko nosti kätensä pysähtymisen merkiksi.
”Tai toisaalta.. Uskoakseni meillä on tilaa majoittaa herra ihan omaan huoneeseen.” Hän nipisti kissapojan poskea. Ja antoi merkin viedä sekä Kristan että Dalen omiin huoneisiinsa. Krista kirosi pomonsa alimpiin pohjamutiin korstojen kiskoessa parhaansa mukaan häntä pois huoneesta.
Illan hämärtyessä Krista vaihtoi laseraseeseensa uudet säiliöt ja latasi sen ennen kuin laittoi sen takaisin asekoteloon, joka tällä hetkellä vielä makasi hänen sänkynsä päällä. Kissanainen oli juuri tullut suihkusta ja oli vielä pyyhe kiedottuna ympärilleen. Hän pukeutui oranssiin olkapäät paljastavaan paitaan, jonka hihat loppuivat kyynärtaipeeseen, hyvin istuviin farkkuihin, polvisuojiin, sekä prätkäsaappaisiin ja mustiin nahkahanskoihin. Lopuksi hän vielä kiinnitti asekotelon reidelleen. Näin, nyt hän olisi valmis. Hiukset kuivaisivat sitten omia aikojaan. Hän otti vielä mustan nahkatakin mukaansa sängyn päädystä roikkumasta ennen kuin astui käytävään.
Hän hiippaili toiseen päähän Teuvo Tahkon rakennusta vältellen sujuvasti kaikki vartijat ja valvonta järjestelmät. Hän oli opetellut ne kaikki ulkoa ollessaan siellä Tahkon hommissa. Viimein hän tuli pienen käytävän päähän. Oikealla puolella kulman takana on vielä yksi huone, jolla on vartija ovellaan. Krista tiesi tasan tarkkaan miksi ovella on vartija, siksi hän on täällä. Teuvo Tahko meni nyt liian pitkälle.
Kissanainen otti aseensa ja otti varmistimen pois päältä. Hän veti viimeisen kerran syvään henkeä ennen kuin hyppäsi vartijan kimppuun. Kun vartija oli Maassa, jokin tarttui naiseen takaapäin. Käytävälle oli näemmä lisätty toinenkin vartija. Vahva mies piti Kristaa otteessaan. Kissanaisella oli vaikeuksia hengittää, kun mies piteli niin tiukasti kättään hänen kaulansa ympärillä. Krista ponkaisi maasta vauhtia ja törkkäsi miehen seinää vasten. Mies päästi irti ja nainen tainnutti hänet ottamalla hänen päästään kiinni ja pamauttamalla sen vasten polveaan.
Toisenkin vartijan kaatuessa maahan Krista huohotti hieman. Toisen vartijan ote kaulan ympärillä oli ollut aika tiukka. Nopeasti hän tajusi, että nyt hänen tulee toimia pikaisesti. Hän kokeili ovea. Se oli lukossa. Naisella ei olisi nyt aikaa etsiä tainnutetulta vartijalta avainta, joten hän potkaisi oven voimalla sisään.
Pieni hahmo oli piilossa peiton alla. Se tärisi pelosta Kristan astuessa sisään. Kissanainen meni nopeasti hahmon luo.
”Ei hätää, Dale. Se oon vaan minä..” kissanainen sanoi rauhoittavalla äänellä kun otti peiton kulmasta kiinni ja paljasti sen alta nuoren kissapojan. Ikää pojalla oli vasta korkeintaan kuusi vuotta. Hiukset olivat sekaiset ja mustat. Hänen silmänsä punoittivat itkusta. Pojan nähdessä Kristan tämä heittäytyi naisen kaulaan. Hän vain kuiskasi hiljaa:
”Äiti”
Krista hymyili helpottuneena ja kietoi kätensä pojan ympärille. Hän silitti pojan selkää rauhallisena.
”Ei mitään hätää. Mä olen tässä.. Shh shh...”
Pojan rauhoituttua vähän Krista puki takkinsa hänelle ja nosti hänet syliinsä. Poika oli jo vähän turhan iso kannettavaksi, mutta Krista katsoi turvallisemmaksi kantaa pojan prätkälleen, ettei tämä vahingossakaan laukaise hälytystä.
Hän avasi varovasti hallin oven ja varjoja pitkin prätkälle. Hän laittoi pojan istumaan prätkän selkään ja otti maasta hänelle varatun kypärän ja puki sen pojan päähän. Vasta sitten hän istui pojan taakse ja puki oman kypäränsä. Krista käynnisti moottoripyörän moottorin niin hiljaisesti kuin vain kykeni ja käytti vain vähän kaasua.. Päästyään turvallisesti ulos nainen väänsi kaasun pohjaan. Hänen olisi saatava poika turvallisempiin käsiin ja nopeasti. Ja lähimmät tarpeeksi turvalliset kädet hän tiesi olevan Chicagossa.
Santtu oli yksin tallillaan.. Hiiret olivat juuri lähteneet tulostaululle nukkumaan. Santtu harjasi vielä hampaitaan yöpaitaisillaan. Nainen käveli makuuhuoneeseensa haukotellen. Hän meni peittonsa alle ja painoi päänsä tyynyyn ennen kuin sammutti lukuvalonsa yöpöydältä. Nainen oli juuri nukahtamaisillaan, kun kuuli moottoripyörän pysähtyvän pihaansa. Samassa joku kolkutti ovella. Santtua pelotti hieman. Hän oli täysin yksin korjaamolla, jos ovella olisi hiirten vihollinen, hän olisi täysin puolustuskyvytön. Hän puki aamutossunsa jalkaan ja kietoi aamutakin ylleen. Korjaamon puolelta nainen otti lähimmän aseeksi kelpaavan metalliputken. Hän raotti ovea hieman nähdäkseen tulijan. Hämärässä hän erotti naisen hahmon kadulla.
”Mä en tiedä keneltä muulta mä voisin pyytää apua…” Naisen hahmo sanoi varovaisesti.
Santtu mietti hetken ennen kuin tunnisti äänen.
”Krista?” Santtu vastasi ja avasi ovea suuremmalle. Samassa hän näki kissanaisen vieressä lapsen kääriytyneenä ihan liian isoon takkiin. Yhtään miettimättä ihmisnainen sanoi:
”Tulkaa sisälle”
Krista astui pojan kanssa hämärään talliin. Santtu sytytti valot. Krista auttoi takin pojan päältä.
”Sä oot oikeesti ainoa johon mä voin luottaa täällä..”
”Mitä on tapahtunu? Kuka hän on?” Santtu kyseli hämillään.
Krista käänsi pojan Santtua päin.
”Hän.. hän on mun poikani, Dale.. Tahko sieppas Dalen Cereksestä..”
”Se kalannaama…”
Krista nyökkäsi:
”Tiedän.. Se meni liian pitkälle.. Mun oli pakko napata Dale siltä turvaan.. Mä en voi luottaa poikaa kenenkään muun huomaan täällä paitsi sun ja hiirten..”
”Totta kai...” Santtu kyykistyi Dalen eteen ja jatkoi.
”Sä taidat olla aika väsyny.. Kellohan on vaikka mitä. Pienten poikien nukkumaanmeno aika on menny ajat sitten.. Mä petaan tonne vieras pedin teitä varten..”
Dale nyökkäsi hieroen itkemisestä väsyneitä silmiään.
Krista peitteli Dalen Santun petaamaan petiin ja toivotti hyvää yötä suukottamalla tätä otsalle. Hän sammutti makuuhuoneesta valot ja meni alakertaan tallin puolelle Santun luokse. Santtu oli keittänyt vettä ja tarjosi kissanaiselle rauhoittavaa teetä. Krista ja Santtu istuivat pöydän ääressä höyryävät teekupit kädessään. Kissanainen kertoi naiselle rauhallisesti koko tarinansa.
Kuinka hän oli 15-vuotiaana ollut rakastunut itseään vanhempaan mieheen ja kuinka tämä oli kadonnut maisemista heti kuultuaan Kristan olevan raskaana. Krista oli siten kasvattanut lasta yksin. Onneksi hän sai paljon tukea ja apua vanhemmiltaan. Dale oli isovanhemmillaan hoidossa aina Kristan käydessä töissä ja Kristan tehdessä päätöksen mennä armeijaan parempien palkkojen ja vakituisen työn toivossa Dale muutti isovanhemmilleen. Plutolaisten värväyskirjeen tullessa he erottivat pojan ja äidin melkein pysyvästi. Mutta nyt Tahko on kai saanut päähänsä siepata pojan uudeksi motivaatioksi.
Santtu kuunteli koko tarinan hiljaa istuen. Molempien teet olivat vain puoliksi juotuja, mutta ne olivat ennättäneet jäähtyä tarinan aikana.
Naiset nousivat ylös. Santtu oli menossa takaisin yläkertaansa. Krista seisoi vielä alakerrassa.
”Ajattelitko vielä kauan olla jalkeilla?” Ihmisnainen kysyi varovasti.
”Joo.. Mun pitää mennä takas Detroitiin.”
”Mitä? Miksi?”
Krista oli jo ovi auki astumassa ulos.
”Mulla on joitaki kalavelkoja.. Ja ny peli on reilu...”
”Ettet vain hätiköisi..” Santtu huolehti ”Eikö kumminkin olisi parempi odottaa aamuun ja jutella jätkien kanssa? Mitä sä edes niille voisit yksin? Ja tervetuliaiset eivät varmasti ole mitkään lämpöiset kun kävit hakemas Dalen..”
Krista mietti hetken ennen kuin sulki oven.
”Okei… Odotellaan aamuun..”
Santtu asteli kohti makuuhuonettaan.
”Koetahan sinäkin mennä nukkumaan..”
”Yritän.. ”
”Asioilla on tapana järjestyä.” Ihmisnainen haukotteli makeasti. ”Hyvää yötä.”
”Öitä.. Ja kiitos.. En voi ikinä korvata tätä sulle..”
”Höpöhöpö.. Ystäviähän tässä ollaan.”
Krista jäi katsomaan Santun perään hymyillen väsyneenä. Hän vilkaisi ikkunasta ulos ja varmistui ettei kukaan ole seurannut heitä Detroitista. Hän sammutteli valot ja hiipi hiljaa poikansa viereen. Tämä nukkui syvää unta. Joka raaja sojotti omaan suuntaansa. Krista siirteli pienet jalat ja kädet niin, että hän mahtuisi nukkumaan myös. Ja peitteli pojan lämpimästi. Kissanainen asettui hänen viereensä ja suukotti vielä kerran varovasti tämän otsaa. Saatuaan päänsä tyynyyn, Kristakin nukahti lähes heti rauhalliseen ja syvään uneen.
”Äiti äiti herää jo!”
Kissapoika istui äitinsä vieressä virkeänä kuin peipponen ja töni tätä parhaansa mukaan hereille.
”Dale, pää tyynyyn vielä..” Krista mutisi ja veti peittoa korvilleen.
”Ei kun äiti herää nyt!” Dale kiskoi peittoa äidiltään. Samassa Krista kuuli puheen sorinaa tallin puolelta. Hän kurkkasi kelloa ja totesi sen lähestyvän aamupäivää. Dalekin oli nukkunut yllättävän pitkään.
”Okei okei mä olen hereillä, sä senkin..!” Kissanainen hymähti ja kiskoi poikansa kainaloon kutittaakseen tätä. Poika kiemurteli kikattaen. Lopulta hän auttoi Dalea pukemaan vaatteet ylleen. Samalla Krista kuunteli parhaansa mukaan, ketä tallin puolella oli. Hän oli melko varma, että oli kuulevinaan Santun äänen lisäksi Turbon, Moton ja Vinskin äänet. Hän kehotti jälkikasvuaan menemään edeltä ja jäi itse pukemaan. Dalea hieman ujostutti ja hän jäi ovelle katsomaan äitiään.
”Mene nyt vaan! Ne on hyviä tyyppejä! Kyllä sä oot nyt Marsin prätkähiiristä kuullu” Krista hymähti ja tuuppasi tätä rohkaisevasti selästä. Vielä hän poimi nojatuolin käsinojalta farkkunsa ja kiskoi ne jalkaansa. Krista kurkisti nopeasti peiliin. Hänen hiuksensa sojottivat hieman takaa, mutta sille ei nyt mahtaisi mitään. Hän meni poikansa perässä tallin puolelle.
”No mutta mistäs se tämä pikkujäbä on tulla putkahtanut?”
Krista näki Moton kyykistyneen lähes Dalen tasolle ja sekoitti tämän sojottavaa mustaa tukkaa. Kissanainen naurahti hiljaa ja heti äitinsä äänen kuullessaan poika säntäsi hänen jalkoihinsa. Kristakin kyykistyi alas nauraen poikansa reaktiolle.
”Dale, näinkö tervehditään?” Hän kysyi pojalta ja katsoi tätä silmiin. Poika ravisti vähän päätään. Moto ojensi Dalelle kättään.
”Terveppä terve, Dale!” Kissapoika tarttui varovasti Moton metallikäteen ja hiirimies kätteli häntä kuin mies miestä. Dale kikatti vienosti, vaikka vieläkin hieman ujostellen. Krista myhäili poikansa arastelulle ja nousi takaisin ylös. Samassa Turbo tuli takaisin sisälle ja Vinski ihan kintereillään kummallakin oli isot kantamukset mukanaan.
”Kappas! Kuka se täällä?” Turbo laski ison laatikon maahan ja tuli tervehtimään yökyläilijöitä.
”Joo! Ilmankos Moto jäi johonkin ja me saadaan tehdä kaikki työ!” Vinski laski omat kantamuksensa ja oikaisi selkäänsä. ”Kuka sulla on mukana, sun veljes?”
”Eheeei.. Täs on Dale, mun poikani.” Krista naurahti ja tuuppasi taas poikaansa rohkaisevasti tervehtimään muita hiiriä.
”Niin siis mitä?”
”Sun poika?”
Kristaa nauratti jätkien reaktio.
”Joo siis mä oon saanu Dalen ku oon ollu 15. Et, ei musta taida mitään puumanaista vielä saada kuitenkaan..”
Santtukin saapui takaisin talliin kummassakin kädessään ostoskassit.
”Mihin te nyt jäitte..?!” Hän vei omat kantamuksensa keittiöön. ”Ai huomenta! Toivottavasti me ei herätetty teitä?”
”Pah. Yllättävän pitkään tää dude mun antoikin nukkua” Krista sekoitti poikansa hiuksia.
”No hyvä! Mä kävinkin just ruokakaupassa. Ostin sieltä pikkupojille sopivaa aamupalaa!” Santtu mutisi hajamielisesti ja kaiveli ostoskassejaan. Hän kiskoi sieltä kaksi pakettia erilaisia muroja ja näytti niitä Dalelle. ”Kumpaa sorttia laitetaan?”
Dale osoitti ujosti toista pakettia ja Santtu säntäsi heti etsimään astioita. Äitinsä opasti pojan pöydän ääreen. Santtu kantoi pöytään kaapista löytämänsä murokupin, lusikan ja maitoa. Krista avasi murot ja kaatoi niitä pojan kuppiin. Poika rupesi syömään hyvällä ruokahalulla.
”Mut miten Dale tänne on päätynyt sun kans yökyläileen? Onko Tahko antanu sulle muka palkatonta?”
Krista hymähti huvittuneena.
”Eeeei. Eihän nyt tokikaan. Tulin mokanneeksi Tahkon vesivoimalan alasajo-projektin kans, nii Tahko se päätti palkita mut ”pikku näpäytyksellä”..”
”Se limanen räkäkiiski..” Moton silmä hohkasi punaisena.
”Just tän takii pitää olla tarkkana, et hoitaa kaikki perusteita myöden. Ei saa jättää kiveä kiven päälle katsos..” Vinski puhui parhaansa mukaan vakavaan äänensävyyn, kuin paraskin asiantuntija.
”Jep. Just det…” Krista totesi hajamielisesti ja käynnisti television etsien pojalle piirrettyjä katsottavaksi.
”Eli te ootte karkumatkalla?” Turbo kysyi matalalla äänellä, ettei poika kuulisi piirretyiltään.
”Joo, eilen myöhään tultiin. Onneksi Santtu uskalsi päästää meidät sisälle. En tiiä mihin muute oltas menty..”
”Olishan nyt Moton viekkuun mahtunu, vai mitä isoveli?” Vinski irvaili ja töni kyynärpäällä Motoa vatsaan.
Moto mulkaisi Vinskiä kuolokorjaa-katseella ja Vinski hiippaili äkkiä syömään muroja Dalen seuraksi.
"Mitens Dalen isä? Vai onko hänkin komennuksella jossain Pluton yksikössä?" Turbo kysäisi ohimennen laittaessaan kypäräänsä prätkän sarveen roikkumaan.
"Mene ja tiedä.." Krista vastasi ja kohautti hartioitaan. "Kun tuli aika ottaa vastuuta, tyyppi teki katoamistemput.. en edelleenkään tiedä missä menee, eikä nyt suuremmin kiinnostakaan.."
Moto kohotti kulmiaan, mutta ei sanonut mitään kolmikon siirtyessä myös aamupalapöytään.
Aamupalan aikana ryhmä oli keskustellut päivän suunnitelmista. Santtu oli ehdottanut äiti-poika päivää läheiselle juuri saapuneelle tivolille Dalea ajatellen. Krista oli ensin varovaisesti tyrmännyt idean ajatellen, että poika pitäisi saada nopeasti takaisin kotiin turvaan, jos vaikka Tahko lähettäisi alaisiaan etsimään heitä. Hiiret saivat kuitenkin ylipuhuttua hänet ja lopputuloksena koko ryhmä lähti ajelemaan kohti tivolia. Dale puhkui intoa äitinsä kyydissä. Krista ei voinut olla hymyilemättä kypäränsä alla. Tivolissa hiiret opettivat pojan heti herkkunsa, hodarin, makuun. Dalenkin ujostelu lientyi pikkuhiljaa, kun hiiretkin olivat tivolista yhtä innoissaan kuin hän. Ruokailun päätteeksi Dale sai päättää, mitä tehdään ensimmäiseksi ja kissapoika halusi kiertämään laitteita. Vinskille tuli syömisen päälle huono olo jo pelkästään lastenkarusellissa ja hän jättäytyi väliin muista vekottimista. Tivolin rajallisen laitemäärän läpikäytyään ryhmä pysähtyi jäätelölle. Kermaiset jäätelöt olivat kovasti Kristan ja Dalen mieleen. Heidän kotiplaneetallaan on aina jäätä, joten siellä harvemmin kukaan söi mitään jäistä huvikseen. Jäätelöiden jälkeen ryhmä päätyi pelailemaan erilaisia pelejä. Tosin he saattoivat aiheuttaa hämmennystä omintakeisilla pelityyleillään. Pelissä, jossa palloja heittämällä kaadetaan lasipulloja, Turbo heitti pallon peliteltan takaseinästä läpi rikkoen kaikki lasipullot säpäleiksi. Ja ankkojen ampumispelissä Vinski aikoi käyttää omia aseitaan. Onneksi Santtu ehti väliin ennen pahempia vahinkoja. Iltaan mennessä Dalella oli kantamuksina isot kasat palkintoja ja hattarapussin loppu. Poika oli lopen väsynyt ja istuikin Moton hartioilla heidän kävellessään kohti moottoripyöriään. Krista oli todennut pojan pilkkivän jo harmaan jättiläisen hartioilla ja he päätyivät olevan turvallisempaa, että Moto kuljettaisi pojan tallille varmistaen hännällään Dalen kyydissä pysymisen.
Ryhmä kaartoi takaisin Santun tallille. Santtu nousi ylös sytyttämään valot pimeään halliin.
”Valoa kansalle.”
Krista nousi myös ylös moottoripyörältään ja asetti sen jalalleen seisomaan. Hän riisui kypäränsä ja venytteli.
”En muista koska olis ollu näin hauskaa. Kiitti jätkät..” Hän laittoi kypärän roikkumaan prätkän sarveen ja kääntyi katsomaan Motoa ja Dalea. Moto viittoi ääneti häntä katsomaan taakseen. Krista naurahti hiljaa ja pudisti päätään. Poika nukkui täyttä häkää harmaan jättiläisen selkää vasten.
”Moto-pappa ajaa nii hiljaa et muksuki kyllästy.” Vinski vinoili ja riisui myös kypäränsä. Moto oli jo aukaisemassa suutaan puolustautuakseen, kun Krista hipaisee hänen olkapäätään hellästi.
”Kallis lasti kyydis, silloin ei pelleillä Vinsentti..” Turbo yritti parhaansa mukaan rauhoittaa tilannetta ennen kuin veljesten kiivas sananvaihto pääsi edes kunnolla alkamaan, ettei syvässä unessa oleva kissapoika vain heräisi. Krista riisui varovasti pojalta kypärän päästä ja nosti tämän syliinsä, Moton avustaessa hännällään.
”Hyvät unenlahjat pojalla ainakin on..” Harmaa hiiri totesi kuiskaten.
”Mehut on tyystin loppu.. Jäbällä on varmasti paljon kertomista kotona..” Krista hymyili ja kantoi lapsensa nukkumaan. Poika ei herännyt edes takin riisumiseen. Kissanainen peitteli hänet pedille ja suukotti. Oven hän sulki niin hiljaa perässään, kun vain suinkin pystyi. Jätkätkin olivat epätavallisen hiljaa. He istuivat Santun kanssa pöydän ääressä ja joivat kotikaljaa. Krista istui vapaalle tuolille.
”Dale nukkuu kuin tukki. Ei teidän ihan kuiskailla tarvii..” Hän naurahti. Vinski huokaisi syvään kuin olisi suurenkin työn tehnyt hiljaa pysymisessä. Santtu ojensi Kristalle oman jääkylmän kotikaljan.
”Oon tässä miettinyt.. Mitä sä aiot tehdä nyt pojan suhteen?” Ihmisnainen kysyi varovasti, haistellen onko aihe arka.
”En mä tiiä… ” Krista hautasi pään käsiinsä epätoivoisesti. ”Toki. Onhan tää ihanaa, että Dale on täällä.. Mut täällä on vaarallista.. Tahko on todennäköisesti todella vihainen..”
”Ja vaikkei olisikaan, vaaraksi kenelle tahansa..” Turbo totesi ja hörppäsi pullostaan.
”Niimpä.” Ceresläinen naurahti väkinäisesti ”Mun olis pakko saada Dale takasin kotiin turvaan.. Ei oo vaan hajuakaan miten.. Eikä mulla oo varaa jättää tekemättä aselepoa Tahkon kanssa” Krista huokaisi tuskaisena. ”Kuitenkin, armeijahan maksaa mun palkan suoraan äidille ja isälle, että ne saa pidettyä huolen Dalesta.. Eikä musta oo oikein muuhun kun pyssyn kans heilumiseen.. Kokeiltu on..”
”No siinä on kyl projektia yhdelle..” Moto pohti ääneen. ”Miten ajattelit saada Tahkon taivuteltua aselepoon?”
”Niin? Tuskin onnistuu pelkällä kovistelulla.” Santtu kysyi mietteliäänä.
”No sanoppa muuta..” Krista hieroi ohimoaan. ”Pitäs saada kaikki unohtamaan koko välikohtaus…” Hänen katseensa kirkastui ja hän nousi nopeasti ylös ja melkein juoksi prätkälleen. Kissanainen aukaisi pienen säilytystilan istuimen alla ja nosti sieltä pienen laatikon.
”Mikä sille nyt tuli?” Vinski ihmetteli ja kurotti kaulaansa nähdäkseen, mitä Krista lähti hakemaan.
”Mitä mieles?” Motokin oli noussut ylös ja kurkotti nyt kissanaisen olan yli.
”Mä voisin saada Tahkon unohtaan..” Krista nosti laatikosta pienen turkoosin kuulan ja näytti sitä kaikille, mutta sitten hänen olkapäänsä valahtivat epätoivoisena alas. ”Mut koko taloa varten näitä tarvittais hitokseen enemmän…”
”Mitä toi on?” Vinski kysyi epäilevästi.
”Eräänlaista hypnoosikaasua. Hatsit tätä ja boom! Kaikki tehdään ja kaikki uskotaan mitä sanotaan.” Krista virnisti ylpeästi.
”Ovelaa..” Turbo myhäili ja nyökytti päätään.
”Niinhän se olis jos olis värkkejä tehdä näitä kasapäin lisää..”
”Eiks laardiaivon labras pitäs onnistua?” Santtu pohti ääneen ja hieroi ohimoaan.
”Nii! Nuikin niljakkeella luulis olevan pelit ja vehkeet!” Vinski hihkui into piukassa tuleva rähinä mielessään.
”Jeah. Ja kaks kärpästä yhdellä iskulla, kun sielä on kuitenki lähin kuljetin. Saatais Dale turvallisesti takas kotiin..” Turbo myhäili ja viimeisen lauseen kohdalla katsoi varovasti Kristaa, joka selvästikään ei varsinaisesti pitänyt ideasta, mutta tiesi sen olevan ainoa oikea ratkaisu.
”Ai meinaatteko te, et mentäs kysymää nätisti, et saataisko me lainata hieman labraa ja kuljetinta?” Kissanainen murahti sarkastisesti ja risti kädet rinnalleen suojelevasti.
Hiiret katsoivat toinen toisiaan ja totesivat yhteen ääneen:
”Ei tosiaan!”
Seuraavana aamuna Krista ravisti Dalen hellästi hereille. Kun kissapojan silmät olivat vihdoin kunnolla auki, Krista kertoi hänelle päivän suunnitelmasta. Dale ei millään olisi halunnut lähteä kotiin ilman äitiään. Pienien itku raivareiden jälkeen poika oli syönyt ja pukeissa, vaikkakin hän vielä mökötti äidilleen. Kristaa harmitti myös ja hän rypi syyllisyydessä. Hän varmisti asettaan, kun hiiret kurvasivat tallille.
”Ootteks te valmiita?” Turbo kysyi varovasti.
”Eikö me olla?” Krista nosti hartialleen poikansa tivolipalkinnot sisältävän repun ja katsahti Dalea. Dale käänsi kasvonsa maahan ja tuhahti. Santtukin palasi alakertaan ja veti kypärän päähänsä.
”Ei kai tän valmiimmaksi voida tulla.” Nainen istui Vinskin taakse.
Krista painoi kypärän Dalen päähän ja nosti tämän eteensä moottoripyörän selkään. Ajomatkan aikana kissapojan paha mieli pääsi hieman purkaantumaan hiirien keventäessä parhaansa mukaan tunnelmaa. Kristankin mieli koheni huomattavasti, huomatessaan poikansa tirskuvan kypäränsä alla. Leipäjuuston tornia lähestyessään he pysähtyivät läheisen kulman taakse. Vinski nosti vastustelevan Santun kyydistään.
”Liian vaarallista, söpöliini..”
”Vinski on oikeessa, Santtu.” Turbo totesi pahoittelevaan sävyyn ”On parasta et tekin jäätte pitää perää, Krista?”
Krista katsoi Turboa kulmiensa alta. Kissanainen oli aikeissa sanoa vastaväitteitä, mutta Moton aneleva katse sai hänet heltymään ja hän lupasi pitkin hampain jäädä odottamaan jätkien merkkiä. Jätkät keulivat matkaan kohti tornia ja nopeammin kuin he ehtivät huutaa ”Hanat auki!”, joka ovesta paukkasi esiin Leipäjuuston konnia, Rasvanahka etunenässä. Hiiret ryhtyivät hännän heilutus puuhiin, telomaan hanttapuleja ja räjäyttelemään heidän autojaan. Krista oli noussut prätkänsä selästä ja seurasi taistelua vastentahtoisesti kauempaa kiikaroiden kypärällään. Hän huokaisi syvään. Santtu huokaisi oitis samalla tavalla.
”Tervetuloa sun elämään vai?” Krista naurahti.
”Sanos muuta..”
”Jos Dale ei olis mukana, olisin antanu ympäri korvia tommosesta…”
Kesken Kristan uhoamisen tornin luota kuului erilaisia pamahduksia. Krista käänsi katseensa saman tien takaisin ja zoomasi kohti taistelua. Hän näki tornin seinille ilmaantuneet sarjatuliaseet. Hän kääntyi katsomaan Santtua rukoillen.
”Voisitko sä katsoa Dalen perään? Mä tuun ihan just takasin..” Krista lähti pinkomaan kohti seuraavaa kadun kulmaa lähemmäs Leipäjuuston tornia.
”Mihin sä oot menos? Sähän just lupasit jätkille pysyä sivussa!”
”Kyllä mä sivussa pysyn!” Krista virnisti takaisin ”En mä luvannut olla tekemättä mitään!”
Santtu jäi pudistamaan päätään. Krista hyppäsi ketterästi yli ohi pyörivän savuavan renkaan ja maastoutui roskatynnyrin taakse. Hän latasi aseensa ja tähtäsi tornista ampuviin tuliaseisiin.
”Enten… Tenten… Teelika… Menten…” Kissanainen mutisi hiljaa itsekseen hitaasti ja jokaiselle sanalle hän ampui yhden automaattiaseista tuusan nuuskaksi. Hän hymähti tyytyväisenä itsekseen ja nousi ylös roskatynnyrin takana. Lähes saman tein pari konnaa ajoi Kristan ohi ja olivat aikeissa hyökätä raukkamaisesti takaapäin hiirten kimppuun. Kissanainen otti roskapöntön kannen ja heitti sen kuin frisbeen toista konnaa päin osuen tätä päähän. Tälli aiheutti miehen pökertymisen, autojen yhteen kiilautumisen ja seinään ajon ennen varsinaista kohdetta. Hiiret kääntyivät katsomaan kummissaan ja Krista nosti heille kättään naama virneessä. Hiiret ajoivat hänen luokseen.
”Et sitte pitäny perää Dalen ja Santun kans..” Turbo naurahti toruvasti, Moton purressa leukojaan kovasti yhteen.
”Mä en mielestäni missään vaiheessa luvannu pyöritellä peukaloita.” Krista tuhahti ja pyöräytti asettaan muutaman kerran sormensa ympärillä ennen, kun työnsi sen takaisin koteloonsa. ”Kuten sanottu, tää on ainoita asioita missä mä oon oikeesti hyvä..”
Krista vislasi prätkänsä luokseen Santtu ja Dale kyydissään. Santtu vaihtoi takaisin Vinskin kyytiin istumaan, Krista istui Dalen taakse.
”Nonii, mitäs sit?”
”Kiivetää!” Vinski hihkaisi ja lähti heti keulien takaisin kohti Leipäjuuston tornia. Santun ei auttanut kuin pitää tiukemmin kiinni, kun mielipuoli lähti ajamaan ylös seinää pitkin.
Muutkin lähtivät heti Vinskin perään nauraen. Dale piti ensin silmiään kiinni, kun he ajoivat ylös suoraa seinää, mutta uskallettuaan kurkistaa silmiensä raosta menoa, kikatti hänkin pelonsekaista naurua.
Nuikki ahersi itsekseen mutisten lähinnä mikroaaltouunin näköisen laitteen parissa, josta nousi poistoputki koneen viereen. Hän säikähti hypähtäen, kun läheisestä monitorista kantautui kova huuto:
”NUIKKI!”
Nuikki kääntyi tympääntyneenä katsomaan ruutua.
”Niin, teidän kuorrutettu juustoisuutenne..” Hän vastasi mielistelevästi hampaidensa välistä.
”Onko kopiokoneeni vielä valmis? Ne hyödyttömät paviaanit vinkuvat edelleen palkkojaan ja se pyylevä ylipäällikkö läähättää niskaan. Minä tarvitsen kasapäin rahaa.. Ja nopeasti!”
”Laite on kokeilua vaille valmis, teidän sulotuoksuisuutenne!” Hontelo mies tokaisi, kääntyi ympäri ja heitti muutaman lantin ja rypistyneen setelin laatikkoon. Muutaman napin painalluksen jälkeen kone aloitti hurinansa ja lopulta poistoputkestä tipahti pöydälle kilahtaen täsmälleen samanlaiset rahat kuin mitä koneen sisälle laitettiin. Leipäjuusto naurahti voitonriemuisesti ja totesi tulevansa heti alas. Nuikki oli juuri kopioinut koneella onnistuneesti nipun seteleitä, kun Leipäjuuston hissin ovet aukenivat. Hänellä oli kasvoillaan pahansuopa hymynsä.
”Jees.. Kohta saan maksettua sen ylihinnoitellun pölvästilauman hiljaiseksi.. Ja sitten ostan koko Chicagon, vaikka sitten tontti kerrallaan!” Leipäjuusto nauroi pahaenteisesti ja tunnusteli tarkasti kopioitua setelinippua. Nuikki yhtyi pieneksi hetkeksi pomonsa nauruun, kunnes ensimmäisen kerran tornin juurelta kuului pamahdus ja heti sen perään toinen.
”VOI PAHKA! Mistä ne halvatun päästäiset tiesivät tulla tänne!! Emmehän ole vielä edes tehneet mitään?!” Leipäjuusto parahti ja katsoi Nuikkia, joka pudisti päätään yhtä hämillään.
Kuin äänettömästä yhteisestä sopimuksesta he päättivät karata nopeasti paikalta. Lievästi paniikissa Leipäjuusto juoksi hissille ja lähti suoraa päätä ylös katolle. Nuikki oli aikeissa nousta samaan hissiin, mutta Leipäjuusto ehti painamaan napista ja ovet sulkeutuivat hontelon miehen nenän edestä. Tämä paineli monta kertaa hissiä palaamaan ja katseli ympärilleen pakokauhuisena. Hän huomasi kopiointilaitteensa, se ei saisi päätyä hiirten hyppysiin. Nuikki puolihuolimattomasti heitteli muuta romua koneen päälle peitelläkseen uusimman luomuksensa. Samassa moottoripyörien äänet lähestyivät seinää pitkin. Hänen onnekseen hissi palasi ja avasi ovensa kutsuvasti. Nuikki syöksyi kyytiin niin nopeasti kuin suinkin kykeni ja meni pomonsa perässä katolle. Kopteri oli jo käynnissä ja kohoamassa ilmaan. Leipäjuusto oli jo aikeissa jättää tiedemiehensä jälkeen ja karata paikalta itse.
Hiiret, kissat ja Santtu pamauttivat seinään reiän ja ilmaantuivat siitä sisään.
”Hei, eiks isäntä ookkaan toivottamas meitä tervetulleiksi?” Vinski vinoili tehdessään äkkijarrutuksen hylättyyn laboratorioon. Samassa katolta noussut helikopteri kuului sujahtavan tornin vierestä.
”Jaa a Vinsentti, musta tuntuu, että juustonaksu päätti just lähtee haneen..” Turbo naurahti.
”Nuikki olis kyl voinu siivota ennen lähtöä. Hirveen epäkohteliasta jättää sotkua, kun vieraita tulee” Moto kurvasi ympäri labraa tutkien romuja. Santtu oli noussut Vinskin kyydistä ja oli jo asentamassa kuljetinta oikeaan osoitteeseen. Krista kurvasi kuljettimen viereen.
”Ooksä Santtu ihan varma tästä?” Hän katsoi laitetta epäröiden ja nosti Dalenkin pois moottoripyörän kyydistä ennen kypäröiden riisumista.
”Sata prosenttisen! Ei oo eka kerta, ku oon tätä masiinaa käyttäny.” Santtu virnisti itsevarmasti. Krista kyykistyi Dalen eteen ja ojensi tälle tivolipalkintoreppua. Kissapoika otti repun hieman vastentahtoisesti vastaan. Hänen katseensa oli maassa ja suu mutrulla. Kristaakin harmitti, hän yritti kuitenkin hymyillä ja kutitti poikaa leuan alta.
”Heeei! Ei nää oo mitkään jäähyväiset..”
Kissapojan suu kääntyi pienoiseen hymyyn pieneksi hetkeksi.
”Miks sä et tuu mukaan?”
Krista kietoi kätensä tiukasti pojan ympärille.
”Voi kultapieni.. Äidin on pakko jäädä, että teilläkin on rahaa syödä. Kyllähän sunki täytyy kasvaa isoksi mieheksi.” Hän kutitti poikaa vatsasta viimeisen lauseen kohdalla saaden tämän kikattamaan. Kristan ilme vakavoitui ja hän katsoi Dalea silmiin.
”Mä lupaan tulla perässä heti, kun vaan suinkin voin.”
”Lupaatko? Ihan varmasti?”
”Ihan varmasti.” Kissanainen suukotti poikansa nenää ja piirsi sitten ristin rintaansa ”Kunnia sanalla” Hän iski silmää.
Dale ei ollut ilmeestä päätellen aivan tyytyväinen tulokseen, mutta astui kuitenkin kiltisti kuljettimeen Santun saadessa asetukset kuntoon. Kuljettimen lasi sulkeutui ja Krista nosti kätensä sitä vasten Dalen tehdessä samoin. He vaihtoivat viimeiset äänettömät heipat ennen, kun Dale siirtyi suoraan kotiin Cerekseen. Krista kuivasi vaivaantuneena silmäkulmiaan, kun Moto kaartaa heidän luokseen.
”Poiksu turvallisesti himassa?” Moto kysyi varovasti tarkastellen kissanaisen vettyneitä silmäkulmia.
”Joo, sinne meni..” Krista yritti niiskauttaa huomaamattomasti ja kuivata vielä kerran silmiään. ”Ei ihan innoissaan, mutta eiköhän se siitä iloksi muutu kun pääsee kertomaan seikkailustaan täällä Maassa..”
Turbon vislaus keskeytti heidät.
”Mä luulen et me löydettiin jotain!”
Santtu tutki Vinskin ja Turbon esiin kaivamaa boksia.
”Tää on selkeesti, joku niiden uus vekotin. Täähän on paikoin vielä lämmin” Hän hymähti.
”Mitähän se tekee?” Vinski pohti ja raapi päätään.
”Tuskin ainakaan lämmittää ruokaa, jos sitä meinasit.” Nainen irvaili ja valkoisen hiiren kasvoilla käväisi pahastunut ilme.
”Ei kai auta, kun testata!” Moto nappasi pöydältä hylätyn ruuvimeisselin ja heitti sen koneeseen. Parin napin painalluksen päästä kone aloitti hurinansa. Ryhmä maastoutui kauemmas koneesta, kunnes ääni lakkasi ja jotain tipahti koneen poistoputkesta. He ällistyivät ruuvimeisselistä pöydällä ja avasivat laatikon oven.
”Luulenks mä vaan.. vai onks noi identtiset?” Krista mumisi kurkistaessaan hiirten olan yli.
”Siltä ne pahasti näyttäs…” Turbo mutisi ja pyöritti samanlaisia meisseleitä käsissään ”Niissä on ihan samat halkeamat.”
Santtu poimi pöydältä mutterin ja laittoi sen vuorostaan koneeseen.
”Pakko tätä on kokeilla uudelleen..” Hän paineli nappeja ja määritti määrän kolmeen kappaleeseen. Pöydälle tipahti kolme täsmälleen samanlaista mutteria.
”Taidettiin löytää ratkaisu sun hypnoosikaasu vajeeseen, vai mitä Krista?”
”No aijaa!” Krista haki prätkältään aiemmin esittelemänsä kaasukuulan ja laittoi sen tarkoin koneeseen asettaen sen kopioimaan kuulaa 40 kertaa ”Päästään vähän turhankin helpolla täs touhus!”
Kissanainen hihkui, kun kuulia alkoi putoilla poistoputken alle asetettuun laatikkoon.
”Mistähän Leipiksellä on ollu pulaa, kun se tämmösen on käskeny värkätä?” Kissanainen vielä ihmetteli ääneen. Turbo heitti hänelle kopioidun setelinipun.
”Kahisevasta. Mistäs muusta? Aikoi tietysti ostaa koko kaupungin, kun ei muuten sitä saa kähvellettyä.”
”Taitaa olla liianki hyvä vekotin jättää sitä tänne.. tässä kunnossa?” Santtu totesi ääneen ja katsoi muita. Krista virnisti ilkikurisesti.
”Tiiäkkö.. multa saattas löytyä myös räjähdekuulia kopsattavaksi asti…”
Illan suussa tuttu violetti helikopteri palaili tukikohtaansa. Leipäjuuston ei auttanut kuin ihmetellä miten se saattoi vielä hiirien vierailun jälkeen seisoa ehjänä. He palasivat varovaisina rakennukseen. Mikään ei näyttänyt kummalta ja Leipäjuusto päästi huojentuneen syvän huokauksen.
Nuikki oli hississä aikeissa palata laboratorioonsa. Hissin ovet aukenivat vaikeroiden ja sisälle hissiin ryöppysi pieniä punaisia kuulia.
”Mitä tämä on?!”
Nuikki kaatui kuulamereen ja kauhukseen huomasi pahasti ylikuumenneen kopiointikoneen sylkevän koko ajan lisää kuulia sisuksistaan. Ne kierivät yli korista, joka oli jätetty koneen poistoputken alle ja tippuivat lattialle muiden kuulien sekaan. Kopiointikone savusi ja tärisi siihen malliin, että jokainen valmistamansa kuula voisi olla viimeinen. Nuikki kahlasi hädissään koneen luo ja yritti sammuttaa sen onnistumatta. Kone sylki aina vain lisää kuulia. Lopulta Nuikki huomasi koneen iskevän kipinää. Hän hakkasi sitä isoimmalla vasarallaan epätoivoissaan. Kipinöinti sen kuin lisääntyi. Samoin teki hikipisarat hontelon miehen otsalla. Kunnes yksi kipinä sinkoutui punaiseen kuulaan, joka rupesi heti hohtamaan kirkkaana. Muutaman sekunnin päästä kuula räjähti. Nuikki yski savua keuhkoistaan naama mustana ja avattuaan silmänsä näki punaisena hehkuvan kuulameren ympärillään..
”Voi ei ei ei ei ei..!!”
Samassa räjähdys tornin keskiosassa sinkosi ylemmän osan ylös taivaalle, tiputtaen sen alas jääneen puoliskon päälle. Tornin rippeet savusivat keskellä Chicagon keskustaa. Läheisen kerrostalon katolta raikasi äänekäs nauru.
Hiiret, Santtu ja Krista olivat tarkkailleet tilannetta turvallisemmalta paikalta.
”Te olitte oikees! Tää oli kaiken tän odottamisen arvosta!” Krista nauroi ja kuivasi silmäkulmaansa.
”Joo ei tää kertaakaa oo pettäny!” Vinski räkätti ja polkaisi prätkänsä käyntiin.
”Kirkastaa päivän kuin päivän!” Moto totesi samaan hengenvetoon ja pyöräytti oman prätkänsä takaisin menosuuntaan.
Santtukin hyppäsi Vinskin taakse ja tämä lähti saman tien keulien kohti Santun tallia. Turbo säntäsi heidän peräänsä Moto kintereillään. Kristakin kääntyi ja oli aikeissa lähteä heidän peräänsä, mutta käänsikin katseensa taivaalle ilmestyneeseen linnunrataan. Hän mietti lupaustaan pojalle. Tämä oli pahin koti-ikävä, jota hän oli Maassa koskaan tuntenut. Milloin hän vihdoin pääsisi perheensä luo kotiin. Hän kietoi kädet tiukasti ympärilleen. Samassa yhden moottoripyörän tasainen hurina palasi hänen luokseen katolle. Krista kääntyi säikähtäneenä ja katsoi suoraan Motoa. Harmaan jättiläisen katse kieli huolestuneisuudesta.
”Onks kaikki okei?”
Krista hätkähti ja yritti kiusaantuneesti hieroa kyynärpäätään.
”Juu ei täs mitää... Mietin vaan kuinka monelle Dale on jo käyny mainostaas reissustaan..” Hän yritti selittää rennosti, mutta Moto kuuli helposti palan kissanaisen kurkussa. Hän mutristi kulmiaan.
”Kova ikävä vai?”
Vesi nousi Kristan silmiin, hän ei ollut kovin hyvä jakamaan pahaa mieltään. Hän tyytyi nyökkäämään hiirelle vastaukseksi, ääntä hänen kurkustaan ei enää lähtenyt. Moto hymähti tyytyväisenä vastaukseen ja levitti kätensä.
”Tuu tänne.”
Kissanainen empi hetken, mutta tuntiessaan lisää kyyneliä silmissään astui nopeasti harmaan hiiren syleilyyn. Hän painoi kasvonsa hiiren rintaa vasten ja yritti hengitellä normaalisti. Hetken hiljaisuuden jälkeen Moto yskähti.
”Ei Dalella varmasti oo hätäpäivää kotona..”
”Kyl mä sen tiiän.. Äiti ja isä ovat aivan mahtavia..” Krista niiskautti. ”Mä vaan mietin teinkö mä oikein, ku en menny mukaan..”
”Siitä mä en tiiä.. Mut yhden jutun mä tiiän..” Lempeä jättiläinen nosti hellästi Kristan kasvot rinnastaan ja jatkoi. ”Mun harmaa turkkinen äitini tapas sanoa.. Että semmonen äiti, joka ei tuntis kertaakaa syyllisyyttä, ei voi olla kovin hyvä äiti.”
Krista naurahti ja hieroi silmiään kuivaksi. Moto kääntyi poimimaan kissanaisen kypärän.
”Ooks sä valmis?” Hän ojensi kypärän naiselle.
”Joo, lets mennään..”
Yhdessä he ajoivat muiden perässä tallille. Perillä muut istuivat pöydän ääressä syömässä. Krista ja Moto istuivat heidän seuraansa. Koko pöydän tärähdyksestä päätellen Santtu juuri potkaisi Vinskiä jalkaan, kun tämä oli aikeissa avata suunsa.
Aamulla hiiret palasivat tallille. He olivat sopineet yhdessä Kristan kanssa lähdöstä kohti Detroitia. Krista oli juuri tullut suihkusta, kun veljekset paukkasivat sisään. Kissanainen kietoi pyyhettä tarkemmin ylleen ja katsahti kelloa.
”Kukapa olisi uskonut, että marsilaiset tulee etuajassa..” Hän naurahti ja ravisti tukkaansa kuivaksi. Turbo ja Moto käänsivät katseensa herrasmiehinä poispäin.
”Ja missattu näkymät, ei ikinä!” Vinski virnisti ”Grrrrrr”
Krista pudisti päätään nauraen ja paineli pukeutumaan. Hänen palattuaan tallin puolella oli väittely käynnissä Santun mukaan lähtemisestä. Hiiret olivat yhtä mieltä siitä, että Tahko on kovin arvaamaton, joten reissu on liian vaarallinen ihmisnaiselle. Krista tuli hänen luokseen.
”Jätkät on oikees..” Kissanainen sanoi anteeksi pyytävästi. ”En mä ottas näitäkää pässejä joukkooni, ellen oikeesti tarttis apua kaikkien noiden kaasukuulien levittämisen kanssa..”
”Vai pässejä!” Vinski veti kätensä puuskaan.
”Kantsis vähä varoo mitä puhuu ja keistä..” Turbo tuhahti muka loukkaantuneena.
Krista halasi Santtua pitkään kiitokseksi.
”En oikeesti tiedä, mihin oltas menty Dalen kanssa jos et olis päästäny meitä sisään..”
”Älähän nyt.. Olisit tehny saman mulle.” Ihmisnainen rutisti ceresläistä vielä kunnolla ennen kuin hänkin kiipesi moottoripyörän selkään ja kaasutti hiirten kanssa tiehensä.
Detroitissa kaikki näytti olevan ennallaan. Hiiret ja Krista pysähtyivät lähelle Tahkon rakennusta käymään läpi suunnitelmaa. Krista jakoi kopioidut hypnoosikaasua sisältävät kuulat kristillisesti tasan kaikille.
”Nää räjähtää muutaman sekunnin päässä tärähdyksestä. Eli nakkaatte vaa joka huoneeseen yhden ja singahdatte eteenpäin.” Hän ohjeisti iskujoukkojaan.
”Entä mitäs sit?” Turbo tutkiskelli kuulia pienessä pussissaan.
”Sit vaan, kun koko talossa leijaa semmone mukava savuverho, nii pitää mennä komentokeskukseen kuuluttelemaan, kuinka mä oon niin fiksu, kaunis ja ihana.”
”Ei kai nuokaan nyt ihan kaikkea usko?” Vinski irvaili sitoessaan omaa pussukkaansa vyöhön kiinni.
”Voi kuule.. Hatsit tätä ja te unohtaisitte vaikka omat häntänne, jos niin sanotaan..”
”Eli visiirit tiukasti kii, jätkät.” Moto totesi Turbolle ja Vinskille.
”Joo.. Tai te ette välttis hypi riemusta, ku näätte mut seuraavan kerran..” Krista hymähti sulkiessaan oman visiirinsä.
”Hanat auki!”
Ryhmä ryntäsi hihkuen Tahkon torniin. Vasta tornin sisällä tulivat vastaan ensimmäiset aseistautuneet rantakytät. Moto teilasi heidät ampumalla käsikanuunallaan heidän aseisiinsa saaden ne räjähtämään. Krista tiputti ensimmäisen kuulan.
”Nyt meillä on kiire! Ennen ku koko talo on puolustusvalmiina!”
Ryhmä jakaantui jokainen omaan suuntaansa viljelemään kuulia. Ulkopuolelta käsin talossa näytti pyörivän joka kerroksessa valtavat savukoneet. Ylimmässä kerroksessa ryhmän tiet kohtasivat ja Krista totesi Tahkon toimiston olevan viimeinen savustuskohde. He rymähtivät sisään ja Turbo kaartoi antamaan Ykköselle köniin. Moto paiskasi lattialle viimeisen kaasukuulansa. Krista pyrähti lyömään Tahkolta tajun kankaalle.
”Se tuntui hyvälta!” Hän henkäisi ja ravisti hieman kättään.
”Se myös näytti hyvältä.” Moto naurahti.
”Sit ei, kun pitämään propagandapuhetta?” Turbo kysyi ajaessaan heidän viereensä.
”Joo, tätä tietä!” Krista keuli pois toimistosta muiden seuratessa esimerkkiä. He räjäyttivät oven komentokeskukseen. Siellä yksi uusimmista rantakytistä tärisi peloissaan. Hänhän oli nähnyt heidän liikkeensä valvontakameroista.
”Buu!” Moto pelotteli jo valmiiksi tärisevää räkänokkaa, joka säntäsi kaasun valtaamalle käytävälle nukahtaen vain muutaman metrin päähän lähtöpaikastaan.
”Oliko vähä ilkeää hei, Moto?” Turbo nauroi. ”Sehä vapis ku haavanlehti.”
Krista paineli napeista ja varmisti joka kamerasta, että kaikki olisivat varmasti unessa. Hän pysäytti kuvan Tahkon toimistoon.
”Siellä tutii oman elämänsä prinsessa Ruusunen..” Moto tuumasi kurkistaessaan Kristan olan yli.
Krista hymähti ja painoi keskusradion päälle. Hän peitti mikrofonin kädellään.
”Olkaa nyt sit hiljaa!”
”Ai hiiren hiljaa?” Vinski virnisti pirullisesti. Krista katsoi valkoista hiirtä ilmeettömästi kulmiensa alta.
”Mitä sä ajattelit sanoa sinne?” Turbo kysyi totisempana.
”Öö.. Että mä oon hyvä ja perheetön työntekijä. Ei kai siinä muuta.. Eikai niiden tarvii unohtaa kuin mun moka ja Dale.”
”Anna palaa sit vaan.”
Krista yskäisi ennen kuin poisti kätensä mikrofonin päältä. Hän aloitti hypnoottisen hokeman:
”Krista on luotettava ja ahkera työntekijä, eikä hänellä ole perhettä. Krista on luotettava ja ahkera työntekijä, eikä hänellä ole perhettä…”
Kun hän mielestään oli sanonut sanottavansa tarpeeksi monta kertaa, kissanainen sulki keskusradion.
”Se oli siinä. Nyt vain odotellaan..”
”Mentäiskö pihalle? Alkaa riittään tää sillinkäry.” Vinski valitti.
”Joo, teidän oliski paras häipyä ennen kun nää kaikki herää..” Krista totesi ja lähti johdattamaan hiiriä ulos usvaisesta rakennuksesta.
Ulkona he vihdoin uskalsivat riisua kypäränsä.
”Mitens tästä nyt eteenpäin? Eiks Tahko ja kumppanit yhtää ihmettele, ku ovat olleet taju kankaalla?” Harmaa hiiri kysyi kissalta.
”Ihmettelee toki! Siks mun onki paras pian mennä omaan kämppääni ja esittää olleeni kans tiedottomana kuten muutki..” Krista virnisti ja ravisti kypärän alla liiskaantunutta tukkaansa.
”Onks vielä jotain mitä me voitas tehdä?” Turbo nojasi prätkänsä tankin päälle.
”Itse asiassa, kun tulit kysyneeksi..” Krista heitti kullanruskealle hiirelle sinisen paperirullan. Hiirimies kääri rullan auki ihmetellen.
”Mikä tää on?”
”Se Tahkon jätevesilaitos, mistä se kuskaa vettä Pluton kylpyläänsä..” Nainen virnisti ja nosti kädet lanteilleen. ”Täytyyhän tän kaasuhyökkäyksen takana olla joku syykin.. Ja toissapäivänä te käsittääkseni halusitte näyttää mallia, kuinka kiveä ei jätetä kiven päälle.. Vai miten se meni?”
Vinski hihkui intoa puhkuen Turbon vieressä selaten myös piirustuksia.
”Mitä me enää odotetaan?!”
Krista mietti pienen hetken ennen kuin halasi Turboa ja Vinskiä.
”Kiitti, jätkät! En olis varmaa saanu tätä mokaani korjattua ilman teitä..”
”Jaa, mitäs tuosta…” Turbo yritti sopertaa muina miehinä.
Moto ilmaantui Kristan taakse.
”Enks mä saa halia ollenkaa?” Hän valitti muka pahastuneena. Kissanainen virnisti tälle ilkikurisesti. Harmaa jättiläinen oli ollut aikeissa perääntyä askeleen paniikissa, kun Krista yhtäkkiä varoittamatta hyppäsi tämän kaulaan ja suukotti pikaisesti poskelle. Puna levisi välittömästi hiirimiehen poskille ja jopa nenänpäähän asti. Kissanainen valutti itsensä alas ja hymyili purren kevyesti huultaan.
”Kelpasko?”
Moto viittoi kädellään jotain siihen suuntaan että ”menettelee”, mutta hänen puheestaan ei saanut juurikaan selvää. Turbo ja Vinski nauroivat taustalla.
”Mitä sä teit meidä isoveikalle?” Valkoinen hiiri räkätti saaden Moton läimäyttämään itseään selkään.
”Kuono kii!”
Kristakin kikatti, kunnes vilkaisi nopeasti kelloaan.
”Hei, mun on pakko mennä asemiin. Ja teidänki olis parempi lähtee liukeen täältä, ennen ku toi talo herää..”
Hiiret keulivat matkoihinsa kohti vesilaitosta huutaen Kristalle hyvästiksi ”Pidä lippu korkeella!”
Kissanainen nosti kätensä ylös nyrkissä.
”Lippu korkeella!”
