Nimi: Mökkielämä ei sovi kaikille
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: slash, fluffy
Paritus: Eetu/Jooa
Varoitukset: kiroilu
Haasteet: Otsikoinnin iloja (ideaotsikko) ja Multifandom III
A/N: Minun teki mieli mökkisöpöilyä :3
Mökkielämä ei sovi kaikille
Mökillä oli vaikea sekä valvoa että nukkua myöhään. He olivat väsähtäneet kymmenen jälkeen kuin vanhukset ja kömpineet sänkyyn ennen yhtätoista. Toisaalta se oli vain hyvä, koska aika kului toivottoman verkkaisesti eikä tekemistä vain tuntunut olevan tarpeeksi. Eetu oli viettänyt mökillä vain yhden päivän, ja hän oli jo nyt totaalisen kyrpiintynyt. Miten ihmeessä hän kestäisi vielä toisen yön? Rautaisella tahdonvoimalla, kaiketi. Olihan hän luvannut Jooalle.
Herättyään Eetu hapuili puhelintaan ja möllötti näyttöä hyvän tovin ennen kuin informaatio tavoitti aivot. 8:18.
”No perkele”, Eetu puuskahti ja tönäisi kännykän pois. Mies koetti nukkua vielä, mutta hän oli liian virkeä ja vatsaa kivisti nälkä. Eetua ei silti houkuttanut nousta, koska sänky oli liian lämmin ja mukava. Hän hivuttautui toisella laidalla nukkuvan Jooan selkään kiinni.
”Huomenta rakas”, Eetu kuiskutti.
”Ömh”, Jooa ynähti. Eetu hivutti peittoa hiukan sivuun, että sai suukottaa miehen paljasta ihoa. ”Huomenta…”
”Oot hereillä?” Eetu ilahtui.
”Kyllä noin mukavaan herätykseen kelpaa herätä”, Jooa mumisi. Eetu halasi poikaystäväänsä.
”Kiva kuulla. Nyt, hilaa perseesi ylös ja keitä mulle teetä”, Eetu sanoi. Jooa pärskähti, ja nauru tukahtui osittain tyynyyn.
”Olisi pitänyt arvata, että tässä oli jotain katalaa”, mies huokaisi. ”Keitä itse.”
”Olet ihana, jos keität”, Eetu maanitteli.
”Pyh, minä olen ihana joka tapauksessa”, Jooa sanoi itsetyytyväisenä ja otti mukavamman asennon. Eetu pukkasi häntä päällään. ”Mä nukun nyt.”
Jooa osasi kyllä pitää päänsä, jos niin halusi, ja näemmä tämä oli niitä hetkiä. Eetu käännähti selälleen ja tuijotti tympääntyneenä kattolankkuja. Lopulta nälkä sai hänet ylös. Huopatossut jalkaan ja viltti harteille. Ehkä hän ei kuolisi.
Oli niin hiljaista. Ei kuulunut autojen huminaa tai naapureiden kolistelua rappukäytävässä. Eetusta se oli epämukavaa. Hänelle tuli liian eristäytynyt olo. Aivan kuin maailmassa ei olisi ollut ketään muuta kuin hän, ja se oli kammottava tunne. Eetun teki mieli raahata Jooa väkipakolla ylös, mutta ylpeys piti hänet aloillaan.
”Vittu tätä mökkielämää”, Eetu mutisi pahantuulisena ja mietti, miten tappaisi aikaa veden kiehumiseen asti. Jokainen hänen keksimänsä ajantappokeino tuntui kuitenkin tympeältä. Kuka nyt heti aamusta jaksoi lukea ikivanhoja Akkareita tai pelata pasianssia? Kännykän akkua piti säästää, joten sitäkään ei voinut räplätä. Eetu seisoi paikoillaan, ja hiljaisuus otti yhä enemmän korviin.
Pikkuisen makuukamarin suunnalta kuului liikehdintää, ja pian Jooa kömpikin hänen seurakseen.
”Miksi näytät noin kärttyisältä?” Jooa kysyi ja tuli halaamaan. ”Kyllä mä keitän sulle teetä, jos se noin tärkeää on.”
”En mä sitä”, Eetu mumisi. ”Mulla vaan hajoaa pää täällä korvessa, kun ei ole minkään näköistä teknologiaa ja on niin saakelin hiljaista. En tykkää.”
”Voidaan lähteä heti, kun haluat”, Jooa lupasi.
”Mutta mä lupasin sulle pitkän viikonlopun”, Eetu sanoi.
”No”, Jooa tuumaili. ”Ei se ole kiva viikonloppu, jos sulla on kurjaa.”
”Mm”, Eetu myötäili ja nojasi mieheen sydän huomattavasti keventyneenä. ”Oot ihana.”
”Mähän sanoin”, Jooa sanoi. Eetu hymyili.
”Niin taisit sanoa.”