Isfet - Kiitos kommentista! Hyvä, että takaumissa pysyi hyvin mukana.
Seuraavat osat ovat rakenteeltaan hieman erilaisia kuin tuo ensimmäinen, jossa Janne velloo yksinäisyydessään ja kaipuussaan.
Miehet ovat olleet yhdessä tässä kohtaa viisi vuotta. Janne tosiaan yrittää esittää vahvempaa kuin onkaan, vaikka ei tarvitsisi. Sellaista se joskus on, mutta eiköhän aika paranna ja uusiin juttuihin tottuu.
Kiitos vielä uudestaan kommentistasi!<3
A/N - Lukujen otsikot ovat
Antti Tuiskun - Yksinäinen kappaleesta, sen unohdin ensimmäisen luvun yhteydessä sanoa.
Nämä kaksi seuraavaa osaa ovat tosiaan erilaisia rakenteeltaan kuin ensimmäinen osa.
Ja sydän ois ehjä
”Anna mun olla”, Janne mutisee, jonkin häiritessä hänen untaan.
Ensimmäisenä Janne rekisteröi särkevän lonkan ja kipeän niskan. Sitten hän tajuaa heränneenänsä jonkun tökkiessä häntä alaselkään. Janne kierähtää selälleen ähkäisten kivusta, kaikki lihakset tuntuvat jumiutuneen ja hän tajuaa makaavaansa lattialla. Silmät ovat lähes muurautuneet umpeen rähmästä ja itkun tuomasta turvotuksesta.
”Ei vittu”, on ensimmäinen lausahdus, joka vaaleatukkaisen naisen suusta kuuluu, tämän tarkentuessa Jannen näkökenttään.
Janne hymähtää vastaukseksi ja nousee ylös ähkäisten. Hän siirtyy suoraan kraanan luokse ja laskee suureen tuoppiin vettä. Hänen takaansa kuuluu tuolin jalkojen raapimista vasten lattiaa. Jannen käsi tärisee hänen laskiessaan tyhjän lasin pöydälle, jääden sitten nojamaan tasoa vasten, selkä keittiönpöytään päin.
”Mene suihkuun”, kuuluu käsky tulkitsemattomalla äänellä.
Janne ei vastaa, mutta kääntyy ympäri. Matkalla hän vilkaisee siskoaan, joka katsoo ilmeettömänä takaisin. Janne tietää jo, että suihkusta tullessaan hän saa päällensä ristikuulustelun. Janne riisuutuu heittäen vaatteensa liian täyteen pyykkikoriin, jonka ansioista pyykkikaapin ovi ei enää mahdu kiinni. Viileä vesi valuu pitkin kipeitä lihaksia ja herättelee mieltä. Hän valitsee puolityhjistä hyllyistä shampoon ja pesee jo pahoin rasvoittuneet hiuksensa. Suihkun kohinan läpi hän kuulee kolistelua ja epäilee Sannin siivoavan. Unisuus alkaa karsiutua ja häpeä alkaa nousta punaten posket. Sanni herätti hänet lattialta ja hän tietää, että ympäri asuntoa on tyhjiä olut tölkkejä, likaisia vaatteita ja tasot ovat saaneet uuden kuvioihin kahvikuppien pohjista. Janne peseytyy loppuun nopeasti ja astuu kylpyhuoneen lämpimästä viileään ilmaan. Vaatekaapista hän valikoi harmaat colleget ja löysän lyhythihaisen, ennen kuin suuntaa etsimään siskoaan.
Sanni on kerännyt tyhjät tölkit Alepan muovipussiin keittiön nurkkaan ja astiat ovat kadonneet tiskikoneeseen. Nyt nainen pyyhkii keittiön tasoja ja on löytänyt tumman kivitason tahrojen alta. Sanni kohottaa katseensa, kun Janne istuutuu keittiön pöydän ääreen. Hän huuhtelee rätin ja asettaa sen kuivumaan hanan päälle. Sannin askeleet lähestyvät, mutta Janne ei nosta katsettaan pöydän tummasta puusta.
”Janne”, Sanni sanoo tiukasti. Janne vain hymähtää. ”Olisit helvetti soittanut.”
”Miksi?” Janne puuskahtaa ja raapii nenän varttaan tuskastuneena. Ei hän tahtonut kenenkään tietävän kuinka pohjalle hän on vajonnut Roopen lähdettyä.
”Mä olisin voinut tulla seuraksi”, Sanni sanoo pehmeämmällä äänellä, laskee kätensä Jannen käsivarrelle.
”En mä halunnut häiritä. Sulla on omakin elämä ja Topias.” Topias ja Sanni suunnittelevat häitä seuraavaksi talveksi.
”Kyllä mulla silti on aina aikaa mun pikkuveljelle”, Sanni sanoo virnistäen.
Janne tuhahtaa. He ovat kaksosia, Sanni on puolitoista minuuttia vanhempi, mutta jaksaa silti aina mainita asiasta.
”Olisit sitten soittanut Jonnalle tai Jesselle, jos sun ajatukset on niin jalot, ettet mua halunnut häiritä.”
”Joo, mä ehdottomasti haluan avautua isoveljelle, jonka tunneskaala on pienempi kuin sarvikuonolla. Tai mun junnu pikkusiskolle”, Janne sanoi sarkastisesti.
”Se on vuoden Roopea nuorempi”, Sanni huomauttaa.
Janne pyöräyttää silmiään. Ennen heidän suhdettaan ja sen alussa hän oli kriiseillyt Roopen ikää. Heillä oli viiden vuoden ikäero ja silloin hänestä oli tuntunut lähinnä kehdon ryöstäjältä, vaikka Roope oli aina ollut henkisesti ikäistään vanhempi, suurimmaksi osaksi ainakin. Sanni oli ollut kannustamassa Jannea suhteeseen Roopen kanssa. Janne oli pitkään taistellut vastaan, mutta lopulta antautunut tunteille. Se oli ollut Jannen viisain päätös koskaan. Rakastumisen ihana tunne oli vahvistanut vankaksi rakkaudeksi vuosien myötä.